Erosin kaljaveikosta mutta nyt itse juon !

Tee ihan mitä vaan, mutta hae heti apua! Kuta pidenpään jatkat entisenlaista tapakaljottelua, sitä syvemmin alkoholisoidut ja raitistuminen on vaikeampaa.

Alkoholismi on vakava sairaus ja vaatii hoitoa, jonkinlaista lähes aina. Jos huomaat, ettet itse pysty siitä irtaantua, mene lääkärille. Tähän pätee yksilöllisyys: toista auttaa tuo, toista tämä.

Kunnallisella puolella on käsittääkseni pääkaupunkiseudulla edelleen hoitoopääsyssä kilometrien jonot ja jos sinne pääsee muutamaksi päiväksi, alkoholismi on syvää ja yleensä siinä vaiheessa on kaikki on jo menetetty työtä ja toimeentuloa myöten. (Näin parin tällaisen kohtalon läheltä. Eivät saaneet apua silloin kun olisi ollut vielä jotain pelastettavaa, enää eivät tarvitse hoitoa.)

Mutta koska tässä niin kuin kaikessa muussakin on merkittäviäkin kuntakohtaisia eroja, älä tee johtopäätöstä tämän keskustelun perusteella vaan ota yhteyttä terveyskeskukseen. Jos alkavat tarjota lämmintä kättä, käänny yksityisen puoleen, jos sinulla on vähänkin varoja. AA on sitten se kainalosauva, että jaksaa kuivilla keikistellä.

Tässä pelissä voi vain voittaa, jos raitistuu. Helvetti saattaa sensijaan olla edessä, jos jäät viinakoukkuun ja ainahan sitä ei ennalta tiedä, miten lujasti koukku ankkuroituu.

Ongelmasi kuullostaa tutulta. Minulle kävi samoin, mutta onneksi erääs tuttu AA-lainen sanoi ystävällisesti että ei sinun kannata ruveta tissuttelemaan vaan sen takia että sinulla on huono olo. Hän kertoi minulle Al-Anon ryhmästä (alkoholistien läheisten ryhmä) ja sanoi että siellä tapaisin ihmisiä jolla on sama ongelma kun minulla itselläni on. Meni muutama kuukausi ennen kuin menin ryhmään, mutta sitä en ole katunut ja tissuttelukin jäi ja moni muu asia on loksahtanut paikalle. Tietoa missä Al-Anon ryhmät kokoontuvat saat puh.nro 09-750200 (joka päivä klo 9 - 21).

Suosittelen että aloittaja työntää ensitöikseen löylykauhan perceeseen ja käy hakemassa kaupasta 17 pullollista keskiolutta. Enempää ei kuitenkaan sovi päivässä nauttia, koska se olisi alkoholismia.

Tuohan vielä täysin hallinassa, kun itse sen voi tunnustaa. Sitten vasta olet mierontiellä, jos et pysty itse tunnistamaan ongelmaa.

Tämä on tuttua örinää sisätautiosastolla. Tälläistä mietteitä ja katumuksen purkauksia kuolevat sontasepot voihkivat askitespallovatsan uumenista:
Töitä antakaa töitä! En juo enää ikinä, jos tästä selviän! Rakas vaimo ja lapset antakaa anteeksi!
Sontasepot päästelevät kauhunsekaisia,itkuisia katumuksen purkauksia ja huutavat vaimoaan ja lapsiaan, jotka eivät luonnollisesti tule edes katsomaan tuota keltaista muodotonta törkyturpaa, jonka suusta purskahtelee verta kuten myös ohuina noroina ja pisaroina ihon läpi, peiton levitoidessa puoli metriä sängyn yllä valtaisien ammoniakkipierujen purkautuessa mädäntyneen suoliston uumenista...
hoitajat sammuttavat tässä vaiheessa röökit paitsi Hilpeä Suntio kurkistaa piippu suussaan peiton alle joko kohta jysähtää. Tässä vaiheessa koko osaston hoitajat ja lääkärit ovat kerääntyneet sontasepon vuoteen ääreen lukemalla potilaskertomuksista lääkärien varoituksia vuosien varrelta...ei enää pisaraakaan.
Sontaseppo uikuttaa, että pelastakaa vielä...mutta mikään ei voi enää pelastaa tuota keltanaamaa ja niin aortan repeytyessä massiivinen verensyöksy heilauttaa koko ruhon istuma-asentoon veren syöksyessä paineella silmistä, korvista repien paloja irti kuolleesta ihosta, noin minuutin kuluttua huoneeseen ryntää siivoustiimi suoja-asuissaan Hilpeän Suntion heitettyä ruho metalliarkkuun ja matka krematorioon voi alkaa suvivirren kaikuessa pitkin kellarin pitkiä käytäviä.

Olet huo.a ja juoppo, joka puhuu läheisestään pahaa selän takana.