Yksinäinen kesä taas tiedossa. Toinen peräkkäin.
Nyt päätin lopettaa miettimisen ja yrittää tehdä asialle jotakin. Lukion eka vuosi kohta loppu, eikä tullut yhtään kaveria joka jaksaisi viettää vapaa-aikaa kanssani. Oma vikani tietenkin, introvertti kun olen.
Mitäs tässä valehtelemaan, ikäni olen melkein yksin viettänyt aikaani, vaikka kavereita joskus on ollut. Mutta kaikki kaverit jäi toiselle puolelle Suomea kun muutin tänne Joensuuhun kaksi vuotta sitten. Saman henkistä seuraa löytyi ylä-asteen loppua kohden koulun ajaksi, muttei vapaa-ajalle. Nekin kaverit eivät ole enää minuun millään tavalla yhteydessä.
Sitten tuli lukio, tämän vuoden loputtua olen entistä vakuuttuneempi siitä että kukaan ei katso samoja sarjoja, elokuvia, kuuntele samoja bändejä, tai edes lue samoja kirjoja. Tiedän että se on mahdotonta, mutta lähipiirissä ei ole ainuttakaan henkilöä joka olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä, tai olisi kiinnostunut minusta itseni takia. Sosiaalinen yksinäisyys on siis päänvaiva.
Etsin siis ensi kesäksi, miksei pidemmäksi aikaa, kaveria mesettelyyn/mailailuun tavoitteena tavata, viettää aikaa yhdessä, käydä yhdessä elokuvissa, mitä nyt mieleen tulee.
Siis seuraa 17-vuotiaalle pojalle. Mieluusti saman ikäistä seuraa, sukupuolella ei väliä. Pyydän myös kärsivällisyyttä introverttiydelleni.
Yritän voittaa sen.
Siinäpä taisi olla kaikki. Paitsi osoite: [email protected]
Nyt päätin lopettaa miettimisen ja yrittää tehdä asialle jotakin. Lukion eka vuosi kohta loppu, eikä tullut yhtään kaveria joka jaksaisi viettää vapaa-aikaa kanssani. Oma vikani tietenkin, introvertti kun olen.
Mitäs tässä valehtelemaan, ikäni olen melkein yksin viettänyt aikaani, vaikka kavereita joskus on ollut. Mutta kaikki kaverit jäi toiselle puolelle Suomea kun muutin tänne Joensuuhun kaksi vuotta sitten. Saman henkistä seuraa löytyi ylä-asteen loppua kohden koulun ajaksi, muttei vapaa-ajalle. Nekin kaverit eivät ole enää minuun millään tavalla yhteydessä.
Sitten tuli lukio, tämän vuoden loputtua olen entistä vakuuttuneempi siitä että kukaan ei katso samoja sarjoja, elokuvia, kuuntele samoja bändejä, tai edes lue samoja kirjoja. Tiedän että se on mahdotonta, mutta lähipiirissä ei ole ainuttakaan henkilöä joka olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä, tai olisi kiinnostunut minusta itseni takia. Sosiaalinen yksinäisyys on siis päänvaiva.
Etsin siis ensi kesäksi, miksei pidemmäksi aikaa, kaveria mesettelyyn/mailailuun tavoitteena tavata, viettää aikaa yhdessä, käydä yhdessä elokuvissa, mitä nyt mieleen tulee.
Siis seuraa 17-vuotiaalle pojalle. Mieluusti saman ikäistä seuraa, sukupuolella ei väliä. Pyydän myös kärsivällisyyttä introverttiydelleni.
Yritän voittaa sen.
Siinäpä taisi olla kaikki. Paitsi osoite: [email protected]
Vastaukset 11
Vanhimmat
En varmaan antanut tarpeeksi epätoivoista kuvaa?
Yksinäisyys on ihan oikeasti ongelma minulle, pitääkö muka uhata itsemurhalla ennen kuin täällä saa huomiota?! Nimittäin on viimeiset puolivuotta pyörinyt päässä mikä minussa on vialla, kun ei tahdo löytyä porukkaa joka tahtoisi viettää kanssani aikaa. Jos se oma itsensä oleminen on ongelma, miten helvetissä tästä paska persoonasta pääsee eroon?! Tyhjästä nolla elämästä on paha nyhjästä. "Hyväksy oma itsesi sellaisena kuin olet!" Juuri omana itsenä oleminen on johtanut tähän. Ei tätä paskaa kyllä pitkään jaksa katsella.
jo aamulla, mutta en sitten lähettänytkään, kun ajattelin, että otat kuitenkin itseesi vastauksestani.
