Miks aina puhutaan varattuun sekaantumisesta? Onko se niin kamala asia?
Varattukin voi olla tosi ihastunut, muttei voi erota. Tai ei ole oikein riittäviä perusteita..ja voi erota myöhemmin.
Asiat muuttaa muotoaan, kun ikää tulee lisää, alkaa ajatella asioita ihan eri tavalla...
Varattukin voi olla tosi ihastunut, muttei voi erota. Tai ei ole oikein riittäviä perusteita..ja voi erota myöhemmin.
Asiat muuttaa muotoaan, kun ikää tulee lisää, alkaa ajatella asioita ihan eri tavalla...
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kaikki eivät halua parisuhdetta, mutta silti he haluavat rakastua ja rakastaa ja saada rakkautta ja rakastella. Siinä ei parane miettiä onko se kohde vapaa vai varattu, jos molemmat tuntevat vetoa. Varattu mies/nainen voi olla ainoa tosi mahdollisuus rakastetuksi, ja varattu mies/nainen voi hyvin jakaa rakkauttaan useammalle.
Mielenkiinyoista kirjoituksessasi ei lue ykköiä ja kakkosia , Noiden termien käsittely onkin kuin eri planeetalta, Kirjoituksessasi keskityt juuri olennaisimpaan, Eihän se kulu vaikka annat R tilanteessa jossa toinenkin antaa silloin saat takaisin sitä, Täällä näitä valintoja käsiteltäessä ovat ihmiset siinä osassa usein niin huonoja etteivät olisi ollet oikeutettuja edes myöhemminkää saamaan mitään osalleen kuin vihaa , Muitten tarpeista ja niiden laiminlyenneitä , kaivellaan kaukki koirista ja kissoista lähtien , Lapset joo tiedän mitä se on , Pahimmillaan , jos asiaan liityy eroja pienet lapset ym on vaikeaa yleistää vaikka täällä sitä yeitetään kirkoitukset alkavat usein syyllisten etsinnällä ja tuomion luvuilla . tarinan sankarin löydyttyä, alkaa vahingon kärsineiden ja vahingon ilon saajien selostus . nämä asiat kerrataan pariin otteeseen ja vielä kuvittelliset muut variaatiot , kerrotaan kuinka kukin on tuntenut asian osaisena niinkuin se olisi totuus, Käyttäisitte vähän järkeä ja tunnetta jos on tuttu sana , kuten tuo esellinen kirjoittaja. mustaa ja valkoista VAI sinistä ja punaista?
Kerropa, mitkä on ne syyt mikä saa ihmisen olemaan kuollessa suhteessa jos parempaan (ihastuminen nyt tai tulevaisuudessa) on mahdollisuus?
Lapset? KYllä niitä voi hoitaa vaikka eroaisikin.
Omaisuus? Kuka suostuu olemaan kakkosena siksi että muuten miehellä ei olisi vaimon kanssa omakotitaloa, venettä ja kesämökkiä? Materia menee rakkauden edelle?
Ainoan varmistuksen todelliselle rakkaudelle ja välittämiselle saa siten, että todella vaatii toista eroamaan. Tai odottaa, että toinen tekee sen ennen tapailun aloittamista. Siinä näkee, onko toiselle niin tärkeä, vai haluaako varattu pitää vain molempia omana turvaverkkonaan.
Moni varattuun sekaantujakin kun kuitenkin haluaa että varattu "kumppani" todella välittäisi ja rakastaisi. Eikä vain käyttäisi.
Itselläni on eräs tuttava, joka sekaantui varattuun mieheen. Alkuhuuma oli kuulemma mahtavaa, oli hienoa olla parempi kuin miehen "oma" nainen, hän toitotti tuttavilleen, kuinka mies kohta jättää vaimonsa, koska eihän heidän suhde ole kunnossa jos miehen "täytyy" pettää. Kaikki vain odottelimme, koska viimeinen naula arkkuun lyödään ja tämä rakastunut uusipari saa toisensa.
Kunnes vuoden tapailun jälkeen mies ilmoitti ettei voi jatkaa, "ei voi jättää vaimoansa, mutta kiitos kaikesta, olit sinäkin tärkeä"... Ja siihen loppui se tarina. Tuon vuoden aikana vaimo oli haukuttu moneen kertaan, ystävätärtäni kuulemma rakasti ja sen "huomasi kaikesta" miehessä...
niin se voi tehdä tepposet, ihastuminen nimittäin.
Ja jälleen kun ensihuuma haihtui, mies vaihtoi seuraavaan ja jännittävämpään. en kuitenkaan yhtään epäile, etteikö mies olisi ollut kaikissa tekemisissään ja sanomisissaan erittäin "vakuuttava".
Tämän takia en suosittele "sekaantumaan", sillä voi olla että jää vain suru puseroon. Ystävättäreni tilannetta ei varmaankaan helpota se, kuinka hänestä supistiin ja ainoa "puolustus" hänen ehkä moraalittomalle käytökselle oli se, että mies lopulta jättää vaimonsa, että heidän rakkaus todella on todellista. Nyt hän onkin vain höplään mennyt hyväuskoinen, huomionkipeä ja "vaimoa huonompi". Ihminen, joka ei halunnut nähdä tosiasioita vaan ihastui siihen että häneen ihastuttiin.
