Koska edellinen kirjoitukseni poistettiin, teen uuden yrityksen, jonka aion tällä kertaa säästää tietokoneeseeni.
Aloitin poistetun tekstini nimimerkillä: "Kaikki on totta".
Se pätee edelleenkin.
Käytän omaa nimeäni, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Kerronhan vain TAPAHTUNUTTA ASIAA. Ehkä se auttaa uskomaan, että en kerro satuja, vaan tapahtunutta asiaa.
Muutimme Oulusta Ruotsiin, jossa v.1969 päädyimme Luulajaan josta sain mainosmiehen toimen. Saimme heti yhteyden Luulajan ja Morjärven uskovaisiin ja meidät otettiin vastaan rakkaudella. Joka toinen viikko oli seurat Luulajassa, ja joka toinen viikko Morjärvellä.
Vielä Oulussa, ja myöhemmin Oulunsalossa asuessamme aloin huomata sellaista "vikovaa henkeä". Tai sanoisinko "hengen haistelua".
Luulajan/Morjärven seurakunnassa olimme kuin linnunpoikaset äiteomon hoivassa.
Jo ensimmäisissä seuroissa huomasimme, että siellä uskottiin Jumalan sanan ja Lutherin opin mukaisesti. Morjärven seurasali oli, Larssonien entisen kodin olohuoneessa, jonne mahtui jotakin sata sanankuulijaa.
Aina jäi lämmin tunne sydämeen kun seurat loppuivat. Saarnattiin elävää ja puhdasta Jumalan evankeliumia.
Riidoista, jotka Suomessa olivat jo alkaneet, emme tietäneet mitään. Me vain kilvoittelimme panemaan pois OMAT syntimme Jeesuksen nimessä ja veressä
Kiitosäänet kaikuivat jokaisissa seuroissa. Meillä oli keskinäinen rauha ja rakkaus.
Joku, en tiedä kuka, oli kuitenkin "Juudas", joka otti SRK:n yhteyttä ja pyysi heitä tulemaan Luulajaan pitämään "hoitokokousta".
Yllätyimme täysin SRK:n kirjelmästä, (muistaakseni v. 1972, 73.) jossa he kertoivat "kuulleensa", että seurakuntamme jäsenillä on kodeissaan televisioita.
Seurakuntamme "vanhimmat" vastasivat kirjeeseen ja toivottivat SRK:n miehet tervetulleeksi.
Ennen näitä tapahtumia, joista aion kertoa, olivat SRK:n saarnamiehet aina kehuneet kuinka mukava oli tulla Morjärvelle, koska meillä oli niin lämmin henki ja hyvä keskinäinen uskonrakkaus.
Pidettiin siis ensimmäinen kokous Luulajassa, jossa oli mukana myös Morjärven seurakunnan jäseniä.
Poissa oli se entinen rakkaus, jota puhujaveljet aina olivat ylistäneet.
Torniosta tuli H.....nen, ja eräs muu jonka nimeä en enää muista. Huomasimme heti sen vaativan hengen, että tuli tehdä eriseurasta parannus.
Puheenvuoroja käytettiin ahkeraan ja tehtiin parannusta TV:n katselusta, koska ainakin me nuoremman polven edustajat olimme sitä - ainakin joskus katselleet, tosin kyläillessämme kodeissa joissa oli TV.
Kokous päättyi siihen, että "H" ja se toinen mies, sanoi välittävän kokouksen kulun SRK:lle Ouluun.
Kohta tuli SRK:lta kirje, jossa K....mäki kirjoitti, mielestäni, suorastaan loukkaavan kirjeen seurakunnillemme. Hän syytti esimerkiksi erästä tulkkiamme siitä, että hän "ei tulkinnut saarnoja oikein, vaan laittoi niihin omiaan".
Hän nimitteli kyseistä tulkkia "tutisevaksi ja hourailevaksi".
Voin kertoa, että hän tarkoitti rakasta uskonveljeämme Viktor S:ää. Alunperin ruotsinkielinen, mutta joka oli opetellut suomenkielen niin hyvin, että pystyi toimimaan tulkkina.
Eniten minua siinä K......en kirjeessä loukkasi maininta "tutisevasta ja hourailevasta tulkistamme. Olen jälkeenpäin nähnyt asian näin: K......ki, entisenä armeijan "kapiaisena", oli tottunut sotilaalliseen kuriin.
Kun siis Viktor S:llä, silloin tällöin sanat ikäänkuin takertuivat kurkkuun (sekin parkinsonin sairauden seurausta), jolloin hän joutui rykimään kurkkunsa selväksi, ajatteli ehkä entinen "kapianen", että mies "hourailee".
Useimmat puhujaveljet, ainakin he, jotka osasivat jakaa sanomansa "sopivan" mittaisiin lauseisiin, malttoivat odottaa kunnes tulkki oli ennättänyt kääntää tekstin ruotsinkielelle.
Ehkä tämä ärsytti kyseistä Ki......keä, koska hän ei ymmärtänyt, että on mahdotonta pystyä tulkita pari kolme lausetta yhteen syssyyn.
