Rahoittaminen on bisnes, mutta sen lisäksi se on valtaa.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä:
älä laita itseäsi liekaan, josta sinut voidaan kiskoa suon pohjalle elinikäiseen velkavankeuteen.
Yrittäjyys on hienoa asia mutta ei Suomessa, jossa sitä ei arvosteta.
Suomi työväensosialistinen valtio.
Yrittäjä on pelkkä "lehmä" jota lypsetään ja hyväksikäytetään.
Käytännössä yhteiskunnan ulkopuolinen, lainsuojaton.
Jos kuitenkin haluat takoa päätä harmaaseen graniittiin, tee se ilman velkapääomaa.
Tulevaisuus onkin sitten paljon paremmissa käsissä: sinun käsissäsi.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä:
älä laita itseäsi liekaan, josta sinut voidaan kiskoa suon pohjalle elinikäiseen velkavankeuteen.
Yrittäjyys on hienoa asia mutta ei Suomessa, jossa sitä ei arvosteta.
Suomi työväensosialistinen valtio.
Yrittäjä on pelkkä "lehmä" jota lypsetään ja hyväksikäytetään.
Käytännössä yhteiskunnan ulkopuolinen, lainsuojaton.
Jos kuitenkin haluat takoa päätä harmaaseen graniittiin, tee se ilman velkapääomaa.
Tulevaisuus onkin sitten paljon paremmissa käsissä: sinun käsissäsi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo, samaa mieltä. Rauhallisemmin mielen saa nukkua yönsä, jos starttaa ilman velkarahaa. Kasvu aluksi on hitaampaa, mutta onnistunee kuitenkin monilla toimialoilla.
Onnistui ainakin meillä.
se on että tosiaan velkarahalla ei kannaa yritellä.. säästä peruskamat jyystä duunii ja tee suunnitelmat huolehdi laskuista yms
ja kehitä siit se lähtee...
no loans bigger earnings so it is...
Kannattaa siirtää yrityksen kirjat Viroon,jossa ei ole yksityisen yritysverotusta ollenkaan.
Tuttua touhua. Kaksikymmentä vuotta pyöritin yritystoimintaa. Investointeja piti tehdä investointien perään ja Finnvera suolti rahaa. Tuli se päivä jolloin piti ruveta noita lainarahoja haalimaan kasaan.
Vuosien varrella tehdyt investoinnit olivat niin massiivisia että kun tuli maksun aika niin kassa oli tyhjä. Mikäpäs siinä, verottaja haki konkurssiin ja konkurssipesä myi pilkkahinnalla moderneilla koneilla varustetun tehtaan.
Tehtaan uusi omistaja pääsi valmiiseen pöytään. Olin hoitanut markkinoinnin mallikaasti ja asiakkailta olin saanut tyytyväisyys takuun ja yrityksellä toimittajana oli todella hyvä maine.
Jos laki olisi toinen niin olisin itse ostanut konkurssipesältä uudelleen toiminnan ja olisin päässyt jatkamaan puhtaalta pöydältä.( todellisuudessa olin jo valmista kauraa ja kurkkuani myöten täynnä yrittämistä)
No, 2003 tuli se konkurssiin astumispäivä syksyllä. Siitä se rumpa sitten alkoikin. Konkurssipesä oli teetättänyt erityistilintarkastuksen ennen kuin hänellä oli edes koko kirjanpito aineisto haettuna hänen konttoriinsa.Soitin hänelle useita puheluita ja ilmoitin että ette ole vieläkään noutaneet loppuja kirjanpitomateriaaleja. No hän viis veisasi niistä, vaan pyysi talousrikosyksiköltä tutkintapyynnön. Siinä samalla minusta tuli suurrikollinen. Syytteet: Törkeä kirjanpitorikos, velallisen epärehellisyys ja mitä kaikkea niitä nyt olikaan, neljä kohtaa kaikki raskaimman mukaan syytteet, en enää muista tarkalleen.
Niinpä sitten vuonna 2004 syksyllä talousrikosyksikön poliisit koukkasivat minut yllättäen kotoani ja paiskasivat kaltereiden taakse pariksi tunniksi. Sen jälkeen kuulustelut kestivät kahdeksan tuntia yhtä soittoa syömättä ja juomatta, joka ei ole minulle hyväsi koska olen diabeetikko, mainitsin siitä kuulustelijalleni, mutta hän viittasi kintaalla.
Sitten 2006 alussa käräjäoikeuteen suurrikollisena. Istunto kesti kolme tuntia ja asianajajani kyykytti syyttäjän kuus nolla. Syyttäjälle ei jäänyt kuin luu käteen. Tällä kertaa oikeus toteuti koska en ollut tehnyt ensimmäistäkään rikosta josta minua syytettiin. Oikeudessa ei edes ollut ketään vaatimassa mitään, syytäjä vain yksin yritti saada syytettä päälle. Käräjän oikeus ojensi konkurssipesän hoitaaja huonosta erityistilintarkastuksen hoitamisesta. Olisin voinut haastaa hänet oikeuteen mutta sitä piina oli jo kestänyt niin pitkään että annoin asian olla.
