ja antamisella jos ne asiat heti seuraavassa käänteessä nostetaan esille ja aletaan kaivaa niitä anteeksiannettuja syntejä.
Silloin se on niiden synti jotka näitä anteeksiannettuja asioita asioita kaivaa ja nostaa esiin. Ote vl-saarnasta.
"Kun Jumala kerran ne unhoitti pois, niin syntihän niitä nyt muistella ois."
Ihminen ei jaksa omalla voimalla antaa syntejä anteeksi, eikä varmaan ihmsisyyden puolesta.
Mutta kun tämä usko sydämessä vaikuttaa oikealla tavalla. Niin silloin sitä haluaakin antaa asiat sydämestä asti anteeksi toisille, jotka on rikkonut ao. vastaan ja unohtaa.
Joskus voi se "kankea mieli" vaivata kyllä ihmisyyden puolesta. Mutta silloin ei ole anteeksipyytäjssä vika, vaan tämä "kankeus" lähtee omasta sydämestä. Ja sitäkin voi pyytää anteeksi. Ja näin on varmaan monet joutuneet tekemäänkin.
Jos tämä ihmisyys alkaa vaikuttamaan meissä, se tekee huonoa jälkeä. Mutta kun Jumala saa asioihin vaikuttaa, silloin niistä tulee puhdasta jälkeä.
Me haluamme uskon kautta kuolettaa, lihan töitä, siis tällaista anteeksiantamatonta mieltäkin, joka ei ole oikea hengen hedelmä.
Ja se evankeliumi on Jumalan voima, itse kullekin autuudeksi.
Ja usko vaikuttaa rakkauden näihin uskon kanssasisariin ja veljiin, että sitä haluaa antaa heille anteeksi.
Rakkaus on suurin hengen hedelmä.
Mutta jos sydämen tila ei ole oikea, sitä oikeaa mieltäkään ei löydy.
Silloin se on niiden synti jotka näitä anteeksiannettuja asioita asioita kaivaa ja nostaa esiin. Ote vl-saarnasta.
"Kun Jumala kerran ne unhoitti pois, niin syntihän niitä nyt muistella ois."
Ihminen ei jaksa omalla voimalla antaa syntejä anteeksi, eikä varmaan ihmsisyyden puolesta.
Mutta kun tämä usko sydämessä vaikuttaa oikealla tavalla. Niin silloin sitä haluaakin antaa asiat sydämestä asti anteeksi toisille, jotka on rikkonut ao. vastaan ja unohtaa.
Joskus voi se "kankea mieli" vaivata kyllä ihmisyyden puolesta. Mutta silloin ei ole anteeksipyytäjssä vika, vaan tämä "kankeus" lähtee omasta sydämestä. Ja sitäkin voi pyytää anteeksi. Ja näin on varmaan monet joutuneet tekemäänkin.
Jos tämä ihmisyys alkaa vaikuttamaan meissä, se tekee huonoa jälkeä. Mutta kun Jumala saa asioihin vaikuttaa, silloin niistä tulee puhdasta jälkeä.
Me haluamme uskon kautta kuolettaa, lihan töitä, siis tällaista anteeksiantamatonta mieltäkin, joka ei ole oikea hengen hedelmä.
Ja se evankeliumi on Jumalan voima, itse kullekin autuudeksi.
Ja usko vaikuttaa rakkauden näihin uskon kanssasisariin ja veljiin, että sitä haluaa antaa heille anteeksi.
Rakkaus on suurin hengen hedelmä.
Mutta jos sydämen tila ei ole oikea, sitä oikeaa mieltäkään ei löydy.
Vastaukset 65
Vanhimmat
seurakunnalta, että kumpi teistä on vaikeampaa, anteeksipyytäminen vai antaminen?
Eihän nämä varmaan ole kumpikaan helppoja asioita, mutta kun usko saa vaikuttaa sydämessä. Ja Jumalalta rukoilee voimaa, että itseltä löytyis oikeaa mieltä, sellaista joka Jumalalle kelpaa, niin Jumala on luvannut auttaa, kun me Häntä rukoilemme.
Ja se usko sydämellä ja oikea uskovaisen mieli opettaa meitä kaiken synnin hylkäämään, myös anteeksiantamttoman mielenkin...
..mekin anteeksiannamme meitä vastaan rikkoneille", eli saamme anteeksi, kun itsekin annamme sydämmestämme.
"Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi" (Hes. 18:30). Apostoli Pietari saarnasi helluntaipäivänä, " Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois" (Ap.t. 3:19). Ei kukaan mene sisälle Jumalan valtakuntaan ilman parannusta ja kääntymystä."
Kääntymystä(parannus) eli mielen muutosta kohti Jumalaa ja valoa ei ole ilman, että olisi otettu askel pois Jumalasta kohti pimeyttä. Synti erottaa Jumalasta. Jotta eriäminen Jumalasta tehtäisiin tekemättömäksi, täytyy palata, jolloin ero Jumalasta tasoittuu(velan maksu)ja ollaan taas kotona.
