Voidaankos täällä keskustella syvällisiä?
Eli: Minusta sukupuolten sisäinen aggressio on biologinen fakta. Helpoimmin se näkyy uroksilla/koirailla. Jos menee teerisuolle, niin kukot ovat niin pöyhkeenä, ettei toinen kukko taatusti voi mennä kukkoa hyväilemään. Kanat ovat sivustaseuraajia.
Minusta aika monta ongelmaa johtuu siitä, että nainen nähdään naisena, oman naiseutensa ilmentymänä, tavalla joka ei vastaa kumppanin käsitystä naiseudesta. Siis, että minä itse olen hyvä nainen, mutta seurustelen huonon ja epäonnistuneen naisen kanssa.
Yleensä nainen heti arvostelee toisen kotia, kriittisesti. Ehkä se on torjumista siihen, että lähestytään toisen naisen syvintä olemusta.
Olenko ihan hakoteillä?
Eli: Minusta sukupuolten sisäinen aggressio on biologinen fakta. Helpoimmin se näkyy uroksilla/koirailla. Jos menee teerisuolle, niin kukot ovat niin pöyhkeenä, ettei toinen kukko taatusti voi mennä kukkoa hyväilemään. Kanat ovat sivustaseuraajia.
Minusta aika monta ongelmaa johtuu siitä, että nainen nähdään naisena, oman naiseutensa ilmentymänä, tavalla joka ei vastaa kumppanin käsitystä naiseudesta. Siis, että minä itse olen hyvä nainen, mutta seurustelen huonon ja epäonnistuneen naisen kanssa.
Yleensä nainen heti arvostelee toisen kotia, kriittisesti. Ehkä se on torjumista siihen, että lähestytään toisen naisen syvintä olemusta.
Olenko ihan hakoteillä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hekohekoteillä olemista.
en minä kyllä väitteitäsi allekirjoita. ainakaan syistä, miksi olla susi.
en ymmärrä miksi kukaan seurustelisi henkilön kanssa, jota pitää huonona ja epäonnistuneena. minä ainakin tahdon sellaisen kumppanin, jota voin arvostaa, en sellaista, joka vituttaisi pelkällä olemassaolollaan.
ehkä tilanteet muuttuvat suhteen myötä, alun huuma loppuu ja alkaa löytää toisesta niitä nurjiakin puolia. vaan jollei löydä toisesta enää mitään mihin rakastui, miksi jatkaa suhdetta?
toisen kotia katselen tarkasti, ainakin ensimmäistä kertaa käydessäni. ennemmin kyllä etsin sieltä kivoja ratkaisuja ja juttuja, joita voisi omaankin kotiinsa miettiä. jos toisen kodissa on epämiellyttävää olla, huomioin sen kyllä. mutta en minä niitä vikoja etsimällä etsi.
tilanne, missä olen itse joskus vmäinen ämmä muille naisille hävettää itseänikin, aina jälkeenpäin. paras ystäväni on miespuolinen, eikä lainkaan hullumman näköinen sellainen. vaikken hänestä itse mitään haluakaan, joskus ärsyttää muiden naispuolisten lähestymiset esim. ravitsemusliikkeissä. ehkä sitä kuitenkin kokee oman "reviirinsä" uhatuksi, eikä kasvava humalatila juuri auta asiaa (känniset naiset ovat rasittavia, minä mukaanlukien). tilateet ovat vähän helpompia nyt, kun hän seurustelee.
...eräs homo tarjoilijatuttuni sanoi että rasittavinta tässä työssä ovat keski-ikäiset humalaiset naiset, varsinkin seurueet. Ne käy suoraan muniin ja perseeseen kiinni! Palvele siinä sitten lakatut kynnet palleissa kiinni!
Mutta mitä tulee tuohon itse naiskysymykseen niin totean vain, että nainen on välillä KAIKILLE nainen. Se että nainen osaa olla vittumaisempi vaikkapa miehille jontuu siitä että miehet ovat suoraviivaisempia... ajattelevat yleensä käsillä olevaa hetkeä, eivätkä kelaa jotain vuosien takaista, jonka sitten ryöpyttävät ja kostavat eteenpäin.
Musta miehet on tässä suhteessa reilumpia, mä oon tehny vuoskaupalla niitten kans töitä. Miehillä on sitten omat kotkotuksensa, mutta tällaiset taistelutilanteet ja voimasuhteet selvitetään heti eikä niitä sitten vatkata jälkeenpäin. Miehet eivät ole yhtä kieroja kuin naiset! Lisäksi miehet on enemmän ennalta-arvattavia...
