Ei pärjää akateemiset tässä listassa

"Onnellisuus taasen on jokaisen itsensä määriteltävissä."

Aivan. Onnellisuus on subjektiivinen kokemus, ja vähän hemmetin vaikeasti - jos lainkaan - mitattavissa millään yhteismitallisella ja vertailukelpoisella mittarilla.

Mitä koulutustason ja onnellisuuden riippuvuuteen tulee, niin

1) ihminen ei aktivoidu asettamaan itselleen päämääriä ja pyrkimään eteenpäin, jos on tyytyväinen tilanteeseensa, joten jatkuvasti eteenpäin pyrkivällä ihmisellä täytyy olla sieluunsa/asenteisiinsa sisäänrakennettuna pieni taipumus haluta jotain parempaa eli olla hieman tyytymätön - se on se eteenpäin ajava voima. Sopii siis kysyä, onko tuon lievästi sanottuna epätieteellisen listauksen perusteella oletettu korrelaatio ei-koulutettujen tyyytyväisyyden työhönsä ja korkeastikoulutettujen tyytymättömyyden välillä SYY VAI SEURAUS. Tekevätkö suorittavan tason työt ihmisestä onnellisen, vai ajautuvatko niihin ne, jotka muutenkin helpoimmin tyytyvät osaansa? Tekevätkö korkeaa koulutusta vaativat työt tekijästään tyytymättömän, vai hakeutuvatko niiden töiden edellyttämään koulutukseen ne, joilla on jo lähdössä kannustimenaan jatkuva halu parempaan eli jonkinasteinen taipumus olla tyytymätön kulloiseenkin tilanteeseensa.

2) JOS oletetaan, että onnellisuus tosiaan riippuu ammatista, eikä ole yksilökohtaista ja ihmisen omasta asennoitumisesta kiinni, niin korkea koulutushan antaa enemmän pelivaraa ammatinvalinnan suhteen. Lääkäri voi ruveta lapiomieheksi, mutta lapiomies ei voi ruveta lääkäriksi (ilman pitkää lisäkoulutusta). Aloittajan linkittämällä sivulla listattiin AMMATTEJA - siis töitä, joita tehdään - eikä koulutusta. Aloittaja oli siis kommentissaan sikäli hakoteillä, että hän veti suoraviivaisen johtopäätöksen, että KOULUTUS tekee ihmisen onnettomaksi, vaikka listaus koski TYÖTÄ.

Ja mitä taas ihmisarvoon tulee... niin WTF??? Mitä v***n tekemistä ihmisarvolla ja oppiarvolla on keskenään?

Tottapa töriset kirjoitti:

"Onnellisuus taasen on jokaisen itsensä määriteltävissä."

Aivan. Onnellisuus on subjektiivinen kokemus, ja vähän hemmetin vaikeasti - jos lainkaan - mitattavissa millään yhteismitallisella ja vertailukelpoisella mittarilla.

Mitä koulutustason ja onnellisuuden riippuvuuteen tulee, niin

1) ihminen ei aktivoidu asettamaan itselleen päämääriä ja pyrkimään eteenpäin, jos on tyytyväinen tilanteeseensa, joten jatkuvasti eteenpäin pyrkivällä ihmisellä täytyy olla sieluunsa/asenteisiinsa sisäänrakennettuna pieni taipumus haluta jotain parempaa eli olla hieman tyytymätön - se on se eteenpäin ajava voima. Sopii siis kysyä, onko tuon lievästi sanottuna epätieteellisen listauksen perusteella oletettu korrelaatio ei-koulutettujen tyyytyväisyyden työhönsä ja korkeastikoulutettujen tyytymättömyyden välillä SYY VAI SEURAUS. Tekevätkö suorittavan tason työt ihmisestä onnellisen, vai ajautuvatko niihin ne, jotka muutenkin helpoimmin tyytyvät osaansa? Tekevätkö korkeaa koulutusta vaativat työt tekijästään tyytymättömän, vai hakeutuvatko niiden töiden edellyttämään koulutukseen ne, joilla on jo lähdössä kannustimenaan jatkuva halu parempaan eli jonkinasteinen taipumus olla tyytymätön kulloiseenkin tilanteeseensa.

2) JOS oletetaan, että onnellisuus tosiaan riippuu ammatista, eikä ole yksilökohtaista ja ihmisen omasta asennoitumisesta kiinni, niin korkea koulutushan antaa enemmän pelivaraa ammatinvalinnan suhteen. Lääkäri voi ruveta lapiomieheksi, mutta lapiomies ei voi ruveta lääkäriksi (ilman pitkää lisäkoulutusta). Aloittajan linkittämällä sivulla listattiin AMMATTEJA - siis töitä, joita tehdään - eikä koulutusta. Aloittaja oli siis kommentissaan sikäli hakoteillä, että hän veti suoraviivaisen johtopäätöksen, että KOULUTUS tekee ihmisen onnettomaksi, vaikka listaus koski TYÖTÄ.

Ja mitä taas ihmisarvoon tulee... niin WTF??? Mitä v***n tekemistä ihmisarvolla ja oppiarvolla on keskenään?