Kerrottakoon, että tulkkimme Viktor sairasti Parkinssonin sairautta, joten hänen kätensä vapina oli seurausta parantumattomasta sairaudesta.
Se oli suoranainen häpäisy ja loukkaus, meitä aina uskollisesti palvellutta tulkkiamme kohtaan.
Hallitsen sitäpaitsi, sekä ruotsin kuin suomenkin kielen kokolailla hyvin, olenhan entinen niin sanottu "sotalapsi", jonka vuoksi ruotsinkielentaitoni on parempi kuin suomenkieli. (Olenhan asutut Ruotsissa yhteensä yli 45 vuotta) En siis KOSKAAN huomannut tulkkimme lisänneen saarnaan "omiaan".
Järjestettiin toinen kokous, johon tietysti tuli taas SRK:n valittuja miehiä.
Televisiokysymys tuntui olevan kaikkein tärkein "hoidettava" asia. Kokouksessa esitettiin kysymyksiä. "Eikö saa edes urheilua seurata TV:stä?"
Oli parannuksen tekijöitä siitäkin "synnistä".
Luulajan seurakunnassa oli yhdellä naisopettajalla TV. Hän sanoi katsovansa vain UR, eli Ruotsin Radion (Utbildningsradion) ohjelmia, koska hän tarvitsi niitä opettajan toimessaan. Hänelle vastattiin: "Joko luovut TV:stä, tai et enää kuulu Jumalan lasten joukkoon". Hänelle tarjottiin vaihtoehdoksi - ammatin vaihto. Hän lähenteli eläkeikää!
Välihuomautus: Koko Luulajan/Morjärven seurakunnissa hän oli AINUT jolla oli TV.
Saimme kuitenkin kohta kuulla suoranaista valhetta.
Tornion RY:llä oli eräässä saarnassa mainittu:
"Jos Luulajan ja Morjärven televisiot koottaisiin kasaan ja sytytettäisiin niistä kokko - näkyisi se roihu tänne Tornioon asti". (väimatkaa noin 80 km.)
Jo tämän kokouksen päättyessä oli niitä, jotka eivät erotessamme enää toivottaneet "Guds frid", eli Jumalan rauhaa.
Oli selvästi havaittavissa, että se entinen, niin rakas ja kotoinen seurakuntamme oli hajautumassa. Oli vain kysymys siitä - kumpaanko puoleen kuuluit?
Kolmannessa kokouksessa ilmoitti Morjärven seurakunnan vanhin, Sigurt Johansson, pitkän miettimisen ja Jumalan sanan tutkimisen jälkeen seurakuntamme yhteisen kannan:
SRK:n nykyinen oppi on Jumalan sanan vastaisista, "ihmisoppia ja lakihenkeä".
Täytyy tässä yhteydessä mainita, että olimme mekin "viittä vaille" hyväksymässä SRK:n määräykset, muka Jumalan sanana.
Tietysti kaikki tällainen oli henkisesti tavattoman koettelevaa. Istuin yökaudet - lukien raamattua ja Lutherin kirkkopostillaa. Mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että "nyt on SRK mennyt hakoteille".
Eräs, ehkä koko hajaannuksen päämiehiä oli Heikki.S. Jokainen tietää ketä tarkoitan. Muita "myötänuolijoita" olivat muun muassa Einari L, everstiluutnantti "R.......nen"
Olimme sen jälkeen pakanoita ja eriseuraisia. kaikki yhteydenpito SRK:n puolelta loppui siihen.
Jatkoimme kuitenkin seurojen pitoa, aivan kuin ennenkin. Suomesta saapui saarnamiehiä, jotka hekään eivät hyväksyneet sitä "uutta, vierasta henkeä", joka oli tullut "pyhään sijaan".
Voin kertoa, itse paikan päällä olleena, kuinka veljemme Paavo Sillanpää, kuunnellessaan erään toisen veljen saarnaa, liikuttui niin, että rupesi kiittämää Herraa Jeesusta Kristusta.
Istuin hänen vieressä juuri silloin, ja pelkäsin, että hän saattaisi saada sydänkohtauksen. Hän oli tulipunainen kasvoiltaan, mutta huomasin, että hän eli autuuden ja rauhan sanoman tuottamassa - täydellisessä ilossa.
Hannu Karposta vielä hieman.
Tunnen hänet henkilökohtaisesti. Olimme Haminan AU koulun samalla kurssilla v. 1960)
Opin tuntemaan hänet erittäin sympaattisena, rehellisenä ja oikeudenmukaisena miehenä. Hän oli jo ennen armeijaa ollut jonkin aikaa mukana TV-hommissa.
Siis, kaikki se mitä Hannu Karpon ohjelmassa kerrotaan - on TÄYTTÄ TOTTA!
Voiko kukaan väittää vastaan, koska hän vain kuvailee millaista se SRK:n oppi oli hänen tehdessään ohjelman.
Loppukaneetiksi sanoisin:
On tietysti niitä, jotka eivät tiedä, tai usko todeksi sitä mitä tässä kerron. On minulla kuitenkin yksi, ja kaikkein parhain todistaja siitä, että kertomani on totta - nimittäin - Jumala taivaassa.
