kun olen vl, ja vl-liikkeellä on traumaattinen hoitokokoushistoria?
Tahtoisin Sinun kiinnittävän huomion siihen, että useimmat meistä nykyisistä veeällistä eivät ole olleet (jo ikänsä puolesta) missään tekemisissä hoitokokousasioiden suhteen, ja että et tuomitsisi kaikkia veeälliä historiassa muutamien henkilöiden toimesta tapahtuneiden virheiden takia.
Traumat ovat ja pysyvät, keskustelua on kuitenkin syytä käydä..
Mm. saksalaisilla (ja monilla muilla kansoilla) on suuria traumoja hitlereidensä takia, mutta itse en voisi tuomita tämän päivän kansalaisia heidän historiansa takia.
Toivon, että osallistuessasi keskusteluun voisit nähdä metsän puilta. Meillä on silti yhä lain suoma uskonnon vapaus, toivomme sitä kunnioitettavan.
Itse suhtaudun asiaan seuraavasti: Hoitokokousajan Suomi ja vl-liike oli läpeensä suomettunut ja takapajuinen. Politiikka, uskonto ym. sekoitettiin iloisesti. Virheitä tapahtui (lähinnä muutamilla keulamiehillä) raamatun tulkinnassa, rakkaus säröili, ihmissuhteita meni. Kaikki ei kuitenkaan ollut täysin mielivaltaista, yleensä hoitokokouksilla pyrittiin hyvään, mutta menetelmät saattoivat olla kovin kyseenalaiset.
Tämä pitäisi tunnustaa julkisesti, ja keskustella traumaattinen historia huolellisesti läpi. Väitöskirjoja tarvittaisiin, tai muita objektiivisia tutkimuksia asiasta. Karpon ja muiden populistinen uutisointi ei ole omiaan rakentamaan luotettavaa kuvaa asian todellisesta kulusta.
Peräänkuulutan reilua, oikeudenmukaista ja sivistynyttä tapaa kohdata tämä asia. Molemmin puolin. Tapahtuneita kiistämättä, mutta niillä myöskään herkuttelematta.
-rivilesta-
Tahtoisin Sinun kiinnittävän huomion siihen, että useimmat meistä nykyisistä veeällistä eivät ole olleet (jo ikänsä puolesta) missään tekemisissä hoitokokousasioiden suhteen, ja että et tuomitsisi kaikkia veeälliä historiassa muutamien henkilöiden toimesta tapahtuneiden virheiden takia.
Traumat ovat ja pysyvät, keskustelua on kuitenkin syytä käydä..
Mm. saksalaisilla (ja monilla muilla kansoilla) on suuria traumoja hitlereidensä takia, mutta itse en voisi tuomita tämän päivän kansalaisia heidän historiansa takia.
Toivon, että osallistuessasi keskusteluun voisit nähdä metsän puilta. Meillä on silti yhä lain suoma uskonnon vapaus, toivomme sitä kunnioitettavan.
Itse suhtaudun asiaan seuraavasti: Hoitokokousajan Suomi ja vl-liike oli läpeensä suomettunut ja takapajuinen. Politiikka, uskonto ym. sekoitettiin iloisesti. Virheitä tapahtui (lähinnä muutamilla keulamiehillä) raamatun tulkinnassa, rakkaus säröili, ihmissuhteita meni. Kaikki ei kuitenkaan ollut täysin mielivaltaista, yleensä hoitokokouksilla pyrittiin hyvään, mutta menetelmät saattoivat olla kovin kyseenalaiset.
Tämä pitäisi tunnustaa julkisesti, ja keskustella traumaattinen historia huolellisesti läpi. Väitöskirjoja tarvittaisiin, tai muita objektiivisia tutkimuksia asiasta. Karpon ja muiden populistinen uutisointi ei ole omiaan rakentamaan luotettavaa kuvaa asian todellisesta kulusta.
Peräänkuulutan reilua, oikeudenmukaista ja sivistynyttä tapaa kohdata tämä asia. Molemmin puolin. Tapahtuneita kiistämättä, mutta niillä myöskään herkuttelematta.