No, koska et ole saanut yhtään vastausta, niin kerron nyt kuitenkin omat ajatukseni.
Minä olen kaukana sinun ikäisestäsi. Kuitenkin tunsin itseni jotenkin tyhmäksi, koska en tiennyt mitä tarkoitti sana introvertti. Googlasin sen sitten, joten nyt tiedän.
Sinun ikäisesi olisi voinut sanoa asian ihan selkokielelläkin.
Minulla on lukion käynyt, ja vähän muutakin opiskellut tytär ja yliopistollisen loppututkinnon suorittanut poika, mutta jos he rupeaisivat viljelemään sivistyssanoja, tai yleensä vierasperäisiksi luokiteltavia sanoja, olisin kyllä aika ihmeissäni.
Tarkoitan tällä vain sitä, että yritätköhän ikäiseksesi olla liian fiksu. Hellitä hiukan ja laskeudu tavallisten pulliaisten tasolle.
Ymmärrän hyvin kuinka vaikeaa se voi olla, kun ei ole tottunut viettämään aikaa ikäistensä seurassa.
Olen nim. vuosikaudet sivusta seurannut kahden sairauden vuoksi pakosta paljon yksin, tai vanhempien ihmisten seurassa olleen nuoren naisen elämää. He eivät kertakaikkiaan ole ikäistensä kanssa samalla aaltopituudella.
Harrastukset on yleensä pitänyt löytää paikoista, joissa on ollut vanhempaa porukkaa ja nuorempien kanssa ei juttu kunnolla luista vieläkään.
Sinä olet niin nuori ja käsittääkseni TERVE (Se on kuule niin suuri asia, ettet voi käsittääkään, kun et ole sitä koskaan menettänyt), että voit yrittää muuttaa kiinnostuksen kohteitasi ja harrastaa yhtä sun toista, vaikka joka juttu ei niin omalta tuntuisikaan.
En nyt tarkoita, että rellestämään pitäisi ruveta, mutta kuitenkin mennä jonkun verran toisten ehdoilla.
Tuskin aina kannattaa olla ihan oma itsensä, kun kerran huomaa, että toiset jotenkin vierastavat. Ehkä he myös jännittävät seurassasi ja pitävät sinua ylpeänäkin.
Yritä ottaa selville miten toiset kesäaikana aikansa viettävät, jos vaikka voisit ainakin johonkin yleiseen harrastukseen lykätä itsesi mukaan.
Onhan siellä Joensuussa paljon esim. kuntosalejakin. Sellaiseen voi mennä yksinkin ja ehkä siellä voisi tutustua johonkin.
Se nyt vaan on niin, että itse on oltava aktiivinen ja valmis ottamaan osaa kaikenlaisiin kavereitten menoihin ja harrastuksiin. Muuten putoaa kelkasta, varsinkin kun olet muuttanut muualta, eikä sinulla ole siellä mitään aikaisempia ystävyyssuhteita.
kavereita löytyy varmasti helpoiten juuri noista kaikista harrastuksista.
ihmiset ovat erilaisia. eikä kavereiden tarvitse välttämättä kuunnella juuri samaa musiikkia tai katsoa samoja elokuvia, kunhan ovat edes jokseenkin samalla aaltopituudella. ehkä juuri nyt on tärkeämpää, että saat edes jonkinlaista seuraa kuin että löydät jonkun täydellisesti mielipiteisiisi yhtyvän henkilön? ettet syrjäydy ulkomaailmasta. myöhemmin löydät luultavasti sellaisia enemmänkin samanlaisia ihmisiä ystäviksisi.
mene vaan rohkeasti ihmisten seuraan.
('introvertti' on muuten hyvinkin yleinen, myös 'tavallisten pulliaisten' käyttämä sana ja selkokieltä.)
Taidan sitten olla aika tyhmä, kun se ei ollut minulle vielä tähän ikään asti selvinnyt.
Minun tavalliset pulliaiset ystäväni, kun eivät sivistyssanoja yleensä viljele, joten ihan kaikissa piireissä sana ei ole yleisessä käytössä.
Muistan kuinka tyttäreni kirjoitti lukiossa aineen Welsh Corgistamme, nimitystä mitenkään selvittämättä. Heti opettaja oli kirjoittanut huomautuksen, ettei kannata tarkemmin selittämättä käyttää sanoja, jotka eivät ole yleisesti tunnettuja.
