kaipaan entistä poikaystävääni vaikka elämä hänen
kanssaan oli yhtä helvettiä. näimme tuskin
koskaan ja en voinut luottaa häneen. En luottanut
itseenikään. Kaikki täytyi vääntää rautalangasta,
eikä hän osoittanut tunteitaan kunnolla, muuta
kuin humalassa. Hän sai minut raivon partaalle,
mutta tuntuu että en voi olla ilmankaan häntä.
Hänen täytyi/täytyy aina esittää ystävilleen,
jopa minulle. Harvoin hän on oma itsensä...silti
minä rakastan häntä...
kanssaan oli yhtä helvettiä. näimme tuskin
koskaan ja en voinut luottaa häneen. En luottanut
itseenikään. Kaikki täytyi vääntää rautalangasta,
eikä hän osoittanut tunteitaan kunnolla, muuta
kuin humalassa. Hän sai minut raivon partaalle,
mutta tuntuu että en voi olla ilmankaan häntä.
Hänen täytyi/täytyy aina esittää ystävilleen,
jopa minulle. Harvoin hän on oma itsensä...silti
minä rakastan häntä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos teillä meni vasta vastikään poikki, kaipaus
on luonnollista. Minulla oli samanlainen tilanne:
meni poikki, kaipasin mielettömästi, vaikka itse
vielä pistin välimme poikki. Olimme seurustelleet
2vuotta. Kysymyksessä oli luopumisen pelko. Se
oli kamalaa, sillä kuvittelin, etten pysty
elämään ilman häntä, olimmehan olleet niin
tiiviisti kiini yhdessä, kaikki aikataulut oli
muokattu poikaystävääni varten. Paluu arkeen oli
yllättävää... mitä tekisin viikonlopuilla, jotka
menivät aina ennen huomaamattomasti poikaystäväni
kanssa hengailulla.
Lopulta huomasin, että elämä kuitenkin helpottui
hänestä päästyäni. Minulla oli aikaa itselleni
jälleen. Luin kirjoja taas pitkästä aikaa ja
aloin käydä aerobickissä. Mieleni hymyili.
Tajusin myös, että kaipuuni poikaystävääni oli
muistoihin perustuvaa. Rakastin sitä mikä itse
olin ollut hänen seurassaan. Minä tajusin ettei
suhdetta voinut rakentaa niille hyville
muistoille, joita olin viettänyt poikaystäväni
kanssa, elämä exäni kanssa olikuitenkin yhtä
helvettiä.
Kaiken lisäksi sinun tapaukessasi poikaystäväsi
on kiero liero, joka ei selvästikkään ansaitse
sinua enää narutettavakseen. Toki teillä on ollut
hyvät muistotkin, mutta virheistä kannattaa
oppia. Sinun ei kuulu epäillä miestäsi mistään
pettämisestä tai muusta. Elämä on aivan liian
lyhyt siihen, että et voisi luottaa mieheesi.
Riidat ovat suhteessa pahinta! Jos elämä exäsi
kanssa oli sitä mitä kuvailit, ei suhde ole
toimiva. Vaikka sanotaann että rakkaus on kaikki
mitä tarvitset, se ei aina riitä! En usko että ex-
poikaystäväsi oli se "oikea" sinulle. Sinun
täytyy testata uusia miehiä lisää.. katsella ja
kuulostella. Mutta nyt neuvoni on se että
keskityt itseesi. Unohda kaikki paha ja hyvä, ja
koeta ottaa rennosti. Älä jää ajattelemaan teitlö
oikein vai väärin. Aika näyttää sen.
Mietipä vielä kerran, mitä oikein tarkoitat
sanalla "rakastaa". Kuvaamasi perusteella
tunteillasi on tosi vähän tekemistä rakkauden
kanssa, kyse on pikemminkin läheisriippuvuudesta.
Tai yleensäkin takertumisesta, pakosta, pelosta.
Rakkaus on sellaista, jossa kummallakin on hyvä
olla. Oliko teillä??