Kertoisiko joku miten selvitä lapsen yöllisistä kauhukohtauksista? varmaanki vanhemmat joiden lapsi on niistä kärsinyt tietää mistä puhun!!=))
Neuvolasta sanotaan vain että se on normaalia ja menee ohitse, yms yms... Lapseni on kohta 6v. ja on kärsinyt kohtauksista kohta 1kk ajan.. melkeimpä joka yö... alamme jo väsyä...
annan maili osoitteni jos joku haluaa kertoa oman tarinansa henk. koht.
Neuvolasta sanotaan vain että se on normaalia ja menee ohitse, yms yms... Lapseni on kohta 6v. ja on kärsinyt kohtauksista kohta 1kk ajan.. melkeimpä joka yö... alamme jo väsyä...
annan maili osoitteni jos joku haluaa kertoa oman tarinansa henk. koht.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ota lapsi syliin, rauhoittele. Ole itse rauhallinen. Pyydä lasta kertomaan unesta tai pelosta, joka kauhun aiheuttaa. Liittynee vilkkaaseen mielikuvitukseen ja menee ohitse.
Omani näki harhoja etenkin kuumeisena, mutta muutenkin ja isompi lietsoi lisää, ja väsyin niihin vampyyreihin, joita meillä oli kuulemma. Vampyyrit laitettiin roskapussiin, pussin suu solmuun ja vein roskiin. Sieltä ne menee kaatopaikalle, iso riskis tyhjennetään tänä iltana (valhe sallitakoon) jne. jne. Ja sinne menivät vampyyrit. Harhainan hän oli kuumeisena vielä 7-vuotiaanakin. Meni ohistse sitten iän myötä.
...alkoivat tämän vuoden alkupuolella ja kestivät useita kuukausia, n.3, ja vieläkin niitä on silloin tällöin.
Aluksi tein virheen ja yritin saada tyttäreltäni selville mikä häntä pelottaa, kyselin ja pidin tyttöä ihan turhaan hereillä. Usein hän ei aamuisin edes muistanut olleensa hereillä, mutta puhumiseni turhaan pitkitti kohtausta. Nykyään heti kun tytär herää ja huutaa minua sanoin vaan, että: -Takaisin sänkyyn, ja toistan sitä niin monsta kertaa, että tytär menee takaisin nukkumaan.
Ilmeisesti kohtausten aikana lapsi on vähintään puoliksi unessa, joten pitkät juttelut ovat ihan turhia ja meillä tytär ei edes pystynyt puhumaan kohtausten aikana. Yksinkertainen käsky auttaa ainakin meillä, se menee unessa olevan tyttären tajuntaan ja hän sitten yleensä rupeaakin uudestaan nukkumaan.
Jos hän ehtii kävellä luokseni, halaan häntä ja talutan takaisin sänkyyn toistamalla sitä "takaisin sänkyyn"-mantraa.
Tulipa pitkä selostus! Itselläni oli muuten myös pienenä näitä kauhukohtauksia, mutta eivät ne tietääkseni ole jättäneet minuun mitään pysyviä traumoja. :)
...että ensimmäisen kohtauksen tullessa olin itsekin ihan kauhuissani, kun en tiennyt mikä tyttöä vaivaa! Hän vain huusi silmät levällään kuin syötävä ja pomppi tasajalkaa aivan kauhuissaan.
Puhua hän ei pystynyt, eikä siis osannut vastata kyselyihini. No, seuraavana yönä sitten tiesin jo mistä oli kyse.
Yhen kerran mulla on ollu lapsuudessa oikein kunnon kauhukohtaus (tai sitte muistan vain yhen).
Se kohtaus tapahtu yöllä todella väsyneenä, puhe ei auttanu.
Koko kohtaus oli tavallaan unessa oloa, vissiin heräsin painajaisesta ja uni vain jatku vaikka olin "hereillä" ja tiesin hyvin missä olin.
Ohi se kohtaus meni yhtä nopiasti ku oli alkanukki.
Koko homma tuli mieleen kun kokeilin polttaa pilviä ekaa kertaa elämässäni, EI TODELLAKAAN sopinu mulle, tai sitte vedin överit.
Täysin samanlainen kauhutila iski päälle, tuntu että kohta kuolee.
Joillakin sentään jää lapsuuteen nuo "kauhukohtaukset"...itse saanut kärsiä jopa aikuisena,ehkä ne ei olo ns. kauhukohtauksia, mutta nykyisin jos alkoholia ottaa niin saattaa tulla samanlaisia kohtauksia kun lapsena, ei muista mitään ja saattaa puhua ja kävellä ja itkeä,huutaa....ja ne ole mitään pieniä unissapuhumisia. Noh, jos joku tunnistaa tästä itsensä niin vois laittaa vaikka viestiä. Ja lääkärikin sanoi mulle vaan että "normaalia" jotkut vaan on herkempiä ja joutuu elämään tuollasen asian kanssa.
....ja kun luin tuon oman viestini vielä niin tuolla ei todellakaan tarkoiteta mitään, että "otin pari olutta ja kävelin unissaan"...