En sano tätä mitenkään pahalla, mutta monet ei voi (hyvällä tahdollakaan) välttyä näin ajattelemasta.
Ja mies jatkaa normaaliin tahtiin vaimonsa kanssa. Varmaan ihan tyydyttävässä suhteessa.
Monet varatut etsivät kakkosesta ns. fantasiaa. Sitä, että hänellä on joku toinen puolison lisäksi, ettei yksin jää jos ero tulee. Tällaista syytähän ei tietenkään kerrota sille kakkoselle.
Kakkoselle voi puhua itsestään niinkuin omalle kumppanille alkuaikoina, saa ihailua ja voi "kertoa millainen on ihmisenä" siten kuin haluaa, tuntemattomalle se menee läpi, vaimolle ei. Voi fantasioida, mitä kaikkea voisikaan yhdessä tehdä (lupaukset) ja lopulta kuitenkin toteuttaa ne puolisonsa kanssa. Fantasiointi ajoi asiansa.
Ehkä on nautinnollista saada joku ulkopuolinen riippuvaiseksi itsestään (ihastumaan), mutta tietää lopulta kuitenkin (kaiken sen pupun jälkeen, mitä on syöttänyt) ettei kakkosen kanssa elämisestä mitään tulisi, koska silloin kakkosellekin paljastuisi varatun todellinen "minuus" eikä suhde onnistuisikaan.
Jotenkin tuntuu, että se "rakkaus" on täällä kirjoittavilla hukassa? Voisiko ajatella ihan oikeasti niin, että kun rakastaa, haluaa sille rakastetulleen hyvää. Oli hän sitten naimisissa toisen kanssa, ihastuu/rakastuu hän sitten suhteen aikana johonkin toiseen, tekee ylipäätänsä aivan mitä vaan? Jos minä olisi kakkonen, millä oikeudella voisin vaatia toista eroamaan? Avioliitossanikin toivoisin, että mieheni olisi mahdollisimman onnellinen elämässään. Jos hän löytää jonkun toisen, tällä hetkellä toivon, että hän onnistuisi suhteessaan. Tottakai varmaan surisin, olisin kateellinen, ehkä raivoissani, etenkin mylläisin itsesäälin pyörteissä, mutta miten voisin nyt sanoa, että rakastan häntä, jos en haluaisi hänen olevan onnellinen? Aivan samoin lasteni suhteen. Mikä oikeus minulla on päättää tai vaatia, miten heidän elämänpolkunsa kulkee ja millä valinnoilla he pyrkivät onnellisuuteen? Mitä rakkautta on sellainen, joka haluaa pahaa toiselle? Esimerkiksi kostoa?
Olisiko helpompaa, että kukin keskittyisimme omaan elämäämme, emme kumppanin, lasten, ystävien yms. Yrittäisimme elää oman elämämme mahdollisimman täysipainoisesti huomioiden kumppanimme ja läheisemme, pitämällä yllä omia ystävyyssuhteitamme samalla huolehtien, että olemme rehellisiä ja vastuussa toimistamme vain itsellemme.
saanut miestä ihastumaan itseeni, vaan se oli toisin päin.
Ja on totta, että kun suhteen tärkeät elementit puuttuu, niitä haetaan muualta..ihan simmpeli asia.
Ja jos niitä ei millään keinolla saa, on vaihtoehdot vähissä. Jopa ulkopuoliset on sanoneet mulle, saas kattoa, miten teidän suhteen käy...onpa oltu pessimistisiä...joten kyllä tässä mun rakkaus venyy ja paukkuu.
Se on kamalaa useimpien mielestä.Ei kai kukaan tahallaan ala "iskemään" varattua.En minä ainakaan.Näin vain kävi,että yksi kaunis päivä olin koukussa.Ihmiseen,jota en niin usein edes tapaa....Oma suhde aivan kunnossa.Mitään ei ole tapahtunut välillämme ja tuskin tulee koskaan tapahtumaan.Juttu on näin,että kerroin tälle miehelle tunteeni,mitä ei olisi pitänyt koskaan tehdä.Kadun tekoani...pelkään,että ystävyytemme loppuu..vain minun takia.Nykyään olemme yhteydessä,mutta tästä jutusta emme ole jutelleet..Meillä ei ole ollut mahdollisuutta,koska epäilen hänen vaimonsa lukevan s-postit.Se on totta,että asioita tulee ajateltua eri tavalla.Toivon vaan,että hän ymmärtää.....
mokannut, mutta eihän tossa nyt katastrofin aineksia ole, kun ette tehnyt käytännön tasolla mitään.
Suhteessa ollessa ihastuu aina välillä. Teit juuri sen virheen että oletit sen olevan merkki siitä että jossain muualla olisi asiat paremmin. Ruokit ihastumistasi siten että kerroit tunteistasi niiden kohteelle. Ja nyt on vaikea irroittaa...