-rivilesta-
Vastaukset 38
Vanhimmat
..vl-opista? Uskoisin että rivisaksalaiset ovat irtisanoutuneet natsismista.
Kiinnitit huomiota oikeaan seikkaan, nimittäin jos uusnatsismia jossain ilmenee, se saman tien tuomitaan ja sitä katsotaan pahalla ja ei ollenkaan hyväksytä.
siitä Karpon ja muiden uutisoinnista verraten nykyisen srk-johdon antamiin vähätteleviin haastatteluin ja lausuntoihin hoitokokokouksista tuntuisi, että täällä Pohjois- ja muilla Pohjanmailla, julmimmilla puimatantereilla, asuvina heillä on oikeaakin, salattavaa ja peiteltävää, tietoa? Koska edelleenkin hoitokokousmiehiä esiintyy muistamattomina puhujina, srk:n valtuutuksin?
Toisin kuin sinä (et sanonut kyllä ikääsi, mutta viittasit siihen, että nykyajan vl:t eivät asian kanssa tekemisissä), Karpo eli itsekin tuota 1970-80-lukua. Hän itse kävi tapaamassa näitä ihmisiä, joita oli väärin kohdeltu. Vähättelysi ei auta asiaa yhtään. Kirkolle tämä asia on historiallinen taakka, joka pitäisi siivota pois ja armahtaa kaikki asiaan osattomat tältä taakalta, heitä ovat lähes kaikki muut luterilaiset sekä tuon ajanjakson jälkeen syntyneet vl:t. Muut luterilaiset joutuvat siitä kärsimään, että kirkkomme sisällä tapahtui tällaista ihmisten kiusaamista, mutta eivät voineet asialle mitään. Eniten tässä raivostuttaa koko kirkon vetäminen mukaan tähän SRK:n lokaan.
Avata suunne siellä vl-liikkeessä jotka ette hyväksy noita menneitä julmuuksia. Jos te vaikenette, ettekä ota sitä siellä puheeksi, niin silloin te sen hyväksytte, ja olette osallisena sitä syntiä.
Te olette kuitenkin yhtä samaa vl-liikettä, ja eihän sitä kukaan siellä tiedä mitä miletä ollette hoitokokouksista jos ette ota niitä puheeksi, he luulevat, että olette samaa mieltä, että ne olivat oikein ja ihmisten parhaaksi.
Kyllä meidänkin on kirkosta erottava kohta, koska monet ovat yrittäneet ottaa nämä hoitokokoukset puheeksi, mutta kirkko ei ole kuunnellut. Eihän ihmiset jotka pitävät hoitokokouksia väärinä voi kuulua sellaiseen kirkkoon mikä pitää niitä oikeina.
Me olemme puhuneet parin ystäväperheen kanssa tästä, että pitääkö tosiaan erota kirkosta, jos kirkko katselee tällaista eikä korjaa asiaa, vaikka ihmisiä on kohdeltu väärin. Jos SRK ei asiaa korjaa, kuuluisi kirkon puuttua, koska vl kuuluu kirkkoon. Me tavalliset kirkon jäsenet emme hyväksy kirkkomme sisällä ihmisten kiusaamista. Tämä on viimeisten vuosikymmenien kirkon yksi likaisimmista sotkuista mitä on.
Itse olen ajatellut myöskin kirkollisveron maksajana, että miksi kuuluisin kirkkoon joka ei irtisanoudu sen sisällä harjoitetusta henkisestä väkivallasta.
olen saanut viime aikoina tietää, että hengellinen väkivalta ei ole jäänyt 30 vuoden taa. Se on nykypäivää, aina tarvittaessa, mutta naamioidummin.
Nimeä, mutta joku kirkon mies oli jo aikoinaan todennut eräälle henkilölle joka näitä asioita yritti ottaa puheeksi, että vl-liike on kirkolle ongelma. Ja aika oikeaanhan tuo on tainnut osua.
Emmalialle: Hän oli arkkipiispa Mikko Juva Kotimaa-lehdessä 1970-luvulla.
Se hengellinen väkivalta. Hoitkokousten loppuminen = vanhollislestadiolaisuuden loppuminen.