Ihminen opiskelee saadakseen työn joka jollain tavalla vastaa hänen koulutustasoa. Tämän takia valtio rahoittaa opiskelulaitokset, jotta meillä olisi koulutettuja työntekijöitä jotka tuottavat Suomelle BKT:tä. Opiskelu ainoastaan opiskelun takia on pelkkä tyhjä liike (vert. runkkaamiseen). Aina yritetään saavuttaa jotain, ja jos ponnistelut olivat turhaan, niin se lisää onnettomuutta.

Lapiomies ei ole Suomessa mikään ammatti, mutta termi osoittaa kylläkin kirjoittajan halveksuntaa duunaritöitten kohtaan. Kaivinkoneenkuljettajaa sen sijaan tarvitsee koulutusta, kokemusta ja ripaus lahjakuutta, niin kuin kaikki muutkin ammatit.

Itse luulen että häpeä ajaa monesti ihmiset yliopistoon pikemmin kuin tyytymättömyys. Ihmisen oma arvo perustuu siihen mielikuvaan mitä muut ihmiset hänestä oletettavasti ajattelee, ja ajatus että muut katsovat häntä pitkin nenänvartta on monelle kestämätön.

Olennaiset tekijät jotka vähentävät onnellisuutta ovat kuitenkin stressi, liian isot saappaat ja epärealistiset odotukset. Nämä tekijät liittyvät vahvasti korkeakouluopiskeluun, sekä korkeakoulututkinnon vaadittaviin ammatteihin. Onnellisuutta ei ole vaan tunnetila sinänsä, vaan myös se mitä jää jäljelle kun negatiiviset tekijät loistavat poissaolollaan.
Itse veikkaan että esim. oikis hakijoista(!), n. < 10% ovat oikeasti kiinnostuneita pykälistä.

Pontti on, että aina ei kannata etsiä onnellisuutta yliopistoista, vaan myös muut vaihtoehdot kannattaa punnita tarkasti. Valtio on myös jaettava tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti resurssit ammatti- ja korkeakoulutuksen kesken, niin että ihmiset pystyisivät arvostamaan myös alempia koulutustasoja. Tosiasia on, että ammattikoulun rahoitus on täysin surkea verrattuna johonkin huippuyliopistoihin, ja tämä johtuu näitten ammattien vähäisestä arvostuksesta.

Raportti ei voi olla täysin epätieteellinen, jos se julkaistaan uutisena bbc:llä
http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/3549633.stm

hakoteillä kirjoitti:

Ihminen opiskelee saadakseen työn joka jollain tavalla vastaa hänen koulutustasoa. Tämän takia valtio rahoittaa opiskelulaitokset, jotta meillä olisi koulutettuja työntekijöitä jotka tuottavat Suomelle BKT:tä. Opiskelu ainoastaan opiskelun takia on pelkkä tyhjä liike (vert. runkkaamiseen). Aina yritetään saavuttaa jotain, ja jos ponnistelut olivat turhaan, niin se lisää onnettomuutta.

Lapiomies ei ole Suomessa mikään ammatti, mutta termi osoittaa kylläkin kirjoittajan halveksuntaa duunaritöitten kohtaan. Kaivinkoneenkuljettajaa sen sijaan tarvitsee koulutusta, kokemusta ja ripaus lahjakuutta, niin kuin kaikki muutkin ammatit.

Itse luulen että häpeä ajaa monesti ihmiset yliopistoon pikemmin kuin tyytymättömyys. Ihmisen oma arvo perustuu siihen mielikuvaan mitä muut ihmiset hänestä oletettavasti ajattelee, ja ajatus että muut katsovat häntä pitkin nenänvartta on monelle kestämätön.

Olennaiset tekijät jotka vähentävät onnellisuutta ovat kuitenkin stressi, liian isot saappaat ja epärealistiset odotukset. Nämä tekijät liittyvät vahvasti korkeakouluopiskeluun, sekä korkeakoulututkinnon vaadittaviin ammatteihin. Onnellisuutta ei ole vaan tunnetila sinänsä, vaan myös se mitä jää jäljelle kun negatiiviset tekijät loistavat poissaolollaan.
Itse veikkaan että esim. oikis hakijoista(!), n. < 10% ovat oikeasti kiinnostuneita pykälistä.

Pontti on, että aina ei kannata etsiä onnellisuutta yliopistoista, vaan myös muut vaihtoehdot kannattaa punnita tarkasti. Valtio on myös jaettava tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti resurssit ammatti- ja korkeakoulutuksen kesken, niin että ihmiset pystyisivät arvostamaan myös alempia koulutustasoja. Tosiasia on, että ammattikoulun rahoitus on täysin surkea verrattuna johonkin huippuyliopistoihin, ja tämä johtuu näitten ammattien vähäisestä arvostuksesta.

Raportti ei voi olla täysin epätieteellinen, jos se julkaistaan uutisena bbc:llä
http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/3549633.stm

"Pointti on, että aina ei kannata etsiä onnellisuutta yliopistoista, "

Hyvä kun kerroit?


Mistä muuten sait päähäsi, että yliopistoon mennään etsimään ONNEA?

