Kuinka teidän (pienet) vanhemmat lapset on suhtautuneet äidin usean päivän poissaoloon kun olette käyneet synnyttämässä uuden vauvan ja kuinka he ovat ottaneet pienokaisen vastaan?
Meidän poika on noin 1v4kk vanha uuden vauvan laskettuna syntymäpäivänä, eikä hän ole koskaan ollut minusta erossa muutamaa tuntia kauempaa. Poika on kovasti minun perääni, mutta on onneksi hyvin kiintynyt myös isäänsä.
Onkohan luvassa kovastikin mustasukkaisuuskohtauksia tulevina kuukausina...? :S
(Laskettuun aikaan enää puolitoista kuukautta aikaa, jopa alkaa jännittää :D )
Meidän poika on noin 1v4kk vanha uuden vauvan laskettuna syntymäpäivänä, eikä hän ole koskaan ollut minusta erossa muutamaa tuntia kauempaa. Poika on kovasti minun perääni, mutta on onneksi hyvin kiintynyt myös isäänsä.
Onkohan luvassa kovastikin mustasukkaisuuskohtauksia tulevina kuukausina...? :S
(Laskettuun aikaan enää puolitoista kuukautta aikaa, jopa alkaa jännittää :D )
Vastaukset 5
Vanhimmat
sairaalassa olon ajan poika oli ollut kotona aivan outo ja itkenyt minua.poika oli äitini luona ensimmäiset kaksi päivää ja toisena päivänä jo kovasti kaivannut kotiin.vauvan suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa.olemme ottaneet pojan mukaan vauvan hoitoon ja antaneet aina mennä vauvan luokse höpöttämään.lelut on ainut asia mistä on ollut ongelmia.jos annamme vauvalle jonkun pojan lelun käteen,syntyy meteli.aluksi lapsi saattaa olla mustasukkainen mutta kunhan muistaa antaa myös esikolle kovasti huomiota ja ottaa lapset vaikka yhdessä syliin niin kyllä se siitä=)
noin 2v vanha on kokoajan itkuinen ja mustasukkainen sillon kun vauva on lähellä.. ja pyrkii toisinaan satuttamaan tätä sitten kun komentaa "tulee krokotiilin kyyneliä".
mutta on hetkiäkin että valvonnan alla tyttö kiltisti pikkuveljelleen. (että myöskin tälläiseen kannattaa varautua vaikka antaa toisellekkin lapselle huomiota niin mustis voi kyllä kyteä pinnan alla).
Meillä esikoinen (10kk) joutui olemaan synnytyksen ajan viikon mummolassa ja osoitti kyllä mieltään sen jälkeen. Ensimmäisen päivän tuijotti minua kulmiensa alta ja jos puhuttelin niin käänsi mielenosoituksellisesti päänsä pois. Mutta aika äkkiä palasi sitten normaaliksi eikä mitään traumoja jäänyt :)
noin pieni ei tavalalan osaa olla mustis siinä mielessä kuin se yleensä käsitetään vaan ongelmia on lähinnä siinä, että lapsi ei ymmärrä miksi äiti ei nyt ehdikkään hätiin kuin ennen tai on välillä varattu.
Moni tuossa iässä ei tavallaan edes muista aina että vauva on olemassa ellei sitä näy. Eroja toki on.
Meillä ei ollut mitään ongelmaa isomman kanssa. Tulivat iskän kanssa sairaalaan ja isompi ei oikeastaan kiinnittänyt mitään huomiota vauvaan vaan oli sylissäni jne. Vasta kun vauva kasvaa ja alkaa olla enemmän läsnä se alkaa kiinnostaa isompaa.
Oikeastaanhan ne on molemmat vähän vauvoja..
Muista antaa isommalle aikaasi ja ottaa mukaan vauvan juttuihin jos tahtoo tulla. Äläkä käytä vauvaa selityksenä tai syynä mihinkään ikinä. Tietysti pitää sanoa että vauvaa pitää varoa yms juttuja, mutta älä laita vauvan piikkiin sitä ettet heti pääse sillä jos isompi on mustis tai suuttuu niin vauvaanhan se kiukku kohdistuu silloin.
Pärjäsi hyvin isänsä kanssa kun olivat kahden. Välillä on mustasukkainen pikkuveljestään mutta kyllä he leikkivät jo yhdessä lattialla ja osallistuu vauvan hoitoon:)