Voi olla hyvinkin Juva, sain itse tiedon ihmiseltä joka yritti tätä asiaa selvittää, ja hänelle se oli sitten sanottu.
Jos sinua Emmalia kiinnostaa asia, niin löydät siitä tietoa kirjasta Kristinuskon historia 2000. Kirjassa s. 225 on ihan tuo sama lause, jonka sinä sanoit, ja se on Mikko Juvalta peräisin.
Unohdin sanoa, että kyse on kristinuskon kirjasarjasta.
Kirjan koko nimi on Kristinuskon historia 2000 Kristinusko Suomessa. Tämä kirja on sarjan kolmas osa.
Voi olla useammassakin paikassa koska kyseinen henkilö on ollut tuota mieltä. Tämä Juva ainakin on yrittänyt tehdä kaikkensa, mutta taidettiin hänetkin vaientaa.
Koitan nyt varmistaa sen oliko kyseessä Juva joka tuolle ihmiselle tuon sanoi, ainakin hänelle se on sanottu henkilökohtaisesti kun on näitä asioita yrittänyt (moneenkin otteeseen) selvittää.
Kiitos kirja tiedoista:)
Emmalia, sinun on helppo tarkistaa, kun luet tuon kirjan, sillä se asia kerrotaan siinä. Jos haluat vielä tarkistaa, voit lukea Kotimaa-lehtiä (1979)ja Helsingin Sanomia tuolta ajalta, koska tuossa kirjassa viitataan Kotimaa-lehteen ja Helsingin Sanomiin, joten alkuperäiset jutut löytyvät niistä. Paperisia Kotimaa-lehtiä ja Helsingin Sanomia sekä mikrofilmejä on suurimmissa kirjastoissa. Virkailijat opastavat mikrofilmilaitteen käytössä, jos ei ole ennestään tuttua. Pienemmille paikkakunnille voi kaukolainata mikrofilmejä. Saattaa olla maksullinen palvelu, ainakin meidän kirjastossa se maksaa hiukan.
Helpommalla pääset lukemalla tuon kirjan. (Ko. kirjan ovat kirjoittaneet luotettavat ja oppineet teologian tohtorit.)
kirjasta s.225:
"Laaja lehdistökeskustelu käynnistyi marraskuussa 1979 Helsingin Sanomissa ja Kotimaassa"
Jos jaksat, voit seurata keskustelun kulun myös HS:sta ja Kotimaasta, aloittaa vuodesta 1979 ja siitä eteenpäin. Loppuvuodesta 1979 lienee kovin kädenvääntö asiasta käyty, sillä SRK antoi julkilausuman 11.12.1979 tuon kirjan mukaan.
että mistä asiasta tarkasti ottaen tuota keskustelua käytiin? Vl-liikkeen ja kirkon suhteesta?
En osaa oikein sanoa tähän mitään, mutta siinä kirjassa on jotakin tietoa asiasta. (ks. edelliset viestit) Pitäisi lukea ne vanhat lehdet. Sillähän se selviäisi.
Kirjassa mainitaan esim.:
-tv-synti jne.
-Kuusamon kirkkoherran vaalit ja sen jälkeinen aika
-vl ja kansankirkon oppierot
Mielenkiintoinen paradoksi on settä Emmalian täytyy neuvoa vl-uskovaista avaajaa siinä miten vääryyteen erehtyneiden tulee toimia, yhteisönä. Yhteisö ei itse, eikä sen johtajat, tajua miten raamatussa ja Katekismuksessa on syntiin joutunutta opastettu!
yhteisö jokaitse saarnaa anteeksipyytämisestä, ei itse osaa parannusta tehdä... Ei osaa SRK eikä rauhanyhdistysten jäsenet kantaa vastuutaan heikoimmista lähimmäisistä joille herätysliikkeen johto teki suurta vääryyttä...
Avaaja kirjoitti ihan oikein:
"Tämä pitäisi tunnustaa julkisesti, ja keskustella traumaattinen historia huolellisesti läpi. Väitöskirjoja tarvittaisiin, tai muita objektiivisia tutkimuksia asiasta. "
Mutta onko avaaja tehnyt tälle asialle jotain, kuten avannut suunsa ry:n vuosikokouksessa ja esitätnyt selvityksen tekemistä?