Olin aivan samaa mieltä. Vaikka koiraihmiset ja monet muutkin toki tietävät Welsh Corgin olevan koira, joillekin sana saattaa olla täysin outo.
Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut mikään hienosteluyritys, vaan meille täysin jokapäiväinen nimitys.
On helppo sanoa, että mene vaan rohkeasti ihmisten seuraan.
Niinhän se kai on, ettei täällä kannata mihinkään, OMASTA mielestään, "epäkohtiin" yrittääkään puuttua, mutta kun ei pelkkä pään silityskään auta.
ollakin. Olen itse neljätoista ja törmännyt sanaan useammin kuin muutaman kerran.
Introvertti ja ekstrovertti kuuluvat yleissivistykseen. Welsh Corgia käyttävät enemmän koiria harrastavat ihmiset.
tukehdu tai voit joskus mätkähtää henkisesti takapuolellesi.
Koska AP:n mielestä kukaan hänen tuttavistaan ei ole samalla aaltopituudella, niin mielestäni ainoa mahdollisuus on jollakin tavalla yrittää muuttaa omaa käytöstään. Toisia kun ei voi muuttaa.
Tietenkin näissä kirjoituksissa voi viljellä sivistyssanoja vaikka joka lauseessa, eikä sillä ole kenellekään mitään merkitystä. Ei ollut minullekaan, siihen puuttumisestani huolimatta.
Kuitenkin, jos puhetapa yleisesti elävässä elämässä poikkeaa paljon toisten 17-vuotiaitten (tai 14-vuotiaitten) puhetavasta, se ei ole omiaan herättämään haluja lähempien ystävyyssuhteiden solmimiseen.
Vastapuoli saattaa jopa jännittää ja ajatella, ettei ole tarpeeksi fiksu, ja hakeutua mieluummin vertaistensa joukkoon.
Katsos, kun ikävä kyllä, meidän kaikkien tavallisten pulliaisten yleissivistys ei ole aukoton, kuten ilm. sinun.
kiusattu, ehkä juuri sellaisen silmään pistävän 'erilaisuuden' takia. Päätin kuitenkin pysyä sellaisena kuin olen, ja olen löytänyt kavereita.
Mitä sanoisit pojalle, joka olisi kiusattu homoseksuaalisen suuntautumisensa takia? Käskisitkö silloinkin muuttumaan ja olemaan samanlainen kuin suurin osa muista?
yrittäisikään vastata, koska minulla ei ole asiasta minkäänlaista kokemusta.
Et voi vaatia, että näissä vastauksissa voisi tietää kaikista yksityiskohdista.
Minun mielestäni homoseksuaalisuus on sen verran erilainen asia, ettei sitä automaattisesti voi näissä vastauksissa tietää ja ottaa huomioon, jos kysyjä ei ole siitä maininnut.
Onhan paljon muitakin tekijöitä, jotka estävät ihmistä olemasta muiden kaltainen.
Jos kuitenkin täältä neuvoja kysyy, niin mielestäni silloin olisi syytä mainita perustavaa laatua oleva erilaisuutensa. Muussa tapauksessa, mitä ilmeisimmin, saa vastauksia, jotka harvoin sellaisinaan ovat käyttökelpoisia.
Minulla henkilökohtaisesti ei todellakaan ole mitään homoja vastaan. Minulla on päinvastoin aina ollut sellainen käsitys, että homomiehet ovat mukavia ja osaavat keskustella naisten kanssa paremmin kuin monet muut miehet. Olen tosin ollut työkaverina tekemisissä vain yhden kanssa.
Aina olen myös ollut sitä mieltä, ettei homous ole mikään itse valittu suuntaus, vaan se on synnynnäinen, eikä siis mitenkään muutettavissa.
Uskon kuitenkin, ettei sinulla ole aina ollut helppoa ja olen iloinen puolestasi, että olet löytänyt kavereita.
Minun mielestäni on just´ja se sama, ovatko YSTÄVÄT homoja, heteroita vai lesboja. Pääasia, kun muuten ollaan henkisesti samalla aaltopituudella.
Jos ollaan hyviä ystäviä, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että oma suuntauksensa on kuitenkin paras kertoa. Ei voi tulla oikein läheiseksi ystäväksi, jos joutuu salaamaan näin tärkeän osan itsestään. Ainakin on helpompi olla ystävä, jos ei ole kannettavanaan tällaista asiaa. Tämä on kuitenkin jokaisen itse päätettävissä.
