Tietääkö vanhempasi?

olen aika varma että vanhempani tietävät, vaikka en heille sitä suoranaisesti olekkaan kertonut, sillä ainakin äitini möläytti mulle kännissä tietävänsä että mulla on anoreksia (vaikkei se ihan niin ole.. mulla on kai pikemminkin bulimareksia) mutta ei ole sen illan jälkeen sanonut mitään..
poikaystäväni kai tietää myös oudot ruokailutottumukseni mutta taitaa luulla että "kaikki tytöt aina laihduttaa" tai vastaavaa eikä siis myöskään puutu. Vaikka välillä ihmettelen miten se jaksaa mua kun oon niin pihalla etten tajua mitään jos en ole aikoihin syönyt =/
Psykiatrilla en ole toistaiseksi käynyt.. enkä usko että koskaan tulen menemäänkään..

Karmea päivä.

Tänään tuli kutsu terveydenhoitajalle, niinpä menin. Hän sanoi, että joku opettaja oli katsonut, että olen laihtunut ja tämä opettaja oli sanonut terkkarille, että pyytäisi minut punnitukseen.

Huh huh. Olin laihtunut lyhyessä ajassa 6kg ja terkkari alkoi tietysti kyselemään, että mitä syön. Höpötykseni jälkeen hän sanoi, että hyvä hyvä, ei sinulla mikään syömishäiriö ole, mutta paino ei saa enää tippua. Soitan sinun äidillesi vielä tästä.

OMG! Äiti opiskelee sairaanhoitajaksi ja niillä on ravinto-oppia juuri nyt. Äiskä paasaa koko ajan mitä pitäisi syödä, milloin ja paljonko. Äiti muutenkin valitti koko viime viikon syömisestäni. Huomasin, että on paljon seikkoja jotka puhuvat sen puolesta, että minulla on anoreksia. 10 ihmistä on sitä mieltä, että olen laihtunut.

Näin sitä mennään. Äiskä on myös todella vainoharhainen, että saa nähdä mitä tuleman pitää. Onneksi olen nyt iskällä ja kun kerroin hänelle, hän sanoi, että sinähän olet ihan normaalipainoinen, mitäs ne tuosta alkaa nyt meuhkaamaan.

Huono-omatunto koska olen tänään sanonut neljälle ihmiselle, että enhän minä anorektikko ole. Voimia teille!

Porukat tietää kyllä ja siks en ikinä saa laihtua sinne mihi haluan, vituttaa! Suhteet ei oo muuttunu sillee, mun vanhemmat ei tunne mua. Sisarukset.. sisko kohtelee pilkaten.

psykiatrista en kommentoi, määräs punnitukseen.

poikaystävä ei missää nimessä haluais mun laihtuvan.

Haluan laihtua, vitunmoista syöpöttelyä ollut taas. ja mä ku niin luulin, et tää on ohi.

Ilman poikaystävää/ystäviä,surevia rakastavia vanhemmpia,kohti kuolemaa....mahdollisesti psykiatrin ja letkuruokinnan kautta,sitä se tulee olemaan!!!