Saatana on valosta poikenneen aspektin, viisauden nimi, joka maantomussa matelee. Kristus on lunastaja ihmisessä, korotettu aspekti käärmeestä, joka palaa kotiin. Lunastusta tarvitaan, jotta tehty saataisiin tekemättömäksi ja ollaksemme taas "täydelliset niin kuin taivaallinen Isä täydellinen on". Molemmat, sekä eriäminen Jumalasta että uudelleen yhtyminen, ovat yhtä oikeutettuja ja välttämätömiä kokonaisuuden harmoniassa. Ne yhdessä saavat aikaan hyvän eli sopusoinnun. Vasta, kun molemmat tasoittavat toisensa vallitsee rauha ja täydellisyys.
anteeksi, ei taivaallinen Isäkään anna teille anteeksi teidän syntejänne.
Sultahan tekstiä tulee. Pitäis varmaan saarnamieheksi ylentää. Jäin vain miettimään kenelle saarnaat?
Kävin tänään pankkiautomaatilla nostamassa rahaa. Samaan aikaan automaatille saapui mies, joka selvästi oli sitä mieltä, että hänen oikeutensa on mennä ennen minua nostamaan rahaa. Hän kulki jonossa tiukasti eteenpäin niin, etten varmasti pääsisi hänen ohitseen. En kylläkään edes yrittänyt.
Harmistuin tietysti tilanteesta, mutta käännyin poispäin ja osoitin, että en "uhkaa" hänen paikkaansa jonossa, ja annoin miehen hoitaa nostonsa ennen minua. En kuitenkaan sanonut mitään, en edes katsonut miestä.
Miksi tällainen typerä esimerkki? koska se kertoo minulle itselleni, kuinka pieni olen anteeksiantamisessa. Olisin voinut hymyillä, tai osoittaa miehelle kädellä näyttäen, että mene hyvä mies vain, sen sijaan tunsin minua kohdellun huonosti. Tunsin kiukkua, ja olisin hyvin voinut tiuskaista jotakin näin pienen asian johdosta. Vihollinen siis otti käden käänteessä minut niskalenkkiinsä.
Kuinka sitten isompien asioiden kanssa, miten niitä kykenee antamaan anteeksi? Tiedän, etten ole anteeksiantavaisimpia ihmisiä maailmassa, mutta tiedän senkin, että me ihmiset olemme tällaisia. Kuka missäkin asiassa.
Jeesuksen sovitusuhri kirkastuu entisestään näitä omia pieniä asioita miettiessä ja tarkastellessa. Hän sentään sovitti koko maailman synnit.
vl:uskosta, että jos se auttais jota kuta. Vaikka näitä entisiäkin vl:iä jotka on jättäneet tämän uskon. Ja antaneet sielunvihollisen pettää.
Mutta jos sydämen tila ei ole oikea, sitä oikeaa mieltäkään ei löydy.
Mistähän synnistä puhut??? Meillä uskovaisilla on sellainen Jumalan koehiotus, että anteeksiannettujen syntien merestä ei saa kalastaa. Puhutko vasaramiehistä, vai mistä.
Mutta asia joka kolahti minuun. Kirjoitat, että "Kun Jumala kerran ne unhoitti pois, niin syntihän niitä nyt muistella ois." Tämä on kauniisti sanottu, joten mitä murehdit. Anoa asia on se, että kun jatkuvasti painotetaan sitä, että vain VL pystyy antamaan synnit anteeksi??? vaikka ei ole kärsinyt edes ristin kuolemaan. Kunhan otat vastaan sydämeesi Jeesuksen, on syntitaakkasi jo lunastettu ja tekemättömät myös, mutta kuten kirjoit, joskus se vain painaa, mutta silloin rippi on paikallaan ja tarvitset toisen seurakuntalaisen apua, oli se Vl tai ei, kunhan on Jeesuksen seuraaja.
Tällä keinoin on Jumala meidät luonut elämään UT aikana, Herrassa ja ripissä toisten uskovien kanssa.
Muista, sydämen tilan saat vain kuten Maria, pese Jeesuksen jalat. Rukoilen puolestasi.
Siunausta.
näyttää olevan, sillä tällä palstalla koko ajan vanhoja anteeksiannettuja syntejä kaivellaan. Anteeksiantamus vl:iä kohtaan puuttuu.
toisin päin.
anteeksiantamuksen ääni kuuluu aina Jumalan valtakunnasta. Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne on anteeksiannettu..., näin Raamattujen mukaan. Mitä tähän vielä on kellään lisättävää. Muuta vaihtoehtoa ei Raamattu tunne.
Mihinkäs se itse Vapahtaja jäi.
>> Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Se on aivan sama vaikka illat päästään synnit annetaan SRK;ssa anteeksi, mutta ei ole omakohtaista uskoa Jeesukseen, tulimereen mennään kun metrin halko.
Jos se kerran niin uskoo anteeksipyyntöön. Eikö ole nöyryyttä hoitokokousjulmuudesta vai onko se vaan niin suuri häpeä?
parannuksen ja uskot omalle kohdalle evankeliumin, niin kuin Raamattu opettaa. Niin sinullekin tulee oikea ymmärrys asioihin uskon kautta.
