Olin 2 vuotta sitten mielisairaalassa potilaana.
Mulle jäi siitä kammottavat kokemukset. Olen aika
liikunnallinen ihminen ja pidän ulkoilemisesta
luonnossa. Koin olevani vankina sisällä. Sain 2
kertaa päivässä olla ulkona 15 min. Miehet ja
naiset ovat samalla osastolla. Mielestäni se ei
ole hyvä asia. Huoneiden ovissa oli ikkunat ja
vaatteiden vaihto tapahtui käytävillä olevien
ihmisten silmien alla. Omat tavarat hävisivät,
koska ei ollut lukollista paikkaa, missä niitä
olisi säilyttänyt. Ja henkilökunnalla oli aina
kiire. Aivan liian vähän resursseja huolehtia
siitä määrästä potilaita. Jossakin olisi
kehitämisen aihetta. Mitä kokemuksia teillä
muilla on Suomen mielenterveyshoidon tasosta?
Omaisena tai potilaana olemisesta. Olen kuullut
että esimerkiksi Italiassa ei ole edes suljettuja
laitoksia.
Mulle jäi siitä kammottavat kokemukset. Olen aika
liikunnallinen ihminen ja pidän ulkoilemisesta
luonnossa. Koin olevani vankina sisällä. Sain 2
kertaa päivässä olla ulkona 15 min. Miehet ja
naiset ovat samalla osastolla. Mielestäni se ei
ole hyvä asia. Huoneiden ovissa oli ikkunat ja
vaatteiden vaihto tapahtui käytävillä olevien
ihmisten silmien alla. Omat tavarat hävisivät,
koska ei ollut lukollista paikkaa, missä niitä
olisi säilyttänyt. Ja henkilökunnalla oli aina
kiire. Aivan liian vähän resursseja huolehtia
siitä määrästä potilaita. Jossakin olisi
kehitämisen aihetta. Mitä kokemuksia teillä
muilla on Suomen mielenterveyshoidon tasosta?
Omaisena tai potilaana olemisesta. Olen kuullut
että esimerkiksi Italiassa ei ole edes suljettuja
laitoksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä olin paikallisessa mielisairaalassa 3 vuotta yhteen menoon.Täällä osastoilla naiset ja miehet on samassa ja olen samaa mieltä , että ei oo hyvä asia.Yksi ja sama mies potilas raiskasi mut kolme kertaa ja asialle ei tehty mitään.Mulle vaan väkisin piikkejä takamukseen että olen hiljaa.
Ei täällä ainakaan ole puute hoitajista vaan siitä että he ovat välinpitämättömiä ja eivät ole kutsumus ammatissaan.Heille on tärkeämpää juoruilu , kahvin juonti ja potilaitten turruttaminen lääkkeillä, että pääsevät helpommalla.Olisipa nähneet mun lääke määrän.Se oli ihan järjetön ja enimmäkseen tuo 3 vuotta on pimennössä lääke määrän takia.Oli pakko ottaa lääkkeet tai ne pantiin piikkeinä ja sit ei muutakuin lepareihin.
Toisaalta , ku olin niin huonossa kunnossa niin sairaala pelasti mut , mutta silloin kun olen ollu sairaalassa masennuksen takia niin siitä ei oo apua päinvastoin.Ei auteta ja jutella vaan ainoastaa annetaan sun olla masennuksessa.