Heipsan
32 V nainen kärsinyt paniikkihäiriöstä aina silloin tällöin noin 18. vuotiaasta asti. Aiemmin toiminut hyvin Cipramil ja Sepram (vaihdettiin halvempaan) eli lääkkeet alkaneet pelittään noin reilussa viikossa ja yleensä olen syönyt silti noin puolisen vuotta lääkitystä vaikkakin jo oireettomana, alussa sen viikon on ollut mukana Xanor mikä sitten jäänyt pois heti kun nuo toiset lääkkeet on alkanu vaikuttaan. Mitään sivuoireita ei aiemmin ole ollut. Tänä keväänä maaliskuun lopussa alkoi tulemaan taas paniikkihäiriöitä (yleensä öisin) olinkin ollut tuossa vailla mitään lääkitystä jo reilun pari vuotta. No uusin taas Sepram reseptin ja aloin syödä sitä normaaliin tapaan miten ennenkin se oli auttanut. Koko ajan olo vain huononi ja kahden viikon kuluttua olin tosi surkeassa jamassa rytmihäiriöitä, huimausta, ahdistusta,levottomuutta, oksetti, hyperventilointia, ripulilla heti 2.n lääkepäivän jälkeen, ihottumaan rinnassa ja kaulassa ja menin
sitten lääkäriin ja verenpaineet oli 174/114 ja lepopulssi 110. Lääkäri sanoi että vaikuttaa ihan serotoniinioireyhtymältä ja jostain syystä se lääke mikä aiemmin toimi ei sovi enää minulle.
Sanoi että ei enää pilleriäkään sitä lääkettä.
No kuitenkin sanoi että mielellään kokeilisi vielä toista vastaavaa mutta täytyisi pitää parin viikon tauko ilman mitään muuta mielialalääkettä kuin rauhoittavia. No olo alkoi viikossa paraneen jo huimasti ja sitten seuraavan viikon jälkeen alettiin kokeileen Cipralex lääkettä, söin pari viikkoa ja oireet alko taas paheneen pikkuhiljaa ja parin viikon jälkeen oli ihan karsee olo, no taas lopetettiin ja pidettiin parin viikon tauko ja seuraava kokeilu oli Buspar jota söin reilun viikon ja taas alko oleen karsee olo. No sekin lopetettiin ja nyt olen ollut reilun 2 viikkoa pelkällä Xanorilla 0,25 x 3:sti päivässä ja tarvittaessa illalla yksi nukkumaan mennessä.
En ihan äkkiä jaksa alkaa kokeilemaan enää mitään uusia lääkkeitä sillä tila on nollaantunut parissa viikossa aikas hyvin ja verenpainekin on hyvissä kantimissa ja rytmihäiriötkin loppuneet mutta jäljelle on jäänyt nyt tuo ahdistuneisuus joka on kokoaikaista, kun se ennen lääkekokeiluita oli vain paniikkikohtauksessa. Eli siis siihen tarviin tuota Xanoria. Paniikkikohtauksia en ole enää saanut mutta tuo pirunmoinen ahdistus!!
Mistä ihmeestä johtuu että lääkkeet jotka on aikaisemmin pelittäny tosi hyvin tekee nykyään
tosi sairaaksi. Painoakin lähti 10 kiloa tuossa lääkekokeilujen aikana kun ruokakaan ei maistunut yhtään vaan piti väkisin syödä.
Onko kellään ollu tällästä ja mikä on auttanut.
Tuo Xanor auttaa kyllä niin että pystyy käymään töissä ja tekemään kotihommia yms. mutta mielellään jättäis nekin pois jos sais tuon ahdistuksen pois. Onko muita saman kokeneita?