Tietysti kun on yksityisyrittäjä niin olin taannut henkilökohtaisesti lainoja.
Omaisuuteni tietenkin realisoitiin ja sen lisäksi jäi maksettavaa parisataa tuhatta euroa.
Nyt olen ollut reilun vuoden velkasaneerauksessa. Terveys meni ja olen sairaseläkkeellä.
Tästä asiasta voisi kirjoittaa vaikka kirjan mutta tässä nyt oli pieniä paloja yrittäjyydestä. Tämä oli vain pintaraapaisua.
Toisille yrittäjille neuvoksi että ei nimeä mihinkään papereihin jotka johtavat henkilökohtaisiin takauksiin.
Tässä sitä nyt mennään päivä kerrallaan.
Se tässä nyt on se hyväpuoli että kaikki se kiire mitä yrittäjyys toi kahdenkymmenen vuodenaikana on nyt ohi. Ei tarvitse yrityksen asioita enää miettiä yötä päivää arjet ja pyhät.
Näin jälkeenpäin ajatellen se oli ihan hullun homma. Se toi tullessaan myös kolme avioeroa koska kukaan kumppani ei jaksanut olla sellaisessa pyörityksessä.
Mutta nyt olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni, asun yksin ja lapseni vierilevat joka toinen viikonloppu, ja ne hetket ovat koho kohtia.
Että sillein.
12-kohtainen rypäs ja kaikki törkeää tekomuotoa tässä vaiheessa. Finnvera etunenässä syyttää törkeästä petoksesta ym ym ja tekoja en ole tehnyt. Nykyisin ulosotto, verottaja, pesänhoitaja ja poliisi kokoontuvat ideariihiin säännöllisin väliajoin ja heittelevät ilmoille erilaisia ajatuksia joista joku toinen jatkaa saisiko siitä mahdollisesti joku toinen juttua aikaiseksi. Aivan sairasta. Pisteenä kaiken päällä on kirjanitäjä joka on tehnyt tilit viimeiset 5 vuotta kuulemani mukaan päin seiniä, joita en tosin ole kontrolloinut ja itse niistä vastaan. Siinä onkin soppa sitten keitetty. Työt on osaltani tehty, vaikka ikää on vasta 40v. Edessä on joko muutto kauas tai sitten sanneraus, en osaa vielä sanoa. Jos syytteet menevät läpi, on se sitten toisen kirjoituksen aihe. Olisi hauska kuulla vastaavassa tilanteessa olevilta tai olleilta miten he ovat virainomaistoiminnan kokeneet tai muuten kuinka he ovat tilanteen selvittäneet.
Niin,jatkan vielä. Itselleni kertyi 2003-2006 aikana viiden sentin haaste nippu, kymmenen senttinen nippu kuulustelupöytäkirjoja ja lukematon määrä ulosotto perintöjä.Olin ensimmäisen vuoden sairaspäivärahalla josta ulosotto nuolaisi päältä 30%, sitten elääkseen piti sosiaaliluukulta hakea toimeentulotukea.
Oli sellaista luukulta luukulle juoksemista kolme vuotta ja vouti kokoajan niskassa.
Velkasaneerauksen alku pitkittyi yli vuodella koska käräjänoikeudessa oli syyte päällä. Sitten kun käräjäoikeuden päätös tuli niin velkasaneerauksen alkamisesta tuli päätös ja pääsin siitä ulosotto kierteestä irti, samalla tuli päätös myös sairaseläkkeelle pääsystä.
Mikäli käräjäoikeudesta olisi tullut tuomio niin velkasaneeraus ei olisi ollut mahdollista ja velka vankeus olisi ollut elinikäistä, tällähetkellä lainmukaan 15 vuotta ulosotto kelpoisia.
Pienestä eläkkeestä johtuen velkasaneeraus maksuvarani ovat 0.- euroa viiden vuoden aikana. Sitten on taas pöytä puhdas mutta luottotiedot menetettynä.Vaikka luottotiedot korjaantuvat viiden vuoden puhtaalla pöydällä niin sinne jää kuitenkin merkintä, niinpä luottotiedot on menetetty loppuiäksi.
Tällaista tälläkertaa.
Suomessa pesänhoitajan valta on ihan perseestä. Konkurssin alkaessa he ensimmäiseksi miettivät että mitä syytteitä voisivat esittää talaousrikosyksikölle joka sitten lähtee täysin palkein vetämään eteenpäin, ei muuta kuin pidätys ja kuulustelut pystyyn.
Näin pesänhoitaja saa lisäaikaa konkurssipesän hoitoon ja lypsämään pesän varoja itselleen.
