vaan suhteet Venäjään. Kohta kuusikymmentä vuotta on siitä, kun ne olivat yhtä huonossa kunnossa kuin nyt.
Ulkoministerimme on vienyt kaikki mahdollisuudet Venäjä suhteiden korjaamiseksi. Ensin hän ne rikkoi populismillaan. Ja jatkaa.
Hänen tehtävänsä olisi ollut paremminkin yrittää löytää sovinto Viron ja Venäjän välillä. Koska hän siinä ei ollut toimija, hänen olisi pitänyt jättä suunsoitto vähemmälle. Viron patsaskiista oli sen oikeistohallituksen sodan julistus ja Venäjä reagoi. Reagointi oli turhan kova. Mutta neuvotteluosapuoli ei ollut Suomi vaan Euroopan Unioni.
Ulkoministeri tietää, että Suomen ja Venäjän sunteet eivät ole enää ongelmattomat hänen törkeän käyttäytymisensä johdosta. Vuosikymmeniö olemme onnistuneet rakentamaan suhteellisesti korkella tasolla olevat suhteet ja kuukaudessa populisti lyö kaiken maahan.
Puun tai kaasun ja öljyn saanti Venäjältä on tärkeä tärkeämpi kuin ehkä nyt ymmärrämmekään. Maamme talous nojaa Venäjän tuontiimme. Venäjä ei tarvitse Suomea taloutensa kohentamiseksi, mutta Suomi tarvitsee.
Elämme vain kymmenen metrin etäisyydellä Venäjästä ja lähes rajan pinnassa elää sama määrä ihmisiä, kuin Suomessa. Kysymys on kuluttajista, jotka voivat ylläpitää Suomen hyvinvointia.
Näitä seikkoja ei ole mahtunut oikeisto käsitemaailmaan. Se rakentaa suhteita väärään suuntaan, kuten aina. 70 vuotta siiten pääkohde oli Saksa ja se tie ei tuottanut mitään hyvää.
Nyt oikeiston toive on luoda suhteet länteen ja Yhdysvaltoihin, joka koskaan ei tule ostamaan meiltä samaa määrää, jonka menetämme idän kaupassa.
On tunnustettava realiteetit niin kovat kuin ne onkin. Vihollisia ei pidä olla lähellä ja ystävät kaukana. Suomi on sen tien kulkenut, mutta ei näytä oppivan mitään.
Ulkoministerimme on vienyt kaikki mahdollisuudet Venäjä suhteiden korjaamiseksi. Ensin hän ne rikkoi populismillaan. Ja jatkaa.
Hänen tehtävänsä olisi ollut paremminkin yrittää löytää sovinto Viron ja Venäjän välillä. Koska hän siinä ei ollut toimija, hänen olisi pitänyt jättä suunsoitto vähemmälle. Viron patsaskiista oli sen oikeistohallituksen sodan julistus ja Venäjä reagoi. Reagointi oli turhan kova. Mutta neuvotteluosapuoli ei ollut Suomi vaan Euroopan Unioni.
Ulkoministeri tietää, että Suomen ja Venäjän sunteet eivät ole enää ongelmattomat hänen törkeän käyttäytymisensä johdosta. Vuosikymmeniö olemme onnistuneet rakentamaan suhteellisesti korkella tasolla olevat suhteet ja kuukaudessa populisti lyö kaiken maahan.
Puun tai kaasun ja öljyn saanti Venäjältä on tärkeä tärkeämpi kuin ehkä nyt ymmärrämmekään. Maamme talous nojaa Venäjän tuontiimme. Venäjä ei tarvitse Suomea taloutensa kohentamiseksi, mutta Suomi tarvitsee.
Elämme vain kymmenen metrin etäisyydellä Venäjästä ja lähes rajan pinnassa elää sama määrä ihmisiä, kuin Suomessa. Kysymys on kuluttajista, jotka voivat ylläpitää Suomen hyvinvointia.
