Kertokaa ihmeessä miten viinasta pääsee eroon! Se kanssa on tullut pelattu 20 vuotta. Nyt se ei tunnu edes hauskalta. Työssä käyn, korkea koulutus, ei vain onnistu. Suvussa monella isän puoleleta sama ongelma, todella vakavana. Minullakin perhe elätettävänä. Haluja olisi olla kunnon perheenisä ja menestyvä ammatissani (ulkomailla). Kaiken tuhoaa tämä alkoholi.
Miten eroon viinasta!
Miten eroon viinasta!
437305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
itse 20 vuotta tiputellessa ja kaikkeni yrittäneenä ja kokeneena, löysin raittiuden aa:sta.
mikään muu hoito ei minua parantanut.suosittelen.
Minun kohdallani yksinkertaisesti vaan LOPETIN alkoholin käytön. Jos vaikka mietit, millaisissa tilanteissa käytät alkoholia ja muokkaat elämääsi niiltä osin sellaiseksi, ettet joudu houkutukselle alttiiksi. Alussa erityisesti on niin jumiutunut niihin tilanteisiin (perjantai, yleiset juhlapäivät, lomat, jne), että helposti retkahtaa.
Kerää itsellesi henkistä kanttia. Ajattele vaikka, että sinun elämäsi ei siitä kurjaksi muutu, jos jätät menemättä baariin/ostamatta pullon.
Jos kaverit houkuttelee, ajattele vaikka, että kyllä ne ihan hyvin pärjää ilman sinuakin! Selvinpäin on ihan oikeasti mukavaa olla. Itsekin ajattelin aina, etten voi raitistua, enkä edes uskonut siihen. Oikeastaan en edes halunnut ajatella koko asiaa. Kyllä se useamman vuosikymmenen aikainen alkoholin käyttö tekee tehtävänsä eli siitä voi tulla ihan päivänselvä keino elää tätä elämää.
Mieti myös tällä palstalla kirjoitettua 'kuiva huikka' -syndroomaa. Laajalla haulla löytyy tietoa. En ollut itse sitä ajatellut aikaisemmin, eikä se minua niinkään ole vaivannut. Mutta nämä asiat pitää siis käydä OMASSA päässä läpi, ikään kuin etsiä mielenrauhaa. Vapautua alkoholin kahleesta (uskomatonta, että MINÄ, entinen kaljasieppo, tällaista tekstiä kirjoitan!).
Saat voimaa omasta perheestäsi, mutta ei välttämättä kannata tehdä heille isoa numeroa mahdollisesta päätöksestäsi. Siinä voi helposti syyllistää muita, koska he voivat pelätä retkahtamistasi.
Aloita urheiluharrastus. Se auttaa nostamaan tyytyväisyystasoa. Kunnon kasvaessa hapensaanti paranee ja tulokset ovat nopeita.
Itselleni on tuo tupakanpoltto ongelma. Siitä ei millään tunnu pääsevän eroon. Kun ei ole motivaatiota... Samahan se pätee alkoholiinkin...
oltava vahva,että pystyy lopettamaan ryypiskelyn,samoin on tupakan polton kanssa.Minäpääsin sillä eroon kummastakin,että ajattelin olevani paskahousu jos retkahdan.Nyt on 6 vuotta kuivana takana,eikä tupakka enään kiinnosta.Kyllä selviää,jos vahvasti tahtoo.
unohdin tuohon sekavaan sepustukseeni kirjoittaa siitä, että itse olen selviytynyt ajattelemalla olevani raitis päivän kerrallaan. Uskon että monet muutkin ajattelevat samoin. On nimittäin ihan turha tehdä taakkaa raittiudesta tai siis tulevaisuudesta. Ihan hyvin voi lähteä siitä ajatuksesta, että minä olen tänään selvin päin. Alkuvaiheessa tuli muutaman kerran hallitsematon halu mennä kännäämään (olen ollut nyt pari vuotta raittiina), ja se tunne iski ihan yllättäen. Sekunnin murto-osassa se viinanhimo herää, mutta kun aikaa kuluu, entistä helpompaa on pitää päänsä ja varsinkin kun seuraavana aamuna herää ilman kankkusta, tunne on levollinen.