Ole vaan tunteidesi kanssa aikasi, ottamatta yhteyttä. Eikö se tunne ole ihana, nauti siitä tunteesta ilman että mietit mitä kohde ajattelee. Kun päästät irti siitä pään täyttävästä ajatuksesta, millaista kaikki olisi hänen kanssaan, ihastus menee ohi.
Sitten näet taas oman miehesikin ihanuuden. Nyt et sitä pysty näkemään, luonnollisesti. Siksi esim. ero tässä tilanteessa ei perustuisi välttämättä todellisille tunteillesi, vaan ihastukseen.
Aika mahdoton yhtälö edes, jättäisikö kaverimiehesi vaimonsa ja te pistäisitte hynttyyt yhteen? Millaista yhteiselo olisi kun oppisitte tuntemaan toisenne puolisoina ja alkuihastus menisi ohitse? Entisten puolisoiden katkeruus, suru, heidän uudet kumppanit, teidän mahdolliset mustasukkaisuudet heistä...( tuttavienne moralisointi)
Aika vaikea olisi suhteen onnistua.
Elikä siis, ihastuminen on normaalia. Kun sitä ei ruoki tuon enempää, se menee ohi, jos antaa sen mennä (älä siis pidä siitä turhaan kiinni, vaikka nyt tuntuu että hän on kaikkein ihanin).
Tähän voisi varmasti joku ihastuksen perään hyvästä suhteesta lähtenyt kertoa oman tarinansa siitä, kuinka kauan tuo ihanuuden tunne kesti... ja mitä nyt ajattelee kaikesta.
Ota ihastuksen tunne ilolla vastaan, mutta älä kuvittele sen tarkoittavan enempää kuin se on. Itse olen ainakin huomannut että aina kun ihastun johonkin ulkopuoliseen (suhteeni ok), kaipaisin vipinää siihen omaani. Ja ihastumisen käännän siis omaan suhteeseen ja yhtäkkiä siinä onkin taas sitä kaivattua eloa!! Ja hetken päästä ihastus unohtuu, kiitän luojaani siitä, etten säätänyt siitä mitään isompaa...
Eli minulle ainakin aivot voi tehdä tepposen :) Ja jälkikäteen täytyy oikein ihmetellä, mitä kuvittelin jossain tuttavassani näkeväni. Näen selkeämmin, millaista yhteiselomme ehkä olisi ollut eikä se enää kiehdo hetkeäkään...
Kiitti,kun vaivauduit vastaamaan.Se oli tosiaan vain "moka",ei muuta...ja aivan selvinpäin..hah,haa!! Ihastumisen tunne on ihana,monien vuosien seurustelun jälkeen,mutta ihmettelen vieläkin,miksi siitä tunteesta tuli niin vahva.En pystyisi eroamaan nykyisestäni,enkä pystyisi edes kertomaan hänelle tästä.Häpeäisin!!! Hirveetä edes ajatella,mitä seurauksia siitä tulisi.Miksi tunnen "syyllisyyttä",vaikka en ole tehnyt mitään muuta kuin sen"mokan".Tiedän tehneeni väärin,mutta kuten sanoit,ei mitään katastrofin aineksia....Kiitos vielä ja hyvää kesää sinulle!
juuri tämä ihastuksen kohteeni...hän varmaan ruokki omia tunteitaan minun avulla ja käytti hyväkseen..ja nyt sitten olen hänessä kiinni. Ja ei todella unohdu.
Sekin on vähän vastuutonta, näyttää ihastuvansa ja sitten yks kaks vetäytyy pois. Juuri kun toinen on luullut löytäneensä elämän rakkauden :/
Eli kun ikää tulee lisää eikä kumppania ole vieläkään löytynyt, antaa itselleen luvan etsiä sen epätoivoissaan mistä tahansa... :)
Klassinen tapaus.
Toi on aika yleinen ajattelumalli. Lisäksi mm. varastaminen on väärin, mutta jos oikein kovasti nyt haluan tuon, niin kyllä minä voinkin...
Pettäminen on ala-arvoista hommaa, mutta kun itse sattuu ihastumaan suhteen ulkopuolella, löytääkin syitä, miksi se olisi juuri itselleen sallittua...
Kyllä sä voit sekaantua varattuun mieheen jos uskot onnen sieltä löytyvän.
Sitä sanotaan sekaantumiseksi sen takia, että suhteessa on kaksi ihmistä, vaikka sinä tunnetkin heistä vain toisen (pettäjän). Tällöin pitää olla valmis siihen kolmiodraamaan kun pettäjän puoliso saa tietää. Ja sitä, mitä siitä seuraa, ei voi etukäteen tietää.
Mies on tavallaan antanut sinulle luvan sekaantua, koska itse on valmis salasuhteeseen. Tavallaan se on siis miehen valinta, muttei se poista valintaa, jonka sinä teet. Miehen puoliso ei lupaa ole kuitenkaan antanut joten se on siis sekaantumista.
