Tiedetään, että nyky-yhteiskunnassa on olemassa niin paljon tietoa laihduttavista ruuista, että Jokaisella pitäisi olla tarvittava kyky laihduttaa. Miksi kuitenkin lähes kaikki epäonnistuvat tai monilla ei ole tarvittavaa motivaatiota elämänmuutokseen. Onko siis lihavuus ja laihduttaminen myös suurelta osin jonkinlainen mielensairaus. Miksi kuitenkaan ei näe mielenhallintakursseja laihdutukseen..? Mikä saisi lihavat ihmiset laihduttamaan..? Miksi järki sanoo, että pitäisi olla hoikka, mutta samalla syödään yli tarpeiden. Jokin mättää tässä lihavuusongelmassa ja erityisesti, miten sitä yritetään ratkaista..
Lihavuus mielisairauden näkökulmasta
Toisinajattelija..
171142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
toisten laihduttamisesta ?
sairaus on tietysti kyseessä,ainakin silloin jos ihminen ei halua olla lihava.
en pidä sairaana jos joku haluaa olla hieman pyöreä.
mutta jos henkilö ei halua olla lihava,mutta ei silti pysty lopettamaan lihottavan ruoan syömistä,mielestäni silloin kyseessä on sairaus.
vakava sellainen.
lihavuutta ei tulisi ajatella pelkkänä kansantaloudellisena ongelmana,se on myös yksilön ongelma.
Sain vihdoin vastauksen, kun minulta kysytään miksi et laihduta. No siksi, että olen vakavasti sairas. Olen sairaalloisen lihava, eli ylipainoa on yli 50kg vaan eipä riitä tahdonvoimaa vastustaa nakkia tai hyvää pihviä valkosipuliperunoilla. Karkkia en syö, mutta suolaisia välipaloja senkin edestä. Mutta enään ei haittaa, sillä olen vakavasti sairas! jeee...
kaikilla ihmisillä ei ole tuollaista herkkujen himoa.
moni ei syö noita suolaisia juttuja ollenkaan,heidän mielestään ne maistuvat äklöttäviltä.
minäkään en syö.
oletko ikinä miettinyt mistä tuo ruoan himosi voisi johtua?
20 vuotta sitten masennustakin pidettiin laiskuutena,nyt tiedetään paremmin ja on masennuslääkkeet jne..
en jaksa uskoa että lihavuus on pelkästään laiskuutta.
tulevaisuus näyttää kumpi meistä on oikeassa.
hyvää kesää :)
Olin joskus nuorena miehenä ns. urheilullinen ja lenkkeilin ja harrastin kilpaurheiluakin juniorivuosina, vaan sitten pamahti ja sairastuin. Parivuotta lähes petissä ja BUM paino nousi kun ei osannut olla syömättä vaikka liikunta loppui.
Siitä asti on paino kokoajan noussut enkä saa sitä enään pois, valitettavasti. Jostain pitäisi saada tahdonvoimaa, mutta mistä? Pari viikkoa pystyy olemaan terveellisellä ruokavaliolla, mutta sitten se aina repeää. Toki tiedän riskit ja olen niistä jo jonkin aikaa saanut nauttiakkin, vaan eipä tunnu kolahtavan vaikka pitäisi. Olisihan se ikävää jos lapset jäävät ilman isää nuorella iällä.
Oikein iloista kesää myös sinulle ja läheisillesi!
Kuinka nuori sinä sitten olet? Ja paljonko painosi nousi noiden parin vuoden aikana? Paljonko painat nyt? Verenpaineet, sokerit ja kolestrolit olet varmaan mittautanut?
-38v
-82kg--->100kg
-n130kg
-ilman lääkitystä 182/244
-lääkityksellä 74/147
-tyypin 1 diab. pitk.aik 7.4
-kolestr P-kol 4.7
P kol-HDL 0.85
fP Trigly 5.o3
P-SLDL 2.6
Huh mikä verenpaine! Onneksi sulla on lääkitys mutta kiloja pitää saada pois. Ja diabetes ei todellakaan ole leikin asia.
ajattelitkos etten tuota tiennyt. No tiedän tuon kyllä, vaan ei se niin helppoa ole. Kumpa olisikin.
Jokin taikatemppu täytyisi tehdä, jotta itsekurin saisi sille tarvittavalle tasolle.
kompastutaan siihen että kielletään itseltä kaikki herkut. syö terveellisesti, annoskoot pienemmiksi, salaattia enemmän, vaalealeipä kokonaan pois, säännölliset ruoka-ajat, kevyttä välipalaa ja paljon vettä. JOSKUS saa syödä herkkujakin, pitää vain muistaa, että kaikkea saa syödä, muttei aina ja silloinkin kohtuudella. Itse olen tiputtanut painoa 12kg, tällä periaatteella 3kk:n aikana. Vielä toiset 12kg, niin olen normaalipainoinen.