Niin, ja laske montako päivää vuodessa olet kännissä/kankkusessa. Aika hurjia lukuja tulee. Myös rahatilanne paranee: nyt pääsee niillä baariin kannetuilla rahoilla reissaamaan ja matkailusta nauttii, kun muistaakin jotain!
Tuosta muistui mieleeni lause, jonka luin taannoin eräästä kaupunkilehdestä. Juttu käsitteli alkoholia ja alkoholismia, ja haastateltavana ollut a-klinikan tyyppi sanoi suunnilleen näin:
"Juomisen lopettaminen tapahtuu lopettamalla juominen."
Ok, tarkoituksellisen provosoivaa sanoilla leikittelyä, mutta totta. Niin yksinkertainen totuus, että sen ymmärtävät kaikki paitsi ne jotka eivät sitä jostain syystä ymmärrä. Esimerkiksi siitä syystä, etteivät halua ymmärtää.
Nimimerkkini mukaisesti juomisen lopettamisen problematiikka on varsin tuttua. Olen nytkin eilisen jäljiltä melkein selvin päin. Uraa takana vasta/jo 12 vuotta, ja viime aikoina on alkanut kyllästyttää. Keskustelupalstoja ja kirjoja on tullut luettua, asioita mietittyä, kaljaa juotua, itseään petettyä. Tuttua varmaan aika monelle.
"Juomisen lopettaminen tapahtuu lopettamalla juominen." tai kuten nimimerkki vapautunut kirjoitti: "Minun kohdallani yksinkertaisesti vaan LOPETIN alkoholin käytön."
Kuten kaikki itsestäänselvyydet, tämäkin vaatii selityksiä. Itse olen ymmärtävinäni asian näin:
Miksi tehdä asiaa vaikeammaksi kuin se jo on? Mitä hyödyttää teoretisointi juomisesta ja sen lopettamisesta? Tai syiden etsintä? Mitä enemmän asiaa miettii sitä vaikeammaksi se tulee (ja sitten onkin otettava jotain neuvoa-antavaa). Se, että kysyn "miten voisin lopettaa?" osoittaa vain etten oikeasti edes halua - en ihan vielä, mutta aivan varmasti kohta.
Eli: Älä ajattele, että lopetat juomisen vaan yksinkertaisesti lopeta juominen. Noin niinkuin aluksi. Sen jälkeen selvitä pääsi. Helppoa - sanoa.
niin helppo se on sanoa, että 'vaan lopettaa'. Ehkä minunkin kohdallani tuli vaan mittari täyteen, että se oli jo takaraivossa jonkin aikaa muhinut se ajatus lopettamisesta. Koskaan en kuitenkaan uskonut enkä edes halunnut lopettaa.
Minulla kyllä vaikutti paljon ympäristö eli se, millaiseen joukkoon aloin ajautua: juoppoja, pummeja, väkivaltaisia juoruämmiä, jne. Niistäkin on osa jo kuollut viimeisten kahden vuoden aikana! Ehkä siinä tuli jonkinlainen itsesuojelu kuvaan. Olin jo pitkään sitä ennen kiertänyt kaukaa selvin päin kaikki paikat, joissa vahingossakin voisi törmätä kapakkatuttuihin.
Eli iloinen ja hauska nuoruuden ilonpito olikin muuttunut paikallisen baarin huuruihin. Sieltä haki itsellensä turvaa johonkin. Luuli että elämä on jotenkin vapaata ja menevää, kun pääsee kännäämään.
En minä siis enempää osaa neuvoja antaa. Tärkeintä kai on se, että ihan itse saa päättää.
oli se kun kaljoittelin aika huolella 15vuotta, ja sellainenhan jättää jo jälkensä käyttäjän kroppaan. Eräissä pirskeissä mut häiväistiin koko suvun edessä.