Raamattu ei opeta niin. Jos katsomme Raamattua kokonaisuutena, Vt on Israelin historiaa, sekä ennustuksia, jossa ennustetaan juuri UT;tä. Ja mikä uusi testamentti on, se on Jeesus Kristus.
Kaikesta näkee, että olet vilpitön uskovainen, mutta älä unohda kohdetta. Usko on vain väline, ja periferia on Herra. Ei kukaan muu. Usko on siis kun juttu, millä päästään perille. Se on kun auto, jolla ajetaan kaupunkiin, jonne on tarve mennä, ja sillä pääsemme perille.
Joten Kici, puhu aina Jeesuksesta. Ei ole häpeää puhua opettajasta. Tämän häpeän moni suomainen uskovainen pitää päällään, häpeän kertoa kuka on Herra ja tarkoitus, Tie totuus ja elämä. Jeesus ei koskaan sanonut uskokaa, uskokaa, vaan sanoi uskokaa M I N U U N. Näin se vaan on, ja se tärkeä juttu Kici >>> Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. Joten tämä on kovaa peliä. Montako kertaa sanoit sanan Jeesus. Sinä vähättelet Kici Herraa, puhumalla uskokaa evankeliumi, mutta kuka on evankeliumi, Hyvä sanoma, se on Jeesus.
Vielä kerran,
varmaan haluta uskoa ihan vilpittömästi, mutta ei osaa puhua siitä vaan, mitä tuntee sydämessä ja mitä haluaa.
Mutta olisko suurin vaikeus kuitenkin siinä, että ihmiset ei ymmärrä kuitenkaan itse uskon asiaa oikein?
Ei siis tunneta Raamatun mukaista oppia. Vaan siitäkin puhutaan ja opetetaan monella eri tavalla. Vaikka Raamattu ei tunne kuin yhdenlaisen opin.
Ei siis tunneta Raamatun mukaista oppia. Vaan siitäkin puhutaan ja opetetaan monella eri tavalla. Vaikka Raamattu ei tunne kuin yhdenlaisen opin.
Kun käsitellään niin eksaktia asiaa, että tuskaa, joka on priorisoitu, eli sinussa, on varamaan parempi puhua suoraan, kun sitten vain pyöritellä asioita.
Kun sanot, että ihmiset haluavat uskoa vilpittömästi?? Ei se niin menen, He joko, eli sinä ja minä, koko uskoimme tai ei, ja kuten sanon edellisessä, se on vain väline ja kohde on Jeesus, jota et uskalla vieläkään lausua. Kici, juokset tiheässä metsässä, kädet silmillä. Oletkohan saanut väärä johdatusta, maanpäällä?
>> Mutta olisko suurin vaikeus kuitenkin siinä, että ihmiset ei ymmärrä kuitenkaan itse uskon asiaa oikein? Juuri niin, tämän vuoksi sinulla on paha olla. Paine kädet ristiin, mene kammioosi, polvistu ja katso taivaaseen, >>> Paavali >> Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
Mutta Jeesus >>> Hädän hetkellä huuda avuksesi Herraa Jeesusta. Siinä se heitä pois epäolennainen ja keskity olennaiseen, sillä vain lääkärille selitellään.
Tuo käsitys, ja höpötys, että Raamattu tuntee vain yhden opin, on pelkkää sekoitusta,, sitä hoetaan, kun ei muuta tiedetä, mutta Raamattu tunteen vain yhden Heran, se on Jeesus.
Ole Rauhassa, Hän kuulee, mutta muista nimi, Jeesus.
?Jumalan valtakunta on lähestynyt tee parannus"
Miten on Jmalan valtakunnan ja parannuksen laita?
Missä se niin sanoo Raamatussa.??? Jotain sinne päin Matt 3;2, mutta se on Raamatussa näin >> "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"
Suosittelen.
Aloitti "Julkisen toiminnan"
"Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"
Tarkoittaa samaa
Amen.
Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden. Hän on myös noussut ylös, näinhän uskomme.
Raamattua mukaellen: Jollette te anna toisillenne anteeksi teidän rikkomuksianne, ei teidän Taivaallinen Isännekään anna anteeksi teille teidän rikkomuksianne.
Avaukseesi kicki112 sisältyy lause: Mitä virkaa on anteeksipyytämisellä..
Kommenttia tähän: Eniksikin se, että tietäisi, mistä on kysymys. Jos asiat puhutaan kohdalleen, niin mikäpä sen suloisempaa, kuin perusteellinen sovinto.
Olen monenstikin täällä kirjoittanut antaneeni sydämessäni anteeksi minut hoitokokousaikoina tuominneille. Kuitenkaan kukaan ei ole minulta pyytänyt tuomitsemisiaan anteeksi. Voikin päätellä, ettei kukaan heistä edelleenkään itse tunne tehneensä väärin.
Me voimme rukoilla Jumalalta voimia kipeittenkin asioiden selvittämiseen, anteeksipyytämiseen ja -antamiseen.
"Pankaa pois kaikki synti ja kuorma, mikä aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee", näin ainakin ennenvanhaan saarnattiin.
Terveisin sirkka
miä sitte tykkään sun kommenteistas.