Missä on se oikeamielinen vl joka alkaa vaatia yhteisön omien jälkien selvittämistä?
vai odotatko sinäkin, avaaja, että tai "joku muu" jossain tarttuu asiaan? Vastuu toimia kuuluu juuri sinulle, omalta osaltasi, kun olet yhteisön jäsen.
Lehdistökeskustelussa paheksuttiin hoitokokousten brutaaleja menettelyjä. Muistan kirjoituksia olleen ainakin Suomen Kuvalehdessä, Helsingin Sanomissa ja Seura-lehdessä. Vl-liikeeseen yhä kuuluvat eivät uskaltaneet hiiskua näkemistään pöyristyttävistä tapahtumista julkisuuteen, mutta joitakin rohkeita ja oikeamielisiä uskovaisia nousi esittämään kantansa. Heistä useimmat oli jo siinä vaiheessa ehditty erottaa vl-liikkeestä.
Juva käytti vetoavan puheenvuoron hoitokokouksitsa kärsimään joutuneiden puolesta, samoin lestadiolaistutkija, prof. Pekka Raittila.
joka vaati virolaisilta "sivistynyttä käytöstä". Virolaiset kun pirulaiset olivat siirtäneet venäläissotilasta kuvaavaa patsasta ja se jos mikä oli sivistymätöntä. Sivistynyttä tietysti oli se, että venäläiset siirsivät eläviä ihmisiä, kiduttivat ja tappoivat heitä.
Yhtä lailla teidän veeällien mielestä hoitokokoukset olivat sivistynyttä toimintaa, mutta niistä puhuminen on sivistymätöntä.
Armoton julmuri vaatii uhrilta sivistynyttä käytöstä!
Hoitokokouksissa nöyryyttämisen ja häpäisyn kohteeksi joutuneet sekä ystävänsä ja sukulaisuussuhteensa menettäneet ihmiset ovat kärsineet vaieten haavojaan. Vuosia, vuosikymmenniä.
SRK on samaan aikaan mediassa kiillottanut kuvaansa vuosi vuodelta hohtavammaksi. Hoitokokouksien tapahtumat on salattu nuorelta vl-sukupolvelta.
Miten pitkään tosi uskovaisten yhdistyksenä itseään pitävä yhteisö pystyy jatkamaan salailua ja uskomaan itsensä muita paremmaksi taivaan tien kulkijaksi, kauhistavat teot omaa lähihistoriaansa kuormittamassa?
Moraalittomuus ei mene ohi jälkiä jättämättä. Se näkyy ja tuntuu tämän päivän rauhanyhdistyksellä, vaikka asioista ei avoimesti puhuta. Kun moraalia ei ole, se jättää jälkensä kaikkeen. Ihan kuin Venäjällä: vääryys ja yksinvallan vallanpito tahrii kaiken yhteiskunnassa pikkuhiljaa. Sama on jo tapahtunut SRK:ssa. Johto ei ole ymmärtänyt käynnistää selvitystä eikä ole pahoitellut vastuullaan olevia kärsimyksiä.
Aluksi on todettava, että avauksessasi oli paljon rakentavia aineksia, jotka voin henkilökohtaisesti allekirjoittaa.
Se kritiikki, jota palstalla paljon on, ei kohdistu kehenkään yksittäiseen henkilöön saatika sitten kehenkään "rivilestaan". Kritiikki kohdistuu vain ja ainoastaan siihen vl-opetukseen, joka mm. hyväksyy ja mahdollistaa henkisen väkivallan käyttämisen.
Niinkuin itsekin totesit, liikkeen johtajat syyllistyivät aikanaan julmuuksiin ja antoivat niille siunauksensa. Niin on myöskin tänä päivänä; liikkeen johtoelimissä olevat henkilöt määrittelevät liikkeen opilliset linjaukset.
Rivilesta voi omilla mielipiteillään ja kannanotoillaan vaikuttaa yhteisön opillisiin linjausiin tuomalla avoimesti omat mielipiteensä julki ja hakeutumalla keskusteluihin johtajien kanssa. Ei ole olemassa yhtään seurakuntaa ilman yksittäisiä seurakuntalaisia.