Miksi luulet että sitä sanotaan sekaantumiseksi kun ulkopuolinen antaa pyytämättä ohjeita parisuhteessa eläville?
itse olen varattu nainen ja mies, joka sai mut lankaan on vapaa.
Ja se meni niin, että piirityksen jälkeen ihastuin häneen ihan väkisin. Sille ei voinut mitään. Mutta mitään ei ole tapahtunut ja sisälläni murehdin näitä asioita.
mutta se ei välttämättä kerro siitä, että kohde olisi jotenkin sinulle parempi.
Ehkä sinua hivelee se, että toinen jaksoi oikein piirittää (eli pitää sinua todellakin kiinnostavana, näkee vaivaa vuoksesi). Taas tunnet itsesi halutuksi ja viehättäväksi. samalla oma mies ei enää suhteen tässä vaiheessa heittäydy polvilleen palvomaan ja sitä on sitten kaivannut...
Näin ainakin minulla. Eipä siinä muu tehoa, kuin nauttia ihastumisesta ja koittaa siirtää sitä tunnetta omaan suhteeseen.
Ihastuminen siihen että minuun ihastutaan... se ON voimakas tunne. Kuitenkin tiedän kokemuksesta että tällainen palvova ja vaivaa näkevä mieskin metsästää ja haluamansa saatuaan muuttuu ajan saatossa ihan yhtä huomioimattomaksi (?) kuin nykyinenkin mies. Siksi pitäydyn hyvässä nykyisessä ja piristän tätä suhdetta.
Oma miehenikin huomioi minua taas enemmän kun "käännän" ihastumiseni häneen.
Ja täytyy myöntää, että en minäkään hänen seurassaan ole aikoihin käyttäytynyt siten, kun joskus silloin kun aikanamme rupesimme tapailemaan. Että molemminpuolista oli tämä "huomioimattomuus".
Ja mikä parasta, toisiinsa voi ihastua aina uudellen, jos vain haluaa. Ensin se vaatii tietoista ajattelun muuttamista, sillä toista on voinut ruveta pitämään hieman itsestäänselvyytenä. Ja kun kumppania ei ehkä koe enää yllätykselliseksi, ajattelee että eihän tässä ole mitään jännitystä, mä tiedän kuitenkin että ensin se koskee sinne ja sitten sinne ja sitten se sanoo sitä ja sitä ja...
Juju onkin siinä, että muuttaa omaa käytöstään. (kuinka helposti näkee omat kaavamaisuutensa?) Toinenkin innostuu kun huomaa minun tekevän jotain uudella tavalla ja siitä se lumipallo lähtee.
Oikeen nautin lukea tuota sinun tekstiäsi, se on aikuinen lähestymistapa, vastuullinen ja täynnä selkärankaa. Miehesi tulee olla ylpeä sinusta.
olet oikeassa.
mutta kohtaloita ja elämän tilanteita on miljoonia ja jokainen omanlaisensa, ja en koe omaani samaksi kuin sinun on.
Silti elämään kuuluu rakkaus, välittäminen, seksi...jos sitä ei saa nykyisestä suhteesta ja se on toisen määräämää muutenkin, toisen ehdoilla elämistä..jokainen tekee päätöksensä itse.
Joku voi vasta elämänsä loppupuolella huomata, että ei ole rakastanut oikeasti toista, ei ole osannut tehdä itselleen oikeita valintoja, on voinut kuvitella tekevänsä oikein itselleen.
Murheellista jos vasta sitten huomaa, ettei oleosannut rakastaa.
"Asiat muuttaa muotoaan, kun ikää tulee lisää, alkaa ajatella asioita ihan eri tavalla..."
Kyllä todella näin eli: tervejärkinen aikuinen ihminen EI SEKAANNU VARATTUUN!
Joten...
tervejärkinen varattu voi sekaantua kehen haluaa..
Olen kitkuttanut nyt jo vuosia,enkä enää yksinkertaisesti jaksa kituuttaa.Kokeiltu on kaikki edellä olevat kikat,mutta nyt riitti.Minusta on entinen moraalin vartija karissut,sääli.Mutta näen ainakin mitä elämällä on tarjottavana.Kai sekin vaatii kasvamista että uskaltaa elää.
itse olen moraalin vartija n:o 1, siis todella kuka minut tuntee, on varmasti samaa mieltä.
Mutta jossain vaiheessa, jos elämä ei ole kunnossa tai se ei anna sitä mitä toivoo, tekee mitä mieli haluaa. Siihen ei kysy keltään lupaa, sehän on oma elämäni...ja kun olen muuten vapaa kaikista velvotteista. Arvostelijat on yleensä pienten lasten äitejä, jotka eivät ole tuyytyväisiä elämäänsä, mutta ovat pakosti sidoksissa elämäänsä.