Mä en ymmärrä, miks monet meikäläiset hokee sitä et anteeksiannettuja syntejä ei sovi muistella, just hoitokokusjulmuuksien kohdalla. Niitähän just ei ole pyydetty anteeksi. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää??
"Kuitenkaan kukaan ei ole minulta pyytänyt tuomitsemisiaan anteeksi."
Jos on jotakin hampaankolossa toista ihmistä vastaan, niin parhaiten ne asiat oikenee, kun puhuu ao. kanssa.
kicki!!
Mä en vois kuvitellakkan uskaltavani mennä lähellekkään sellaisia immeisiä, jotka ois kohdellu mua, niinku esim Sirkkaa on kohdeltu. Hyvä et uskaltaisin puhua puhelimessa sellaisen julmurin kanssa. Jos itte olet niin vahva, niin oo rauhas, mut koeta ymmärtää niit, joil ei ole rohkeutta mennä keskustelemaan. Ja edelleenkin; mun mielest se ois sen väärintekijän tehtävä tulla pyytämään anteeksi siltä, jota on kohdellu niin hirvittävän huonosti.
Jos on jotakin hampaankolossa toista ihmistä vastaan, niin parhaiten ne asiat oikenee, kun puhuu ao. kanssa.
Tämä sen vuoksi, että te itse tiedätte parhaiten asianomaisina mitä on tapahtunut. Koska täällä ei ole molemmat osapuolet, nin vaikea täällä on löytää oikeaa ratkaisua asioihin.
Vanha sanonta on; että siellä se vika pitää korjata missä se on tullutkin.
että me ollaan vaan ihmisiä. Ja viallisia ihmisiä. Mitä Jeesus sanoi kun syntinen nainen tuotiin Hänen eteen, että olis saatu kivittää?
Nämä hoitokokousasiat ei kuitenkaan parane eikä näytä tulevan miksikään täällä, kuten näkyy. Vaikeiden tilanteiden edesssä kannattaa rukoilla Jumalalta oikeaa ymmärrystä ja viisautta. Ja kannattaa rukoilla voimia Jumalalta.
Ja ihmeitten aika ei ole vieläkään ohi näiden asioiden kanssa, jos luottaa Jumalan apuun.
Ei näille asioille voi ihminen mitään.
Kun tulee Jumalan aika ne saattaa olla yksinkeraisempia kuin luulemmekaan.
Mutta ensin täytyy olla sille kutsulle kuuliainen, että tulee seuroihin. Sitähän täällä on sanottu monellekin, mutta he ei ole ottaneet tätä kutsua vastaan.
Niin kauan kuin nämä ihmiset ovat täällä puhumassa, eikä lähde seuroihin, niin ne asiat polkee vaan paikallaan. Johtui asiat mistä tahansa.
Koska se on kuitenkin se Jumalan seurakunta joka voi auttaa, mutta se haluaa, että ne asiat selvitetään RY:llä. Ei siis täällä.
Jos nämä ihmisst ovat kovakorvasia, eikä kuuntele mitä heille puhutaan. Niin sitten heitä ei voi auttaa. Valinta on heidän.
Pääasia on siis, että heiltä löytyis nöyryyttä niin paljon, että menisivät Ry:lle selvittämään asiat. Jos heillä on oikeaa nöyryyttä, kyllä he kuuntelevat ja ottavat neuvon sanoja vastaan. Mutta jos he ei sitä tee, he ovat vielä ylpeitä.
Eikä meikäläiset halua täällä kaikkien näkösällä näitä asioita ottaa esiin, eikä niitä oikeastaan kuulu edes täällä selvittää. Kaikkien edesssä täällä, joille asiat ei edes kuuulu, ja jotka ovat sivullisia.
Jumalan valtakunnan asiat ruukataan selvittää Jumalan valtakunnassa, ei sen ulkopuolella. Ja jos ihminen ymmärtää asiat oikein, hänelle kelpaa tämä ohje.
Kuuliaisuus on tärkeä asia vaikka asiaa ei aina edes ymmärräkään. Mutta jos uskoo sen mitä sanotaan, se ymmärrys voi tulla jälestä päin.
tuntuu siitä ihmisestä, jota on tiukempaan sävyyn neuvottu. Näistä jokainen teki aikanaan parannusta, kun selvisi, että liian lakihenkisesti oli kohdeltu.Monia vuosia miustan puhujat ja muutkin puheidensa yhteydessä näistä toimistaan tekivät parannusta.Kaiken selvinhän on aina ollut , että kohdeltu menee kohtelijansa kanssa asiasta puhumaan. mutta luulen, että sekin on hyvä tapahtua oikealla mielellä. ei syyttäen. Tällainen mielikuva minulla kokemukseni pohjalta.
just Kristuksen kirkkolain mukaan , sen, jota on loukattu, pitäisi ottaa asia puheeksi. Sekin on rakkautta. Muutoin sielunvihollinen pääsee väliin ja katkeroittamaan välit. Tämä loukkaaja ei edes tiedä loukanneensa, eikä voi ilman kohtikäyvää puhuttelua korjata asiaansa.Ei sais pelätä vaan rakastaa lähimmäistään ja selvittää asiat.Sitä muuten vuositolokulla kyräilee ja vihaa jopa toista, kun ei selvitä asiaa.Näin minä olen kokenut tämän.