Juhlien seremonia mestari kuulutti näin. "te kroonista sikotautia sairastava mies siellä takarivissä. Olette mitä ilmeisimmin hönössä, joten tähän leikkiin tarvitaan teitä!"
Kaikki tiesi ketää tarkoitetiin ja silloin päätin että haistakoon kaikk....mää lopetan kaljoittelun.
Ja niin kävi...Kiitos ilkeä seremonia mestari!
Lainaamani lause oli asiayhteydestään irrallaan. Lehtijutun pointti oli muistaakseni jotain sellaista, että vaikka apua lopettamiseen (ja raitistumiseen) onkin tarjolla ja sitä kannattaa käyttää (esim. a-klinikat, aa jne.), ei se ulkoinen apu suinkaan mikään ihmelääke ole eikä kukaan oikeastaan tiedä miksi joku raitistuu ja joku toinen ei.
Eli ei kukaan voi ketään toista saada lopettamaan saati raitistumaan, itse se on tehtävä (vaikkakin ehkä pieneltä osin muiden avulla). Kuten elämässä yleisemminkin: itsepalvelu, oma vastuu. Ja se ensimmäinen askel, luulisin, on se että "yksinkertaisesti lopettaa" ja katsoo sitten päivän kerrallaan. Eikä PAKENE alkoholiin, tuntui miltä tahansa. Mutta mikäpä minä olen sanomaan... keski-ikäinen juoppo mies ilman tahtoa ja motivaatiota (anteeksi itsesääli, kuulunee krapulaan).
Ensimmäisen kirjoittajan kysymykseen en tiedä vastausta, kiinnostaisi kyllä minuakin. Olisihan se houkuttelevaa jos tähän olisi itseni ulkopuolelta tuleva helppo vastaus, joka myös toimisi. "Ahaa, näin siis pääsen eroon viinasta. Hyvä, nytpä lopetankin heti välittömästi ja elän onnellisena elämäni loppuun asti." Tässä ajattelussa on hieman sellainen maku, että paha kuningas alkoholi on aivan ilman omaa syytäni alkanut hallita elämääni ja nyt toivon että joku hyvä haltija vapauttaisi minut siitä (siis alkoholista, ei elämästä) yhdellä taikasauvan heilautuksella. En tarkoita tällä loukata ensimmäistä kirjoittajaa vaan kirjoitan omasta tilanteestani.
Tämän linkin takaa löytyy erinomainen listaus kotimaassa vaikuttavista terveydenhoito ja muista alkoholiongelmiin perehtyneistä organisaatioista:
http://www.terveys2015.fi/linkit-alkoholi.html
Jos asut ulkomailla niin varmaankin kaikissa maissa on runsaasti vastaavanlaista toimintaa.
Toki auurin osa ihmisistä selviää ongelmistaan ihan itsekseenkin, mutta apuakin on saatavilla.
Ihan oikeastiko haluat? Mieti sitä, onko sinulla motiivi jos saat avun lopettamiseen?
Viinattomuuden ahdistukseen väliaikainen apu on bentsoissa. Niitä saat lääkäriltä. Mutta se on vain väliaikainen apu - ei parannustekniikka itsessään.
Bentsojen avulla pääset kamppailemaan alkoholismiasi vastaan, se on ikäänkuin pääsylippu "kehään" jossa voit otella. Sen ottelun lopputulos määrää pääsetkö viinasta eroon vai et.
Itse kehässä sinun on sitten opeteltava elämään uusiksi, alkoholitta. Otettava alkoholin tilalle uusia asioita, tunnettava turhautumista, onttoutta ja muita asioita joita alkoholilla olet vältellyt. Se on sitä elämään opettelemista, asia jota olet alkoholilla vältellyt. Joudut keksimään tekemistä. Opettelemaan uusia ajanvietetapoja. Painimaan itsesi kanssa.
