Kuinka tarkkaan laskette

mielenkiinnosta ihan omaa kirjanpitoani varten.

Esim sellaisia, kun sanotaan että koulutus on Suomessa ilmaista, nin voi olla itselle terveellistä ja valaisevaa mekritä muistiin kaikki lasten koulunkäyntiin liittyvät menot muutamalta kuukaudelta.

Elareita en saa enkä maksa joten moisiin laskuni eivät liity.

Sinänsä outua, mutta olet ilmeisesti maksanut vähemmän.
Nimittäin jos sinä maksat saman kuin isä plus 350mk (n. 59€) ja toisaalta saat lapsilisän 595mk (100€) niin eikös sinun osuutesi ole silloin pienempi?
Yleensä lähi kyllä maksaa enemmän kuin etä.


Meillä ei sikäli tarvitse laskea, koska vuoroviikoissa molemmat kuluttaa lapseen mitä kuluttaa ja yhteiset menot sitten puoliksi.

koskaan laskenut, enkä varmasti tule laskemaan ; ) tärkeintä on, että lapsilla on kaikkea mitä tarvitsevat.

En vaivaa päätäni moisella. tiedän että vasta lapsen opiskelu iässä ollaan kovimmillaan kun lapsilisät loppuu 17-vuotiaana ja opintotuki on puolet pienempi ja elaritkin loppuu 18-vuotiaana ja opiskelut edelleen kesken. Sitten vielä armeija aika avustettava.

Tällä hetkellä vielä helppoa, kun ei pyydä koko ajan rahaa millon mihinkin. Mutta kyllä ne murkut tarvii taskurahaakin.

kun katselee eroperheiden touhuja niin ainahan lähivanhempi joutuu kuluttamaan enemmän, etälle se on tavallaan vapaaehtoisempaa esim sen puitteissa minne mennään ja mitä tehdään jne.

Vanhemmat suhtautuu perheessäkin aika eri tavalla lasten tarpeisiin ja menoihin. Ja jos aletaan eron jälkeen pohtia menoja ja kuluja niin siinähän soppa syntyy. Mikä kulu on pakollinen/tarpeellinen/lapsesta lähtöisin jne. Monastihan ne päätökset tekee joku muu kuin lapsi..

Yksi yh taannoin kiukutteli kun kuukauden elarit riitti nippa nappa pojan vaatteisiin eikä mihinkään muuhun. Isä on todella isotuloinen ja maksaa kyllä reilua summaa eli isompaa kuin tulojensa mukaan. No, selvisihän se; kaikki vaatekappaleet ja kengät oli suunnilleen sata euroa kappale! T-paita oli sentään kaksi sillä satkulla.. Ei meillä edes perheessä olisi moiseen varaa eikä ko isä olisi niitä koskaan ostanut ennen vanhaankaan. Äidillään taas on loistava tapa ostaa laatua ja tuhlata merkkeihin.

Kuka ratkaisee mikä on kohtuullista ja mikä on sitten jotain muuta? Duunarilapset tyytyy seppälään ja henkkamaukkaan ja työttömän saa marketista ja tarjoustalosta vaatteet ja eliitti ostaa mistä tykkää ja pappa betalar? Entä harrastukset sitten..

että eihän se mitään ole maksanutkaan.
Lapsille on kans hyvä sanoo kuka heidän elämisen oikeesti maksaa. Meillä ainakin ihmetellään.