Mielestäni tuota Kristuksen kirkkolakia ei voi soveltaa joka tilanteessa. On varmasti tilanteita, jolloin ei tiedä toista loukanneensa, silloinhan asia ei tule kuntoon ellei loukkaantunut itse ota puheeksi asiaa, josta rakkaus on kylmennyt.
Mitä taas hoitokokousasioihin tulee, silloin liikutaan sellaisissa tasoissa, että huolestuttavaa on, jos väärin toiminut ei itse huomaa eikä tiedosta, että on rikkonut toista ihmistä vastaan. Kyllä pallo on mielestäni silloin sillä joka väärin on toiminut. On kohtuutonta vaatia, että se, jonka elämä pahimmassa tapauksessa pirstottiin palasiksi lähestyisi hoitajiaan ja pahimmassa tapauksessa saisi vielä kuulla, että mitään vääryyttä ei ole tapahtunut, hän on ansainnut kaiken tapahtuneen. Jo väärin hoitanut saa asiasta tunnon ja ymmärtää mistä on kysymys, uskoisin hänen itse vapaaehtoisesti ottavan yhteyttä häneen ketä kohtaan on väärin toiminut. Muussa tapauksessa keskustelu voi olla aika hedeltämätönkin. Totta kai, jos on voimavaroja lähteä itse lähestymään, sehän on hieno asia.
Kirjoitit ämmä että ei saisi pelätä vaan pitäisi rakastaa lähimmäistään ja selvittää asiat. Niinhän se oppikirjojen mukaan menee. Ihmisen mieli ei vain ikävä kyllä toimi monestikaan niinkuin "pitäisi", vaan pelkoa entisistä kokemuksista johtuen voi esiintyä. Tämä on inhimillistä ja siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ihminen on toiminnallaan tämän pelon synnyttänyt, pitäisikö "uhrin" vielä kokea siitäkin syyllisyyttä, että tuntee niinkuin tuntee? Tälläisellä toiminnalla mielestäni hyysätään ja silitellään psykopaattisesti toimivia ihmisiä ja kannustetaan heitä jatkamaan toimintaansa. Tämäkö on tarkoituksesi, kun rakkautta SINUN kirjoituksistasi on vaikea löytää?
"Tämä loukkaaja ei edes tiedä loukanneensa"
Jos puhut hoitokokouksista, ja väität etteivät hoitajat tiedä loukanneensa, niin puhut väärää todistusta. Onhan tämä asia tunnustettu ihan julkisesti, että ylilyöntejä on tapahtunut. Ei se varmaan sinulle ole sama asia, kun yrität mustaa valkoiseksi tehdä, mutta paljon joutuu valkoista maalia kaatamaan purkkiin, jossa on mustaa pohjalla. Siltikään sävy ei ole puhdas valkoinen vaan harmaa.
Jos taas ajatellaan hoitajia, että he väittävät kaiken tämän sotkun jälkeen, minkä he ovat aiheuttaneet, etteivät tiedä loukanneensa ketään, niin he ovat väärässä asemassa.
Tim. 3
1. Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6. Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
8. Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
9. vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
esimerkiksi sellainen menettely, että menee seuroissa penkki kerralla ja kyselee olenko minä sinua loukannut, anteeksi....Eihän voi toimia. Jokainen silloin "hoitokokouksissa" toiminut on tehnyt toimistaan parannusta. Löytääkö hän kaikki, jollei loukkaantunut mene luo. Suurin osa näistä on jo koulleet. Asiat olisi pitänyt silloin mennä sopimaan. Mutta Jumalan valtakunnassa on avoimet lähteet tänäkin päivänä. Näitä poislähteneitä oli melko vähän ja varmaan heillä oli jo ennestään jotain karvasta juurta.Näin ainakin minun tuntemieni kohdalla. joittenkin kanssa olemme edelleen ystäviä, toiset halusivat muuttaa tavoittamattomiin. He eivät kärsineet, että jotkut puhujaveljet olisivat halunneet heidän kanssaan jutella. Ei ollut edes mitään julkisyntiä tai muuta, mutta heillä oli ilmeisesti jotain , joka oli uskon esteeksi tullut.Puhuttelu on aina kirpaisevaa ihmiskunnialle.Kyllä minä olen kokenut. Monasti vasta myöhemin ymmärtää ystävien tarkoittaneen hyvää.
koskaan kuullut, että jompi kumpi osapuoli olisi vain oikeassa, Jos tällainen puhuttelu tehdään oikealla mielellä, niin siinä on Jeesus kolmantena, jolloin kumpikin on viallinen ja saa korjata omansa pois.Siinä sataprosenttisesti korjataan puolin ja toisin.
