Hakeuduin jatkuvan henkisen pahan oloni
takia terapeutille ja ensimmäinen aikani on
ensi viikolla. Mutta terapeutille meneminen
jännittää todella paljon. Miten osaan puhua
ongelmistani ventovieraalle? Koska ne ovat
kuitenkin MINUN ongelmiani, miten osaan
esittää asiani niin, etteivät ne kuulosta toisen
korvissa vähäpätöisiltä? Ja kuinka "hullu"
täytyy apua hakevan olla, että saa hoitoa;
lääkäri ilmoitti heti, soittaessani itselleni
ensimmäistä aikaa, että mielenikartoituksen
jälkeen minut saatetaan passittaa terveenä
kotiin, koska paikkakunnalla on huonot
resurssit hoitaa kuntalaisia. Kertokaa
kokemuksianne psykiatreista ja terapiasta!
takia terapeutille ja ensimmäinen aikani on
ensi viikolla. Mutta terapeutille meneminen
jännittää todella paljon. Miten osaan puhua
ongelmistani ventovieraalle? Koska ne ovat
kuitenkin MINUN ongelmiani, miten osaan
esittää asiani niin, etteivät ne kuulosta toisen
korvissa vähäpätöisiltä? Ja kuinka "hullu"
täytyy apua hakevan olla, että saa hoitoa;
lääkäri ilmoitti heti, soittaessani itselleni
ensimmäistä aikaa, että mielenikartoituksen
jälkeen minut saatetaan passittaa terveenä
kotiin, koska paikkakunnalla on huonot
resurssit hoitaa kuntalaisia. Kertokaa
kokemuksianne psykiatreista ja terapiasta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Turhaan jännität terapeutille menoa. Hän jos kuka
ymmärtää sinua ja ahdistustasi. Aluksi keskustelu
voi tuntua hieman kankealta ja yleensä terapeutti
rohkaisee puhumaan esittämällä kysymyksiä. Itse
olen käynyt vuoden ajan terapiassa ja se on
todella auttanut. Kärsin paniikkihäiriöstä ja
ahdistuneisuudesta, mutta nyt alkaa jo
pikkuhiljaa helpottaa. Tsemppia sulle!
kun itse tiedostat tarpeen hakea apua. Tietysti
se pelottaa aluksi mutta omasta kokemuksesta voin
kertoa että terapia on ihan O.K juttu ja auttaa
myös muuttamaan omaa ajatusmaailmaa. Ei
kukaan "aivopese" mutta kun tarttuu härkää
sarvista ja tuo ongelmansa/ahdistuksen esiin niin
olo on huomattavasti helpompi sen jälkeen! En
edes yritä väittää että olis helppoa puhua
asioista mutta onnex on ammatti-ihmisiä olemassa
jotka osaa esittää kysymyksensä niin että siihen
osaa vastata.
Tsemppiä! Et ole yksin asiasi kanssa. :)
http://avohoito.fans-club.com/
tule käymään ja kerro stoorisi nimettömänä!
että kuinka hullu pitäisi olla. Yksityisen
terapeutin KELA-korvausta ei ainakaan meidän
kunnassa 25 vuotta täyttäneille tipu, ellei ole
pysyvästi tai toistuvasti työkyvytön. Jos siis
pyrkii klaaraamaan töissä pahasta olosta huolimatta
ja pitämään homman kasassa, siitä rankaistaan. Jos
heittäytyy "hulluksi" sängynpohjalle, saa apua.
MTT:n psykologi taas oli täysin yhtä tyhjän kanssa,
lässytti kuin pienelle lapselle. Toivottavasti
sinulla on parempi onni.
Olet rohkea meidän muiden rohkeiden joukossa.
Olet ylittänyt jo valtavan korkean kynnyksen
hakeutuessasi "hoitoon". Jatkuvan pahan olon
kanssa taisteleminen tekee vain olon entistä
pahemmaksi. Olen itse käynyt terapeutilla ja
psykiatrin vastaanotolla oman kuntani
mielenterveystoimistossa. Ne henkilöt siellä ovat
juuri sinua ja meitä jokaista varten. He ovat
ammattitaitoisia ja osaavat kuunnella ja antaa
suuntaa antavia neuvoja. Oma ensimmäinen kertani
oli lähinnä tutustumista terapeutin kanssa, mikä
oli jo sekin yksi uusi askel eteenpäin. Ja jos
tuntuu, ettei tee mieli puhua jostakin
ongelmasta, ei ole pakko. Puhukaa sillä kerralla
jostakin ihan muusta. Korostan siis, he ovat
siellä juuri sinun ja minun laisiani varten. Ja
mielestäni juuri vieraalle ihmiselle onkin
helpompi puhua ja aukoa mielen solmuja. Peukkuja!!