Naiset osaavat olla pahimmillaan yksiä helvetin jankkaajia eikä kaunoja pystytä unohtamaan ja katsomaan eteenpäin, vaan pitää hinnalla millä hyvänsä "voittaa" toiset kustannuksia laskematta.
Tämä on karkeaa yleistystä ja puhumista negatiivisista puolista ja ääritilanteista... naisessa kuitenkin näinninku lesbonäkökulmasta se hyvä kiinnostaa ja kiehtoo enemmän kuin paha, joten sen saman "naispahan", joka itseenkin on sisälle rakennettu, huom. kestää paremmin kun sen tietää olevan olemassa ja että se "naishyvä" kuitenkin korvaa kaiken tuhatkertaisesti...
on ihan erilainen kuin miehen. Naisesta oletetaan ihan eri asioita kuin miehestä.
Nainen ajattelee asioita aina vähän itsensä kautta. Ehkä siksi jos menee jonkun kauniiseen kotiin, sitä ajattelee että lisätäänpäs tänne 10 lasta ja 3 koiraa niin,,,
Tosin minä itse olen huomannut että en ole kriittinen kyllä lainkaan. Ellei kyseessä ole henkilö josta en pidä. Siloin kyllä kritiikkiset ajatukset valtaa pään ja uskoisinkin että negatiivisessa ajatttelussa naiset voittaa miehet 6-0.
Seurustelusuhdetta en kyllä voisi myös minäkään aloittaa naiseen jota pidän jotenkin huonompana kuin itseäni. On tietysti asioita joissa olen parempi=) Mutta kyllä sitä ihmistä täytyy voida kunnioittaa ja arvostaa, muuten suhde on tappelua, yms sortoa koko aika.
On toki naisia jotka hakevat kumppanikseen apua tarvitsevia tapauksia. Siinä on sitten kyse ihan jostain muusta kuin kahden tasavertaisen ihmisen suhteesta. Eikä sellainen voi tuodakkaan tyydytystä ja sen kyllä huomaa heistä.
Naisen syvintä olemusta lähestyttäessä, en oikein tiedä mitä tarkoitat. Minulle naiseus ja naisena oleminen on se mun juttu. Viihdyn ihmisten seurassa jotka myös ovat naisia ja naiseus ei ole heille ongelma.
Minä pidän juuri naisellisuuden ilmetymistä ja minä pidän miten naiset ajattelevat,jne.
Jos olen miesporukassa, minua alkaa kyllästyttämään ja en tajua lainkaan miksi aina nauretaan kun joku sanoo kakka tai homo yms.
Mitä lähempänä naisen syvintä olemusta minä olen, sen paremmin minä viihdyn.
Nainen on lempein ja julmin mitä maa päällänsä kantaa. Siksi nainen on täydellisin olento mitä on. Naiseus on universaalinen voima-aine. Naiseus on se joka pelastaa tämänkin pallon jos se pelastettavissa enään on. Naiset on tulevaisuus.
Kaikki ne naiset joita tiedän, joilla on elämä persiillään, se johtuu miehistä. Miehet ovat niitä suomme kukkoja jotka eivät näe mitään muuta kuin sen miksi ne kukot siellä suolla rymistävät. Se on miesten homma tässä maailmassa, mutta valitettavasti he ovat koittaneet olla maailman johtajiakin ja ties mitä. Siksi me ollaan nyt tilanteessa missä koko maapallo on muuttumassa aikapommiksi.
Nainen on naiselle nainen, niin se on, koska niin sen kuuluu olla.
"naisen
Kirjoittanut: asema 24.5.2007 klo 13.21
Nainen on lempein ja julmin mitä maa päällänsä kantaa. Siksi nainen on täydellisin olento mitä on. Naiseus on universaalinen voima-aine. Naiseus on se joka pelastaa tämänkin pallon jos se pelastettavissa enään on. Naiset on tulevaisuus. "
Minä en allekirjoita kaikkea tuota. Nainen on naarasleijona, peto, julma ja säälimätön. Sitä varmasti tarkoitat sillä, että nainen on julmin mitä maa päällään kantaa.