Eletään silti hyvä elämä..toisten mieltä pahoittamatta.
varattu voi sekaantua ihan kehen tykkää mut se nyt ei ainakaan tervejärkinen ole. Hanki nyt jo aivot ja osta elämä.
sanoa, ettei se nyt ihan noin ollut tarkoitettu, mutta karrikoiden.
tarkoitin, että olen nytkin, tällä hetkellä, ihan vapaa menemään mihin lystään.
Vaikka rakastamani mieheni luokse...
silloin kun ei ole ongelmia, on helppo neuvoo toisia..osta elämä. Ja aivot nyt on ne, mitkä on saatu, sillä sipuli...
Mutta täällä on varmaan äly monta kertaa käyty sama asia läpi, ei oo yhtä oikeeta ratkaisua..ja elämä on jokaisen oma..ja se olis elettävä parhaansa mukaan, toista ei saada.
Miks aina puhutaan varattuun sekaantumisesta?
-Sehän on sekaantumista toisten ihmisten parisuhteeseen. Parisuhteessa on kaksi osapuolta ja jos molemmat osapuolet antavat toisilleen luvan olla kolmansien tai vaikka neljänsien kanssa, niin silloin ei sekaannuta (tavallaan) jos parisuhteessa toinen vain alkaa härleemään jonkun muun kanssa ja tämä puoliso ei tiedä, niin silloin pettäjän härleejä on sekaantunut varattuun. Tunkeutunut kahden ihmisen parisuhteeseen, tosin vahvaan parisuhteeseen ei pääse edes tunkeutumaan ja jos parisuhteessa olijat ovat keskenään sopineet kolmannet, niin eihän siinä silloin kukaan mihinkään tunkeudu.
Onko se niin kamala asia?
-Mietipäs kun parisuhteessa oleva ihminen, jolta on pimitetty tieto kolmannesta saa tietoonsa asian, voi syntyä rumaa jälkeä. Sekin on hyvä huomioida, että loppujen lopuksi saattaa kaikki jäädä yksikseen ja onko siinä loppujen lopuksi mitään järkeä sinkkuna roikkua, jossakin varatussa.
Varattukin voi olla tosi ihastunut,
-Niin ihastuahan voi jo pelkästään ihastumisen fiilikseen ja ihastumisilla kun tapana on sammua siinä vaiheessa, kun ihastumisesta tulee todellista ja sitten tarvitaan taas uusi ihastuminen. Noin muutenkin ihastumisen kykenee helposti muuttamaan toivottuun kohteeseen ja halutessaan sen ihastumisen fiiliksen pystyy helposti kohdistamaan siihen kenen kanssa parisuhdetta harjoittaa, joskushan häneenkin on ihastunut.
,muttei voi erota Tai ei ole oikein riittäviä perusteita..ja voi erota myöhemmin.
-Miksei voisi erota aina voi ja pystyy eroamaan, niin halutessaan. Tietysti asiaa hankaloittaa, jos toinen on väkivaltainen. Minusta tuo on kyllä vaan itsensä huijaamista tuommoinen, etteikö voi muka erota tai ei ole riittäviä perusteita: tietysti jos ei saa väkivaltaista ihmistä omasta kodista ulos ja toisella ei ole paikkaa minne mennä ja on lapsia, eikä uskalla soittaa poliisille...mutta totuus sekin on vaan tekosyy ei ole rohkeutta kohdata omaa itseään ja sitä siirtää ja siirtää asiaa, mutta oikeasti aina voi erota se vaan on eriasia miten selviytyä eteenpäin.
Asiat muuttaa muotoaan, kun ikää tulee lisää, alkaa ajatella asioita ihan eri tavalla...
-Tuota en ymmärtänyt ellei tarkoita sitä, että iän myötä on jo tottunut tioetynlaiseen elämäntyyliin, eikä tahdo luopua siitä, mutta silti tahtoo jotakin uutta. Eikö se ole juuri itsensä huijaamista???
Oma suhteeni on ollut hyvin intensiivinen ja toisen huomioon ottava, mutta olen ollut miehelleni itsestään selvyys, on jopa kehunut sillä ja levennellyt...en aina häntä ymmärrä tai ymmärrän, koska olen ymmärtäjä..liikaakin.
Vaan seksiä ei ole...joten lukkotilanne on. Ja ei kiinnostakaan enää.
Ja ei ole kysymys siitä, etten olisi yrittänyt, kaikkeni olen tehnyt, mut siinäkin on taustalla parisuhteen vaikuttavat asiat. Mutta eroon pitää olla perusteet, ja niitä en saa vääntämälläkään itselleni perusteltua, voi olla että vuoden päästä tilanne on toinen.
Toinen "hellä" suhde rinnalle vaan tuntuu tässä tilanteessa ainoalta vaihtoehdolta, en tiedä sitten.
joka ei arvosta sinua?? Tyhmä!! Se on jo syy erota jossei toinen välitä..
mutta meillä on aikapula suhteessa ja se on nyt vaan pakosti niin..on tietysti muutakin...mieheni on ehkä kömpelö näissä parijutuissa ja ei ymmärrä mua.
Toivon että saan kaikki selkiintymään...
rikkoa kenenkään perhettä, en edes oman onneni tähden. En olisi onnellinen varastetulla lemmellä.
