Työelämä on tosi rankkaa.
Eläkepäivilläni olen ollut tuuraamassa. Huoh.
Sanoisin, että voimme olla tosi tyytyväisiä, kun tuosta myllytyksestä olemme päässeet.
Eläkepäivilläni olen ollut tuuraamassa. Huoh.
Sanoisin, että voimme olla tosi tyytyväisiä, kun tuosta myllytyksestä olemme päässeet.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...
rankka työ.
Nautitaan, on nautittu jo 55v saakka,
toivottavasti ainakin vielä 10 vuota.
Olisin kyllä jatkanut vielä kauankin,
jos varmuudella tietäisin että eläkepäiviäkin saa vielä viettää.
Mutta sitä alkoi 300 hengen työmaalla jäädä kesäloman
ja talviloman jälkeen kavereita sairauslomalle useampia
ja kuolivat alle vuoden aikana, ajattelin hieman tosiasioita.
Oli peräaukkosyöpää, haimasyöpää, aivohalvauksia,
sydämen ja keuhkojen veritulppia, yms.
Joka vuosi oli muutaman, 45–52 vuotiaisen hautajaiset.
Olen suunnitellut eläkettä jo 30v iästä saakka, eli laskenut rahojani.
En vain ennen uskaltanut jäädä.
Työelämässä ilmenevää kähmintää, ja pahan puhumista toisen selän takana.Kilpailua ja oman pätevyyden korostamista.
Monella henkisessä mielessä rankkaa.
Untakin näen vielä työpaikastani.
Kaipaan hyvää työilmapiiriä, ihania työtovereita ja yhtä ihania asiakkaita.
Mutta minkäs teet, kun tilanne on se, mikä on, pakko tyytyä.
Täytyy vain silloin tällöin käydä työpaikalla kuikuilemassa ja työtovereita tervehtimässä.
osa-aikaeläkkeellä, kun pääsin. Nyt olen melkein vuoden ollut oikea työeläkeläinen. Työstäni on jäljellä vielä parhaat palat, joista nautiskelin viimeksi tänään ja tältä erää keskiviikkona. Muuten nautin elämän aikatauluttomuudesta ja siitä, että saa tehdä sitä työtä, mitä haluaa. Työtä minulla kyllä riittää vaikkakin harrastukseksi luettavaa.
Nautin näistä eläkepäivistäni,olen osittain vielä töissä,mutta näiden päivien avulla jaksan työssä olon.Työni on ruumillisestikkin raskasta mutta henkilökemiat kun ei pelaa,silloin vielä raskaampaa.Muutaman vuoden vähentämisuhka kun on päällä,niin silloin ihmisen raadollisuus tulee julmastikkin esille,on voimakasta oman edun tavoittelua,että ihan hirvittää.Kun eläkejaksoni alkaa pakkaan auton ja mökille,siellä on vallan toinen maailma,sieltä saan voimat jokaiseen päivään.Nautitaan ja aurinkoa kaikille.
silläkin, että on koko avioliitossa olon aikansa
käynyt työssä pihan toisella reunalla - elikkä navetassa.
Varsinaista eläkkeelle jäämistä en ole huomannut mitenkään, kun karja laitettiin jo seitsemän vuotta ennen pois ja ei mulla siitäkään mitään vieroitusoireita tullut, helpotus oli, kun ei tarvinnut aamulla "kissan kiljuissa" lähteä navettaan.
Hyvä puoli aikoinaan oli sekin, ettei tarvinnut muksuja raahata aamulla minkään hoitoon - asui vielä anoppi toisessa päässä rakennusta, sinne ne kipitti herättyään.
Sitä en tiedä, mitä sitten tulee, kun isäntä jää eläkkeelle ja alkaa vallan tuvassa olemaan...
Sovitaanko päivät pitkän katselemaan toisiamme -
No sen ei kyllä aika niin kulu, varmaan jotain hommaa itselleen keksii.
Sittenpä näkee, kun se aika koittaa, miten tässä sovitaan olemaan...
jo nyt yhteisistä hetkistä. Minulle kävi niin, ettei miestäni enää ollut, kun pääsin eläkkeelle. Elämä on tässä ja nyt, sekunti voi muuttaa kaiken. En pelottele, vaan toivotan onnellisia eläkepäiviä yhdessä.
huumorimielellä tuon lopun kirjoitin, sillä mieheni kanssa ei riitaa ainakaan saa aikaiseksi ja kun pian neljäkymmentä vuotta on yhdessä oltu, niin kyllä edelleenkin yhdessä jaksetaan olla.
Tuo elämä.
Itsekullakin sitä ja tätä.Sellaista..
Kullakin omat kuvionsa.
Ei niitä kuvioita kukaan voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.