Oletko uskaltanut tuoda edellä kirjoittamasi ajatukset julki yhteisösi tilaisuuksissa?
Minusta sekään ei ole oikein että ne jotka ikänsä puolesta eivät ole oleet hoitokouksissa mukana tai muuten eivät ole olleet vl niiden tapauhtuessa eivät voi yksipuolisesti katsoa vain siihen mitä sisälle jääneet asiasta sanovat.
Itse en halua lukea voittajan historiaa tässä asiasssa vaan ennemminkin lukea sitä historiaa puolelata ja toiselta. On totta että Karpon dogumentti on yhdenlainen provokaatti. Kuitenkaan se ei ei ole keksittyä vaan kertoo ohjelmassa mukana olleitten subjektiivisista kokemuksista.
Sekään ei ole oikein jos asiaa katsotaan yksipuolisesti siinä valossa että hoitokokoukset olivat oikein ja siunauksellisia. Kaikki eivät kokeneet ja nähneet asiaa niin. Ei siällä eikä ulkona olevista siltikään vaikka se on ehkä se virallinen kanta.
Oletko huomioinut sen että hoitokokouksen laineet lyövä vl liikeessä edelleen. Tärkeintä ei tunnu olevan omakohtainen usko vaan kilvoittelu "yhteistunnossa" pysymisetä. Toki siinä on paljon eroja paikkakunnittain.
miehet (entiset ja nykyiset) sekä hoitomiehet ovat rikollisia. Et sinä.
Ole vapaa.
rivilesta varmasti tiedäkään kaikista asioista. Itekki olen lukenut vasta täältä noista hoitokokouksista.
Ihanaa lukea noin vilpittömän uskovaisen kirjoitusta, oli Hän missä seurakunnassa hyvänsä.
Kirjoitat vilpittömästi siitä, mitä liike on jälkeensä jättänyt, ja kannat siitä emotionaalista tuskaa, joka on luonnollista, mutta muista, sinä olet kuitenkin vain omassa vastuussa, niitä ei saa tekemättömiksi, ei mitenkään, et sinä yksin, enkä minä.
Mutta asia pitää purkaa, ensin omassa mielessä, sitten kokonaisvaltaisesti. Mutta kun kysymyksessä on lahko, on oman asian purku aina hankalaa, ihmiset ovat jotenkin liian lähellä ja juuri silloin tämä palsta tulee arvoon arvaamattomaan. Olet oikealla tiellä.
Mutta jos itse on fiksu, ei ympärillä aina olla, joten täälläkin on asiatonta kritiikkiä, joista vain kolmannes tietää mistä on kysymys, eli pahasta mielestä, johon täytyy saada kevennys. Mutta muista se, ei helmiä sijoille, joten vastaan sinulle ystävänä ja kristittynä. Ajattele, kommunistienkin on elettävä, vaikka Stalin ja muut kahelit tappoivat 100 milj, ihmstä, joten eletään mekin, lastimme on vain murto- osa, ei eses sitäkään.
Kaikki haluaa asiallista keskustelua, mutta vain harva siihen pystyy, VL teologi, admada, Kici, Berceronett, ja ämmä, joka on rauhoittunut, Sektori, muutama mainitakseen, Maunokin tajuaa, mutta katsoo vain yhdellä silmällä.
Hoitokokouksista puhuminen pitäisi loppua, mutta sen pystyy lopettamaan vain aloittajat, joista vielä muutama on hengissä, jos he nöyrtyvät, saamme kissan pöydälle, ilman heidän nöyrtymistä emme saa mitään aikaan.
Olen onnellinen puolestasi, vakasta uskosta ja jos sinun kaltaisiasi olisi enemmän, koko seurakunta vois paremmin.
Rauhaa ja Siunausta. J.
Jos ei tunne historian tapahtumia, siis sitä miten ja millaisissa vaiheissa ihmiset ovat ennen eläneet todennäköisesti toistaa itse samat virheet. Koululaitos on pitänyt hyvin tärkeä opettaa suomalaislapsille oman kotimaansa vääristelemätöntä historian tulkintaa, vanhoillislestadiolaisuudessa on toisin.