Kun olet ollut "kehässä" tarpeeksi kauan huomaatkin että kehä on laaja, se ei ole itseasiassa mitenkään rajoittava tekijä. Huomaatkin että alkoholi olikin se kehä, vankila - joka rajoitti vapauttasi. Sensijaan että tunget itsesi pulloon alatkin aukeamaan ulospäin, vapauteen.
Tämä toimii osalle. Osalle ei.
Tämän suuntaisesti olen minäkin ajatellut. Tunnistan itsessäni hyvin sen, että pakenen elämää alkoholilla. Turrutan tunteeni ym. Hauskaahan juominen ei ole ollut enää aikoihin. Oliko aluksikaan? En muista.
Eli kun ja jos pääsen alkoholista eroon, pitäisi minun sen jälkeen vielä oppia sietämään tunteitani. Suomalaiskansallisesti ilmaistuna: "Jos v*tuttaa niin v*tuttaa, mutta viinaa en p*rk*l* ota!" Edellä oletetaan, että suomalaismiehen tunneskaala on vituttaa - ei vituta. Omani on ei tunnu miltään - ei tunnu ei miltään, eli hyvin on alkoholi tehtävänsä hoitanut.
Ja ajanvietto! Kyllähän se pyörii alkoholin ympärillä, tai siis alkoholi kuuluu ikäänkuin itsestäänselvyytenä aika moneen tilanteeseen. Miten voi esim. lukea iltapäivälehteä ilman oluttölkkiä? Sukulaisia nyt ei tietenkään kukaan katsele selvinpäin. Jne. On pantava lähes koko elämä uusiksi.
Loppukevennys: Olen joskus miettinyt, että ehkä vika ei olekaan korvien välissä vaan oikean käden koukistajalihaksessa. Ratkaisu on yksinkertainen, amputoidaan käsi - tai varmuuden vuoksi molemmat. Eipä pysy enää lasi kädessä ja loppuu mäyräkoiran ulkoilutus. Mutta ei, ei riittäisi tämäkään, voihan olutta juoda pillilläkin, kunhan joku sitä kaupasta toisi.
Sinä hallitset asian hyvin, noin niinkuin teorian tasolla. Sinä se et alkoholismista paljoa tiedä, mutta hallitset asiat teoriassa.
Miksi siis kaupittelet täällä noita benzojasi. Saatko lääketeollisuudelta bonusviikkoja jollekin kelomökille. Ja kukaties muitakin palveluja sinne.
Alkoholisti ei juo viinaa vittuuksissaan tai huolimattomuuttaan. Hän ei ole teknisessä koukussa, josta selviää kun vaan lopettaa juomisen.
Hän ei tarvitse lisää benzoja sekoittamaan nuppiaan, sillä työssä käyvänä alkoholistina hän ilmeisesti on jo valmiiksi benzo-koukussakin. Siitä kiitos kuuluu sen kelomökkisi asukkaille. Ja sinulle.
Jotkut saavat bentsokoukun alkoholikoukun tilalle, mutta monille ne toimivat apukeinona juomattomuuden alkutaipaleen vaikeuksissa, ja huom. ne yksin käytettyinä eivät nuppia sekoita, vaan rauhottavat.
Ne toimivat hyvin, JOS osaa ajoissa lopettaa.
Minusta kaverin viestin asiasisältö muilta osin on kiistaton.
Juomisen tilalle on löydettävä muuta mielekästä elämän sisältöä, ja se jos mikä on yksi suurimmista kompastuskivistä, kun juomisen lopettanut tuntee olevansa tyhjän päällä ja turhautuu.
Kyllä benzot toimivatkin hyvin JOS osaa lopettaa.
Ne eivät sekoita päätä JOS jättää tosiaankin alkoholin.
JOS lehmällä olisi pyörät se olisikin maitoauto.
En tosiaankaan tunne ketään, joka olisi päässyt viinasta eroon benzojen avulla.
Sen sijaan tunnen useita, joilla oli ensin puhdas alkoholiongelma, ja joille lääkärit syöttivät benzokoukun sen lisäksi!
Sekakäyttö on Suomessa yleistä, se on Suomessa arkitodellisuutta, eduskuntaa myöten.
