baarit

Siinä on nyt vaara, että alat tempomaan siellä kotona oikein kunnolla "kun mitään ei voi tapahtua". Meikkiksellä kävi niin, ei ollut mitään rajaa siinä juomisessa. Baaarista kuitenkin poistuu jossain vaiheessa ja siellä jotenkin pyrkii pitämään kontrollin ettei nolaa itteänsä. Kotonahan ei oo oikeestaan mitään väliä, saat sammua vaikka sohvalle jne.

keino kotona tissuttelun sijaan on lopettaa koko juominen. Välttyy monelta harmilta eikä mene alkuviikko harmitellessa sitä mitä tulikaan taas viikonlopulla tehtyä ja mitä jäi juomisen takia tekemättä.

Parin kapakkapaukun hinnalla saa kaupasta puolikkaan kossupullon.
Saa itsensä juopoksi paaaaaljooon halvemmalla.
Ei ne isot tulot, vaan pienet menot.

Tutun kuuloista juttua tuo. Minuakin alkoivat baarit ja ne ihmiset tympimään ja aloin juoda kotona yksin.

Aluksi oli ihanaa kun hain kunnon lastin alkosta kaikenlaisia juomia pitempien vapaitteni aluksi. Se tunne, että olin oman elämäni herra (tässä tapauksessa neiti) oli jotenkin mahtavaa. Ei tarvinnut meikata ja sai olla asussa kuin asussa ja katella telkkua ja chattailla. Aamulla kun oli krapula, niin oli ihanat kylmät kaljat odottelemassa ja siitä se päivä jatkui yöhön saakka, kunnes taas sammuin. Parin päivän jälkeen olo oli niin hirveä, että ei voinut kuin jatkaa taas ja lopetteleminen olikin vaikeata.

Näin minä alkoholisoiduin ja erakoiduin ihan kunnolla.

Nyt sitten olen ollut puolitoista vuotta lähes selvin päin ja en osta kotiin enää mitään viinaksia. Elämä on helpompaa ja saa jotain aikaiseksikin. Tänään olin tuttujen kanssa Kaivopuistossa ja mieli pirteä ja mikä parasta huomennakin on vapaapäivä, eikä ole krapulaa. Life is good!

Ihan itse en olisi tähän pystynyt, sillä työpaikan terkkari puuttui juomiseeni ja ohjasi hoitoon. silloin veetutti ihan kunnolla, että mitä olette menneet puuttumaan minun omaan elämääni, saan tehdä mitä haluan! No, nyt selvänä vasta saan ihan oikeasti tehdä niinkuin haluan.

Tämmöistä.

röökiä niin lopeta se (ensi alkuun). rapulat helpompia savuttomilla..