mulle Ämmä, millä tavalla sellainen ihminen on joutunut vikaan/syntiin/lankeemukseen, joka ei ole mennyt 70-luvulla hoitokokoukseen pyydettäessä ja on sen vuoksi erotettu liikkeestämme. On saanut jopa erokirjeen. Onko se syntiä, jos ei mene hoitokokoukseen? Sitten vielä, jos kysyy, miksi pitää tulla sinne, niin vastataan et "kyllä se sitten selviää".
julkista parannusta näistä tehneet, niin eikö heille voi antaa anteeksi. oletko sitä mieltä?Erikseen yksittäiset tapaukset ei varmaan selviä, ellei se, joka on loukkaantunut, mene siitä puhumaan.Ei voi tietää, jos on julkista parannusta esim. suviseuroissa saarnansa alussa tehnyt. Ei voi tosiaan tietää, jos joku yksittäinen ihminen jossain penkissä ei annakaan anteeksi, vaan ajattelee hiljaisessa yksinäisyydessään, että tuon pitää minulta erikseen tulla pyytämään. Silloin on just hyvä, että menee kahdenkesken juttelemaan asiansa. Silloinhan voi ilmetä, että itsessäkin on ollut vikaa.On toiminut väärin, vaatinut toiselta mahdottomia.
Jos teen syntiä lähimmäistä vastaan, lyön varastan tai jotakin muuta, menenkö minä seurakunnan eteen, ja anon tekoani seurakunnalta anteeksi? Vai tuleeko lyöty tai se, jolta olen varastanut ehdottamaan keskustelua? Eikö se sentään ole lyöjän myöskin nöyrryttävä?
Tottakai ihmisen on vaikea lyötynä tai jotenkin muuten väärin kohdeltuna vaikea antaa anteeksi, ja silloin vihollinen pääsee loukattua itseäkin kiusaamaan.
Mielestäni edelleen kaadat valkoista maalia mustaan pönttöön.
Tiedätkö ämmä, minä näen tässä sellaisen piirteen, että koska seurakuntaa pidetään erehtymättömänä, ei voida lähteä sille tielle, että seurakunnassa tapahtuisi virheitä, koska silloin olisi opetukselta pohja pois. Itse ajattelen, että niin kauan kuin ihmiset opettavat, tulee virheitä, mutta opettajien tulee se itse myös ymmärtää.
Olen aivan samaa mieltä siitä kenen se ensimmäinen askel pitää ottaa. Ei niin, että väärin tekijä saa nöyryyttää toista osapuolta vielä lisää, jos tämän pitää pyydellä väärin kohtelemistaan anteeksi.
Seurakunta voi tehdä virheitä. Ja ne pitää voida myöntää.
koska en tiedä, miksi ei halunnut mennä kokoukseen , jossa näitä käsiteltiin. Ilmoituksessa oli, että kaikkien jäsenten läsnäolo suotava. Minulla tuli silloin sellainen mieli, että pitää päästä heti kuulemaan ja näkemään, mitä Jumalalla on sanottavaa. Tajusin, että on tärkeistä asioista kysymys ja halusin niistä yhteisessä kokouksessa kuulla.Ajattelin, että siellä neuvotaan , jos on vikaan joutunut.Ei ollut mitään omasta viedä sinne, mutta tyhjänä astiana. En voi ymmärtää, miksi kaikki eivät halunneet tulla. Jotkut tietenkin olivat esim. sairauden vuoksi estyneitä, mutta he pitivät muutoin yhteyttä tai pyysivät jonkun käymään luonaan.Ehkä sitten ajateltiin, että ei halua tulla, on tullut jotain uskomisen esteeksi. , ei nähnyt enää seurakuntaa totuuden patsaana ja perustana.En ymmärrä, mikä olisi muuten estänyt tulemasta, kun kaikille oli kutsu.Ei ne mitään tuomiotilaisuuksia olleet, päinvastoin.
on loukkaantunut. Se on Kristuksen kirkkolain mukaista. muutoin sitärupeaa ajan oloon katkeroitumaan , jos ei puhu asioita halki.
On ihmisiä, jotka eivät näe koskaan omassa toiminnassaan kritisoitavaa. Olet siis sitä mieltä, että vain sillä loukatulla osapuolella on velvollisuus hoitaa asiaa ja toinen osapuoli saa jatkaa samaa menoa?
Jos on aihetta epäillä, että niin paljon on ihmisiä loukannut, että penkki kerrallaan pitäisi käydä läpi, kyllä silloin on jo syytä katsoa peiliin. Nyt taisit mennä mustavalkoisuuden puolelle kun et halua ymmärtää mitä tarkoitin. Hoitotilanne on yleensä henkilökohtainen ja jos on pahoja ylilyöntejä tullut, sen luulisi muistavan hoitajankin ellei ole ihan tunnoton psykopaatti. Tällöin, mikäli hänen tuntonsa asiassa herää, voisi olettaa, että hän itse ottaisi hoidettavaan yhteyttä. Ellei hänen tuntonsa sano mitään, hoidetun yhteydenotto ei taida paljon hedelmää kantaa...