Mutta tosiaan sitä enempää tässä jankuttamatta, kuka tietää jotain vastaavaa tai aikuisena ollu häiritsevää unissa kävelyä, haluisin kuulla....vai olenko yksin?
auttoi kun otettiin unilelu käyttöön, vähennettiin pelottavia tv ohjelmia, riehumista ennen iltatoimia ja puhuttiin päiväs aikaan peloista. Yöllä siitä puhumisesta ei ole apua.
Tiedän pojan joka näki paljon uniä hirviöporoista jotka asuivat sängyn alla. Hänelle tepsi se että pahan unen tullessa hän ikään kuin unessa käski mörön mennä pois.
Minun 10-vuotias tytärpuoleni on viime aikoina heräillyt kesken yön, alkuun pelkäsi jotain olioita ja pimeää. Oman äitinsä kanssa valvoi sitten monta tuntia kun häntä jututettiin keskellä yötä. Tällä hetkellä yöt menevät meillä siten että hän herää kesken yön, yleensä yhden ja viiden välillä kerran, tulee sänkymme viereen ja siitä hänet talutamme omaan sänkyyn. Siihen hän nukahtaa aika nopeasti. Uskon ja toivon, että nämäkin yöherätykset loppuvat aikanaan. Mutta yleensä syyt ovat kai näin vanhoilla lapsilla jo syvemmällä... Homma on hoidettu vuoroöin miehen kanssa, että toinen saa nukkua.
Kauhukohtaus on tosiaan ihan eri asia kuin painajaisunet. Lapsi huutaa hysteerisenä eikä häntä saa hereille. Silmät saattavat kyllä olla auki, mutta lapsi ei silti ole tajuissaan. Herättyään lopettaa, eikä aamulla muista edes heränneensä.
Meillä esikoinen sai näitä yöllisiä kauhukohtauksia alle kouluikäisenä. Kohtauksen tullessa tyynnyttelimme lasta sylissä toistelemalla "ei mitään hätää, ei mitään hätää". Varsinkin kuumeisena näitä esiintyi, mutta myös muulloin ilman mitään erityistä syytä. Niihin ei vaikuttaneet sen enempää televisio-ohjelmat kuin kummitusjututkaan. Itsestään ne sitten loppuivat aikanaan. Mielestäni niille ei voi tehdä mitään erityistä. Ne eivät lopu jämäkkyydellä, eikä lapsi osaa sanoa mitään järkevää syytä käytökselleen. Niitä ei myöskään voi aiheuttaa, esim. pitämällä lapsen kanssa öisiä juttutuokioita.
Mua kans mietityttää tällainen lapsen yöllinen heräily ja hänen pelko siitä,ettei saa unta.Kun tulee viikonloppuna meille kyläilemään,usein itkeskelee lohduttomana,kun ei saa unta-kotonakin kuulemma joskus heräillyt useaan kertaan yössä.Viime kerralla kun kävi niin melkein aamu kolmeen asti valvoi ja piti soittaa äidilleen kahdelta yöllä tästä asiasta.Äitinsä kertoi miehelleni että tyttö on vaan hellyyden kipeä ja kotona ei kuulemma häiritsevästi heräile(epäilen ettei lapsi edes uskalla valittaa-tiedän että äitinsä on sen verran tyrannimainen vallanpitäjä lapsille)!Ihmettelin,että eikö äiti tosiaankaan huomioi tyttöä tarpeeksi ja tulin siihen tulokseen,että ilmeisesti ei,kun on uusi mies paijattavana.Lasten kertoman mukaan äiti ja tämä uusi mies eivät huoli heitä mukaan reissuihinsa-lapset laitetaan mummolle hoitoon tai reissataan silloin kun lapset meillä tai jos ei mahdollista reissata niin sitten pysyvät kotona.Kuulin myös lapsilta,että äiti ja tämä uusi miesystävä ovat töissä ilta myöhään(ovat samassa työpaikassa,eivät mitään yrittäjiä kylläkään)ja mummo tulee heitä hoitamaan-kun lapset ovat laittamassa yöpuulle,sitten tulevat kotiin(kaupunkireissulta!)-lapsille valehtelivat tästäkin asiasta,mutta ei melk.12v.lapsi enää usko tuollaisia selityksiä,että"ollaan töissä julkisessa laitoksessa tuohon aikaan"!Mitenhän tuohon nukkumisasiaan osais siis suhtautua?Ehdotin tytölle että käy kouluterveydenhoitajalla ja oli siitä äidilleenkin jutellu-hän oli sanonut samaa,mutta en tiedä,oliko äiti edes itse ottanut hoitajaan yhteyttä,kun tyttö kertoi minulle,että"äiti vain sanoi,että mene kouluterveydenhoitajan luo"!Tyttö joutuu jo tuon ikäisenä ottamaan aika paljon vastuuta kotonaan-mun mielestä ihan liikaakin-niin kotitöistä kuin sitten henkisestäkin puolesta,uskoisin näin.Äitinsä oli itse aikoinaan vain 16-vuotias kun muutti kotoaan jonkun miehen kanssa yhteen,ei kuulemma tullut vanhempiensa kanssa toimeen.Nyt epäilyttää,osaako käsitellä tulevaa murkkuikäistä..ei muuten,mutta huolestuttaa vaan.