32 V nainen kärsinyt paniikkihäiriöstä aina silloin tällöin noin 18. vuotiaasta asti. Aiemmin toiminut hyvin Cipramil ja Sepram (vaihdettiin halvempaan) eli lääkkeet alkaneet pelittään noin reilussa viikossa ja yleensä olen syönyt silti noin puolisen vuotta lääkitystä vaikkakin jo oireettomana, alussa sen viikon on ollut mukana Xanor mikä sitten jäänyt pois heti kun nuo toiset lääkkeet on alkanu vaikuttaan. Mitään sivuoireita ei aiemmin ole ollut. Tänä keväänä maaliskuun lopussa alkoi tulemaan taas paniikkihäiriöitä (yleensä öisin) olinkin ollut tuossa vailla mitään lääkitystä jo reilun pari vuotta. No uusin taas Sepram reseptin ja aloin syödä sitä normaaliin tapaan miten ennenkin se oli auttanut. Koko ajan olo vain huononi ja kahden viikon kuluttua olin tosi surkeassa jamassa rytmihäiriöitä, huimausta, ahdistusta,levottomuutta, oksetti, hyperventilointia, ripulilla heti 2.n lääkepäivän jälkeen, ihottumaan rinnassa ja kaulassa ja menin
sitten lääkäriin ja verenpaineet oli 174/114 ja lepopulssi 110. Lääkäri sanoi että vaikuttaa ihan serotoniinioireyhtymältä ja jostain syystä se lääke mikä aiemmin toimi ei sovi enää minulle.
Sanoi että ei enää pilleriäkään sitä lääkettä.
No kuitenkin sanoi että mielellään kokeilisi vielä toista vastaavaa mutta täytyisi pitää parin viikon tauko ilman mitään muuta mielialalääkettä kuin rauhoittavia. No olo alkoi viikossa paraneen jo huimasti ja sitten seuraavan viikon jälkeen alettiin kokeileen Cipralex lääkettä, söin pari viikkoa ja oireet alko taas paheneen pikkuhiljaa ja parin viikon jälkeen oli ihan karsee olo, no taas lopetettiin ja pidettiin parin viikon tauko ja seuraava kokeilu oli Buspar jota söin reilun viikon ja taas alko oleen karsee olo. No sekin lopetettiin ja nyt olen ollut reilun 2 viikkoa pelkällä Xanorilla 0,25 x 3:sti päivässä ja tarvittaessa illalla yksi nukkumaan mennessä.
En ihan äkkiä jaksa alkaa kokeilemaan enää mitään uusia lääkkeitä sillä tila on nollaantunut parissa viikossa aikas hyvin ja verenpainekin on hyvissä kantimissa ja rytmihäiriötkin loppuneet mutta jäljelle on jäänyt nyt tuo ahdistuneisuus joka on kokoaikaista, kun se ennen lääkekokeiluita oli vain paniikkikohtauksessa. Eli siis siihen tarviin tuota Xanoria. Paniikkikohtauksia en ole enää saanut mutta tuo pirunmoinen ahdistus!!
Mistä ihmeestä johtuu että lääkkeet jotka on aikaisemmin pelittäny tosi hyvin tekee nykyään
tosi sairaaksi. Painoakin lähti 10 kiloa tuossa lääkekokeilujen aikana kun ruokakaan ei maistunut yhtään vaan piti väkisin syödä.
Onko kellään ollu tällästä ja mikä on auttanut.
Tuo Xanor auttaa kyllä niin että pystyy käymään töissä ja tekemään kotihommia yms. mutta mielellään jättäis nekin pois jos sais tuon ahdistuksen pois. Onko muita saman kokeneita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulla jo 25 vuotta takana PH:ta, mutta nyt alan pikkuhiljaa kallistua yleistyneen ahdistuneisuushäiriön puolelle, koska paniikkikohtausta (suurta) ei ole ollut 7 vuoteen. Pieniä kuitenkin aika usein ja jatkuva ahdistus päällä. Lääkekokeiluja vähälle aikaa seronil, cipralex ja sepram. kaikki huonontaneet oloa. Nyt loppukuusta aika ja konsultaatio mitä vielä voisi kokeilla, ehkä sertraliinia. Minä myös toimin xanorin turvin ja se ei ilahduta yhtään mieltä.