Vähän kai riippuu kaveripiiristäkin tutkimistuloksesi.
Älä puhu ulostetta kun et tiedä asioista kerrassaan mitään
Et takuulla ole kuullut sellaisista raitistuneista, joille bentsot ovat alkuvaiheessa olleet avuksi, ja koukkua ei ole syntynyt kun on tiedostettu riski, eli niiden käyttöä ei ole jatkettu loputtomiin.
Kuka näin raitistunut itsestään julistaisi?
Voit uskoa, hallitusti bentsojen avustamana raitistuneita on paljon.
Siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että bentsoreseptejä kirjoitetaan löyhäkätisesti, ja lääkäreiden avustuksella saa itsensä uuteen koukkuun jos potilas ravaa lääkäriltä toiseen alkoholivieroitusoireitaan valittamassa. Tällaiset tapaukset ovat yleensä sekakäyttäjiä, eli viina-bentsot-sekoituksella on ajauduttu ojasta allikkoon.
Huono kello kuuluu kauas.
Kuka on tietämäsi kansanedustaja-sekakäyttäjä?
Onko hän siis istunnoissakin viina-pilleri-pöllyssä ja pönttö sekaisin?
Äänestäjillä on oikeus tietää !!!!
että viittais ex-edustaja Tony Halmeeseen?? Jännää jos on nykyisessäkin eduskunnassa joku. Ja miksei olisi, kansakunta pienoiskoossa, heh
"Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei pystytä edes ongelmistamme"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000023802740
Ketjussa todella hyvää keskustelua,tämän palstan parasta!
Pikaisesti vilkaisten tuo vaikutti tyypilliseltä juupas-eipäs-väärin-raitistuttu-ketjulta, mutta voihan sieltä jotain ajatuksentynkääkin silti löytyä. Täytyypä tutustua paremmalla ajalla. En muistaakseni lukenut tuota silloin helmikuussa, lienen ollut kaljoittelemassa (ei, tämä ei valitettavasti ollut vitsi).
AA:sta tai muistakaan auttajista minulla ei ole kokemusta. Omalla kaupunkilaisjärjelläni olen ajatellut, että ei siitä voimattomuuden hokemisesta tosiaankaan mitään apua raitistumisessa ole, joten tuskin AA:han koskaan tutustunkaan. Vannomatta paras tietenkin. Joskus kauan sitten nuorena olin absolutisti eikä minun pitänyt juomista aloittaakaan (ei edes kiinnostanut), mutta niinpä vain kävi. Elämässä tapahtuu yllättäviä asioita.
No asiaahan tuossa ketjussa puhuttiin, kun suodatti sen turhanaikaisen riitelyn pois.
Voitaisiinko ajatella vaikka niin, että meitä juoppoja on erilaisia ja eri tasoisia - tarkoitan siis eri vaiheessa juopon uraansa. Yksi raitistumistapa sopii yhdelle ja toinen toiselle, pääasia että raitistuvat. Kolmas ei raitistu millään vaan juo itsensä hengiltä. Ja etukäteen ei voi tietää, miten kenellekin käy.
Kun noita juttuja luin, alkoi tuntua että olen vielä aika noviisi näissä juopotteluasioissa. Mutta silti toisaalta jo aivan liian pitkällä.
Kertokaapa raitistuneet, mistä teillä löytyi se kipinä, halu, tahto, motivaatio lopettamiseen. Järkisyyt tiedän kyllä, mutta eihän tämä ole järjen asia. Miten se voikin olla niin vaikeaa! Ilmeisesti juomatonta viinaa on vielä jäljellä, asiaa mystifioidakseni.
Tjaah, perjantai-ilta. Älkää juoko itseänne hengiltä, tapasi entinen työkaverini sanoa.
