kun tulin kotiin ja suljin ulko-oven, kyyneleet alkoivat valua. Minä jotenkin kuvittelin, että eilisen jälkeen ehkä olisimme vielä puhuneet jotakin, mutta et ehkä halunnut edes huomata minua, kun puhuin sinulle. Et ehkä kuullut ?
Joskus on alakuloisiakin päiviä, niitä vain tulee vastaan. Onneksi suurin osa tämän palstan teksteistä näyttäisi olevan piristäviä sisällöltään.
Sunnuntaina on helluntaipäivä, ja palstan viesteistä päätellen ehkä jollekulle tulee iloinen yllätys:)
Joskus on alakuloisiakin päiviä, niitä vain tulee vastaan. Onneksi suurin osa tämän palstan teksteistä näyttäisi olevan piristäviä sisällöltään.
Sunnuntaina on helluntaipäivä, ja palstan viesteistä päätellen ehkä jollekulle tulee iloinen yllätys:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minun kyyneleeni alkoivat valua junassa, kun ajattelin, etten pysty ja kykene sanomaan mitään ja lisäksi olen ihan allapäin.
Haluaisin niin paljon puhua, mutta en vaan pysty. Yritän vaan unohtaa ja emme varmaan koskaan pääse puhumaan mistään ja hän varmaan pitää minua ihan outona ja ym..Olen niin monta kertaa ollut töykeä.
Tykkäsin hänestä ihan kamalasti ja ihailen häntä ihmisenä paljon, mutta hän on saavuttamaton unelma vaikka eihän se voinut olla niin. Hän vain vihaa minua. En tiedä. Vai kuvittelenko vain...Tämä on ihan hullua. En vain ole riittävän aikuinen tai järkevä mihinkään. Hän on niin fiksu. Ajattelin, että voi luoja tuossa ihmisessä on jotain, mitä minussa ei ole ja siksi on niin ihanaa katsoa, miten joku on jotain sellaista, mitä ei pysty itse olemaan. Mutta olen liian hullu hänelle. Täytyy vaan unohtaa...
Junassa, milloin???
viimeksi tänään.
tässä aamullakin, ja jotenkin tuntuu siltä, että on pakko vastata. Olen itsekin n, mutta kirjoituksesi herätti ajatuksia...
Omat kiinnostuksenkohteeni ovat aina olleet jotakin, mitä itse en. Ihastun, jos johonkuhun, niin urheilulliseen. Ehkä juuri siksi, koska hän on selkeästi jotakin, mitä itse en ole oikein koskaan ollut.. hyvä liikunnassa. Fyysinen. Ei yhtä aralta vaikuttava kuin itse olen, eikä mieti kaikkea niin tarkkaan. Toisaalta, on jotenkin vaikea uskoa, että joku sellainen näkisi minussa mitään ihmeellistä, ..olen aina ollut mietiskelijä, varovainen ja aika kirjallinen ja säikky.
Niin, pointti tässä oli siis se, että älä nyt ainakaan niin mieti, että pitäisi unohtaa. Jos jotakin olen huomannut, niin sen, että ei pidä tehdä päätöksiä omassa mielessä, jos ei kuitenkaan tiedä vielä varmasti, miten jokin asia oikeasti on.
Ja tuo puhuminen, kyllähän se on vaikeaa. Kenelle tahansa muulle voisi puhua helpommin kuin tälle erityiselle ihmiselle. Itsekin aina hermoilen ja toivon, ettei toinen huomaisi. Helposti tulee mieleen, että hän, josta itse olen kiinnostunut, ei ajattele samoin.
Voihan se juttelun kai aloittaa melkein mistä vain yleisestä aiheesta? Näetkö häntä missään vain kahden kesken vai onko paikalla aina muita?
Kannustaisin ainakin ottamaan selvää:)
Omat kiinnostuksen kohteeni ovat olleet usein sellaisia, että minua kiinnostavat taiteilijasielut, mutta taiteilijat ovat taiteilijoita.
Jos tykkäät urheilijasta, niin ota sellainen mies itsellesi, joka tykkää liikkumisesta. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja opit häneltä asioita, joita haluat omaan elämääsi ja jotka sinua kiehtovat.
Selvitän oman asiani heti, kun saan mahdollisuuden kahdenkeskiseen keskusteluun. Ensin tunnustelen, luotan intuitiooni ja jos tuntuu siltä, että minun ei kannata sanoa henkilökohtaisia tunteita, niin en sano. Intuitio on se, joka kertoo, mikä on hyväksi ja mikä ei. Nyt on "järjellä" tullut takapakkeja, joten ei kannata hötkyillä.
Hyvää kevättä sinulle ja ehkä törmäillään näillä palstoilla.:)
ja onneksi se vaikutti positiiviselta ja päättäväiseltä.
Aurinkoisia kesäpäiviä!
Koko päivän olen miettinyt tätä juttua ja olen tajunnut, että se ihminen, johon olen ollut ihastunut, on vastakohtani. Minulla on ollut aikaisemminkin tällaisia juttuja, että ihastun, eikä siitä synny sen kummempaa. Ja sitten olen tajunnut, ettei se henkilö edes sovi minulle.
Olen tosiaan nyt positiivisella tuulella, kun tajusin, mikä on oikeasti unelmani ja se typerä duuni, jossa nyt olen ja joka syö minut täysin, ei vastaa sitä unelmaani. Sen tähden tuli tämä "muka ihastuminen".
Ei se mitään, eteenpäin mennään ja lujaa! Pitää olla perspektiiviä, katsoa horisonttiin eikä vain tuijottaa lähelle. Kyllä se elämä siitä lutviutuu. Elämä on mahdollisuuksia täynnä.
Mahtavaa kesää!