Ei kenenkään tai keneltäkään lepmpeä voi varastaa. Jos joskus on rakastunut yhteen ihmiseen ja solminut liiton tämän kanssa ei kukaan sano että lempi ja liitto kestää ikuisuuden. Sydän ja lempi nyt vaan ei toimi loogisesti eikä järjen mukaisesti vaikka joku moralisoija kuinka tahtoisikin. Mitä varten sitä täytyisi roikkua yhdessä jonkun kanssa jos rakkaus entiseen on kuollut ja uusi löytynyt tilalle? Pelkästä jalomielisyydestä???!!! Ei kuule ei ei!! Lempi lahjoitetaan sydämestä, se on sellaista laatutavaraa jota ei voi varastaa.
katsantokanta joillakin,elämä ei aina ole helppoa
ja suoraviivaista,tilanteita ja tunteita on monenmoisia,varastettu lempi,pah ja pah.
juuri rakastunut..ei voi mitään, se on vaan. Ja mua itkettääkin, että miten mulle käy. Ja kun nykyinen mies on joskus halunnut etotakin minusta, olen vaan pitänyt sitä mustasukkaisuuden puuskana...todella epäselvää.
Oletko ajatellut kuinka paljon ongelmia voi saada jos alkaa sählätä pariskuntien välissä? Perheessä saattaa olla pieniä lapsia jotka tarvitsvat ehyttä kotia ja rakastavia vanhempia. Kuinka suurta tuskaa ja ahdistusta petetyksi tullut saattaa joutua kokemaan, ja minkälaisia omantunnontuskia pettäjä ajanmyötä kokee?
Ajattele itsesi petetyn sijalle ja mieti sen jälkeen oletko halukas tuottamaan niin paljon murhetta oman itsekkyytesi alttarille? Vain oman huvin ja ilkeydenvuoksiko leikittelisit ihmisten kustannuksella? Sen saa mitä toisille antaa, eli syyn ja seurauksenlaki toimii varmasti.
Lueppa tu pohdiskelijan kirjoitus ylempää, yksilmäkö sulläkin on kaiken näät vain sillä samalla kuvalla ja niitä , toistelet täällä. vai onko sitä painoa niin paljo että et pääse katsomaan korkeammalta miten kuva muuttuu , joopa jooo.
onko toinen varattu vai ei.Ja jos tunne on molemminpuolinen,niin antaa ajan näyttää mihin se vie.Silloin voi olla,et molemmilla on omissa suhteissaan jotain vialla.Meille ainakin kävi niin.
etsin vaan jotenkin lupaa tunteilleni täältä, kun en koskaan haluaisi särkeä nykyisen mieheni elämää.
Se pistääkin miettimään, olisiko paras elää ihan yksin, kun ei voi ja sitoutua vaan yhteen.
Tavallaan rakastan miestäni, mutta hän ei ole se oikea mulle..kuvittelin niin vain. Meillä on kuitenkin pitkä historia takana, vaan milloin tahansa voisin lähtee pois. Sekin pelottaa..ei mitään sitoumuksia, ei lapsia..voisin tuhota meidät vaikka heti. vialla on jotain...olen jopa joskus luullut miestäni bi-seksuaaliksi..ei silloin voi kaikki olla kunnossa.
voi ihastua.Jos tuntee nykyisen suhteen jossa elää,ettei se ole se paras mahdollinen, niin sitä se ei varmasti ole.Eikö me kaikki ihmiset haeta sitä tärkeintä ja parasta ihmissuhdetta, jossa tuntee olevansa ehjä, önnellinen, ja jossa tuntee elävänsä.Jokaislla ihmissuhteella on oma elinkaarensa, ja jos tuntee sen elinkaaren tulleen tiensä päähän, niin ei pitäisi taistella tunteitaan vastaan, vaan olisi kuunneltava omaa sydäntä mitä se pyytää meitä tekemään ollaksemme onnellisia.Tässäkin viestiketjussa on hyvin monenlaista ratkaisua tarjolla, mutta todellisuudessa kukaan ei todella tiedä tilannettasi, eikä kukaan toinen tiedä mikä on toisille ihmisille paras ratkaisu elämäntilanteisiin. Miksi edes tarjota sellaisia mielipiteitä ja moralisoida ketään. Ainoastaan sellainen ihminen voi ymmärtää sitä tuskaa joka aiheutuu kun suhde jossa on elänyt ei enää toimi, ja ihminen jonka kanssa on elänyt, ei anna enää sitä mitä tarvitsee elämäänsä, miltä se samassa tilanteessa oleva kokee. Meillä kaikilla on tällä elämänpolkumme varrella monia ihmisiä jotka tuntuvat tärkeiltä tiettyinä hetkinä, ja voi olla että kohtaa sellaisen ihmisen jonka kanssa on tarkoitettu syvempään ja tärkeämpään ihmissuhteeseen kuin nykylnen suhde, jossa on jo annettu toisille se mikä oli siinä suhteessa tarkoitus antaa.Toivon kaikkien ihmisten ymmärtävän etteivät he voi saarnata