Se, mikä menee yli ystävyyden, on myös jokaisen henkilökohtainen asia, eikä myöskään siinä luonnolisestikaan, kannata esittää muuta, kuin mitä todellisuudessa on.
Toivon sinulle hyvää kesää ja monenlaisia menoja ja iloa elämään.
"Minun mielestäni on just´ja se sama, ovatko YSTÄVÄT homoja, heteroita vai lesboja. Pääasia, kun muuten ollaan henkisesti samalla aaltopituudella. "
Kuinka voi olla ystävän kanssa henkisesti samalla aaltopituudella, jos noudattaa sinun neuvoasi ja etsii ystävän esittämällä jotain muuta mitä on?
Sinä ja jokainen muukin, saa tietysti minun puolestani käyttäytyä ja puhua ihan niin kuin itse haluaa. Eikä kysymys ollut siitä, mitä tänne kirjoittaa, vaan yleensä, mahdollisesti, 17-vuotiaalle kavereihin nähden, erilaisesta puhetavasta ja käytöksestä.
Eihän tätä asiaa voi missään mielessä verrata esim. homouteen. Eikä täältä mielestäni kannata neuvoja kysyä, jos on sitä mieltä, ettei itsestään ole mahdollista muuttaa näinkään pientä asiaa ilman, että tulisi sen tähden mahdottomaksi olla samalla aaltopituudella jonkun muuten mukavan kaverin kanssa.
Eihän ollut kysymys mistään perustavanlaatuisesta muuttamisesta.
Kyllä joka ihmisen on aika ajoin syytä tarkistaa omaa käyttäytymistään, samallakin aaltopituudella olevia ystäviään kohtaan. Ei voi aina ajatella, että itse on maailman napa.
Onhan esim. ihmisiä, joilla on tapana käyttää kirosanoja ihan tavallisessa puheessa, vaikka vain puhettaan korostaakseen. Olet sitten sitä mieltä, ettei tällainen ihminen voi olla samalla aaltopituudella, jos "ystävä" ei siitä pidä ja pyytää toista sen lopettamaan.
Mikäli takertuu jokaiseen pikkuseikkaan, eikä pysty itsestään muuttamaan mitään ilman, että kärsii siitä ja tuntee oman persoonallisuutensa muuttuvan, niin ehkä silloin onkin paras nauttia vain omasta seurastaan, tai yrittää löytää täysin samoin käyttäytyviä ja ajattelevia ystäviä. Ikävä vaan, mutta me ihmiset emme ole mitään toistemme 100 prosenttisia jäljennöksiä, joten on vaarana, että menetämme, kuitenkin ihan kelvollisia ystäviä. Tai emme heitä koskaan löydäkään.
Henkilökohtaisesti minulla on useita lapsuuden ja nuoruuden aikaisia ystäviä, joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Se ei tarkoita, että olisimme ja käyttäytyisimme joka asiassa samalla tavalla. Ei lähestulkoonkaan.
Mikäli joku heistä olisi lesbo, ei se minua haittaisi ystävyden suhteen.
Tosiasiassa, erään parikymmentä vuotta ystävänäni olleen yksinäisen naisen sisimmistä tunnoista en ole ollenkaan varma. Jos ihminen sanoo, ettei ole koskaan, tähän ikään asti seurustellut, eikä olisi koskaan voinut kuvitella, että hänellä olisi ollut treffit jonkun miehen kanssa, niin väkisinkin siinä monenlaisia ajatuksia tulee mieleen.
Silti me olemme samalla aaltopituudella, eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta ruveta asiaa lähemmin urkkimaan, vaikka en sitä varmasti tiedä, koska emme ole kuitenkaan sen pitempiaikaisia ystäviä.
Valitan, jos tämä on sinulle liian vaikeaselkoista.
Minun puolestani asia on loppuunkäsitelty.
Eikö Joensuussa ole enää niin pirteää yhdistys toimintaa nuorille miehille kuin vielä 90-luvun puolenvälin jälkeen oli... Hehe...
Ehkä vain kukaan suurinpiirtein ikäisesi niiltä nurkilta ei ole sattunut lukemaan.
Ja se miksi tähän ei ole vastailtu saattaa johtua osittain myös siitä, että tuo on haku ilmoitus jossa on yhteys tiedot. Ei vain ketään joka koukkuun tarttunut ole osunut paikalle.