Mielellään vanhoillislestadiolaisuudessa on haluttu tuoda omasta liikkeestä esille vain positiivinen ja yhden suunnan näkökanta vl-lapsille.
Näkökanta on tämä: Me olemme Jumalan valtakunta ja meille on varattu pelastus. Ne jotka ei kuulu meihin ovat eriseuraisia ja sielunvihollisen pettämiä ja heille ei ole varattu pelastusta.
Kun esim. SRK:n pitkäaikainen pääsihteeri erottaa ihmisiä RY:n jäsenyydestä ja sitoo ihmisiä syntiin ja uhkaa että koko Kiimingin siioni erotetaan ja se joutuu siinä tilassa helvettiin. Tämän samainen dokumentoidusti näin toimineen pääsihteerinsä toimista ei SRK ole koskaan sanoutunut irti tai millään lailla edes pahoitellut hänen ja monien muiden vastaavien henkilöiden toimintaa.
Päinvastoin tästä kyseisestä pääsihteeristä on jopa kirjoitettu kirja, nimeltään Jumalan sanan perustalla, ja kirjassa pääsihteeri kerrotaan elämänsä ajan tehdeen Jumalan valtakunnan kylvätyötä ja kaikessa hänen toimintansa on ollut lähtöisin Siionin rakkaudesta.
Vanhoillislestadiolaisuus on sellainen pesä että että pitäisi kiireellä alkaa tehdä puolueettomia tutkimuksia sen liikkeen vaiheista, niin paljon on se porukka aihettanut surua ja murhetta ihmisille varsinkin pohjois-suomessa.
Ystäväni kertoi yliopistomaailmasta että aina hyvät tutkimukset tökkäävät siihen että rahoittajissa on joku "vastustaja" tai muuten ei uskalleta sanoa asioita ja kierrellään ja kaarrellaan.
Lainaus: "yleensä hoitokokouksilla pyrittiin hyvään, mutta menetelmät saattoivat olla kovin kyseenalaiset".
Maailmahan on täynnä hyviä tarkoituksia. Vl-isäniki aina perusteli asiansa(yleensä jonkin kiellon), ja sanoi: "sinun parasta me katsotaan".
"Asian vakavaa tutkimusta vaikeuttaa se yleisesti ja lakkaamatta koettu havainto, että ihminen voidaan myös suggeroida näkemään, tuntemaan ja kokemaankin miltei mitä tahansa. Psykologinen ja parapsykologinen kirjallisuus tarjoaa tästä esimerkkejä miten paljon tahansa.
Sen sijaan ei liene monenkaan mieltä askarruttanut kysymys siitä, missä määrin meidän vakiintuneimmat ajatus- ja arvostustottumuksemme, itsestään selvät varmuutemme ovat samaa alkuperää, lapsuudesta juontavaa uskottelua tai tahallista suggestiota, jota lakkaamatta harjoitetaan jopa ammattipsykologien kehittämien tehokeinojen avulla.
Tämä ihmisen suggestioherkkyys se aikaansaa senkin, että uskonnotkin, jotka ehkä alunperin rakentuivat jonkun valaistuneen sanojen ja tekojen pohjalle, saattavat muuntua milteipä minkinlaiseksi hurmiotilaksi tahansa ja usein muuttuvat alkuperäisen julistuksen täsmälliseksi vastakohdaksi.
Tästä syystä — sanon sen vielä kerran täysin vakavissani — en näkisi juuri mitään takuuta mistään tosi hyvästä vaikkapa ihmiset suurin joukoin intoutuisivat mihin tahansa ns. hengelliseen tai maalliseen aaterakennelmaan — edes niihin, joista itse olen enimmin virikkeitä saanut ja saan. Uskonintoiset ihmiset ovat vaarallisia: onnellisessa tapauksessa heidän uskonsa saattaa viritellä heissä kaikkea hyvää, mutta seuraavassa hetkessä voi jokin suggestiivinen tulkinta saada heidät tekemään paholaisen tekoja — tietysti ’hyvän puolesta’ ’pahaa vastaan’, kuten aina on tapahtunut."