toisille moraalisääntöjä ja ettivät he saa yrittää vaikuttaa toisien ihmisten elämän tilanteisiin, koska vain jokainen itse tuntee aivan varmasti mikä on oikea ratkaisu itselle,kun kuuntelee sydäntään. Jokainen varmasti tuntee ja tietää miltä sydämessä tuntuu tehdä jotain sellaista mikä sotii omaa sydäntä vastaan. Se raastaa , se kuluttaa , se tuo tuskaa. Sillä emmehän me tähän maailmaan ole tultu kärsimään ja kitumaan ja elämään että toisella vain olisi hyvä olla. Me olemme tulleet rakastamaan ,tuntemaan rakkautta antamaan sitä ja tuntemaan itsemme onnelliseksi.Sellainen ihmissuhde meillä jokaisella on jossakin tienristeyksessä.Sen kohtaaminen tapahtuu jokaiselle.Usein meidän on silloin luovuttava siitä vanhasta kuluneesta kaiken antaneesta suhteesta, saavuttaaksemme sen onnellisuuden. Miettikää ihmiset oletteko onnellisia suhteissanne. Jos olette, olkaa sitä , älkää tuomitko muita. Jos ette ole, niin tehkää silloin elämästänne sellainen.Se varmasti saattaa tuottaa surua ja kyyneleitä, mutta voitteko näytellä rehellisesti onnellista jos sisällä on tuskaa.Yksipuoleista rakkautta ei ole. Ihmisten täytyy saada tietää mikä on kullekin parasta.Rakasta itseäsi myös, älä tuomitse itseäsi äläkä muita.
ajattelet hyvin elämän myönteisesti, kuten kuvittelen itsekin tekeväni.
Rehellisyys on ollut minun johtotähti elämässäni aina, ja olis hyvä olla itselleenkin rehellinen..ei saa pettää sisintään.
Mut elmässä tulee hetkiä, jolloin ei ole
varma mistään..mies, johon olen rakastunut...en ole varma hänestä. Mut kaikki on aina mun elämässä jotenkin loksahtanut lopulta paikkoilleen..vaikka on ollut hyvin vaikeita hetkiäkin.
Mut jos liian pitkään patoo tunteitaan, sisällä lukkoutuu...en kohta tunne mitään..mikään ei tunnu miltään. Kaikki hyvätkin asiat on merkityksettömiä, kun ei saa rakastaa.
Ja rakkaus..se on kaikkein tärkein..
Kiitos sinulle, pitkä viestisi oli sydämestä kirjoitettu
Jos suhde miehen/naisen kanssa on muuttunut vuosien kuluessa turvallisen tasaiseksi, rakkautta riittää mutta sitä ei enää haalita ja näytetä niin usein. Toinen haluaa enemmän rakkaudenosoituksia ja uusia "huumia" suhteeseen, mutta toinen ei osaa lähteä siihen enää mukaan, vaikka rakastaisikin sinua vielä, osaa rakastaa enää omalla tavallaan.
Lapsetkin syö voimia vanhemmiltaan, ja työ on toinen jolla on niin uskomattoman suuri vaikutus suhteeseen, perhe-elämästä johtuva väsymys ja uupumus voi latistaa seksinkin suhteesta.
Jos toinen osapuoli olisi halukkaampi seksin suhteen, ja rakkauden näyttämisen suhteen, mutta toinen taas on väsynyt ( jopa sairas ) eikä jaksa panostaa tarpeeksi, siinä joutuu halukkaampi osapuoli kärsimään.
Monesti kuvioihin tässä vaiheessa tulee ehkä epäluulot toisen muuttuneen käytöksen takia, oma itsetunto voi laskea, ja pian on niin masentunut ettei jaksa edes yrittää, henkisesti loppu.
Toinen pakenee tilannetta töihin, tai ehkä rentoutuu alkoholin avulla, naisella on tapana tukeutua usein lapsiinsa, koska lapsilleen haluaisi näyttää että rakkauden osoitukset kuuluvat luonnolliseen elämään, yrittää paikata ehkä isän/äidin jättämää tyhjiötä.
Jos parisuhteessa ei keskustella avoimesti kaikista mahdollisista asioista heti kun siihen tuntee tarvetta ( koskee molempia ), asiat pakkautuvat oman pään sisään, eikä toista voi myöhemmin enää niin hyvin ymmärtää, koska miettii sitä miksi ei toinen muuttunutta tilannetta huomannut.
Asiat olisi juteltava oli ne miten vaikeita tahansa mahdollisimman pian, ettei ennätä kerääntyä liikaa asioita, joita ei kerrasta voi ymmärtää. Eikä lapsienkaan kuuluisi joutua sivusta seuraamaan äidin ja isän muuttunutta käytöstä toisiaan kohtaan, ehkä myöskin lapsia kohtaan, lapsia suojelee vaistomaisesti myös vaikeissa ero tilanteissa, miettii mikä on lapsille parhaaksi, ja voisiko asialle tehdä vielä jotain, ettei lapsien tarvitsisi surra.