Jaksamista ja kokeile vielä jotain jos ei olo parane.
joo, meinaan kyllä vielä kokeilla jos sopiva
löytyy, mutta nyt täytyy vetää henkeä vähän aikaa sillä niin pahaksi veti nuo lääkkeet olon, että normaaali paniikkihäiriökohtaus 2-3 kertaa viikossa ei ollut mitään verrattuna lääkkeen tuomiin oireisiin. Harmi vaan että nyt jäi tuo kokoaikainen ahdistus päälle! Mulla sama on sama juttu että alan kallistua ahdistuneisuushäiriön puolelle tämänhetkisessä tilassani.
Noi SSRI-lääkkeet ei ole mulle sopiva vaihtoehto enää, mutta jos löytyisi jotain muuta
jälkeen, ne kun ovat melkein yksi ja sama lääke, toki toisessa vaik. aine essitalopram, toisessa citalopram, käytännössä sama lääke aivan pienellä erolla.
Miksei lääkettä jossa vaik. aineena esim. paroxetin, fluoxetin tms.?? Outoa...
Onhan noita, on trisykliset ja SNRI-lääkkeet, eli vaihtoehtoja löytyy, todella useita.
Ihmettelen tosiaan jos psykiatri on ep. serotoniinisynd. niin määrää sitten Cipralex-lääkityksen, huh, huh.
Sinuna vaihtaisin psykiatria.
ite kyllastyin taannoin ssri:den sivuvaikutuksiin, lähinnä ejakulointiongelmiin, lopetettuani huomasin myös tunteiden eri kirjon palannneen.
Paniikhäiriöön kuitenkin jotain piti saada muutakin kuin xsanoria,(lopettele/minimoin) kokeilin remeronia ei pelittäny.
Tutkiskelin ja lääkärille ehdotin, MAOestäjää(aurorix) se kyllä toimii, mutta nyt ainakin on taas kova depis päällä.
Että se siitäkin lääkkeestä (lopettelen) pitää varmaan palata ssrihin.
Hankalaa se on !
Kirjoitit mielenkiintoisen jutun 14 v kestäneestä ahdistuksestasi. Kertomuksestasi käy selville viimeaikaiset lääkekokeilut. Olet yrittänyt niitä hoitaa aiemmin opitulla lääkityksellä ja huonolla menestyksellä.
Todennäköisesti sinulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Häiriö on pitkäaikainen ja ns. vapaasti ajelehtiva. Tauti on pahentunut sitten edellisen lääkityksen jälkeen. Ahdistushäiriö on yksilöllistä ja siinä missä toinen selviää tarvittaessa otettavalla bentsolla, toinen tarvitsee pitempiaikaisen ja vahvemman ahdistuslääkityksen.
Lääkkeiden sopimattomuus saattaa johtua siitä, että sinulle on määrätty nykyisen ahdistuksen hoitoon liian vähän lääkettä. Kuvailemasi oireet sopivat paremmin lääkkeen liian pieneen annostukseen kuin lääkkeen sopimattomuuteen. Tähän kuuluvat mm. ruokahalusi, laihtuminen ja verenpaineesi. Ihmettelen miksi psykiatri menetteli kertomallasi tavalla. Hänen pitää ammattihenkilönä olla tietoinen asiasta. Yksi syy saattaa olla vastaanoton kiireellisyys tms. Sinuna en hylkäisi lääkkeitä vaan hakeutuisin uudelleen vastaanotolle.
oleellisesti myöskin terapia, ei pelkkä lääkitys.
Itse GAD:a sairastavana olen saanut parhaimman avun kognitiivisesta terapias, mutta joku muu jostain toisen suuntaisesta, analyysi oli ihan mielenk.käydä lävitse, sitä en kiellä, mutta GAD:n se ei auttanut.