Lainattu teosofian sivuilta
Itse ajattelen asioista samalla tavalla.
Mulla ei oma mielenterveys olis kestänyt jäädä porukoihin. En pysty antamaan tukeani SRK:n nykylinjalle jossa pannaan pää pensaaseen ja lakaistaan omat erehdykset ja väärät teot maton alle.
Kun johdolla ei ole selkärankaa, sitä pitää löytyä edes meistä rivi-jäsenistä. Tein omat päätelmäni.
Ajattelen niin, että kuuluessaan minkälaiseen yhdistykseen tai ryhmittymään tahansa, henkilö edustaa sen ryhmän kulttuuria, arvomaailmaa, moraalia, ja siten on myös osaltaan vastuussa ryhmän edesottamuksista.
Ensiksi ajatuksia siihen, kun pohdiskelet, oletko rikollinen, kun olet vl, ja vl- liikkeellä on traumaattinen hoitokokoushistoria:
Omaan uskomiseen ei voi vaikuttaa toisten tekemiset tai tekemättäjättämiset. Toisaalta omillakaan töillä ei autuutta peritä, vaan siihen tarvitaan vain uskoa ja luottamista armolliseen Jumalaan. Uskovainen pyrkii säilyttämään hyvän omantunnon, mikä näkyy myös ulospäin.
Olen myös vl- uskovainen, mutta Ry: een en enää voinut kuulua muuttuneen opin vuoksi, kuten olen aiemmin kirjoitanutkin.
Käsityksesi mukaan "hoitokokousajan Suomi ja vl- liike oli läpeensä suomettunut ja takapajuinen":
Vaikka en tarkasti ymmärräkään sanan "suomettuminen" merkitystä, empä kyllä allekirjoita tuollaisia väitteitäsi!
Ihmiset elivät tavallista elämää, nuorilla oli omat juttunsa, esomerkiksi Oulussa pelattiin kesäiltaisin lentopalloa. Töitä tehtiin ja opiskeltiin. Oltiin vapaita ja iloisia, kunnes kokousten myötä kaikki muuttui täysin.
On varmasti vaikea kuvitella, että monet nyt armoa ja laupeutta saarnaavat olivat julmia tuomareita. Tosin jotkut heistä ovat tulleet tuntoihinsa. Valitettavasti heidän äänensä ei oikein kuulu, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
Toivokaamme oikeaa uskon ymmärrystä itsekullekin. Olemme kerran ihan yksin vastaamassa teoistamme Jumalan edessä.
Terveisin sirkka
-70 luvun lopussa nuorilta kiellettiin seurojen jälkeen lentopallon pelaaminen. Piti kokoontua johonkin iltakylään keskustelemaan uskon kilvoituksesta eikä mennä mukaan maailan rientoihin kuten esim. pelaamaan lentopalloa vaikka pelaajina oli vain uskovaisia mutta ei niin ei. Perusteluja ei tullut, vain pelkkä kielto.
kaikki on yksimielisesti hyväksytty, kun kokoustelut ovat olleet laajastikin tiedossa ja niistä ei ole esim. mainintaakaan toimintakertomuksissa? Sehän on yhdistyslakien vastaista. Jos hoitajien kulut ym. on tilinpäätöksissä hyväksytty, ei sekään kestä päivänvaloa, ei liioin tilintarkastajien menettelyt.
Mutta eihän lentopallon peluussa mitään pahaa ole, ihan sama onko kentällä pelaamassa uskovaisia vai ei. Kyllähän lapset joutuvat koulussakin samalle urheilukentälle kaikenuskoisten kanssa, on hindulaista, kristittyä, ateistia, budhalaista... Millaisessa maailmassa oikein kuvittelette elävänne? Tuollainen lajittelu haiskahtaa jo syrjinnältä ja rasismilta jos sitä harjoitetaan systemaattisesti aina ja kaikkialla? Ihan kuin muut ihmiset olisivat jotakin b-luokan kansalaisia?????
Hyvä rivilesta! Kiitos kun kirjoitit tänne. Kommentoin joitakin kohtia. Olen sellainen henkilö joka joutui eroon sen jälkeen kun kotona kävi komen miehen delegaatio kuulustelemassa. Olen istunut myös monet hoitokokoukset ennen sitä iltaa. Jotakin siis tiedän.