Olen myös eri mieltä maapallon pelastamisesta. Al Goresta Linkolaan toimintaohjeita tämän maailman pelastamiseksi ovat antaneet miehet. Oli se sitten oikein tai väärin. Ne naiset jotka ovat päässeet lähellekään vallan ydintä, ovat olleet ostettavissa.
"Kaikki ne naiset joita tiedän, joilla on elämä persiillään, se johtuu miehistä."
Tiedän kaksi naista, joiden elämän on sekoittanut heidän äitinsä. Toinen teoretisoi sillä tavoin, että naiset valuttavat saamansa paskan lapsilleen ja siten aiheuttavat sen, että koston kierre jatkuu, että pojista tulee naisvihaajia kelvottomien äitiensä takia. Minä en nyt ole samaa mieltä, mutta selvää on että tämä nainen vihaa ja syyttää äitiään. Toinen taas teininä kaatoi äitinsä lattialle ja pissi tämän päälle, jonka jälkeen käveli ovesta ulos eikä koskaan palannut. Joskus hän on yöllä herännyt ja nähnyt sitten minun blondit hiukseni ja ruvennut huutamaan, että "äiti et kai sinä ole siinä!".
Minun äitini taas antoi minulle porttikiellon koko Pohjois-Savoon. Hirveä huuto syntyi siitä kun tulin jonnekin Siilinjärvelle. Mutta minä selviän kyllä ilmankin Pohjois-Savoa.
"Miehet ovat niitä suomme kukkoja jotka eivät näe mitään muuta kuin sen miksi ne kukot siellä suolla rymistävät. Se on miesten homma tässä maailmassa, mutta valitettavasti he ovat koittaneet olla maailman johtajiakin ja ties mitä. Siksi me ollaan nyt tilanteessa missä koko maapallo on muuttumassa aikapommiksi. "
Olen samaa mieltä.
Jos johto olisi aikoinaan annettu naisille, valistusaikaa ei olisi ikinä tullut, vaan keskiaikaa elettäisiin yhä. Aina on kirkko ja kristinusko viehättänyt naisia enemmän kuin miehiä. Oikeasti nyt eletäänkin keskiaikaa siinä, että orjuus on tullut takaisin. Mutta ei se planeettaa pelasta, vielä.
3-4 miljardia variaatiota näissä jutuissa, veikkaan. Yleensä tartun aiheeseen, josta olen aina ja ehdottomasti oikeassa, mielestäni (juu juu, tiedän, etten muiden mielestä), mutta tästä nimenomaisesta teemasta olen yhtä pihalla kuin te muutkin. Tai oikeassa. Hajulla edes? Ainakin nyt väitän jotain.
Ensinnäkin nainen on ihminen. Ihmisillä on luonteenpiirteitä laidasta laitaan, sukupuolet eivät periaatteessa siinä suhteessa eroa juurikaan toisistaan muuten, kuin mihin tietyt biologiset eroavuudet hormooneineen yms. antavat aihetta (fyysiset ja psyykkiset vaikutukset) sekä yhteisöllisen roolikäyttäytymisen ja traditionaalisen työnjaon tuottamat mallit (viimemainituilla eniten painoa).
Nainen on aina ollut alistetumpi yhteisöissään, joten naisten vaikuttamiskeinot ovat yleensä muotoutuneet epäsuoremmiksi kuin miehillä. Opimme tavat jo lapsina. Miehet voivat paukuttaa suoremmin sen, mitä tahtovat - paitsi "herroille", hierarkiassa ylemmille.
Naisten on pitänyt kätkeä viestit ja keksiä piilovaikuttamiskonsteja lähes kaikille, ylemmilleen, alemmilleen, vertaisilleen. Perinnekaava on tuo, se vaikuttaa yhä, vaikka on alkanut murentua pikku hiljaa. Nykyään yhä useampi nainen on "tietoinen", koulutettu, johtavassa asemassa tai muulla tavoin itsellisempi, viestintä muuttuu. Ei välttämättä yksioikoiseksi käskytykseksi tai fyysiseen voimaan tai muodolliseen auktoriteettiin perustuvaksi (voi se niihinkin nojautua, valitettavasti), vaan ilmentämään peittelemättömämmin omia ideaaleja, taitoja tai vajavuuksia. Meillä on oikeus olla oikeassa tai väärässä, niinkuin miehilläkin, ilman suurempaa mölyä - tai samalla mölymäärällä.