Näitä seikkoja ei ole mahtunut oikeisto käsitemaailmaan. Se rakentaa suhteita väärään suuntaan, kuten aina. 70 vuotta siiten pääkohde oli Saksa ja se tie ei tuottanut mitään hyvää.
Nyt oikeiston toive on luoda suhteet länteen ja Yhdysvaltoihin, joka koskaan ei tule ostamaan meiltä samaa määrää, jonka menetämme idän kaupassa.
On tunnustettava realiteetit niin kovat kuin ne onkin. Vihollisia ei pidä olla lähellä ja ystävät kaukana. Suomi on sen tien kulkenut, mutta ei näytä oppivan mitään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä Suomi tietää, siellä on vaan oikeisto riehunut ja uhonut.
Siis miksi ei tietäisi? Suomi on kyllä myöntänyt erehtyneensä lähtiessään etenemään Kannaksella ja tietää, ettei maiden johdon välisiä suhteita voi enää lämmittää, mutta toivoo kuitenkin itselleen tarpeellisten hyödykkeiden tuonnin jatkuvan kahdenkeskisen ja tiettyjä erityispiirteitä omaavan kaupan muodossa.
Toki Suomi on havainnut myös Venäjän olevan "lähinaapurina" ihan rajan takana, 10 metrin päässä. Vaikka Suomi on pieni maa, niin kyllä sielläkin tiedustelupalvelu tekee havaintoja kuten isommissakin maissa.
Jos Suomi nyt oikein tarkkaan analysoi, mitä olisi kannattanut tehdä ja mitä ei, niin ensinnäkin olisi kannattanut unohtaa koko USA, sillä se on niin kaukana ja niin erilainen ja todella panostaa katkon jälkeen Venäjän suhteiden lämmittämiseen. Valintoja on joskus vaikea tehdä, kun ei ole mitään konkreettista, mihin tarttua.
Kyllä jo tuollaisen asian "lukeminen" toisen kirjoittamana antaa asialle tietyn todellisuuden ulottuvuuden. Suomi ei ole matelija, mutta katuu menettelyään. Ja kun sanoo niin, niin tarkoittaa sitä.
Suomi tietysti toivoo, että Venäjän ja Viron välit pysyvät lämpiminä.
Suomi jatkuvasti mielistellyt venäjää,ja toiminut venäjän hyväksi eu-neuvotteluissa,ja mitä on saanut vastineeksi,kun jatkatte samaa linjaa niin voi olla että emme hyökkää suomeen,mutta jatkamme pomputtelu ja isottelu linjalla tästäkin eteenpäin.On aika paneutua suhteiden parantamiseen ameriikkaan jossa on demokratia venäjällä ei.Demokraiassa on mahdollisuus kansakunnan kehittymiseen.
Suomi ei lähde suuntautumaan USA:n ja sen välisten erityispiirteitä sisältävien suhteiden kehittämiseen ensinnäkään siksi,
että USA on kaukana ja tietysti kahdenväliset suhteet senkin kanssa ovat tärkeät, mutta toissijaiset verrattuna lähinaapuriimme Venäjään ja vaikka Suomi tietääkin, ettei maiden johdon välisiä suhteita voida lämmittää sille tasolle, millä ne olivat Kekkosen aikana, niin kuitenkin on Suomen edun mukaista ja myös ns. luonnollinen valinta suuntautua lähempänä olevaan jättiläiseen kuin meren takana olevaan tuntemattomaan ja arvaamattomaan jättiin, jonne on vielä kaiken lisäksi tulossa valkoiseen taloon uutta isäntäväkeä. Mielenkiinto suuntautuu lähimarkkinoille. Toki oikeisto on tehnyt tässä asiassa virhearviointeja ja jos joutuisi juuri nyt valinnan eteen niin Suomi ei lähtisi kamikaze-hyökkäykseen Kannakselle.
Venäjä on tottunut ajattelemaan kaikenlaista Suomen sitä kohtaan ilmaisemaa myönteistä huomiota nöyristelyksi, mutta ei se sitä ole. Politiikassa tehdään jatkuvasti tulkintoja siihen ajatukseen nojautuen, että naapurivaltio on mahdollisimman petollinen ja katala ajatuksissaan.