"...useimmat meistä nykyisistä veeällistä eivät ole olleet (jo ikänsä puolesta) missään tekemisissä hoitokokousasioiden suhteen"
Asia on niin, että nyky-vl:t ovat osaltaan vastuussa tapahtumista niin kauan kun eivät vaadi SRK:lta selvitystä asiasta.
"...ja että et tuomitsisi kaikkia veeälliä historiassa muutamien henkilöiden toimesta tapahtuneiden virheiden takia. "
Kyse ei ollut "muutamista henkilöistä". SRK:n johtokunnan lisäksi kymmenet saarnaajat ja sadat rauhanyhdistysten johtokuntien jäsenet sekä tavalliset rivi-uskovaiset harjoittivat armottomuutta ja julmuutta hoitokokouksissa. He kävivät seurapenkissä vuosia istuneen uskonveljen- ja sisaren kimppuun mielettömin syytöksin, vaatimuksin ja kuulusteluin.
Toimintaan osallitui satoja ihmisiä ja kärsimään joutui tuhansia uhreja!
Viittasit saksalaisten sodansta aiheutuneisiin traumoihin. Saksassa on tehty tiliä menneisyyden kanssa kaikin voimin. On julkasitu tutkimuksia ja kirjoja, ja lisää julakistaan. Natsiajoista keskustellaan laajasti. Se on välttämätöntä sillä ilman sisäistä ja itse aloitettua aktiivista keskustleua ei trauman hoito pääse käyntiin. SRK on salannut kaikki tapahntumat nuorelta polvelta. Tilanne on sairas, irvokas.
"Meillä on silti yhä lain suoma uskonnon vapaus, toivomme sitä kunnioitettavan."
Kukaan ei ole kyseenalaistanut uskonnnon vapautta kun on paheksuttu hoitokokouksia. Uskonnonvapauteen ei sisälly oikeutta hengelliseen väkivaltaan.
Väkivalta on aina väärin.
"Itse suhtaudun asiaan seuraavasti: Hoitokokousajan Suomi ja vl-liike oli läpeensä suomettunut ja takapajuinen."
Olin tuohon aikaan nuori uskovainen. Suomessa oli ensi kertaa aika että köyhätkin pääsivät opiskelemaan yliopistoon. En pidä 70-luvun Suomea takapajuuisena. Suomettuneisuus-syytös on minusta isänmaata karkeasti loukkaava.Meillä on ollut eritätin viisaita ja vastuullisia poliittisia johtajia.
" Politiikka, uskonto ym. sekoitettiin iloisesti. "
Tämä on totta, sillä SRK:n työvaliokunta anoi poliittiselta peitejärjestöltä suuria summia rahaa ,j a sai, tehdäkseen vaalityötä eräiden keskustalaisten poliitikkojen hyväksi.
"Virheitä tapahtui (lähinnä muutamilla keulamiehillä) raamatun tulkinnassa, rakkaus säröili, ihmissuhteita meni. Kaikki ei kuitenkaan ollut täysin mielivaltaista, yleensä hoitokokouksilla pyrittiin hyvään, mutta menetelmät saattoivat olla kovin kyseenalaiset."
Sinä kaunistelet ja vähättelet hoitokokousten massiivista erehdystä. Etkö tiedä että kokousaalto velloi läpi maan kaikkialla ja vuosien ajan.
Hoitokokousten lähtökohta oli se että vähän sitä ennen oli potkittu pois pääosa teologisesta, maltillisesta osaamisesta. Maallikkosaarnaajat ottivat koko vallan SRK:ssa. Oli joitakin vaikutusvaltaisia saarnaajia joita muut, jopa papit, pelkäsivät. Auktoriteettiusko oli syvä. Maallikot alkoivat rakentaa "omaa kirkkoa", jossa piti olla omia kieltoja käskyjä, ja eroa tehtiin ev.-lut.kirkkoon ankarasti. Kirkossa käyminen riitti erottamiseen ry:stä! ja miten halventavasti kirkosta puhuttiin saarnoissa.