Rohkenen sanoa näin. Sanoisin myös, että Raamattu opettaa toisin. Raamattu opettaa ehdottomasti korjaamaan, missä on vikaan tullut. joskus ihminen on niin sokea, ettei huomaa omaa syntisyytään. Daavid vihastui Naatanin keromuksesta (2.Sam.12), ennenkuin itse tajusi olevansa kertomuksen kaltainen. Sitä monikin ihmettelisi, jos Daavid olisi tokaissut: tulkoon asianosaiset minulta kyselemään oikeuksiaan, jos ovat niin pikkumaisia, etteivät voi antaa anteeksi.
Ensinnäkin kiitos kommenteistanne, -Jem- :lle erityiskiitos :-)
Hoitokokousten perustavaa laatua oleva poikkeaminen Raamatusta ja vl- opetuksesta oli (ja on) se, että syntien tai niiksi väitettyjen asioiden aiheuttajiksi väitettiin vääriä henkiä, joista ensisijaisesti vaadittiin parannuksentekoa. Siinä on kuitenkin yksi linkki liikaa, mitään kun ei ole luvattu Jumalansanaan lisätä eikä sieltä ottaa pois. Raamatun mukaan synti erottaa ihmisen Jumalasta.
Rauhanyhdistystä pidettiin tuohon aikaan ja varmaan vieläkin erehtymättömänä jumalanvaltakuntana. Sen piirissä toimivia pidettiin myös erehtymättöminä siksi, koska "jumalanseurakunta oli heidät tehtäviinsä valinnut", kuten sanottiin.
Näistäkin kirjoituksista päätellen on kuitenkin myönnetty myös virheitä tapahtuneen, eli Ry ei siis olekaan ollut ihan erehtymätön.
Miksihän meitä, jotka jo tuolloin huomasimme Ry:n harhaanmenon, kehotetaan palaamaan takaisin, takaisin mihin.
Ehkäpä hengistä parannuksenteko-oppia ei edelleenkään ymmärretä vääräksi. Voisiko joku vastata tähän?
Jumalansana on se peruskallio, minkä päälle uskon pitää perustua. Raamattu varoittaa tähän tapaan: Älkää olko silleen lapset, että te kaikilta opin tuulilta vieteltäisiin.
Uskon kulta on toden totta tullut kaikkein kirkkaimmaksi näinä vuosikymmeninä. Paljon varmasti mittaamattoman arvokasta on mennyt, mutta usko ja hyvä omatunto on parasta, mitä tiedän.
Terveisin sirkka
puhujan kertovan, että hän heränneenä (synnin tuntoon) ihmetteli miksi nuo toiset eivät tule häntä puhuttelemaan.. eivätkä koskaan tulleetkaan, vaan hänen täytyi kääntyä, kun tuli oikea Jumalan aika.
Siis tuo sinun nuhtelu juttu pitää paikkansa vain ja kun vastapuoli ei tiedä eikä ymmärrä tehneensä väärin. Mutta silloin en lähtisi enkä lähde neuvomaan kun tuo toinen tasan varmasti tietää tehneensä väärin ja rikkoneensa minua vastaan. Annan Jumalan tehdä työtään oikeaan aikaan.
ennen valintaa joku älykkyystesti tai peruskoulun yleinen etiikkaoppi tarpeen, vaikkei ihmismieli vl-oppia ymmärräkään? Kovin ovet selitykset pään puskaan pistämistä ja srk:n hoitokokoustaakasta notkuvan selän taakse pakenemista.
itsekin muistavat, mitä ovat tehneet(?)
Rauhanyhdistysten pöytäkirjoistahan voi tarkistaa kokousten kulun, syytteet ja mitäpä siellä lieneekin. Sittenhän järjestäjät voivat tutkia tunnossaan, onko tehty oikein vaiko ei. Tiedän esimerkiksi tuolloisen asuinpaikkakuntamme "hoitomiesten" yhä elävän ja saarnaavankin, eivätkä he edes ole vielä mitään ikäloppuja ainakaan omasta ikävinkkelistä katsottuna.
Järkyttävin vaihtoehto on se, että olisi tehty Pyhän Hengen pilkka, ja siitähän ei tule tuntoa.
Näiden kirjoitusteni yksi tarkoitus on kertoa, missä on meny vikasuuntaan. Haluan tehdä sen rehellisellä mielellä ja kaikessa ystävyydessä.
Terveisin sirkka
ja halu selvittää asiat. Jos sellainen mieli on, sitä silloin haluaa kuunnella jos uskovaiset neuvoo. Eikä taistele koko ajan vastaan. Sittenkin vaikka se tuntuis vaikealta.
Eihän se ole pakko puhua sen määrätyn henkilön kanssa, jos ei mitenkään voi, ja jos asiat on mennyt niin lukkoon, että ei voi keskustella tämän henkilön kanssa ollenkaan. Onhan siellä Ry:llä muitakin.
Ja kyllä näitä vaikeita asioita on sattunut ennenkin, niin että kyllä siellä Ry:llä on sellaisia henkilöitä, joilla on kokemusta näistä asioista.
Monet jotka on eksyneet, on löytäneet takasin Jumalan valtakuntaan. Mutta se on kysynyt kuuliaisuutta seurakunnan neuvolle, ja nöyryyttä.
