ystäväni ollut viime aikoina kireä / masentunut (lääkettä masennukseen). Ilmeisesti kaikkien ,muidenkin kuin minun, yhteydenotot ahdistaa ja tuntuu pahalta. Tänään minut toivotettiin ###:n ja käskettiin etsimään uhri muualta ? kyselin / kerroin kuulumisia ? olenkohan nyt erehtynyt "ystävyydestä" vai kuuluuko masennukseen tuo kireys ja ystävien toivottelu "jonnekin kauas". Menenkö ? unohdanko ? vai olen jonkun aikaa taustalla - ja uskallanko sitten ottaa taasen yhteyksiä ? auttakaa ? tuntuu pahalta ja epätoivoiselta
pitääkö minun poistua...?????????
..näyttämöltä??????????????...
8528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyllähän se kireys kuuluu masennukseen. kokemusta on, koita jaksaa. en tunne tapausta, mutta olen aika varma, että hän haluaa viestiä sillä jotain, kuten tärkeyttäsi. olen tehnyt itsekin niin vahingossa, koska se tuntuu lyhyemmältä reitiltä saada itselleen jonkulainen olo. sitten näkee, miten toinen reagoi. nämä on vaikeita asioita, mutta en usko, että hän haluaa sinun poistuvan minnekään. uskosin, että hän välittää sinusta. luulisin, että olet hänelle kullankallis, todella tärkeä. olen itsekin huomannut raivoavani juuri rakkaimmille läheisille, joille haluasin tehdä niin vähiten, joita eniten rakastan, joita vähiten haluaisin loukata. sellainen raivonpuuska antaa aiheen anteeksipyytöön ja siinä saa taas osoittaa rakastavansa toista. omasta kokemuksesta voin sen sanoa menevän välillä niinkin, että haluaa toisen huolenpitoa ja huomiota sekä lämpöä vaikka millä keinolla, ja joskus pitää vaikka raivota ja haukkua ja haistatella, kunhan vain jotain tapahtuu. mutta muista, ettet voi häntä auttaa yksin, älä ota liikaa ressiä, miten häntä kohtelet, mutta osoita välittäväsi AIDOSTI. se ei ole helppoa ja voi mennä hitosti aikaa, ennenkuin kaverisi osoittaa tai ymmärtää tärkeytesi. hänen voi olla vaikeaa luottaa sinuun, vaikket olisi ansainnut sitä. ei se masennuskaan kestä ikuisesti, kaverisi parantuminen lähtee hänestä itsestään, joten yritä olla rennosti äläkä murehdi asiaa. se on helppo sanoa, mutta mahdoton toteuttaa, yritä silti. kyllä se siitä !!
Olen aivan hukassa itsekin :-(. Mietin inhoaako hän oikeasti minua ? onko minun oikeasti elettävä ilman kohtaamisia iäisyyksiin ? jne... mutta kait sitä voi sitten toivoa parempaa, että meillä ystävinä olisi vielä mahdollisuuksia, joskus oli enemmänkin...
juuh. toivottavasti jaksat uskoa, että kyllä ne asiat järjestyy. kunhan itse pysyt tolkuissasi :D
Hienoa, että välität ystävästäsi niin paljon, että kirjoitat tänne. Se kertoo (ainakin minulle) suhteestanne paljon.
Pidä ihmeessä yhteyttä ystävääsi aitona omana itsenäsi. Jos hän yhtenä päivänä haluaa lähettää vaikkapa johonkin kuumaan paikkaan ja tuntuu, ettei ystäväsi oli oikein juttutuulella, niin kerro, että soittelet taas pian uudelleen. Ja soita kans. Itse olen tykännyt kuunnella nyt sairaana ollessani ystävien ja kavereitten tavallisesta arjesta - kunhan keskustelu on aitoa ja vilpitöntä. Ainakin minä aistin heti, jos joku ottaa yhteyttä muussa kuin aidossa välittämisen hengessä ja siitä kyllä loukkaannun (siis nyt sairaslomalla ollessani).
Olet tosi ystävä masentuneelle ystävällesi. Tällaisen yhteisen (rankankin) kokemuksen jälkeen ystävyys lujittuu entisestään.
Voin kertoa vain omia tuntemuksia ja kokemuksia, en mitään yleispätevää.
Kyllä, toivotus sinne minne sinäkin sen sait on normaalia masentuneelta. Itselläni on pari kaveria jotka voisin ampua kuuta kiertävälle radalle. Eivätpähän olisi aina hälyyttämässä ties minkä asian takia. Masentuneena ei jaksa tehdä juurikaan mitään. Esimerkiksi kahvin keittäminen on jo saavutus! Tai että saa jotain syödäkseen jos on oikein kova nälkä. Se että joutuu (niin masentunut ajattelee) kertomaan monelle ihmiselle samat asiat, vähentää jo minimaalisia energiavaroja liikaa. Mielestäni tuo ystäväsi toimiminen on sellainen merkki että hän haluaa jonkin aikaa miettiä itsekseen tilannetta, varsinkin jos hän on saanut diagnoosin vast'ikään. Tuo on tilanne jossa tosiystävyys mitataan. On jokaisen oma asia mitä tilanteessa tekee, jättääkö ystävänsä vai odottaako hieman parempaa aikaa.
olen samaa mieltä nimenomaan seuraavan lauseesi kanssa: "Tuo on tilanne jossa tosiystävyys mitataan" juuri näin! tsemppiä teille mukavat ihmiset :D :D :D
Koitan pysyä vähän aikaa takavasemmalla ... enkä heti anna periksi .-). Asiaa ehkä "vaikeuttaa" että meillä on joskus ollut muutakin kuin ystävyys (ollaan vastakkaista sukupuolta) , mutta ystävyydestä yritän nyt pitää kiinni :-)
ystävänäkin pidän hänestä paljon, ja tuntuu tuo hänen olonsa välillä tosi pahalta..
voin sanoa että älä hylkää ystävääsi mutta pysy hieman taustalla. Ja kun sitten otat yhteyttä, niin tee se sydämmestäsi. Liian monet ihmiset haluavat vain pönkittää omaa itsetuntoa masentuneen ihmisen pahoinvoinnilla. Omalla kohdallani todellakin jyvät erotttuivat akanoista. Ja huomasin myös sen että ihmiset haluavat aina puhua itsestään. Ainakin itseni kohdallla en jaksanut kuunnella mitä kaikkea kivaa "ystävä" on tehnyt ja miten päässyt elämässä eteenpäin kun minä vain junnasin paikoillani. Kuuntele kuuntele ja kuuntele....