Psykiatrinen avohoito surkeassa jamassa

samaan aikaan kun sairaaloista ajetaan
puolikuntoisia ihmisiä avohoitoon paikkojen
riittämättömyyden vuoksi, avohoidossa olevia
ihmisiä ajetaan sairaalakuntoon resurssien
riittämättömyyden vuoksi. Jesses miten loistavaa
säästöä.
Voit tosin mennä MTT:oon, mielellään ystävän
kanssa, ja vaatia hoitoa. Itse vein mieheni,
pahassa jamassa olevan depressiopotilaan syksyllä
sinne ja ilmoitin, etten lähde pois ennen kuin hän
on saanut apua. Sanoivat että kriisipuolelle ei voi
ottaa kun on jo MTT:n asiakas ja MTT:llä ei ole
aikoja. Sanoin, että kotiin en tässä kunnossa vie,
ennen sitten vaikka osastolle sisään. JA kas
kummaa, puoli tuntia rähjättyäni päivystävälle
psykiatrille avautuikin vastaanottoaika, jossa
lääkitystä korjattiin ja sovittiin alustavasti
terapian aloittamisesta talon psykologin luona.
Lääkäriä saa myös vaihtaa. Ikävä vain, että
oikeuksiaan vaatiakseen täytyy olla rautainen
mielenterveys ja itseluottamus(jotta uskaltaa lyödä
nyrkkiä pöytään pelkäämättä että viedään
pakkopaidassa ulos). Avohoitopotilaiden kohdallahan
näin ei kovin usein taida olla..;-) mustaa huumoria
jaksaa jo viljellä kun lääkitys on viimein
kohdallaan ja käynti 5 kertaa vuodessa kontrollissa
riittää..
voimia ja parempaa syksyä toivottelee vilpittömästi

En tiedä missä noin on mutta kun itse kävin
psykologilla aika oli kerran viikossa aluksi
jonkun aikaa ja kun itsestäni siltä tuntui
käynnit vähennettiin kerran kuukauteen.
Tosin minulle tuosta hoidosta ei tuntunut olevan
apua koska psykologi kertoi minulle vain asioita
jotka olin jo itsekin ajatellut ja miettinyt.
Mutta tietenkin joillekin on apua=)

Ja toinen vaihtoehto: Potilas käy
mielenterveyshoitajan tykönä kerran kuukaudessa
ja vaikka olisi kuinka sekaisin päästään,
onnistuu aina kusettamaan tätä hoitajaa. Ei se
ole juuri koskaan huomannut vaikka henkilöllä
viiraa ihan täysillä päässä. Usein tämä henkilö
pystyy kokoamaan ajatuksensa juuri silloin, kun
pitää puhua joidenkin "avainhenkilöiden" kanssa.
En siis luota muutenkaan noihin avohoitojuttuihin
mitenkään vahvasti. Enkä lääkäreihinkään. Kerran
kun tää henkilö oli vahvasti sairas, hänelle
määrättiin tosi vahvat lääkkeet ja kuin kävikään?
Seurauksena oli lääkehalvaus ja sitten hän oli
viikon sairaalassa vuodepotilaana, ei pystynyt
itse edes kääntämään kylkeä!!! Ja muutenkin
psykiatristen potilaiden hoitamisessa on vielä
paljon, paljon parantamisen varaa. Oletteko
sattuneet käymään psykiatristen potilaiden
sairaalassa? Uskomattomia paikkoja, kuin
steriilejä vankiloita!!!!