Pidän nykysuunnasta, ihmisyys pukkaa roolien läpi. Ulkoapäin hankittu tieto antaa ainakin mahdollisuuden käyttää omaa persoonaa ja omia kykyjä sosiaalisesti palkitsevammin, kuin ennen. Joillekin tuo sosiaalinen oivaltaminen on luontaista, ei kaikille, oppia voi.
Tuon yleislässytyksen jälkeen totean, että jo vuosien ajan olen mieluusti hakeutunut naisten seuraan melkein missä tilaisuuksissa tahansa, jokin pieni vaistomainen "suuremman ymmärtämisen" aspekti siihen liittyy. Luonteva olo. Nuorena ollessani tytöt vaikuttivat oikeastaan hieman tyhmiltä ja kikattavilta, pojat olisivat olleet tavallaan mukavampia, mutta toisaalta ne viestivät joko rooli- tai biologisperusteista iskuvalmiutta, kiusallisesti (en pystynyt itse samaan). Poliittisissa väittelyissä hakeudun edelleen mieluiten miesseuraan: tulee aina mielipiteitä ja puheen sävelkorkeus ei nouse liikaa.
Sekin on mielestäni totta, mittä Madcow sanoo, miehet ovat ennustettavampia. Johtunee ainakin osittain miesrooleista, naisiin on suhtauduttava tietyllä tavalla tai menettää kasvonsa.
Seksuaalisella puolella naiset suuntauksesta riippumatta taitavat olla kronkelimpia kuin miehet? Minä ainakin olen, ja koska olen tavallinen keskiverto, oletan useimpien muidenkin olevan. Nuorena luulin olevani epäonnistunut hetero, sittemmin olen ollut epäonnistunut lesbo ;). Ei sen kummempaa.
Sudet ovat sosiaalisia, naarassudet. Huolehtivat laumastaan, tosin vain johtajanaaras saa lisääntyä.. Me olemme ihmisiä, osittain arvattavassa monimutkaisuudessamme aika mielenkiintoisia. Pelkään susia, karhuja ja punkkeja, en vielä ihmisiä, ja varsinkaan en naisia.
Hassua etten ole ennen tullut ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. Tai sitten olen vain jotenkin sivuuttanut sen huomaamattani.
Lajityypilliset ominaisuudet todellakin vaihtelevat, riippuen siitä, mitä sukupuolta lajin edustaja on.
"Nainen on aina ollut alistetumpi yhteisöissään, joten naisten vaikuttamiskeinot ovat yleensä muotoutuneet epäsuoremmiksi kuin miehillä. Opimme tavat jo lapsina. Miehet voivat paukuttaa suoremmin sen, mitä tahtovat - paitsi "herroille", hierarkiassa ylemmille."
Paitsi, että opimme tavat jo lapsena, evolutiiviset syyt ovat vaikuttaneet niiden yleistymiseen, kun ajatellaan ihmislajin historiaa. Tietystihän valinta on suosinut juonittelevia piilovaikuttajanaisia, koska ko. ominaisuudet ovat melko varmasti suotuisampia sellaisessa asemassa, jossa naiset ovat kautta aikain olleet. Vaikkakin yleisesti ehkä ajatellaan, että miespuoliset lajin edustajat kilpailevat keskenään siitä, kuka pääsee lisääntymään ja kuka ei. Pakkohan sen on toimia toisinkin päin (vaikka oma käsitykseni miehistä onkin aika pitkälti sellainen, että ne nyt panevat mitä vaan missä on reikä [yleistämistä, tiedän, älkää provosoituko])...
Äh, oikeastaan ajatukseni hajosi ennen kuin ehdin sitä kunnolla kirjoittaa, mutta ehkä joku ehti ottaa siitä kiinni? Edes vähäsen.
Eipä siis muuta tällä ertaa...
"Tietystihän valinta on suosinut juonittelevia piilovaikuttajanaisia, koska ko. ominaisuudet ovat melko varmasti suotuisampia sellaisessa asemassa, jossa naiset ovat kautta aikain olleet."
Olisikohan tuo jo ihan genotyyppiin antanut lähtemättömän leiman, vai jysähtänyt enempi kulttuurisen evoluution tasolle? Sovelletaan kulloisissakin olosuhteissa neuvokkaiksi, järkeviksi tai muutoin palkitseviksi koettuja reagointimalleja? Maskuliinisissa kulttuureissa miesten (underdogien) osoittama herranpelko, voimakkaampien väistely tai nuoleskelu on tätä samaa käyttäytymistä, siinä mielessä se on sukupuolesta riippumatonta.
