selviytyä VL-uskon aiheuttamista traumoista? Ja mitkä asiat teitä on auttanut selviytymään?
Kuinka kauan kestää
ex-uskis
21976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Päätin hankkia kokonaan uuden ystäväpiirin. Menin korkeatasoiseen kuoroon jossa on mukavia ihmisiä, tehdään kuoromatkoja ja pidetään hauskaa. Joka viikko on kivaa tekemistä ja ohjelmaa eikä ole yhtään kertaa tehnyt mieli mennä nuokkumaan seuroihin. En muutoinkaan koskaan tykännyt seuroissa istumisesta. Lapsena en olisi jaksanut istua paikallani - vaikka vanhemmat pakotti. Murrosiässä taas siellä oli piinallista, ahdistavaa ja ilotonta.
Irrottautuminen oli rankka vaihe mutta aloin toimia aktiivisesti muiden ihmisten kanssa. Nyt kaikki sujuu. Elämäni paras päätös.
Fiksu ja tekemisensä tietävä lähtijä, ei voi muuta sanoa. Ei jää jauhamaan menneitä, vaan löytää onnensa muualta ja vielä tyytyy siihen. Tässä esimerkkiä lukemattomille muille, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa oikein mistään, vaikka on täysi vapaus hakea se mistä tahansa.
Katso uskontojen uhrien tuki, sieltä saa apua ja neuvoja vaikkei koekaan olevansa mitenkään uhri, heidän kans voi jutella ja miettiä miten selvitä uskonnosta eroamisesta. Ei tarvii olla ns. uhri, vaan jos vaan haluu jutella uskosta eroamisesta.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/index.html
tästä=)
Ei siitä kokonaan koskaan eroon pääse. Vaikka kuinka olet omasta mielestäsi irti päässyt, niin silti lapsuuden pakkosyöttökasvtus on jättänyt jälkensä. Kun kuulet naapurin lasten käyvän partiossa, heti tulee mieleen että vanhemmat ovat panneet lapsensa synnin tielle..
Kun sunnuntai-iltana laitat saunan lämpiämään, mieleen tulee, että onkohan se nyt ihan välttämätöntä saunoa pyhänä?
Kun joku kertoo olevansa helluntailainen, päässäsi vilkkuu varoitusvalo: väärähengellinen, väärähengellinen.
Kun tatuoija naputtaa tatskaa olkavarteesi, mietit automaattisesti että pahentuuko äitisi..
Kun otat reikää korvaasi korvakorua varten, muistutat itsellesi että kasvaahan se umpeen jos et halua siinä korua pitää.
Me pelolla aivopestyt vl-kodin kasvatit kannamme traumaa mukanamme koko loppuikämme. Olikohan tämä nyt Jumalan pilkkaa kun puhuin tällä tavalla pahaa vl-uskosta?...
jumalan pilkkaa.
Hyvin kirjoitettu, noinhan se menee..
Ja arvatenkin vl:lät sitten ajattelee,että on se noilla "epäuskoon" menneillä omatunto sittenkin kipeänä,kun ne noin tuntevat vielä oikean ja väärän,tekisivät vain parannuksen,niin omatunto saisi rauhan.MUTTA, Uskokaa tai älkää VL-llät; ei omatuntomme ole rauhaton,ainakin minulla on ihan hyvä olla,oikeastaan nyt on paljon syvällisempi rauha tunnolla,kuin jatkuvassa pelossa vaeltamisen aikoina. Sitä vaan vertailee nykyisessä elämässä vastaantuleviin asioihin sen taaksejääneen,hirveän valheellisen elämän opetuksia. Ja ei voi kun ihmetellä,miksikähän sitä niin sokeasti luuli silloisten opetusten olevan ainoita oikeita? Ja sekin vielä,että "yleensä" vl-ihmiset ajattelee,että heidän valtakunnan ulkopuolisilla ihmisillä ei ole mitää moraalia,ei oikean ja väärän rajaa,jne. Voi kuinka he ovatkaan väärässä.
Meitä kulkijoita on tieten moneen vankkuriin, sekä vl-lissä ,että sen ulkopuolella. Hyvää kesää kaikille.
lapsena nähdessäni ihmisiä jotka oli meikattu tai joilla oli korvakorut ajattelin heidän joutuvan helvettiin ja kun luin kuolin ilmotuksia niin ajattelin niidenkin joutuneen helvettiin jos ei uskosta ollu mainittu mitään.
Pelkoja tulee vieläkin joskus vaikka mun mielestä riittää että uskoo Jumalaan eikä tee toisille pahaa.
huomannut minä. Joskus tulee sellainen olo että teen väärin kun esim. värjään hiuksia. Sillon pitää kotona käydessä pitää lakkia päässä. Isähän kyllä haukkuu heti hiukset kun värjäyksen huomaa.
koko lähiympäristöään. Mutta heillä on siihen mielestään varaa.
ollaan puhuttu että ei viitsi ottaa edes mitään lävistyksiä jos edes haluais kun on niin paljon VL:iä suvussa. Korvakorujakin alussa peittelin.
oman onnensa seppä. Entiset jätetään taakse ja nykyiset otetaan tilalle.Vapaus on valita.
Sitä tapaamme vl-uskovaisilta harmillisen usein.
menneisyyden aiheuttamista traumoista pääse niin vaan eroon. Se ei ole valinta kysymys, vaikka nuo uskon asiat muuten onki. On vaikeaa alkaa yhtäkkiä arvostamaan itseänsä naisena kun on koko lapsuus kasvatettu sillai että tytöt on huonommassa asemassa kuin pojat.
sitten odotat. Tottakai, kun olet lähtenyt eri linjoille , nautit siellä olosta.
itsestäsi riippuu, miten jatkat. Poltatko sillat vai pidätkö yhteyttä.
siitä asiasta ollut kyse.
ovat nimesi.
ja koko ajan varpaillaan heidän kanssaan olla? sitähän te epäuskoisilta vaaditte tai muuten pahennutte ja loukkaannutte.
minä ainaki haluan olla väleissä vanhempieni kanssa. Ei VL:stä luopuminen tarkota sitä että pitäs välit poikki laittaa. Ja onneksi myöskään äiti ja isä ei ole laittanu välejä poikki kanssani.
Mua on auttanu se ku on saanu puhua sisarusten kans. Oon siinä onnellisessa asemassa että en oo perheeni ainoa ei lestadiolainen.
Tietyistä jutuista ei ehkä koskaan pääse eroon. En enää ajattele automaattisesti kenenkään joutuneen/joutuvan helvettiin.
En tiiä onko pelkästään uskonnosta johtuvaa, mutta en vieläkään mielelläni siivoa sunnuntaisin.
8-vuotta on siitä ku tuosta uskosta luovuin, ja melkein vuosi meni ennen ku uskalsin vanhemmille kertoa ja seki oli vähän pakko tilanne.