Olen 3-vuotiaan tytön äippä, hänen jälkeen alettiin heti yrittämään pikkukakkosta.. Ei vain kuulu. Minulla on pco (ei ylipainoa eikä muutakaan) ja syönyt clomeja, ja yksi raskaus viime talvena, keskenmeno 12 viikoilla. sen jälkeen tuli kuukautiset kerran ja nyt ei mitään tule vaikka olisi pitänyt jo kait kolmet kuukautiset tullut, syön teroja nyt että jos ne alkaisivat sieltä... raskaana en ole..Mutta olen täysin menettänyt jo toiveeni, ikää 27 v. Mitä tekisitte tilanteessa... siis jättääkö haaveilun jo taka-alalle..? Masentaa.
kohtalotovereita? toivo menetetty??!!
poki
181691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mene vittuun kun kerran sinulla on jo lapsi meillä ei ole yhtään .... saatana
Joku tosi fiksu tuossa aiemmin provoilee, taas!
Mielestäni teillä hyvät mahdollisuudet onnistua, kunhan saat vaan kiertosi säännöllisemmäksi ja pääsette yrittämään. Ja hyvät mahdollisuudet onnistua jo senkin takia, kun teillä on yksi lapsi jo ennestään!
Tsemppiä sinulle, toivottavasti onnistuu!
Moi! Minun mielestä kannattaa jättää stressaaminen vähemmälle (helpommin sanottu kuin tehty) mutta ainakin se on varmaa että raskaaksi voit tulla, onhan sulla jo yksi lapsi ja sen jälkeen jo yksi raskauskin.
Lapsi tulee varmasti vielä kun on tullakseen, eihän sulla vielä ikäkään paina päälle. Suomessa kun ensimmäinen lapsi hankitaan keskimäärin 28-vuotiaana ja sä oot sen asian jo hoitanu :) kyllä se siitä! tsemppiä!
tää ei ole provo ja olen kyllä ihmeissäni että ihmiset eivät osaa mihinkään olla tyytyväisiä. teillä on jo yks lapsi!!!!
meillä yritystä 5 vuotta takana, ei ikinä ainuttakaan alkanuttakaan raskausta, 3 hoitoa ja 1 pas takana. arvaa masentaako????
ettei sitä ensimmäistäkään ikinä tule saamaan!!!
OLISIT ONNELLINEN siitä yhdestä lapsestasi ja nauti olostasi. En väitä että sinun tilanne on helppo, mutta kuitenkin.
pois näiltä palstoilta! Pitäiskö miettiä jo jotain psyk hoitoa kun noin vituttaa kuulla toisten huolista? sama se onko jo lapsi vai ei jos uutta haluaa ja sitä ei kuulu niin pistäähän se kenen tahansa huolestumaan!!
Sulle ei ehkä ole tarkoitettukaan lasta, olishan se varmaan yhtä ajattelematon kuin olet sinäkin...
kuule älä puhu asioista mistä et tiedä mitään. tää on todellakin lapsettomuus palsta eikä kenenkään 3-vuotiaan lapsen äidin palsta jolla ei ole mitään muuta mielessä ku hommata toinen ja sitä kun ei kuulu niin masennutaan. kyllä voi jo kysyä että kannattaakohan sitä toista ees hommata jos tuommosesta jo MASENTUU!!!
ja tää todellinen lapsettomuus vetää todellakin mielen vakavaksi ja kyllä tää tosiaan vituttaaki ja onkin haettu ihan psykologilta apua kun tuntuu että elämältä on pohja pois ja elämän tarkoitus hukassa lapsettomuuden takia.
ja tuo kommentti sulta että "sulle ei ole ehkä tarkoitettukaan lasta" panee tosiaankin miettimään että mitä apua sen sun pitäs hakea? kyllä olet itse niin vitun ajattelematon että suoraan vaan puukolla haavaa kaivamaan...
En minä kyllä noin ilkeä ollut, mutta kiitos kuitenkin kirjoituksestasi. Pitääpä harkita sitä pysykologille menoa sitten... tai sitten hyväksyä, ettei minusta ole ikinä tarkoituskaan tulla äiti. Kiitos kommentista!!!
Mullakin on edellisestä liitosta 9-v lapsi. Heti "tärppäsi", kun niin haluttiin.. jne jne.
SILTI, tunnen kuuluvani tänne lapsettomuuspalstalle, ainakin paremmin kuin kuumeilupalstalle.
2½ vuoden yrityksen jälkeen, laparoskopiassa todettiin munanjohtimien olevan tukossa ja ensimmäinen IVF-hoito käynnissä.
