Mikä saa ihmisen tähän tilanteeseen :(
Asiani ovat hyvin, on kavereita, eläimiä, hyvä perhe ja rahaa, kaikkea. Olen vähähiilarisella ruokavaliolla, eli en syö vaaleita jauhoja, leipää, pastaa, perunaa, riisiä ym.
Nyt olen sairastunut jonkinlaiseen bulimiaan. Menee useita päiviä että elän "normaalisti". Päivisin/iltaisin jos jään yksin kotia ja päätän tehdä jotakin ruokaa, huomaan kohta olevani oksentamassa- ahmineena mielettömän määrän kaikkea.
Jos en syö, ei tee mieli syödä. Kun syön ihan sallittua ruokaa, niin naksahdan ja syön IHAN mitä vaan ja PALJON!
Tänään esim. söin sen ruuan päälle:
kermaa ja suklaata
salmiakkia
jättiksen
sokerittoman vadelmajäätelön
dominojäätelön
juustoa
pullan
leipää about 6palaa
keksejä
pussi suolapähkinöitä
ym..
Oksensin syömisten välissä ja lopuksi vielä.
Olo on jo syödessä huono, mutta mikä saa ihmisen ahmimaan tällä tavalla!! Joka kerta sanon itselleni että nyt se loppuu ja mietin miksi helvetissä teen näin, se on kamalaa oksentaa. Mutta ajattelen aina, että nyt oksennnan kumminkin, syön siis nyt kaikkea kiellettyä. Kellekkään en ole tästä kertonut, enkä aio kertoa..
Asiani ovat hyvin, on kavereita, eläimiä, hyvä perhe ja rahaa, kaikkea. Olen vähähiilarisella ruokavaliolla, eli en syö vaaleita jauhoja, leipää, pastaa, perunaa, riisiä ym.
Nyt olen sairastunut jonkinlaiseen bulimiaan. Menee useita päiviä että elän "normaalisti". Päivisin/iltaisin jos jään yksin kotia ja päätän tehdä jotakin ruokaa, huomaan kohta olevani oksentamassa- ahmineena mielettömän määrän kaikkea.
Jos en syö, ei tee mieli syödä. Kun syön ihan sallittua ruokaa, niin naksahdan ja syön IHAN mitä vaan ja PALJON!
Tänään esim. söin sen ruuan päälle:
kermaa ja suklaata
salmiakkia
jättiksen
sokerittoman vadelmajäätelön
dominojäätelön
juustoa
pullan
leipää about 6palaa
keksejä
pussi suolapähkinöitä
ym..
Oksensin syömisten välissä ja lopuksi vielä.
Olo on jo syödessä huono, mutta mikä saa ihmisen ahmimaan tällä tavalla!! Joka kerta sanon itselleni että nyt se loppuu ja mietin miksi helvetissä teen näin, se on kamalaa oksentaa. Mutta ajattelen aina, että nyt oksennnan kumminkin, syön siis nyt kaikkea kiellettyä. Kellekkään en ole tästä kertonut, enkä aio kertoa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta.. valitettavast =( Tuntuu ettei voi ottaa ees hieman mitää ruokaa ku sit repee ja ahmii huomaamattaa kaiken mitä löytyy...
Yritä jaksaa, niin minäkin.
Tämä on oikeesti niin perseestä, haluan eroon tästä.. kaikki on helppoa siihen asti kun ei syö mitään, mutta pakko se on jossain vaiheessa syödä.. ja sitten se on menoa :(
Perseestähän tää on! :(
Itelläni tänää ollu kaks ahmimis ja oksennuskertaa ja nyt on ihan väsynyt taas. Jos huomenna ois parempi päivä...
Tossa linkki, missä on kaunis kappale ja antaa mulle ainakin edes hieman voimia.
http://www.youtube.com/watch?v=lNhb1oi9LlM&mode=user&search=
Mulla kans ihan sama, paitsi että mulla se on jo menny siihen että syön aamulla puuron ja juon kahvia, sit meen töihin. sielläkin syön mahd. vähän just esim taas puuroa ( koska ei voi oksentaa), sitte ku tulee ilta niin tottahan mulla on hirvee nälkä, joten syön ihan mitä tahansa ja paljon!!! Yleensä ostan valmiiksi hirveet läjät karkkia, suklaata ja pullaa ja piilotan ne kaappiin, ettei mun poikaystävä ihmettelis. Sitte mätän ku viimeistä päivää n. puolituntia ( ettei ehtisi imeytyä liikaa) ja sitte oksennan, ja monesti siinä samalla vielä oksentaessa ajattelen jo uutta mättökertaa ja tajuan että miten sikamaisen sairasta tää on!!
Siis hirveintähän tässä on se, että oikeasti tajuaa oman tilanteen, mutta SILTI vaan jatkaa ja jatkaa eikä pysty hallitsemaan vaikka haluais... ;(
Itse kyllä tiedän syynkin ja käyn siksi psykologilla, mutta se vaan ei tunnu auttavan koska elämäntilanne(lue=elämä) on aika paha...
Mutta, vaikka sanot että sulla on kaikki hyvin, niin jostakinhan se kertoo, kaikki ei voi olla hyvin, sillä bulimiahan ei ole normaalia. Se on oire jostakin, ahdistuksesta? Stressistä?
Suosittelen että menisit myös jollekkin psykologille puhumaan, ehkä hän osaisi kysyä juuri oikeat kysymykset, jolla syy saataisiin selville.
Voimia sinulle!!! Et ole yksin!!!
on paha elämäntilanne, ja psykiatri ei sen takia edes anna minulle enää käyntejä. Pitäisi kuulema selvittää oikeat ongelmat ensin, vaikka hän tietääkin ettei niitä voi selvittää tuosta vaan(ainakin 6kk menisi vähintään, ja sitten seurauksena olisi vielä uusi kriisi ja toisia käytänön & henkisiä ongelmia), eikä ehkä ollenkaan pelkästään omin voimin.
Aika epätoivoinen ja itsetuhoinen olo tulee.