moi, kun tossa kysyit että kuinka perhe suhtautuu jos lapsi sairastaa,tai onko joku ollut sairaalassa . . ?
MINÄ OLEN tulin sieltä itseasiassa eilen kotiin mutta vain lomalle pääsen vain viikonloppusin kotiin ja jos painoni on sillä aikaa kun olen ollut kotona niin laskenut en pääse enään viikolopusin kotiin. olen ollut nyt puolitoista viikkoa sairaalassa, ensimäiset päivät olivat kauheita ja vähän hämärä muisti minulla niistä kyllä on ;S koska syömättämyys tai vähäinen syöminen voi jopa pahimillaan johtaa muistikatkoksiin tai hämärämuistiin. niin kävin terveyden hoitajalla ensin sitten hän soitti lääkärin paikalle ja koululääkäri soitti sairaalaan. . menin kyyditse sairaalaan ja ne otti kaike mailman testejä, verikoikeita ja puhu . . . . . . . .
ja sitten kun testit oli valmiit sanottiin että ne ottavat mut sisään osastolle tai siis 'he joutuvat ottamaan mut' sisään kun olin eläny niin vähällä ravinolla, eikä kyllä nälkäkään enää pahemmin ollut ja sydän ja kaikki hidastuu mun pulssi oli jo tosi alhanen eli se vaaralisin ja yleisin anoreksian KUOLINSYY kun sydän lyö liian harvakseen ja vähän harvemmin ja harvemmin . . ja . .sitten se ei lyö olenkaan eli ihminen KUOLEE!! mä sanon vaan teille et jos meette liian pitkälle tässä niin teille käy niin sydän ei saa energiaa kun syötte olemattomasti ja vaan urheilette .. ikävää vai mitä? . . no mut joo huomenna lähtö takaisin sairaalaan ja vähän jänittää et pääsenkö ens viikoloppuna kotiin kun on kevät juhlat, että onko paino tippunu, koska sairaalassa syötiin 5 kertaa päivässä kaikkee rasva ruokaa tai no tavalista ruokaa mutta mun silmissä rasvaruokaa . . siel istuttiin vieressä ja katottiin että syö vahittiin jokainen suu pala ja jos ei sy niin vaihtoehtina on . . .. TIPUTUS! ja sitä en tietenkään haluuu! ja ne anto mun äidille tarkat ohjeet mitä syödään ja miten jne ja äitin pitää olla siinä kokoajan läsnä! nyt kun oon tullu kotiin niin täytyy syödä sen listan mukaan oonkyl melko paljon syönykkin mutta vähä rasvasia ruokia vaikken sais es. rasvatonta jogurttia yms.. envaan pysty olla kattomatta kalorimääriä jokaisesta mitä syön!! ja pelottaa et lihoon ku oon muutenki vitun läski!!!!!! ja toisaalt enkyl sais laihtuukkaa vaik pitäis ku muuten joudun sisäosastolle ja kaikee muutakin ku mul on nyt just varmaan ensviikol neuvottelu lääkärin äidin psykiatrin ravitsemusterapeutin yms:kansa niin keskustelu mun jatko paikasta . . eli mihin mut siotetaan pääsenkö kotiin ja kävisiin vaan aina kerran viikossa poliklinikalla vai sisäosastolle eli olaan koko ajan sisäl ei kotii eikä mitään vai että olisin viikoloput siellä ja arkisin kotona vai et kävisin ruokailemas kerran päiväst yes siel vai mitä . .niit on paljon niit vaihtoehtoi mut tottakai haluiasin kotiin :) se ois ihan paras! niin ja tosta sairaalastavielä niin ekana päivinä kun meninsinne makasin vaan sägyssä hegitys laiteet kiini mussa ja sydänmonitoriskii ja ulkoilut olivaan 20 min per päivä VAIN äidin tai lääkärin kanssa.tai siis en mä eka saannu lupia olenkaan kun piti makaa sängys mut sit parin päivän päästä. oon lihonukki täs viikonaikana melkein 1 kg!!!!!!!! ääääääääääääh sit joskus tuhannen vuodenpäästä kun pääsen pois
ni rupeen kyl taas vähä treenaa ja tsemppaa . . ei tää näin voi jatkuu et vaan lihoon ja lihoon pullaks eikä ketään tee mitään! . .mut jos on kysyttävää tai jotain ni kirjottakaa ?

vanhempani tietää et mulla on syömishäiriö.ja se on ärsyttävää.mä syön yleensä muiden kans..joskus oksennan.psykiatrilla on aika paskaa, ei oikeestaan mittää apua ainakaa mulle.
kaverit yrittää koulussa käskeä syömään, ja yrittää puhua järkee.
voimia teille!!!