Kesä on tulossa monine haasteineen. Kaikkea ei voi tehdä, jotta aikaa jäisi myös arkitöihin ja esim.kuntoiluun, lepoon ym. Aikaharkintaa täytyy tehdä. Itselle esim.kummilasten rippijuhlat olivat tärkeitä, joten pyrin järjestään niihin aikaa ja se oli hyvä. Tosin kaikilla sekään ei onnistu työn tai esim. matkan takia. Tunnolliset kummit pahoittelevat, jos se ei järjesty. Osa ymmärtää ja osa ei. Itseäni tosin on aina kiinnostanut, onko kummille huomioitu aika joskus mahdollista toteuttaa??
Aikaa kummilla vai kummille?
kummi miettii
2629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Menen kenen hyvänsä kummilapseni kotiin kylään aina kummilapsi tulee seuraani vaikka hänellä olisikin kavereita ja leikki kesken. Olen kokenut että lapsille on suuri kunnia kun kummitäti tulee kylään. Aina en lahjoja vie. Aina synttärinä ja jouluna, vanhemmille rippi/valmistujaisiin ja sitten häälahjat ja siihen lahjonta jää. Silti kummilapset lähettävät joulukortit, vaikka en voi vastata kun en tiedä missä asuvat milloinkin. Hääjuhliin en ole päässyt kaikille koska välimatkat pitkiä ja minun työni oh epäsäännöllistä vrotyötä. Siitä huolimatta kummilapset kunnioittavat ja minä kunnioitan myös heitä, meidän välillämme on erityinen side.
Olen miettinyt monta kertaa, miksi on niin vaikeaa huomioida myös kummia. Itse olen käynyt pienenä kummieni luona, mutta aikuisena minut on myös torjuttu toisen kummin taholta. Jokaisella on huonot hetkensä, minä ymmärrän sen.
Oma kummityttöni ei ole luonani käynyt muuta kuin perheensä kera syntymäpäivilläni pienenä ollessaan - eikä sitäkään siis ole tapahtunut moneen vuoteen. Jossain vaiheessa ei tullut korttiakaan. Hoitoapua on pyydetty aina muualta kuin minulta, joten tutustuminen on ollut heikkoa. Kyläilemään ei ole välttämättä tuntenut olleensa aina tervetullut. Väkisin ei voi tuppautua. Tässä on vain osa tarinaa, eikä sitä ole tarvis kokonaan kertoakaan.
Elämä menee miten menee - tunnen olevani sukuni musta lammas - ainahan yksi syntipukki pitää muiden huonoon oloon löytyä. Kun tästä järkytyksestäni selviän, niin siunaan, että olen sentään hengissä ja minulla on mahdollisuus nauttia elämästä - ja ehkä onneksinikin ilman sukulaisten tukea.
Tiedän etten ole ainoa syrjitty tässä maailmassa. Kuitenkin kummin pitäminen rahasampona tai jatkuvana jaksavana hymyilevänä ja antavana osapuolena voisi minun puolestani loppua. Ihminen se kummikin on ja tarvitsee silloin tällöin tukea, ilahduttamista ja seuraa.
Toivon kaikille kaltoin kohdelluille kummeille ja kummilapsille paljon rakkautta ja kykyä ymmärtää pitää huolta itsestään ja toisistaan.