Lopetin koska rahat loppui, totaalisesti, kuten kunto myös. Dokaaminen muuttui vittumaisen raskaaksi duuniksi, ei sitä vaan jaksanut. Järjestellä ja sinksailla sekä laskea päiviä ja pennosia. Ja koko ajan oli jumalaton vieroituskrapulanhäntä eikä siis koskaan, tai ainakaan kokoaikaa, tarpeeksi jurria eikä enää siis fyrkkaa siihen, eikä siihen että olisi voinut olla rauhassa ja varma kännin jatkumisesta, joka välillä pääsi pakon edessä jo haihtumaankin. Oleminen oli huojuvaa hikistä haisevaa mössöä. Ei sitä urakkaa jaksanut, pinna vaan paloi ja lopetin, jollain kummallisella eri konstien sekametelisopalla. Kurjuus, köyhyys, häpeä ja pelko, sain niistä kystäkyllä. Nyt menee jo paremmin, neljän vuoden jälkeen. Kiitos anteeks.
Onnittelut siitä, että pystyit lopettamaan.
Ihan noin pitkälle en ole vielä urallani ehtinyt. Tai siis enhän minä tiedä millaista elämäsi ja juomisesi oli. Sen verran kuitenkin omaakin kokemusta on, että osaan aavistella.
Rahaa on itsellänikin palanut paljon, ja terveyskin oireilee. Työpaikka, asunto ja vaimo vielä ovat. Kyllähän se juominen alkaa tosiaan jo työstä käydä eikä siinä mitään hohtoa ole. Kurjuus ja köyhyys eivät aivan vielä vaivaa, mutta tällä menolla pian. Häpeää ja pelkoa riittää kotitarpeiksi. Ja vitutusta.
Ihmismieli on kumma kapistus. Uskottelin pitkään itselleni, että olen jokin erikoistapaus eli vain ne toiset alkoholisoituvat, enhän toki minä. Ja vitut!
Ei tässä näin pitänyt käydä. Kaikki lähti ns. sivistyneestä juomatavasta tyyliin punaviinin ja homejuuston sekakäyttö sekä pari iltaolutta silloin tällöin. Pikku hiljaa määrät ja juomakerrat kasvoivat. Tuttua varmaan useimmille alan miehille ja naisille. Ja aina kun luulee, ettei tämä tästä enää voi pahentua, niin nousee (tai pikemminkin laskeutuu) aivan uudelle juopottelun asteelle. Eli omien kokemusten ja havaintojen perusteella se sivistynyt juominen on enimmäkseen täydellistä itsepetosta. Tiedän hyvin harvoja ihmisiä, joilla se oikeasti onnistuu. Juovat niin vähän, että olisi sama olla juomatta.
Varsinaisia juomaputkia en harrasta kun kerran työssäkin käyn (paitsi loma-aikana, kuten nyt), mutta raittiita päiviä, varsinkin perättäisiä, on huolestuttavan vähän. Ja tietenkin uskottelen palaavaani kohtuukäyttöön vaikka järki sanoo että lopettaa kannattaisi. Eli tiivistetysti olen kai aika tyypillinen keskiluokkainen keski-ikäinen alkoholisoitunut mies, joka miettii mitä elämällään tekisi. Eliittijuoppo, kulissit kunnossa, mutta pään sisällä asiat päin... no tiedätte kyllä mitä.
Ehkäpä ja toivottavasti minullakin tulee tuollainen totaalikyllästyminen. Se kuuluisa oma pohja, jolloin päässä naksahtaa: "Nyt riitti juominen." Juopon logiikalla kuitenkin päättelen, että olisi jotenkin häpeällistä lopettaa - silloinhan myöntäisin, että minulla on ongelma. Käytännön tasolla ongelmana olisi sitten se, että elämäntavat pitäisi vapaa-ajan osalta laittaa aika lailla uusiksi. Mutta toisaalta, on se punaviinikin kyllä oikeasti hyvää (makuasia, myönnän) ja kun kerran 3-6 lasillista ei tunnu enää paljon missään, niin miksei sitä voisi juoda maun vuoksi?! No joo... tämä on niin tätä.
