Minulla on diagnostisoitu vaikea persoonallisuuden häiriö. Minulla on myös vankilatausta aivan nuoresta, siis alle 18 vuotiaana ensi rangaistus.
Kysynkin, mikä ihmeen vietti meitä saman diagnoosin alla olevia vetää magneetin tavoin yhteen? Tahtoisin olla akateemisten taikka muuten sivistyneiden ihmisten kanssa mutta ei. Aina vain ajaudun entistin taikka nykyistenkin rikollisten pariin, vaikka en itse tee rikoksia, jos ei lasketa itsepuolustusta.
Jäljelle jää vain tutkimalla todistettu äly ja yksinäisyys.
Miksi näin?
Kysynkin, mikä ihmeen vietti meitä saman diagnoosin alla olevia vetää magneetin tavoin yhteen? Tahtoisin olla akateemisten taikka muuten sivistyneiden ihmisten kanssa mutta ei. Aina vain ajaudun entistin taikka nykyistenkin rikollisten pariin, vaikka en itse tee rikoksia, jos ei lasketa itsepuolustusta.
Jäljelle jää vain tutkimalla todistettu äly ja yksinäisyys.
Miksi näin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos kysymykseesi alkaisi vastaamaan kunnolla ja perusteellisesti pitäisi paikalle rahdata sosiologit, psykologit, siis kaiken maailman asiantuntijat selvittämään ihmisen ja yhteisön suhdetta toisiinsa jnejne.
Minä olen miettinyt nimittäin samaa miksi kerään samanlaisia ihmisiä puoleeni ja keksinyt ainakin sen, että niin kauan kuin en sisäisesti muutu pysyy myös seura samanlaisina. Mitä enemmän jaksan tutustua uusiin asioihin ja löytää jotakin ihan uutta kiinnostavaa tekemistä sitä suurempi mahdollisuus on löytää uutta seuraa, joka ei muistuta pätkääkään vanhaa seuraani. Mutta siihen tarvitaan rohkeutta luopua tutuista ja turvallisista tavoista, kykyä sanoa ei, joka joskus ihmetellä olenko valmis tähän. Ja jos ei aseta kovin mahdottomia tavoitteita, niin sopivaa seuraa löytyy yllättävänkin läheltä. Mitä vähemmän odotuksia sen enemmän antaa uusille ihmisille tilaa näyttää paremmat puolensa. Kun tutustuu yhteen uudenlaiseen ihmiseen hänen kauttaan ehkä tulee tutuksi toinen ja niin kasvaa uusi ihmissuhdeverkosto pikku hiljaa.
Vaikutan varmasti hullulta väittäessäni, että ihminen kyllä saa sen mitä tahtoo ja kannattaa vain miettiä kuinka tiukat ehdot tahtomiselleen laittaa koska joskus voi toivoa väärinkin. Siksi uskon, että toivominen on kuin heittäisi koukun veteen ja mitä vähemmän odottaa/asettaa odotuksia sen parempi saalis tulee.
Ajatteleppa näin. Perhe on kaiken ydin yksikkö, millainen sinun perheesi oli, millainen sinun mummosi ja vaarisi olivat, millainen lapsuus sinulla oli. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Kun katsot asiaa tuosta näkökulmasta näet jonkun isän, jonkun äidin, kaikki kuuluvat johonkin, kaikilla on juuret. Näin ajatellessasi näet itsesi, sen mistä tulet ja mitä olet. Näet kuka sinä olet. Tuon kautta asia sitten alkaa pikkuhiljaa avautua...Pahalle nuo asiat saattavat tuntua, mutta ajan kanssa haavat umpeutuvat...
Vakka kantensa valitsee, elikkä sulle ei riitä normaali elämä.
mistä oot keksiny noi nimet vilkeri ja wilkeri...?
mistä on tullu sana wilkeri..? tai mistä oot sen keksinny..? tosi hauska nimi.
Jos oletkin vaihteluhaluinen ihminen.
Voit olla mielenkiintoinen tapaus.
Hyvää kesää sulle!
T. Minna