Ihmettelen vain, että miten se elämäntilanne muuttuu toisilla niin nopeasti. Ensin on elämäntilanne sellainen, että lapsi ei mitenkään sovi kuvioon, mutta jo puolen vuoden päästä ollaankin toivotusti raskaana...
Niin että, miten se tilanne voi muuttua puolessa vuodessa noin radikaalisti? Luetelkaapa niitä tilanteita, jotka vaativat abortin, mutta jotka selkiytyvät onnelliseksi puolessa vuodessa tai jopa alle.
Niin että, miten se tilanne voi muuttua puolessa vuodessa noin radikaalisti? Luetelkaapa niitä tilanteita, jotka vaativat abortin, mutta jotka selkiytyvät onnelliseksi puolessa vuodessa tai jopa alle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Naisille tulee huono omatunto abortista ja omaatuntoa lievittääkseen haluavat he abortista toivuttuaan jo tehtailla vauvan jotta pahat asiat häipyisivät mielestä.
on kyllä todella kurjaa että nainen tekee abortin (syyt sitten ovat mitä ovat!!)
ja sitten ehti pian ollaan TAAS raskaana ja ai että sentään kun ihanaa ja hienoa ja voi että kun mä rakastan sitä lasta!!!
se on aivan älytöntä ja TEKOPYHÄÄ!
abortin tekijä tekee virheen, pahan sellaisen, muttei sitä saa pönkittää uudella raskudella. ei se uusi lapsi sitä kuollutta korvaa!!!
kamala ajattelutapa jollain naisilla!
HYI OLKOON!!
hoitoon, nopeasti!
että LÄHDE HOITOON NOPEASTI IDIOOTTI! Se on hyvä puhua kun EI tiedä mistä puhuu..
Itselläni on vaimo, mutta nyt en ole harrastanut seksiä kertaakaan tällä viikolla, vaan vedellyt käteen. Viime yönä alkoi sitten oma tunto kolkuttaa (olen murhannut ihmisen alkuja viskaamalla tylysti vessanpönttöön). Tänä yönä yritänkin "korvata" (=helpottaa mielenrauhaani) harrastamalla seksiä ilman ehkäisyä. Enköhän pysty taas tulevaisuudessa rauhallisin mielin nukkumaan.
Niin se vaan muuttuu. Itse tein abortin 30 vuotiaana marraskuussa -02. Tein sen siksi, koska en todellakaan ollut koskaan kuvitellut tekeväni lapsia. Ei myöskään pitkäaikainen puolisoni. Silloin äkillinen raskaana olo oli järkytys. Siihen ei ollut lainkaan valmistautunut, ei taloudellisesti saati ajatusmaailmassakaan. Minulla ainakin ensimmäistä kertaa tuon raskauden/abortin aika tuli mieleen, että "myös minusta voisi tulla äiti, jne." Rehellisesti sanottuna koskaan aiemmin ei ollut käynytkään mielessä. Tuon abortin jälkeen on tajunnut lapsen positiiviset puolet. Jopa sen muutaman raskausviikon aikana, kun huomasi itsessään muutoksia. Silloin abortti kuitenkin oli oikea ratkaisu, ainakin minulle, joka haluaa tarjota lapselleen ehjän lapsuuden. Haluan hoitaa lapseni kotona, nyt siihen ei vielä ole oikeasti varaa.Muutaman vuoden kuluttua toivottavasti on. Jos silloin en enään voi tulla raskaaksi, niin se on sitten niin tarkoitettu. Löydän kyllä elämästä muuta sisältöä. Nyt huomaan ensimmäistä kertaa lukevani lapsiperheitä koskevat uutiset, sekä tutkailevani lastentarvikeilmoituksia tms. Koskaan aiemmin ei näin ole ollut. Samoin jaksan kuunnella ja jopa osallistua työkavereiden lapsikeskusteluihin. Niin se vain on, että äityiteen on kypsyttävä, parempi aloittaa se ennen raskautta, kuin väkisin raskauden aikana. Minulla yllätysraskaus ja abortti aloitti tämän kypsymisen. En usko lapsen halunneen tulla maailmaan, jossa vanhemmat eivät oli häntä alunperin halunneet. Vaan katkerina totutelleet tilanteeseen.