Sitten tämä kirjanpito laki suomessa. Yrittäjä on vastuussa yrityksen kirjanpidosta ja siitä että kirjanpito hoidetaan asiallisesti.Tässä kohtaa onkin aivan älytön tilanne. Eihän kaikki yrittäjät voi tietää hevon vittua koko kirjanpidosta että onko se tehty oikein vai väärin vaikka kuinka tutkisi sitä silmät soikeina.
Kirjanpitäjänhän se tuomio pitäisi saada jos on laiminlyönyt tehtävänsä eikä yrittäjän.
Sitä vartenhan kirjanpitäjät ovat että hoitava yrityksen kirjanpidon asiallisesti.
No, jos yrittäjä itse tekee kirjanpidon niin sitten kyllä voisi syyttää jos hän on tehnyt sen päin persettä.
Että silleen
Vielä muistui mieleen tuosta oikeuden käynnistä yksi seikka.
Erikoistilintarkastus näytti että yhtiön pankkitili oli 90.000.- euroa negatiivinen ja minua syytettiin varojen kavaltamisesta.
Sen summan pesänhoitaja laittoi suoraan ulosottovirastoon minulta perittäväksi. Niin että soppa oli syntynyt. Tämä summa pyöri ulosotossa kolme vuotta ja raksutti yliaikakorkoa.
Käräjäoikeudessa oli kirjanpitäjä todistajana ja hän myönsi tehneensä virheen kirjanpitoajossa.
Hän oli kirjannut menot tuloiksi josta syntyi tuo negatiivinen pankkitili.
Tämäkin kirjanpitäjän tekemä soku olisi minun pitänyt tietää vaikka en ymmärrä kirjanpidosta hölkäsen pöläystä.
Jos kirjanpitäjä ei olisi todistanut ja myöntänyt virhettään niin olisin todella ollut kusessa.
On vielä sekin hämmästyttävä että erikoistilintarkastajakaan ei korjannut tätä virhettä vaan teki saman ajon kuin kirjanpitäjäkin.
Soppaa kerrakseen
Nyt kun tämä kaikki on mennyt niin onkin aika muistella tapahtumia.
Kuulustelu se oli varsinain tapahtuma.
Kuulustelija tivasi minulta sitä negatiivista pankkitiliä. Olin aivan ymmälläni koska ensimmäistä kertaa kuulin koko jutusta.Hän pommitti että mihin olen varat käyttänyt, vai ovatko ne menneet ihan vain elämiseen.
Kysyin häneltä hölmönä että kuinka on mahdollista että tili on negatiivinen vaikka se ei edes ole luotollinen tili. Hän ilmoitti että näin kirjanpito näyttää. Vastasin hänelle että viimeeksi katsoessani tiliotetta ennen konkurssiin asettamista siellä oli varoja.
On se niin ällistyttävää kun kirjanpito kerta näyttää että tili on negatiivinen niin se on sitten negatiivinen ja mitätöi tiliotteen joka näyttää todellisen tilanteen että tilillä on varoja.
On nämä outoja kuvioita pienelle yrittäjä poloiselle.
aiheisiin ja väittämiin mitä kuulusteluissa olen kuullut tähän mennessä ym. Kirjanpitäjä on kaatanut likasankon kokonaan minun niskaan, joka en ymmärrä kirjanpidosta mitään. Minulta kysyttiin asoita, joita hän oli sanonut ja hän (laskentaekonomi) oli ollut kuulustelussa aivan vellit housussa ja siis puhunut pimeistä myynneistä jne jne jne joita en ole koskaan kuullutkaan. Taloomme kaikki raha on tullut sisään isoista taloista laskun mukaan ja lähtenyt tilien kautta. Hän on kirjaukset tehnyt. Minä olen maksanut laskut ja toimittanut hänelle toisitteet. Tositepuutteita on ollut. Kuitenkaan hän ei ole puutteista minua informoinut, joista olen nyt kuullut. Ilmeisesti hän on saanut yritykseltämme niin hyvin rahaa, että on kaunistellut tulosta ja ilmoittanut kaiken olevan oikein hyvin, että tehnyt niin hyvää jälkeä, että nyt kun verotarkastusta on tehty on likasanko minun niskassa. Toinen neropatti on pesänhoitaja. Pesä on julkisselvityksessä, koska selvittäjä näkee mörköjä joka suunnalla paitsi entisessä työntekijässä joka kavalsi ilmiselvien todisteiden mukaan rahaa firmasta. Hän ei ole näkevinään rikosta, koska siinä menisi "tähtitodistaja" minua vastaan. Näin toimii suomalainen oikeusjärjestelmä. Kirjoitan lisää pikapuoliin. Seuraavassa numerossa mm. kaksi "väärää valaa" oikeudessa, verotarkastajan ja ulosottoapulaisen.