Ihmettää kun paiskinut jo jonkin aikaa kolmivuorotyötä ja opiskellut samalla. Ei oikein jaksa uskoa todeksi kun ennen tämä oli omiaan provosoimaan kohtauksia. Olisiko tosiaan niin, että minulla sattui säkä ja sain loistavan neurologin vai tuleeko sitten sarjana jonkin ajan päästä. Toivottavasti ei.
Aika paradoksaalista, että tällä hetkellä hoidan työssäni kehitysvammahuollon puolella useita epi- kohtauksia päivässä. Olen siis ainakin hetken jälleen hoitsu, enkä vain hoidettava. Jippii!!! Toistaiseksi.
Aika paradoksaalista, että tällä hetkellä hoidan työssäni kehitysvammahuollon puolella useita epi- kohtauksia päivässä. Olen siis ainakin hetken jälleen hoitsu, enkä vain hoidettava. Jippii!!! Toistaiseksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kohtaukseton aikasi jatkuu. Itsellänikin menossa jo toinen viikko ilman auroja! Ensi maanantaina pannaan sitten piuhat päähän ja nauhoitetaan 3 vrk tuon rakkaan pääni toimintoja.
Älä jää ihmettelemään kohtauksettomuuttasi, vaan nauti joka hetkestä. Toki levätäkin pitää muistaa.
t. Lykkyä pyttyyn
Noin siinä pitääkin käydä.
Mulle alkoi tulemaan töissä
kohtaus tuntemuksia päivittäin
ja kamala stressi iski =(
Jotain vikaa mun nupissa on vielä.
Olen iloinen puolestasi ja toivon,
että noin jatkuu ja kauan =)
Mukavia työpäiviä itsellesikin. Mites työ muuten? onko edelleen mielekästä ja mites olet voinut noin yleensä?
kesken =(
Pääni ei kestänyt työn tuomaa stressiä
ja jatkuvia kohtaus tuntemuksia joita
alkoi tulemaan päivittäin.
Kävin neurologin luona ja hän jatkoi
kuntoutustukea ja samalla nostettiin
lääkkeiden tehoa.
Sanat menivät taas sekaisin ja
muistini huononi hetkeksi,
mutta nyt on jo parempi olo.
Vielä on nostot kesken.
Tuskin kuitenkaan tulen enään
selviämään 8h työpäivistä =(
Onneksi sä sentään pärjäät !
jatkuu! Itse olen myös miettinyt että mitä puuttuu päivärytmistä....kohtaukset.Ei 2,5 viikkoon yhden yhtäkään kohtausta.Ehkä stimulaattorista on jotain apua....
ja iloitse. Mutta muista levätä, ku siltä tuntuu (tiiät sen tietty itsekkin - muistutus.)Ja töissäkin voi välillä ottaa rennommin jos siihen on mahdollisuus.
Utelen ootko jossain ryhmäkodissa (asuntolassa)töissä vai "laitostyyppisessä".
Itse oon ryhmäkodissa. Siellä voi välillä istahtaa ja seurestella asukkaiden kanssa.
Mut hienoa ja toivotaan, että sama jatkuu.
Huomenna on meno neurologille.
taidat sekottaa minut sauvattareen...Isännöitsijätoimistossa kirjanpitäjänä. Ei taida minun koulutuksella olla hoitoalalle asiaa. =)
sulle Ansku =)
Onko tämä sun ennätys ?
Toivottavasti nyt jatkuu
kohtaukseton kautesi =)
viimeisen 7 vuoden aikana sitä ennen kyllä ollut rauhallisempaakin.Tuntuu kuin päivät olisi pidentynyt....
mitä tunnet nyt =)))
Voimia ja ennen kaikkea Onnea ja
se jatkukoon !
Ole tyytyväinen! Ei kannata ihmetellä ennen kuin on kulunut vähintään kaksi vuotta. Syitä voivat olla tosiaan oikea neurologi, mahdollisesti muuttunut lääkitys, fyysisten tarpeiden toteutuminen stressin poistamiseksi, viihtyisä työyhteisö, henkinen hyvinvointisi.
Epilepsiakohtauksen voi estää lauseella: Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.
Sama ilmaistuna, että työnteko on yhtä perkelettä, mutta joutenolo se vasta saatanasta onkin.
Tosiaankin, jos toimelias ja viihtyy eikä ole tällainen elävä Zombie, niin varmasti hyvinvointi kasvaa ja epilepsiakin on hallittavissa. Työ tuo mukavaan jonkinlaisen rytmin ja antaa yhteiskunnan hyväksynnän ja monesti se on henkilölle itselleenkin tärkeä itsensä toteuttamisen kannalta.
Ja jos nyt werty joskus sattuisi kohtauksen saamaankin, niin tuollaisesta asetelmasta on parempi jatkaa elämää, kun tietää, että kohtauksetonkin on ollut. Palkkaakin saa, eläkettä kertyy ja tekee yhteiskunnallisesti mielekästä työtä. Itselläni oli huvittava piirre, että ainakun ajattelin, että en olekaan sairas, niin elin sen mukaan ja valvoin ja kaikkea ja kyllä se kohtaus sitten tuli kuitenkin joskus.
Joutenolo on tosiaan perseestä. Saas nähdä mitä tuleman pitää. Ei ole kuitenkaan kovinkaan kauan kun olin elävä zombie. Työnteko tosiaan vähentää yhteisön antamaa stigmaa kuten sanoit. Onhan se kiva huomata ettei olekaan vain dysfunktionaalinen passiivinen objekti. Taisi Maslow olla jokseenkin oikeassa kun väitti ihmisen tarvehierarkiassa itsensä toteuttamisen olevan tärkein tarve.
Täytyy tässä kuitenkin olla jalat maanpinnalla koska minä en tule koskaan parantumaan sairaudestani. Toivotaan kuitenkin mahdollisimman vähän kohtauksia. No eipä tässä oikein muutakaan voi kuin yrittää nauttia edes ajoittaisista hyvistä jaksoista vaikka, olenkin totaalisen pessimisti kaiken suhteen.
ja ilmeisesti syynä on topimax ,joka on aloitetettu ja deprakine puretaan pois, ne kohtaukset joita vielä on ovat paljon lyhyempiä ja niitä on paljon harvemmin.jospa tämä vielä iloksi muuttuisi
Mun kohtaukset vei juuri Topimax =)