Venäjä ei ole huomioinut sitä tosiseikkaa, että Suomi on kärsinyt ensinnäkin tässä sodassa raskaat tappiot ja toiseksi, että Suomi saattaisi oikeasti olla kiinnostunut naapurimaastaan ja että se on kovasti kärsinyt suhteiden muututtua etäisemmäksi kommunismin kaatumisen jälkeen. Eikä vain poliittisella tasolla.
Toki Venäjä on edelleen muistanut Suomea lähes säännöllisesti nooteilla ja Suomestahan tuntuisi jo lähes yksinäiseltä, jos niitä ei tulisi. Suomi on tottunut elämään suuren naapurinsa lähettyvillä, jollei muuten niin vaikkapa vain muodollisen yhteistyö- ja avunantosopimuksen varassa haparoiden.
Putinin valtaannousun jälkeen Suomi koki jo ennen kriisin alkamista olevansa jotenkin Putinin otteessa ja teki jokseenkin avuttomia irrottautumisliikkeitä, kun huomasi mihin suuntaan kehitys oli menossa.
Venäjä on ollut lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, jotenkin läsnä ja taas toisaalta ei. Putin on pyrkinyt alusta asti siihen, että saisi tiukan otteen Suomesta ja muista sitä ympäröivistä pienistä maista.
Myöhemmin syntynyt maiden välinen kriisi johti molempien maiden johdon välien kiristymiseen ja rajojen sulkemiseen. Suomi harkitsi kauppavaltuuskunnan lähettämistä Kremliin, mutta tiesi, että sitä vastassa olisi tankkeja jo heti rajan tuntumassa, ja luopui hankkeesta.
Suomi on aina tuntenut vetoa vanhoihin maihin, kuten Venäjään, ja USA on sille liian "uusi".
Suomen kanta oli alunperin myönteinen koskien maiden välisten diplomaattisten suhteiden edelleen kehittämistä sekä kauppapoliittisella että maiden poliittisen johdon henkilökohtaisten suhteiden kehittämistä koskevalla tasolla.
Suomen talous voi hyvin ja pienet vuolaat purot virtasivat Saimaan kanavaan, joka edelleen oli elinehto pienelle Suomelle, ja Suomi toivoi sen ja Venäjän johdon suhteiden edelleen kehittyvän, mutta Kremlistä ei tullut koskaan suoraa yhteydenottoa koskien kauppapoliittisen valtuuskunnan kutsua maahan ja näin kauppapoliittinen hanke jäi kehittämättä.
Selkkaus aiheutti rajojen sulkeutumisen koskien sekä diplomaattisia että kauppapoliittisia suhteita. Myös kulttuurivaihto meni jäihin ja venäläiset kansantanssiryhmät eivät enää vierailleet Suomessa levittäen sanomaa maan vanhasta ja monipuolisesta kulttuurista sekä sivistyksellisistä juurista,joiden varaan maan rikas kulttuuri pääasiallisesti nojasi luonnonrikkauksien osuutta tietysti unohtamatta.
Demokratia pitää sisällään ihmisoikeuksien kunnioittamisen omassa maassaan. Yhdysvaltojen köyhät, mustat ja latinot voisivat kertoa amerikkalaisen demokratian totuudesta. Demokratiaan liittyy ettei hyökkäämispäätöksiä muihin maihin tehdä valheellisin perustein ja alisteta kansakuntaa sotaan, jossa kuolee tuhansia nuoria.
Demokratiaan kuuluu perusoikeuksien turvaaminen kaikille kansalaisille. Viime päivinä uutiset kertovat ettei useilla kymmenillä Yhdysvaltojen kansalaisia ole perusterveydenhoitoa, koska eivät voi ottaa vakuutusta varattomuutensa vuoksi.