Minä olen yksi seurakuntalainen ja Ry:läinen. Joka todella haluan auttaa, sillä taidolla mitä on.
Mutta jos sanojani ei kuunnella, silloin asioille ei voi mitän. Ne jää hoitamatta ja keskeneräiseksi.
Näistä asioista ei siis tule loppua koskaan, jos niistä vaan täällä puhutaan.
ja kaikilla on joskus vaikeaa. Mutta se olis tärkeintä, että näiden vaikeiden asioiden ei antais mennä uskon edelle. Eikä kuivattais uskoa näillä.
Ja että haluais sen uskon pitää, että se olis niin tärkeä asia,että sitä ei haluais menettää mistään hinnasta. Siis että se olis kaikista tärkein asia, että saa uskoa. Ja sais palaamisen armon.
Raamatussa puhutaan takaperin menemisestä.
Jos se usko on mennyt,ja yhteys Jumalan seurakuntaan katkennut. Niin tärkeintä olis, että löytäis tien takasin, sinne mistä on lähtenytkin.
Ja haluais jättää kaikki muun, sen maahan kätketyn aarteen vuoksi, ja löytää sen.
Siitä tulee olemaan suuri ilo löytäjälle.
Ainoa siis on mitä kannattaa tehdä, että selvittää asiat. Ja tätä ei voi tehdä omilla voimilla, eikä omalla ymmärryksellä. Mutta Jumala auttaa ajallaan, jos itsellä on halua ja oikeaa mieltä. Ja rukous voi paljon, kun se totinen on.
"hoitomiehistä", joka ei Kristusta tunne:
"Ettei hänellä ("hoitomiehellä") ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa. Ja HÄN ("hoitomies")TAHTOI KIROUSTA, SEN PITÄÄ HÄNELLE TULEMAN: EI HÄN TAHTONUT SIUNAUSTA SEN PITÄÄ MYÖS HÄNESTÄ KAUVAS ERKANEMAN. Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy. Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää. Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat MINUA vastaan, ja puhuvat pahoin MINUN SIELUANI vastaan." (Ps 109:16-20)
noin, toivottavasti sellaiset hoitomiehet huomaavat julmuutensa ja korjaavat ne....
toimintaansa "siunauksellisena".
joka vainoaa Kristusta veljessään tai sisaressaan.
viimeisellä tuomiolla, jos olis eläessään tulisilmäisen Tuomarin tuttuja vainonnut.
Ajattelisi että jos ihmisellä on synnin tunto jostain asiasta hän myös anteeksi annon jälkeen haluaisi Kristuksen rakkauden velvoittamana korjata asiaa omalta puoleltaa niin pitkälle kuin se on mahdollista....
"Mutta jos sydämen tila ei ole oikea, sitä oikeaa mieltäkään ei löydy."
Siis hetkinen??? Ajattelisi että jos ihminen rikkoo ja tulee siitä synnin tuntoon hän anteeksipyynnön ohella olisi halukas korjaamaan asian. Ja taas toisaalta jos joku rikkoo minua vastaan ajattelisin että vaikka voin omalta puoleltani antaa kaiken anteeksi rakkaus meissä velvottaisi puhtelemaan tekijää rakkaudella. Eikö?
Oikeasti en ymmärrä ajatuksen juoksuasi....
Anteeksiantoa ei voida käytää synnin peittona kumpaankaan suuntaan... minusta... näin kuitenkin annat ymmärtää että anteeksipyynnöllä kaikki korjaantuu korjaamatta... Niinkö?
pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. [Gal. 5:22; Ef. 4:1,2]
me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.
tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. [Room. 8:34; Hepr. 7:25]
Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.
mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. [2. Piet. 1:7]
eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.
toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset. Sananl. 10:12
että se on vihasta lähtevää ettäs korjaat omat tekosi niin pitkälle kuin pysytyt?
Minusta osoitaa melkoista itskyyttä ja itsekeskeisyyttä jos ajattelen että anteeksipyyntö kolmannelta taholta "hyvitää" tekoni sille jota vastaan olen rikkonut?
Ajattelisin että lähimmäisen rakkaus velvoittaisi meitä avoimesti myöntämään omat virheemme ja erehdyksemme sille jota vastaan rikomme.
Vaikea ajatella että se olisi aina vihasta lähtöisin jos me puhuttelemme toista ihmistä siitä ettäs hän väärin tekee?
Mielestäni raamatun lauseitten heittely ei oikein ole minua tyydyttävä vastaus.
teidän seassanne? Eikö siitä, nimittäin teidän himoistanne jotka teidän jäsenissänne sotivat?
Jakob 4:1
Siellä on myös sekaseuraisuus ja kaikki paha meno.
Jakob.3:16
toinen toistanne vastaan, ettette kadotetuksi tulisi. Katso tuomari seisoo oven edessä.
Ottakaat, rakkaat veljeni, vaivan ja kärsivällisyyden esikuva niistä propehtaista, jotka Herran nimeen puhuneet ovat.
Jakob 5:9-10
anteeksiantamuksessahan on juuri se idea, että synnit annetaan anteeksi, ja ne voi unohtaa.
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa, hän amolähteenä virvoittaa.