Hyviä puoliakin piilovaikuttamisesta löytyy, pitää vain todellakin tiedostaa, että kaikki, aivan kaikki, yrittävät vaikuttaa toisiinsa, olemme aina vaikutuksille alttiina ja itse harrastamme sitä alinomaa, tiedostamme itse tai emme. Epäsuorat keinot yhdessä rehellisyyden kanssa (vilpin karttaminen) johtavat luullakseni siedettävämpiin ratkaisuihin (kuten kompromisseihin, yhteisesti jaettuun hyväksyntään) kuin käskytys (vaikka käskettäisiin tekemään jotain hyvää).
Reagointitavat kuitenkin muuttuvat, kun yhteiskunnassa esim. lisätään vapausasteita. Naiset eivät ole enää niin kainoja ilmaisemaan asioita suoremmin, eivät ujostele vastuuta eivätkä suostu vähättelemään itseään entiseen malliin. Joten en menisi kovin paljon pistämään biologisen evoluution ja luonnonvalinnan piikkiin, kun ihmisistä on kyse. Ihmiseliöillä on ne kuuluisat aivot, hiivatin kekseliäät löytämään hyödyllisiä ratkaisuja itselle ja omalle porukalle ilman, että tarvitsee muuttaa solujensa rakennetta.
Vielä 50v sitten (ja varsinkin 100v sitten) uskottiin laajalti tosissaan, että naisten pikku aivot eivät kestä liiallista oppimäärää, tieteellistä työtä tai muuta suurta lahjakkuutta, resursseja ei kerta kaikkiaan ole. Biologista. Matalampi koulutus, aliarvostetut työt, pienemmät palkat ovat näin perusteltuja, luonnollisia. Metkasti on kyseinen "biologinen" muutos ("evoluutio") tapahtunut lyhyessä ajassa, 1950-luvulta alkaen kiihtyvällä vauhdilla :D. Naiset ovat vapautumassa täysivaltaisuuteen ja sukupuoliseen tasa-arvoon, siinä ei olla vielä, mutta tiedollinen, taidollinen ja henkinen muutos on vahvasti käynnissä. Nykyään Suomessa enää vain tietty vähemmistö kivettyneitä fosiileja väkättää naisten huonommista kyvyistä, esteet tasa-arvoon löydetään muualta.
Tietystikin biologisesta evoluutiosta puhuminen voi kuulostaa hieman kärjistetyltä. Enkä ehkä tarkoittanut sitä ihan niin, kuin sen ehkä saattoi tekstistäni tulkita. En tarkoita, että juonittelun, ym. voi laittaa evoluution piikkiin. Itseasiassa en lähtisi edes moralisoimaan, onko juonittelu hyvä vai huono asia; se olisi vain typerää hurskastelua. Epäilemättä se on kuitenkin ollut hyödyksi naissukupuolelle, varsinkin jos ajatellaan, että seksuaalinen antagonismi on ihmisilläkin lajityypillistä (tiedostamatonta ehkä, mutta kuitenkin).
Jos evoluutiolla onkin ollut vaikutusta asiaan, niin sen on täytynyt tapahtua aikaisemmassa vaiheessa, sillä nyky-yhteiskunnassa valinnalla ei juurikaan ole merkitystä. Tai on merkitystä, muttei mitään kovin johdonmukaisia kaavoja ole helposti nähtävissä, niin monimuotoiset ovat "houkutteleviksi" lasketut ominaisuudet.
ja on silti arka ja puolustuskyvytön.
Saman eläimen ukkopuoli, eli pässi, toteuttaa kuitenkin todella monin tavoin sitä mitä sanoo: mää mää. Kulttuurimme rakentuu sille, että karitsoja kannuistaan juottava puoli on etsinyt kiertoteitä saadakseen oman mahdin tuntoa, mutta muistaa silti verisen risilläroikkujan (=pyhä) sukupuolen. Missä olette nähneet kuvattavan naisen (joka ei ole äiti), jonka tuska tuntuisi pyhältä? Se ei ole tarkoituksenmukaista järjestelmässä, jossa miehen pää litistetään äidin rintojen välissä ja naisen pää säilötään pyhään miehen ihosta roiskuvaan ketsuppiin. Ydinperhe on yhtä markkinarakoa, em. normit pitävät päkätit ruodussa.