Huolimatta siitä, että rotujen tasa-arvon olisi pitänyt toteutua, osoittavat tiedot ettei näin ole. Mustat saavat edelleen kokea, että valkoiset ovat etuoikeutettuja.
Koska viimeksi olet kuullut Suomen jyrähtäneen Yhdysvaltojen epädemokraattisesta käytöksesttä ja ihmisoikeusloukkauksista. Ihmisiä pidetään kansainvälisen lain vastaisesti vangittuina keskitysleireissä
Ja jos Suomen tasavallan presidentti sanoo, että Yhdyvallat hyökkäsi kansainvälisen lakia rikkoen Irakiin Suomen oikeisto ja sen lehdisto nostaa kuvottavan älämölön
Suomen oikeisto ja sen kanssa yhteistyötä harrastava media hyväksyy Yhdysvaltojen ihmisoikeus- ja demokratian periaatteita rikkovat menetelmät mukisematta.
Nöyristelyllä ei saavuteta ihmisoikeuksia takaisin ihmisille! Entisen Neuvostoliiton johto (varsinkin viime maailmansodan aikana) on polkenut ihmisoikeuksia ja nyt olisi hyvä aika jo ne tunnustaa, ja aloittaa puhtaalta pöydältä!
Tietysti olennaisena osana selkkaukseen johtaneissa tapahtumissa oli Suomen ulkopoliittisen johdon kyvyttömyys tehdä myönnytyksiä Venäjäkysymyksen suhteen. Toisaalta asiaan vaikutti myös Kremlin taholla aikaisemmin ilmennyt haluttomuus rakentaa Venäjän ja Suomen maiden hallitusten välille kestävät ja luottamukselliset kahdenväliset suhteet.
Tietysti tärkeä syy selkkauksen pitkittymiseen on ollut myös Suomen poliittisen johdon kyvyttömyys reagoida nopeasti ja asianmukaisesti tilanteeseen, joka on vaikeuttanut myös sen mahdollisuuksiin ylläpitää suhteita muihin valtioihin kansainvälisellä tasolla.
Suuressa naapurissa. Foorumit ovat Yhdystyneet Kansakunnat, Euroopan Union tai Euroopan Turvallisuus ja Yhteistyöjärjestö sekä muut kansainväliset järjestöt. Ja samalla on muistettava, että oma pesä on puhdas ihmisoikeuskysymyksissä. Taitaapa olla niin, että Suomellakin on ongelmia. Puhumattakaan edellä mainittujen järjestöjen jäsenmaiden ihmisoikeuskysymyksistä.
Noihin järjestöihin on syytä viedä ihmisoikeuksien ilosanomaa ja vaikuttaa niiden jäsenmaihin. Puhumisfoorumeja on.
Mediallakin on omat järjestöhsä, joissa se voi puhua asiasta sekä keksiä toimia, joilla vaikutetaan. Mutta mutta silloinkin tulee muistaa, että puututaan ensiksi oman maan ihmisoikeusongelmiin. Silloin tahtoo vain käydä niin, että median suuromistajie ovat ne jotka loukkaavat ihmisoikeuksia. Joten suu pannaan suppuun.
Ulkoministeri Ilkka Kanerva voisi pohtia mikä olisi ollut paras tapa edetä. Ulkoministerin ei olisi pitänyt tulla ulos haukuskellen kuin rakkikoira ja samalla tehdä oma tehtävänsä mahdottomaksi. Nyt hän ei ole henkilö, joka voisi tulla kyseeseen neuvottelupöydän toisella puolella, jos toisella puolella on Venäjän valtiojohto. Tajutonta homaa hänen taholtaan.
etteivät ne ole kehittyneet tsaarivallan jälkeen. Neuvostojärjestelmä perustui suurelta osalta käytössä olleeseen tsaristiseen järjestelmään. Eikä kehitys näytä kulkeneen yhtään parempaan suuntaan, kun on pitänyt kaikenaikaa luoda yhtenäistä valtakuntaa. Ja silloin väistämättä poljetaan ihmisoikeuksia. Niin se vain on ja se on suomalaistenkin tunnustettava totuudeksi.