..tulin raskaaksi "vahingossa" enkä edes aborttia ajtellut. ei minun odotusaikana tarvinnut katkerana tilanteeseen totutella, vaan totuttelin ihmeissäni ja ennen kaikkea onnessani.
ei sitä raskausaikanakaan välttämättä tilanteeseen totu, eikä lapsen synnyttyä, vaikka raskaus olisikin suunniteltu.
aikaa se vie, joillaine ei yhtään, joillain voi monta vuottakin. se on niin kovin yksilöllistä.
saa lapsi alkunsa yritettynä tai yllätyksenä, aikaa se vie tunteita vaatii ja ennen kaikkea kypsymistä ihmisenä toista varten.
nyt pönttö jo vihdoin tajuta että kaikki ei ole samanlaisia kuin sinä eikä kaikilla ole samanlainen elämäntilanne kuin sinulla
onneksi
Niin just, koeta jo kasvaa aikuiseksi sen verran, että ymmärrät että se mikä on hyvä sinulle, se mitä sinä teet ja jätät tekemättä, ei toimi toisille. Olet tavattoman jyrkkä! Kuvittelet kait, että koska sinä teit näin ja noin ja sinä selviydit, niin on itsekästä jos muut toimivat toisin eli tekevät abortin. Sinun ratkaisusi ovat ovat hyviä ja ainoita oikeita ratkaisuja - sinulle !! Jollekin toiselle ne eivät sovi, miksi se on niin vaikea tajuta! Ei sinun tarvitse hyväksyä omalle kohdallesi esim. aborttiratkaisua, mutta sinä elät omaa elämääsi ja toinen elää omaa elämäänsä omine taustoineen ja ajatuksineen, arvoineen. Hän tekee ratkaisunsa niistä lähtökohdista.
Jos olisin vuosi-pari sitten tullut raskaaksi, olisin tehnyt abortin. Ei minusta olisi ollut pienen lapsen huoltajaksi, yksin, taas. En olisi jaksanut henkisesti, en olisi selvinnyt taloudellisesti. Ajattelin: ei enää yhtään ykshuoltajavuotta, ei enää isätöntä lasta.
Onko se itsekästä, jos haluaa turvata lapselleen taloudellisesti kohtuulliset puitteet? Että haluaa lapsen sitten kun siihen kypsä, kun on itsellä jotain annettavaa lapselle? Ei lapsi ole "minulle", "minä saan", vaan se on "lapselle", "annetaan lapselle". Jos kokee, ettei ole kypsä tähän, mutta yllättäen syystä tai toisesta tulee raskaaksi, abortti on ratkaisu. Lapsen tekeminen, odotusaika, jne, ja antaminen adoptioon ei ole vastuullista, siinähän hylkää lapsen! Jo maailmaan tehdyn! Ja miten sitten sekin nainen tuomittaisi, pahekusstaisi, ihmeteltäisi. Niin aina, aina joku kuvittelee olevansa parempi kuin toinen ja tuomitsee.
Miehet voivat mennä ja olla miten huvittaa, mies ei tule raskaaksi. Vastuu on aina viime kädessä naisella niin ehkäisystä kuin lapsi-asiassakin, ja miksi siinä nainen vain yksin tuomitaan? Raskaaksi tuloon tarvitaan toinenkin osapuoli, missä on miehen vastuu??
Muuttuupa radikaalisti tosiaan. Onpa semmoistakin kummaa sattunut, että ollaan toivotusti onnellisesti raskaana ja jo puolen vuoden kuluttua jotain on tapahtunut ja aborttia tarvitaan.
Tälläisiä tilanteita on esimerkiksi koulu, työttömyys.. On monia syitä joihin ei itse pysty vaikuttamaan, vaikka ehkä haluaisikin. Itse en ainakaan tee yhtään lasta tähän maaailmaan ennen kuin olen vakituisesti töissä ja pystyn turvaamaan lapselleni hyvän lapsuuden.
Maailmassa on älyttömän paljon pahoinvoivia lapsia: miksi ihmeessä niitä pitäisi tehdä lisää? Varsinkaan jos lasta odottava nainen itse tietää, että hänellä ei ole tarjota lapselle kaikkea sitä mitä tämä tarvitsee...
Elämäntilanteet muuttuvat ja ihmisten maailmankuvat sen myötä.
Ei hikeä hattuun, tämähän oli jo aloitus sellainen, ei haluttu munakasta vaan munien särkeminen.
Perusperiaate on aina ja jatkuvasti sama; nainen ei saa päättää omasta kehostaan ja ruumiistaan, vaan hänen on oltava nyt ja aina holhouksen alainen - miksi? koska eräs mytologia vaatii niin, väännä siitä