Usein asioista puhutaan kahden rehellisesti liian myöhään, siinä on kerennyt monet epäilykset hautoa mielessä, tehdä omia johtopäätöksiä toisen muuttumisesta, ehkä luulla sisimmässään että suhde onkin jo loppusuoralla, ja toinen ei ehkä ole ollut kuin väsynyt, luullut kaikkea normaaliksi.
Ei vain huomata ajoissa asioiden/käytöksen muuttumista, vaan huomaamattaan pitää toista itsestäänselvyytenä, silloin kaikki ulkopuolinen mieltä hipova ärsyke on helposti oman pään vastaanotettavissa.
Varmaan on niin ihana huomata, että herättää perheen ulkopuolella vielä huomiota olemassa olollaan, eikä kaikkien päivien tarvitse olla samanlaisia. Tämän kun tajuaisi ajoissa omassa suhteessa, ei koskaan pitäisi pitää toista itsestään selvyytenä, tunteet pitää näyttää ja pitää niitä yllä, puhua silloin kun on tarvetta siihen, vaikka vain kertoa välillä toiselle miltä itsestä tuntuu. Toinen ei ehkä ole huomannut suhteessa tapahtuneita muutoksia, ja tajuaa sitten itsekin että niin on todella käynyt, ja haluaa myöskin pitää suhteen omaan kultaan vireänä, haluaa tehdä asian eteen jotain, rakkaudesta joka on ehkä jäänyt vain uupumuksen alle, muttei ole haihtunut.
Liekki on vain sytytettävä välillä uudelleen ja pidettävä tulta yllä, lastenkin on hyvä oppia näyttämään tunteensa halaamalla, kertomalla, tulemalla vain lähelle kainaloon pitäen kiinni, vaikka vain telkkaria katsottaessa.
Lapsi oppii nämä luonnostaan seuraamalla vanhempien käytöstä toisiaan kohtaan, ja myöskin heitä lapsia kohtaan, tunteiden näyttämisen pitäisi olla jokapäiväistä arkea.
Meille oli ihana huomata miten oma lapsi tulee usein päivässä halaamaan, silittää hiuksista, ottaa poskista kiinni pienillä käsillä ja muiskauttaa suukon, sitten jää kainaloon huilaamaan.
Ihana kun tietää sen, että hän on oppinut kaiken opettamatta, vain katsomalla meidän
käytöstä, ja nauttimalla meidän antamasta hellyydestä, hänelle se on niin tavattoman luonnollista ja aitoa. Usein hän miettiikin ääneen että äiti, ja isi, ja mummo, ja ukkikin rakastaa häntä...ja usein lista jatkuu ystäviin.
Kertoo puhelimessa näille tärkeille ihmisille kuinka on ikävä hänellä, toivottaa vielä lopettaessaan haleja, ja kertoo 4-vuotiaan sydämellään kuinka rakastaa heitä.
Tuli aika sekava teksti, kun tunteet ja tapahtumat tulivat niin sujuvasti mieleen, etten enää pysynyt perässä. En tiedä miten läheltä aihetta edes liippaa, mutta pakko oli kirjoittaa.
oletko kuinka nuori? itse olen myös suhteessa, ja pähkäillyt samoja juttuja. muutaman kerran olen ollut ihastunut toiseen.
ja kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran, olin aivan paniikissa! miksi ihastun toiseen? mitä on vialla? olen kamala ihminen jne. tuollaisia ajatuksia.. ja lopulta kerroin miehelleni, kun menin aivan tolaltani. no, riitaahan siitä tuli... mutta jotenkin selvittiin. edelleen olen saman miehen kanssa.
ja pari ihastumista on tullut vielä tuonkin jälkeen. mutta enää en takerru niihin kiinni, enkä joudu paniikkiin.. ne menee ajan kanssa ohi. olen lukenut ihan jonkin psykologin kirjoittamana, että ihastuminen pitkässä suhteessa on normaalia. ja kun ikää tulee osaa käsitellä paremmin tuon ihastumisen tunteen... ja siitä tunteesta osaa ottaa vain piristystä omaan suhteeseen.
tietty voi ajatella, että onko vain rohkeuden puutetta, jos ei ota heti eroa entisestä kun ihastuu toiseen... itsekin tuota miettinyt?? että onko se vain rohkeuden puutetta, ja sen vain selittää itselleen niin, että rakastaa sittenkin entistään...
mutta yhtä lailla voi olla myös niin että kun antaa ajan kulua, voi tajutakin että haluaa ollakin "saman vanhan" kanssa. ja ihmettelee sitten ihastuksestaan, että mitä ihmettä kuvittelin tuohonkin ihastuneeni?
mutta vaikeita juttuja nämä, itsekin vielä samoja pähkäilen.
ei hetken huumaa, vaan pitkän ajan asia.
Tunteet ja suhteet ovat monimutkaisia.
en kovin nuori, vaan elämää kokenut..