Tulipa pitkä vuodatus, toivottavasti tästä on jollekin jotain iloa tai apua. Itselleni tästä oli ainakin se hyöty, että en enää ehdi kauppaan ostamaan olutta. Menihän se krapulapäivä näinkin. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Mutta kunhan pari päivää menee, niin eiköhän iltaolut tai viinilasi taas houkuttele. Valitettavasti.
koemus: AA, 09-750200.
on tietysti uskoontulo. Sillä tavalla vakavissaan, että heittää älyn rippeet ämpäriin, jos pystyy. Jos ei pysty, voi yrittää edes teeskennellä. Rehellinen tärähtäminen on silti takuuvarmin juttu, sellainen spontaani taantuminen todellisuudesta. Ei ehkä toivottavin mutta ylivoimaisesti tehokkain keino päästä viinasta eroon, pysyvästi.
Kaikki muut keinot ovat paljon epävarmempia sekä, niin olen havainnoinut, huomattavasti epämukavampia.
ennen kuin uskoontuloa ehdotettiin.
Ja mikäpä siinä, olen nähnyt että se toimii joillakin. Riippuvuudesta toiseen. Valitettavasti kaikkivaltias jumala halusi minusta ateistin, joten minkäs teen. Usko toimii jos uskoo. Jumala on vaikka ei uskoisi.
Mutta siis vakavasti, kyllähän ihmisen maailmankatsomus voi muuttua rajustikin, ja elämä muuttua sitämyötä täysin. Viinan juonti lakkaa kiinnostamasta. Tämä ns. uskoontulo sopii joillekin.
Älyllinen rehellisyys ei kuitenkaan anna minulla periksi, ja teeskentely ei toimi. Eivätkä aivot ole vielä tarpeeksi pehmenneet. Mitä siis tehdä? Juoda lisää? Ja anteeksi näin takakäteen, jos loukkasin jonkun uskonnollisia tai uskonnottomia tunteita.
"Ota rauhallisesti vaan. Kyllä sä sieltä selviit". Muistatko tietoiskun vuosien takaa, kun ukko oli vajoamassa avantoon?
Ei kannata hötkyillä, rajut harkitsemattomat äkkikäännökset ja epärealistiset suuret lupaukset tai haaveet ne on yleensä pahasta jatkon kannalta. Kannattaa tutustua aiheeseen monelta kantilta. Vaikutat tolkkutyypiltä, kyllä sä keinot keksit.
Tän sä jo tiedätkin, mutta pistänpä silti:
http://www.paihdelinkki.fi/
Noita on miljoona muutakin linkkiä, mutta tosta nyt vois aloittaa, jos siis et sattumalta jo tiennyt.
Tolkkupa hyvinkin, mutta ei se ole tissuttelua estänyt. Niin, olen kyllä tutustunut aiheeseen viime aikoina hyvinkin monelta kantilta. Luulisin, että jo riittävän monelta, ei kai se enää lukemalla ja ajattelemalla parane. Lopettamisen teoria on siis periaatteessa hanskassa, mutta käytäntö... no, yritystä puuttuu. Jokin viimeinen sysäys tai... ymmärtänet. No jos suomeksi sanotaan, niin en ihan vielä haluaisi lopettaa. Mutta kohta. Juuri nyt, kun pää on selvä, lopettaminen tuntuu itsestäänselvän erinomaiselta vaihtoehdolta. Mutta antaapa olla, kunhan päivä pari menee. No, tänään ajattelin olla juomatta. Huomisesta en tiedä.
Päihdelinkkiä on tullut luettua paljonkin, siellä niitä tolkun tuntuisia kirjoittajia riittää. Voin kyllä suositella muillekin. Alun perin päädyin plinkkiin, kun tolkkuna miehenä etsin promillelaskuria - kuka sitä nyt promilleissa ajaa. Niinpä niin.
Noista äkkikäännöksistä, lupauksista ja haaveista olen aika pitkälle samaa mieltä. Kun on alun toistakymmentäkin vuotta juonut, ei elämän melko totaalinen muuttaminen noin vain tapahdu. Epärealismi on pahasta. Jos sallit pilkunviilaamisen, niin sanoisin kuitenkin, että harkitut äkkikäännökset ja realistiset lupaukset ja haaveet saattavat hyvinkin olla paikallaan.