Yleistyneen ahdistushäiriön (aiemmin yleistynyt tuskaisuus) hoidon kulmakivi on lääkehoito. Supportiivista terapiaa on kokeiltu hoidon tukena, mutta vain tietyn ajan. Häiriön luonteeseen kuuluu edellisessä kirjoituksessa mainitsemani "vapaa ajelehtivuus", eikä se rajoitu mihinkään ympäristön erityistilanteeseen. Masennus ja pelko-oireitakin voi ilmetä ja jopa pakko-oireita, mutta ne ovat selvästi toissijaisia ja lievähköjä.
Cipraleksissakin annostusta korotettiinkin ekan viikon jälkeen, samoin Busbarissa, muutta mitä suurempaa annosta söin niin olo vaan hirveni kokoajan .
Yleistyneen ahdistushäiriön lääkehoito on haastava anksiolyytteihin kohdistuvien kielteisten asenteiden takia. Välttämättä cipralex ja buspar eivät auta riittävästi saavuttamaan häiriön tasapainotilaa. Lääkehoito on vasta silloin onnistunut kun työ- ja toimintakyky pysyvät ennallaan. Lääke on silloin oikea kun (vastoin kuin muissa vo häiriöissä), bentson pitoisuus ei nouse vaikuttavalta tasoltaan. Pitkäaikaisessa käytössäkään oikealla diagnoosilla toleranssi ei kehity siten, että lääkkeen pitoisuutta pitäisi lisätä. Tietty riippuvuus kehittyy, mutta se on hyväksyttävä osana lääkkeen sivuvaikutusta. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä tarvitsee luottamuksellisen hoitosuhteen jotta lääkehoito voi toteutua hyväksyttävästi. Potilaalle lienee parasta terapiaa on sellainen tekeminen, jossa ikäänkuin unohtaa taustalla olevan sairautensa. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta lääkehoidon korvaamista vaan elämän laadun parantamista. Lisäksi potilaan on vaikea osallistua esim. bentsoista käytävään yleiseen keskusteluun. Hän tuntee häpeää niiden käyttämisestä sairautensa hoitoon, koska ne ovat yleisesti tuomittuja väärinkäyttö, liikakäyttö ja tapakäytön takia.
Hei Potkulauta
Ihanaa lukea viestejäsi!
Mulla tämän hetkinen tila on se että pystyn hyvin käymään töissä ja hoitaan kotihommiakin yms. ja tuntuu että pikkuhiljaa olo vaan paranee.Välillä tulee ahdistusta Xanorista huolimatta, mutta se ei ole niin kovaa että siihen tarvitsisi enää ottaa lisää lääkettä vaan se menee ohitse hetkisen kuluttua.
Yritän itsekin tsempata itseäni ja mennä vähän väkisinkin touhuihin ja porukoihin mukaan eli
yritän välttää kotiin peiton alle jäämistä sillä
siellä tulee vaan murehdittua omaa oloa ja todella
liikaakin tutkisteltua omaa olotilaa, niin että varmasti ahdistaa pian enemmän.
Xanor on auttanut mua todella paljon ja lääkärin
mukaan tuo käyttämäni annos on aikas pieni verrattuna minkälasia voidaan käyttää. Samoin
hän sanoi, että sitten kun lääkitystä lopetellaan niin todella pienillä pudotuksilla pitemmän ajan kuluessa niin vieroitusoireet on pienemmät.
Tuo toleranssi juttu on hyvä tietää sillä niin yleisesti keskusteluissa (kuten täälläkin)puhutaan että jos otat yhdenkin napin päivässä ja se auttaa niin tyyliin viikon päästä ei enää kolme nappia päivässä ahdistukseen riitä.
Ahdistus saattaa johtua tämän hetkisestä elämän tilanteestakin eli kun muutenkin olen herkkä ja stressaantuva niin tällä hetkellä on kämppä myynnissä ja ensi keväänä tulee talopaketti juuri ostetulle tontille (kämppäkin tosin avaimet käteen) ettei siitäkään tarvitsisi ylimääräistä stressata, mutta minkäs teet kun tämmönen oon.