Irrottauduttaessa Venäjästä tilanne meillä toinen. Meille oli syntynyt tsaristisen vallan aikana periaatteessa demokratian itu ja tunnustettiin ihmisoikeudet jossain määrin.
Meillä ei ollut eri kansallisuuksia, joilla olisi ollut eri pyrkimykset, kuin itsenäisen Suomen valtiojohdolla.
Oli saamelaiset, jotka nyt esittävät vaatimuksiaan tai Ahvenanmaa, jolle on ollut pakko antaa laaja itsehallinto. Kuitenkin aika-ajoin sanotaan saamelaisten sekä suomenruotsalaisten taholta, että Suomi loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan.
Suomella on nyt edessään valtava työmaa kun sen ulkopoliittinen johto rupeaa selvittämään sen ja Venäjän välisen selkkauksen seurauksia. mm. Saimaan Kanavan täyttöhanke on ollut jäissä, mikä taas on vain yksi, mutta tärkeä osa elinkeinoelämän ja talousrakenteen parantamista koskevassa hankkeessa ja suhteiden parantamisessa koskien kolmansia maita ja suurvaltoja.
Suomen hallituksessa on käyty neuvotteluja koskien Venäjän siihen ja muihin sen pieniin naapurimaihin kohdistuvasta otteen kiristymisestä.
Hallituksen jäsenet ovat kehitelleet uutta strategiaa, jossa huomioitaisiin Venäjän jatkuvasti muuttuvat olosuhteet paremmin.
jota osoittaa ulkoministeri Ilkka Kanerva ulkotulo kokoustamisen jälkeen.
Ulkoministeti olisi varmasti avainasemassa neuvoteltaessa puuraaka-aineen tuonnista Suomeen. Ongelmaksi se muodostuu hallituksen muillekin ministereille, jos hallitus neuvottelun tulos oli Kanervan typeryys.
kun ei ole ystäviä. Venäjän parhaat ystävät ovat P-Korea, Iran, Syyria ja Valkovenäjä. Kerro ketkä ovat ystäviäsi, niin minä kerron millainen olet.
Muistatteko kun hehkutettiin sitä, että Suomen EU-puheenjohtajuuden yksi tärkeimmistä tapahtumista oli EU-VENÄJÄ -huippukokous Lahdessa. Pääministerimme vakuutteli meille, että Lahdessa löytyi EU:lle "me-henki" ja "yksi ääni", ja unioni rakentaa yhtenäistä politiikkaa sovussa Venäjän kanssa. Mitä nyt oikein on tapahtunut, vai oliko pääministerimme kuutamolla puoli vuotta sitten antaessaan lausunnon Venäjän ja Euroopan suhteista? Vai onko kokoomukselainen ulkoministerimme mennyt nyt lausunnoillaan pahentamaan asioita, kun hän patsaskiistassa meni neuvomaan EU-puheenjohtajamaata Saksaa? Tosin myös kokoomukselainen ulkoministerimme heti aloitti nuoleskelut USA:n suuuntaan ja järjestelemään treffejä naisulkoministerin kanssa.
Suomen ulkoministeri on myöntänyt tehneensä virheen mennessään neuvomaan Saksaa ja hän vetoaa kokemuksensa puutteeseen diplomaattisten suhteiden ylläpidossa ja pahoittelee lausuntonsa aiheuttamia väärinkäsityksiä, jotka johtivat Suomen vastaisiin mellakoihin erityisesti Venäjällä ja sen itäryhmään kuuluvissa naapurimaissa.
Saksan liittokansleri kuitenkin toivoo, että tapauksen aiheuttamasta hämmennyksestä huolimatta Venäjä ja Suomi voisivat kohdata saman neuvottelupöydän äärellä ensi viikolla Leipzigissa järjestettävässä huippukokouksessa, missä käsitellään Venäjän ja pohjoismaiden välisiä erityisjärjestelyitä vaativia monenkeskisiä suhteita.
Täyttä potaskaa.