Kaksi vuotta työttömyyttä, hyvässä avioliitossa säröjä, syrjäytyminen uhkana, terveys alkaa reistailla. Henkilökohtainen, tai siis koko perheen, konkurssi on enää ajan kysymys.
Olen riidoissa kaikkien kanssa: omien sukulaisten, entisten ystävien, entisten yhteistyökumppaneiden ja tietysti omien lasten. Terapiatie on kuljettu loppuun. Vihaan kaikkia instituutioita enkä kuulu mihinkään. Olen oman pesään likaaja ja kaadan kaikkien niskaan paskaa ja mun niskaan satelee samalla tavalla. Vain vaimoni kanssa mulla on vielä kosketuspintaa, mutta sekin, kuten sanottua, rakoilee.
Kukaan ei tarvitse mua. Ikää nelkyt ja vähän yli. Mun siis pitäisi olla parhaassa iässä ja hyvässä iskussa.
Hirveä epätoivo. Nukahtamista auttaa lääkkeiden lisäksi vain ajatus kuolemasta ja pohjattoman syvästä haudasta, jossa saa vihdoin levätä.
Olen riidoissa kaikkien kanssa: omien sukulaisten, entisten ystävien, entisten yhteistyökumppaneiden ja tietysti omien lasten. Terapiatie on kuljettu loppuun. Vihaan kaikkia instituutioita enkä kuulu mihinkään. Olen oman pesään likaaja ja kaadan kaikkien niskaan paskaa ja mun niskaan satelee samalla tavalla. Vain vaimoni kanssa mulla on vielä kosketuspintaa, mutta sekin, kuten sanottua, rakoilee.
Kukaan ei tarvitse mua. Ikää nelkyt ja vähän yli. Mun siis pitäisi olla parhaassa iässä ja hyvässä iskussa.
Hirveä epätoivo. Nukahtamista auttaa lääkkeiden lisäksi vain ajatus kuolemasta ja pohjattoman syvästä haudasta, jossa saa vihdoin levätä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...
Elämän pysähtyminen ei todellakaan katso ikää, aikaa tai paikkaa ja kuka siihen olisi sopivin "uhri", vaan lukemattomat syyt/tekijät kypsyttävät ihmisen masennukseen. Tosin kirjoitustasi lukiessani mietin oletko mahdollisesti uupunut ja siihen johtaneet ongelmat selvittämättä? Vaikka toisaalta masennus, uupumus kietoutuvat toisiinsa niin tiukasti, että vain hyvällä hoidolla niistä saadaan yliote.
MIllaista terapiaa olet saanut, koska ei se hirveän tehokkaalta ole vaikuttanut jos elämäsi on yhä kovin mustavalkoisella kantilla ja koet kaiken sujuneen pelkästään huonosti? Niin, että oletko ihan vakavissasi siinä että sekin on kokeiltu? Mitäs jos sinulle soveltuisi tietynlainen terapiamuoto, koska niissäkin on eroja ja yhdelle sopii ratkaisukeskeinen, toisenlle kognitiivinen, kolmannelle psykoterapia jne. Kannattaisiko vielä kerran pohtia terapiaa yhtenä keinona selvittää masennustasi?
Ja sekin kiinnostaa, jos saisit juuri nyt tehdä mitä tahdot, niin mitä se olisi? Oletko kuunnellut itseäsi, vai raahustanut päivästä toiseen kuten uskoisit olevan oikein? Löytyykö päivistäsi yhtäkään hetkeä, jolloin koet olosi vähän helpommaksi? Tarkoitan lähinnä sitä miten joskus sitä voi eksyä täysin pahaan oloon suomatta hetkenkään helpotusta ja jos helpottaisikin ei anna sille yhtään tilaa.
Tilanteessasi hyvää on välit vaimoosi.Yhteys pelaa ja se on tärkeää, koska huomioit sen ja selvästikin käsität yhteyden merkityksen. JOs olisit aivan maassa tuskin tajuaisit kuka vaimosi yleensä onkaan :) Joten ponnista siitä lisää hyviä asioita elämääsi.
Toivotan kaikkea hyvää eteenpäin!
Mukavaa että jaksoit kirjoittaa.
Mistä riidat johtuvat ? karkoitatko ihmiset luotasi agressiivisuudellasi ? (tuleeko masennus esiin agressiivisuutena ? ) vai mistä riidat ?
ihan mielenkiinnosta - ystäväni (?) juuri toivotti minut v###.n , ahdistaa kuulema kun otan yhteyttä (mutta niin ahdistaa kuulema kaikki muukin)... vika minussa ? kun en tajua olla poissa elämästä ? vaiko kenties ystäväni masennus (tiedän hänen syövän lääkettä ko. "vaivaan" )