Yrittelen kyllä kovasti stempata itseäni !!
Täytyy yritellä olla syyllistämättä itseä tuosta
Xanorin käytöstä kun se kerran mulle tällä hetkellä ainoana pelittää. Kiitos!
tollanen, että alotat jonkun lääkkeen ja lopetat heti,kun olo helpottuu yai vähän huononee.
Tää on paljon pidempiaikanen juttu tää paniikin ja ahistuksen vaiva.
Lääkkeitä voi joutua syömään vaikka koko loppuelämä, eleei sitten halua takaisin kaikkia oireita. Itse olen syönyt viisi vuotta
seronilia ja aion jatkaa lopunelämääni, sillä kauheita kohtauksia en enää ikinä halua kokea.
NIMIMERKILLE: toi on just pahempaa! Jos tuo kommentti oli tarkoitettu minulle niin:,
jos lääkärisi toteaa sinussa serotoniinioireyhtymän (googleta jo set tiedä mitä se on)joka on aikas harvinainen ja
joka saatta jopa pahana johtaa jopa kuolemaan niin mielestäni ainoa oikea ratkaisu on silloin lopettaa lääkitys sillä noista lääkkeistähän se tulee HALOOO???
Ja jos tietäisit jotain serotoniinioireyhtymästä niin " oireet ei vaan vähän huonone"
Ja tiedänhän minä sen että vaiva on pitkäaikainen jos satuit lukemaan 1. viestin niin 18-vuositaasta 32 vuotiaaksi on aikas pitkä aika??
Mutta kiva kun syyllistelet, ajattelin hakea rohkeutta ja kanssaelämistä täältä mutta taisi olla väärä paikka. Se mikä on sopinut sulle ei sovi kaikille. Kaikki me olemme yksilöitä ja lääkkeet toimii meissä hieman eri tavalla.
serotoniinioireyhtymä, kun lääkäri käski nosta Cipramilin annosta 20st 40 ni.Olin käyttänyt lääkettä vaan noin 6 viikkoa ja olo oli todella hyvä.( Ensimmäiset kaksi viikkoa kyllä oli kauheata). Sanoin valitettavasti lääkärilleen, että välillä on vaan pieni ahdistuksen tunne, mikä menee parissa minuuttissa ohi. Ja silloin hän käski nostaa annosta.
Viiko meni ok, mutta silloin alkoi. Katsoin televisiota ja en ymmärtänyt, mistä puhuttiin. Jos joku sanoi jotain minulle, en ymmärtänyt mitä hän sanoi. Kaikki meni yhdestä korvasta sisään ja tuli suoraan toisesta ulos. Mitään ei jäänyt aivoihiin.
Soitin lääkärille ja hän käski heti vähentää hiljalleen annosta ja sitten lopettaa kokonaan lääkken ottaminen.
Sen jälkeen jäi myös minulle ahdistushäiriö, mikä oli alussa erittäin voimakas, mutta nyt onneksi jo lievä. Aikaisemmin oli myös minulla vaan paniikkikohtauksia , ei minkäänlaista ahdistusta.
Lääkäriin en ole sen jälkeen mennyt, koska en uskalta enää aloittaa lääkekuuria.
ja palautin lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi!Xanor on hyvä lääke! Se toimii minullakin - mutta SUOSITTELEN sinullekin n.s. lyhytterapiaa. 3 - 4 kertaa MT-toimistossa terapeutin kanssa käytyä keskustelua. He osaavat kysyä ydinasioita. Pyydäpäs lääkäriltäsi lähete paikkakuntasi MT-toimistoon. ÄLÄ PIDÄ KYNNYSTÄ KORKEANA! Rinta rottingilla vaan! Meneehän ihmiset alkoonkin ja ostavat apteekista kilokaupalla masennuslääkkeitä. Usein keskutelulla ja hyvällä terapiasuhteella pääsee parempaan lopputulokseen! Kokemusta on!