Kyllä me mieheni kanssa painitaan näiden lapsettomuuden mukanaan tuomien asioiden kanssa yhtälailla vaikka minulla jo yksi lapsi jo on.
Aloittajalle kovasti voimia, toivosta ei kannata luopua.
Mieti vähän, miltä tuo kuullostaa meistä, jotka emme voi saada lainkaan lapsia.
Oletteko idiootit ikinä sattumoisin kuullut sekundäärisestä lapsesttomuudesta????????
Tarkoitat varmaan sekundaarista hedelmättömyyttä? Jos on jo lapsi, kuten ap:lla, ei voi olla "lapseton", ei primaaristi eikä sekundaarisesti. Hedelmättömyys sen sijaan on mahdollista sekundaarisestikin.
niin kovia elämänvaikeuksia et ole vielä kokenut, enkä niitä kenellekkään toivoisi.
Silloin voi olla vaikea ymmärtää millaista kriisiä kokonaan lapsettomat ihmiset joutuvat käymään läpi.
Myötätuntoni on kyllä täysin näiden vihaisten, kokonaan lapsettomien henkilöiden puolella.
Meillekkään ei omasta lapsesta ole mitään takeita ja ikääkin alkaa kohta olla liikaa.
Onnelliseksi ihminen ei välttämättä tule vaikka hänellä olisi lapsia ja kaikki mahdollinen mitä elämältä vain voi saada.
Toisaalta, paljon menetyksiä ja kriisejä läpikäymään joutuneesta ihmisestä voi kasvaa syvällinen, tasapainoinen ja elämäänsä tyytyväinen, pienistäkin asioista nauttimaan pystyvä ihminen.
ite olen syönyt lapsettomuus lääkkeitä viisi vuotta lasten välissä ennen kun tärppäsi joten älä luovuta kaikella on aikansa ajattele niin.sä ole viel nuori on aikaa vaik kymmenen vuotta saada lapsi.
,vaikka on jo yks lapsi ja ikääki vasta 27. Meitä kokonaan lapsettomia on ja paljon vanhempiakin ja sit vielä ne jotka ei sitä yhtä koskaan edes tule saamaan.Katsoisit peiliin... onko tämä oikea paikka tollasella kannattaako heittää haaveilut pois...
Ei ongelmia tai pahaa oloa voi laittaa paremmuusjärjestykseen!!! Kaikilla on oikeus surra ja olla huolissaan, oli se syy mikä tahansa! Jos toisen "turhat" huolet ottavat päähän, ne voi jättää lukematta tai ystävällisesti kertoa omasta tilanteesta. Ilman erillaisia ihmisiä ja heidän kokemuksia ei keskustelupalstoilla olisi kävijöitä. Jos "lapsettomuus"-palstalle mahtuu vain te vanhat lapsettomat, luultavasti niitä juttuja lukiessa tekisi mieli viiltää ranteet auki. Itse keskenmenoja kokeneena luen erittäin mielelläni KAIKENLAISISTA kokemuksista ja huolista, saa katsottua asioita vähän eri perspektiivistä... Varsinkin onnistumistarinat lämmittävät sydäntä aina!
Itselläni kanssa 8 vuotias lapsi ja toista yritetty nyt sitten yli 6 vuotta, takana 2 ivf hoitoa. Pidän itseäni tänne palstalle kuuluvana koska on todettu (lääkäri) että olen LAPSETON vaikka se yksi löytyykin. Kysynkin näiltä vastaanolijoilta että mistä sitä vertaistukea hakisin, jos en lapsettomuus osastolta. luuletko että nuo ns. normi yrittäjät ymmärtävät tämmöisestä yhtään mitään? Itseltäni riittää myötätuntoa teillekkin. JA todellakin kiitän luojaa joka päivä tuosta yhdestäkin, mutta silti tämä sattuu.
Ymmärrän sinua täysin. Elä välitä noista kommenteista. Aina on joku päätään aukomassa kun tänne jotain kirjoittaa. Meillä myös yksi lapsi ja toista yritetty noin 5 vuotta. Ja kyllä tämä on rankkaa vaikka lapsi onkin... Mutta elä luovuta. En minäkään luovuta. Aina sitä jotenkin jaksaa uskoa siihen että sen toisen vielä saa..sitten kun sen aika on. Ja kyllä tämä pistää minunkin mieleni matalaksi.. Hoidon jälkeen joutui taas pettymään niin kyllä vituttaa ;-((