Kirjoituksessasi oli paljon asiaakin, mutta myös mielestäni asiattomuutta. Kuinka paljon sinulla on tietoa mielisairauksista, niiden luokittelusta tai vaikutuksesta ihmiselle, joka saa mielisairausdiagnoosin?
Kirjoitat "mielenhallintakursseista", mutta oikeita mielisairauksia ei hoideta em. kursseilla. Niistä ei nimittäin ole mitään hyötyä. Minkälaisella "mielenhallintakurssilla" parantaisit esim. bipolaarisen häiriön tai skitsofrenian? Ne ovat oikeita mielisairauksia ja johtavat usein ennenaikaiselle eläkkeelle.
Jos lihavuus diagnosoitaisiin mielisairaudeksi, kuinka moni työnantaja palkkaisi tällaisen henkilön? Olisiko "lihavuusmielisairas" työttömänä, eläkkeellä vai ehkä suojatyössä? Täällä jo muutenkin puhutaan lihavien kalleudesta yhteiskunnalle, kuinkahan kallista olisi luokitella lihavuus mielisairaudeksi?
"Jokin mättää tässä lihavuusongelmassa ja erityisesti, miten sitä yritetään ratkaista.." Tässä olen kanssasi samaa mieltä, että jokin mättää. En usko kuitenkaan, että lihavuus nähtynä mielisairautena, ratkaisisi ongelman.
Ajattele kuinka paljon Suomessa on lihavuutta. Kuka tekisi ne työt, jos lihavat olisivat "mielisairautensa" takia eläkkeellä? Kuinka kalliiksi ja turhaksi olisikaan tullut lihavien koulutus? Entä sitten, jos lihava laihtuu, poistuisiko mielisairaus? Jos ei laihdu, joutuisiko kenties pakkohoitoon?
Lihavuus ei täytä mielisairauden kriteerejä, ainakaan vielä. Ongelma se on monelle, mutta mielisairaudeksi luokittelu ei sitä "parantaisi".
Ei munkaan mielestä mielisairaus, mutta mielen sairaus kylläkin. Vai sanotaanko vamma, ettei tulisi paha mieli.
Olen itsekin läski ja yritän etsiä näitä perimmäisiä syitä ylensyönnilleni. Kyllähän ne tuolta mentaalipuolelta löytyvät.
Kyllä kaikenlaista mielen sairautta ja vammaa löytyy hoikiltakin ihmisiltä, en tässä lihavia syyllistä.
Hyvä vaan miettiä tuota mieltä ylipainon ylläpitäjänä.
Onhan alkoholisteile ja muile riippuvusvammaisille terapiapalveluja, missä kartetaan asiakkaan halua ja motivaatiota muutokseen, mutta eipä niitä lihaville ole tarjolla. Suurin ongelma lihavila puute omaanmuutokseen, Sen kun saadaan vahvistumaan, niin muutoksia tapahtuu.. Tämä halu ei kasva pelkillä ruokaresepteilä. Myös päätä pitää hoitaa lihavuudessa..
sitä kutsutaan pakkomielteeksi ja sekin on vaarallista
laittaa lihavuuden syyksi masennuksen. Lähestulkoon kaikilla lopuilla on BED, mitä nyt joukossa on sitten muutama joka on "tyytväinen kiloihinsa" ja kenties yksi joka sanoo suoraan ettei laihdutus onnistu kun tulee syöpöteltyä.
BED on ihan oikea syömishäiriö. BED ei ole syy, vaan seuraus, mistä kenelläkin. Yleensä ensin on masennus, useita epäonnistuneita laihdutuksia (jojottelu) ja lopulta BED. Ei kaikilla, mutta varsinkin sairaalloisen lihavilla on usein BED. Ruokaa käytetään tavallaan lääkkeenä parantamaan "pahaa oloa". Nämäkään syyt eivät tee lihavuudesta mielisairautta.
Syömishäiriöitä hoidetaan esim. HYKS:n syömishäiriöpolilla, jonka resurssit eivät, valitettavasti, riitä kaikkien apua tarvitsevien hoitoon. Anorektikot menevät edelle, koska anoreksia voi johtaa kuolemaan, BED:tä voi sairastaa vuosikausia.
Olisiko sinulle kenties hyötyä mielenhallintakursseista, niin ei tarvitsisi koko ajan olla toisten ihmisten elämää ja mielenlaatua pohtimassa, kun näyttäisi olevan itselläsikin siinä melkoisesti tekemistä!!