Oman viisivuotiaan poikani kohtaukset ovat laantuneet viiden minuutin suorasta huudosta puolen minuutin levottomaan itkunkitinään. Teimme vain yhden muutoksen, kielsimme liian rajut lastenohjelmat (teinimutantit ja prätkähiiret, yms.) Nyt poika rauhoittuu hetkessä ja laittaa takaisin nukkumaan, ennen halailtiin ja rauhoiteltiin hysteerisenä huutavaa lasta 5-10 min.
Kauhukohtauksien kanssa on eletty jo todella 1o vuotta. Ensimmäisinä vuosina kohtauksia tuli tiuhemmin ehkä pari kertaa kuukaudessa ja nyt kun poikani on jo 11, kohtauksia tulee todella harvoin. Muutamalla tutullani on ollut samoja vaivoja lapsilla ja kohtauksien tiheydessä ja kestossa on paljon eroja. Yhden ystäväni lapsi sai kohtauksia joka viikko ja joskus useamminkin. Heillä kohtaukset päättyivät 7 vuoden iässä. Meillä ei todella vielä ole vaivasta täysin päästy.
Haluaisin muillekkin vastaajille kertoa, että painajaisilla ei ole käsittäkseni mitään tekemistä näiden kohtausten kanssa. Lapsi on poissaoleva, saattaa pelätä ihan kaikkea jopa äitiään. Puhuu kyllä ja silmät ovat auki, mutta aamulla ei tiedä mitään tapahtuneesta. Iho hikoilee ja on kylmän nihkeä. Vuosien varrella olen itse huomioinut seuraavia yhtäläisyyksiä aina kun kohtauksia on ollut. Lämpötilojen vaihtelulla on selvästi osuutta asiaan (oman poikani kohdalla) eli jos oltu saunassa ja yö taas viileä. Toinen on sokerin määrä, kohtaus tulee usein kun on paljon syöty herkkuja. Riittämätön veden juontikin saattaa aiheuttaa kohtauksen??? Nämä todella vain omia huomioitani. Paras apu joka yöllä meillä auttaa on viileä ilma (ikkuna auki tai piipahdus ulkona) ja vesi. Huone on myös hyvä viilentää illalla ennen nukkumaan menoa ainakin saunan jälkeen. Toivottavasti apua jollekulle näistä tiedoista. Auttaa äitiä ja isää kun voi tehdä jotain!
Huh, kiitos nimim "kauhukohtauksia jo 10 v". Meillä oli juuri tällainen tällä viikolla. 10 v tyttö sairasti talvella influenssan, josta tuli jälkitautina lievä aivokuume. Lapsi alkoi silloin nähdä päivisinkin niitä kuumehoureita. Paraneminen kesti tosi kauan. Nyt yli 6 kk myöhemmin sai yöllisen kauhukohtauksen, jossa luuli niiden kuumehoureiden taas tulleen. Kamalaa kuunnella kun iso tyttö huutaa "onko tämä jotain hulluutta"? Sillä oli pulssikin varmaan 200. Ei suostunut edes syliin vaan säntäili aivan paniikissa ympäri taloa. Juotimme vettä ja mehua, ja lapsi tuntui hyvin janoiselta. Ikävää on, että 10-v lapsi osaa jo itse pelätä tämän uusivan.
Älkää nyt vaan ottako lasta syliin älkääkä muutenkaan pidä kiinni kauhukohtauksen aikana! Se vaan pahentaa asiaa. Paras tapa on olla lähellä siten, että voi estää jos lapsi meinaa satuttaa itsensä, mutta kiinni ei saa ottaa.
Ihan googlaamalla 'kauhukohtaus' löytyy lisää tietoa.
Minulla on ollut aina kauhukohtauksia. Yhtenä yönä lähdin vaan juoksemaan ulos "karkuun" huutavaa miestä. Tästä sain tietää vasta aamulla. Olin sillon 5v. Kun olin 14 ja minulla oli kuumetta sain kauhukohtauksen ja menin istumaan rappusille. Muistan kaiken aivan selvästi. en ole saanut kohtauksia enää viimeiseen 1.5 vuoteen. Toivon että ne olisivat loppu jaen joutuisi kärsimään niistä.
Meillä on ollut saman ikäisellä pojalla, samoin hänen kahdella saman ikäisellä serkullaan on aikanaan ollut, mietimme asiaa ja kysyin neuvolassa ja hän kertoi ainakin osaksi liittyvän aivojen jatkuvaan kasvuun/muutoksiin. Lisäksi mielikuvitus alkaa tuossa iässä juoksemaan oikein kunnolla eikä kaikki lapset varsinkaan tuossa iässä erota tarua totuudesta.