Masennuslääkkeistä

kerro mikä yhdistelmä(tuote) sinulle sitten sopi
ja kuinka isoilla annoksilla?

Itsestäni voin kertoa että parin vuoden
masennuslääkityksen(minimi annos) jälkeen
lopettaminen tuottaa vaikeuksia, lähinnä fyysisiä
tuntemuksia!!

käytin ensin vuoden seroxateja, samanaikasesti
tenoxeja ja alproxeja. serois oli minimiannostus,
mut silti tuli oireita ku ne lopetettiin. sit olin
puol vuotta ilman lääkkeitä ja alotin remeronit,
kans minimil. söin niitä puol vuotta, ja tenoxei
kans.. kun lopetin ne, kaikki meni ihan ok.
ihmiset ajattelee (mun kokemusten mukaan) et
kaikki jotka syö mas.lääkkeitä, on hulluja. siks
en ensimmäisten virheitten jälkeen kertonu
monellekkaa asiasta..

Aluksi oli Fevarin 100 mg/vrk (ei auttanut) ja
eikä ollut mainittavasti sivuoireitakaan.
Seuraavaksi kokeiltiin Seronilia annoksella 20
mg/vrk joka ei depressioon merkittävästi auttanut
mutta poisti kyllä ruokahalun joten en syönyt
mitään.
Sitten otettiin käyttöön Aurorix aluksi 300
mk/vrk ja nostettiin 600 mg/vrk. Depressio
lievittyi huomattavasti mutta sivuoireina tuli
maaniset oireet joten tasapainottavaksi lääkeeksi
pistettiin lisäksi Deprakine 1 000 mg/vrk. Tätä
yhdistelmää syön nytkin ja alkaa taas tuntua
siltä että tästä elämästä tuleekin jotain.
Lisäksi olen eri ajanjaksoina syönyt lisäksi
Diapamia, Opamoxia, Temestaa, Tenoxia, Imovanea,
Sparinea ja Levozinia.
Toivon että joskus selviäisin ilman lääkkeitä
mutta tietäen omat oireeni en enää odottele kuuta
taivaalta vaan olen sopeutunut siihen että ehkä
joudun syömään niitä loppuikäni.

on pahinta kamaa.(ja iskee maksaan pahemmin kuin
viina)

oli käytössä noin puoli vuotta cipramil nimisiä
masennuslääkkeitä (20mg 1 tabl. aamuisin) ja
lisäksi imovane unilääkettä (7.5mg yksi illalla
jos tarvetta). Masennuslääkkeen huomasin alkavan
tehota pienen ajan jälkeen, noin kolme viikkoa
kun huomasi selvää parannusta mielentilassa. Kun
lopetin ei ollut mitään ongelmia sen suhteen.
Ainoa vieroitusoire oli että tuntui kuin silmät
olisivat olleet vähän jäljessä koko ajan, eli ei
mitään erikoista.
Unilääke tehosi aluksi hyvin mutta opin jotenkin
vastustamaan sen vaikutusta enkä nukahtanut ennen
kun mua huvitti. Sen kanssa oli enemmän vaikeaa,
siis teki mieli hakea niitä vain koska niistä
tuli sellanen tunne että leijui ja kaikkea. mutta
onneksi en hakenut, eli ei sekään kovin pahasti
riippuvaiseksi jättänyt.
Nyt en ole joutunut mitään lääkkeitä käyttämään
vuoteen ja oikein hyvin on mennyt.
Masennukseni oli vielä erittäin pitkällä joten
olin kyllä huippu tyytyväinen lääkkeeseen ja
tuloksiin=)