Mutta tämä on tätä sanojen pyörittelyä, tämän minä osaan, ja sitä kautta itselleni valehtelun. Tosiasia on se, että en hallitse juomistani, ja tiedän että minun pitäisi se lopettaa, mutta en ihan vielä haluaisi. Ei mitään tolkkua. Arvaus: sama on tuttua hyvin monelle lukijalle.
TÄNÄÄN oikea päivä tehdä päätös: En tarvitse alkoholia.
Kun sinulla se kaljan kanssa läträäminen varmaankin vielä jatkuu päätellen nikistä "tuleva ex-kaljasieppo"
Mistä tiedät olevasi "tuleva"?
Josko käykin niin, että oikea nikki olisi "aina oleva kaljasieppo."
Kyllä se paatunein ateistikin tulee synnintuntoon, ja voi jopa raististuakin, kun tuosta tarpeeksi opiskelee miten asiat on:
http://www.suomenaa.fi/askeleet_perinteet.html
sanovat sydämen murtumiseksi. Pumppu toki pelaa, mutta sydän murtui kauan sitten. Eka huikka on jäänyt ottamatta siitä päivästä alkaen, kun omat voimat loppuivat.
Miehelläni ainakin auttoi kun hän kävi kaksi kuukautta päihdepoliklinikalla...hänkin joi kun sieni,mutta on nyt ollut yli kaksi vuotta raittiina. =)
Kakkaa
Mene AA.n
Onko aloittaja päässyt jo eroon viinasta?
Hei kaikki! Olen korkeakouluopiskelija ja viinan juontini on lähtenyt aivan käsistä viimeisen parin kuukauden aikana. Tein sopimuksen saatanan kanssa ja joudun jatkamaan tätä rataa seuraavat 2v. Kuinka pääsisin eroon tästä?
Terv. AA-kerhon tuleva jäsen
Latu auki
Kuukausi ja kaksikin on helppo olla juomatta. Siinä kun on selvänä sitten keräillyt itseään ja ollut energisempi, ja yrittänyt viedä elämää eteenpäin siinä kuitenkaan onnistumatta, niin tulee taas kysyneeksi itseltään, että mitäpä hyötyä päihteettömyydestä on?
013 auki ja elämä tuntuu ihanalta ainakin muutaman tunnin.
Asiahan on myös niin, että elämäntavat ovat arkipäivinä terveelliset ja juopottelu keskittyy yksinomaan viikonloppuihin.
Olen normaalipainoinen, jopa hyvällä peruskunnolla varustettu.
Joten juomattomuus ei tarjoa mitään äärimmäistä muutosta, ainoastaan vähän tasapaksuisempaa vitutusta.
Niimpä. Jos nyt Valtion ja kunnan kustantaman maatalousammattikoulun työnohjaajan työ lasketaan ns. korkeasti koulutettujen virkojen piiriin.
Seurasin läheltä työsssäoloasi. Koskaan et saanut varoitustakaan alkoholin käytöstä työ-tai vapaa-aikana ennen eläkkeelle siirtymistäsi n. 20 vuotta sitten.
Aloittajan teksti on parantumattoman sontasepon vaikerrusta. Jätä työ ja perhe. Ostarin jengissä opit juomaan itse tehtyjä virvokkeita ja huoltoasemien korvikkeita. Jo parin kuukauden kuluttua paha maailma on muisto vain liikkuessasi opaskoiran kanssa Alkoon kuluttamaan eläkepennosia. Opit asumaan kadulla, kunnes pääset asuntolaan. Hyvä elämä odottaa sinua meren äärellä merirastialla.
aaaaaaaaaaa minä raisgaan sinut eroon wiinasta aaaaaaaa
Minä vaan lopetin juopottelun ja menin työhaastatteluun.
Töissä on oltu 5 vuotta sen jälkeen.