Ihanko totta? kirjoitti:

"Pointti on, että aina ei kannata etsiä onnellisuutta yliopistoista, "

Hyvä kun kerroit?


Mistä muuten sait päähäsi, että yliopistoon mennään etsimään ONNEA?

jättää vastaamatta jos sinulla ei ole mitään fiksua lisättävää keskusteluun.

voisit kirjoitti:

jättää vastaamatta jos sinulla ei ole mitään fiksua lisättävää keskusteluun.

Sovellapa samaa myös itseesi, please.

Minkä arvokkaan ja fiksun lisän oma kommenttisi mielestäsi toi keskusteluun?

Kun jollain on ilmeisen kova tarve saada ihmiset käsittämään, että onnea ei löydä yliopistoista, on mielestäni varsin relevanttia kysyä mistä tai miksi asianomainen on saanut päähänsä ihmisten etsivän yliopistoista onnea.

Ihanko totta? kirjoitti:

Sovellapa samaa myös itseesi, please.

Minkä arvokkaan ja fiksun lisän oma kommenttisi mielestäsi toi keskusteluun?

Kun jollain on ilmeisen kova tarve saada ihmiset käsittämään, että onnea ei löydä yliopistoista, on mielestäni varsin relevanttia kysyä mistä tai miksi asianomainen on saanut päähänsä ihmisten etsivän yliopistoista onnea.

”Kaiken inhimillisen pyrkimyksen lopullisena päämääränä on eudaimonia, onnellisuus, kukoistus tai ehkä tarkemmin hyvä elämä”

Eli, tämän opin mukaan myös koulutusvalinta on strategia kohti onnellista elämää. Kysely osoitti mielestäni että käsityöläiset onnistuivat paremmin omassa vallinnassaan kuin teoreetikot.
Olisi kiinnostavaa jos vastaavaa kyselyä tehtäisiin myös Suomessa, ettei ainoa vertailukohde olisi vaan palkkataulukoita ja lääkäreitten päivystyskorvaukset.

PS.

Mun puolesta voidaan lopettaa fleimisotaa tähän, jos sopii.

hakoteillä kirjoitti:

Ihminen opiskelee saadakseen työn joka jollain tavalla vastaa hänen koulutustasoa. Tämän takia valtio rahoittaa opiskelulaitokset, jotta meillä olisi koulutettuja työntekijöitä jotka tuottavat Suomelle BKT:tä. Opiskelu ainoastaan opiskelun takia on pelkkä tyhjä liike (vert. runkkaamiseen). Aina yritetään saavuttaa jotain, ja jos ponnistelut olivat turhaan, niin se lisää onnettomuutta.

Lapiomies ei ole Suomessa mikään ammatti, mutta termi osoittaa kylläkin kirjoittajan halveksuntaa duunaritöitten kohtaan. Kaivinkoneenkuljettajaa sen sijaan tarvitsee koulutusta, kokemusta ja ripaus lahjakuutta, niin kuin kaikki muutkin ammatit.

Itse luulen että häpeä ajaa monesti ihmiset yliopistoon pikemmin kuin tyytymättömyys. Ihmisen oma arvo perustuu siihen mielikuvaan mitä muut ihmiset hänestä oletettavasti ajattelee, ja ajatus että muut katsovat häntä pitkin nenänvartta on monelle kestämätön.

Olennaiset tekijät jotka vähentävät onnellisuutta ovat kuitenkin stressi, liian isot saappaat ja epärealistiset odotukset. Nämä tekijät liittyvät vahvasti korkeakouluopiskeluun, sekä korkeakoulututkinnon vaadittaviin ammatteihin. Onnellisuutta ei ole vaan tunnetila sinänsä, vaan myös se mitä jää jäljelle kun negatiiviset tekijät loistavat poissaolollaan.
Itse veikkaan että esim. oikis hakijoista(!), n. < 10% ovat oikeasti kiinnostuneita pykälistä.

Pontti on, että aina ei kannata etsiä onnellisuutta yliopistoista, vaan myös muut vaihtoehdot kannattaa punnita tarkasti. Valtio on myös jaettava tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti resurssit ammatti- ja korkeakoulutuksen kesken, niin että ihmiset pystyisivät arvostamaan myös alempia koulutustasoja. Tosiasia on, että ammattikoulun rahoitus on täysin surkea verrattuna johonkin huippuyliopistoihin, ja tämä johtuu näitten ammattien vähäisestä arvostuksesta.

Raportti ei voi olla täysin epätieteellinen, jos se julkaistaan uutisena bbc:llä
http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/3549633.stm

"Pontti on, että aina ei kannata etsiä onnellisuutta yliopistoista, vaan myös muut vaihtoehdot kannattaa punnita tarkasti. Valtio on myös jaettava tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti resurssit ammatti- ja korkeakoulutuksen kesken, niin että ihmiset pystyisivät arvostamaan myös alempia koulutustasoja. Tosiasia on, että ammattikoulun rahoitus on täysin surkea verrattuna johonkin huippuyliopistoihin, ja tämä johtuu näitten ammattien vähäisestä arvostuksesta."


Ole itsestään selvä asia...