Ihmettelen vain, miksi meitä nyt, yli 30 vuoden jälkeen aletaan houkutella takaisin? Siis 30 vuoden TÄYDELLISEN VAIKENEMISEN jälkeen!
Eihän näistä asioista saanut keskustella SRK:laisten kanssa ollenkaan, vaan sanottiin heti, että olette eriseurasia koska ette ole Jumalan seurakunnalle kuuliaisia.
Niin, emme olleet sitä. Olimme kuuliaisia vain Jumalan Pyhälle Sanalle.
Meitä alettiin nimittää "sillanpääläisiksi" ja amerikan vastaavat uskovaiset saivat nimen "töröläläiset".
Toivotan siis lopuksi Jumalan rauhaa teille kaikille.
Rienaamista, saattaa joku sanoa. Miksi niin? Eihän ole mitään väärää, päinvastoin, jos toivottaakin Jumalan rauhaa!
Se "Jumalan rauhan toivotus" oli kuitenkin yleisesti käytössä - reformaation jälkeisinä aikoina. Kun tultiin tupaan kuin tupaan - toivotettiin Jumalan Rauhaa.
Näin vielä Ruotsin Lapissakin, kun Laestadius alkoi vaikuttaa saamekansan keskuudessa.
Aloitin poistetun tekstini nimimerkillä: "Kaikki on totta".
Se pätee edelleenkin.
Käytän omaa nimeäni, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Kerronhan vain TAPAHTUNUTTA ASIAA. Ehkä se auttaa uskomaan, että en kerro satuja, vaan tapahtunutta asiaa.
Muutimme Oulusta Ruotsiin, jossa v.1969 päädyimme Luulajaan josta sain mainosmiehen toimen. Saimme heti yhteyden Luulajan ja Morjärven uskovaisiin ja meidät otettiin vastaan rakkaudella. Joka toinen viikko oli seurat Luulajassa, ja joka toinen viikko Morjärvellä.
Vielä Oulussa, ja myöhemmin Oulunsalossa asuessamme aloin huomata sellaista "vikovaa henkeä". Tai sanoisinko "hengen haistelua".
Luulajan/Morjärven seurakunnassa olimme kuin linnunpoikaset äiteomon hoivassa.
Jo ensimmäisissä seuroissa huomasimme, että siellä uskottiin Jumalan sanan ja Lutherin opin mukaisesti. Morjärven seurasali oli, Larssonien entisen kodin olohuoneessa, jonne mahtui jotakin sata sanankuulijaa.
Aina jäi lämmin tunne sydämeen kun seurat loppuivat. Saarnattiin elävää ja puhdasta Jumalan evankeliumia.
Riidoista, jotka Suomessa olivat jo alkaneet, emme tietäneet mitään. Me vain kilvoittelimme panemaan pois OMAT syntimme Jeesuksen nimessä ja veressä
Kiitosäänet kaikuivat jokaisissa seuroissa. Meillä oli keskinäinen rauha ja rakkaus.
Joku, en tiedä kuka, oli kuitenkin "Juudas", joka otti SRK:n yhteyttä ja pyysi heitä tulemaan Luulajaan pitämään "hoitokokousta".
Yllätyimme täysin SRK:n kirjelmästä, (muistaakseni v. 1972, 73.) jossa he kertoivat "kuulleensa", että seurakuntamme jäsenillä on kodeissaan televisioita.
Seurakuntamme "vanhimmat" vastasivat kirjeeseen ja toivottivat SRK:n miehet tervetulleeksi.
Ennen näitä tapahtumia, joista aion kertoa, olivat SRK:n saarnamiehet aina kehuneet kuinka mukava oli tulla Morjärvelle, koska meillä oli niin lämmin henki ja hyvä keskinäinen uskonrakkaus.
Pidettiin siis ensimmäinen kokous Luulajassa, jossa oli mukana myös Morjärven seurakunnan jäseniä.
Poissa oli se entinen rakkaus, jota puhujaveljet aina olivat ylistäneet.
Torniosta tuli H.....nen, ja eräs muu jonka nimeä en enää muista. Huomasimme heti sen vaativan hengen, että tuli tehdä eriseurasta parannus.
Puheenvuoroja käytettiin ahkeraan ja tehtiin parannusta TV:n katselusta, koska ainakin me nuoremman polven edustajat olimme sitä - ainakin joskus katselleet, tosin kyläillessämme kodeissa joissa oli TV.
Kokous päättyi siihen, että "H" ja se toinen mies, sanoi välittävän kokouksen kulun SRK:lle Ouluun.
Kohta tuli SRK:lta kirje, jossa K....mäki kirjoitti, mielestäni, suorastaan loukkaavan kirjeen seurakunnillemme. Hän syytti esimerkiksi erästä tulkkiamme siitä, että hän "ei tulkinnut saarnoja oikein, vaan laittoi niihin omiaan".
Hän nimitteli kyseistä tulkkia "tutisevaksi ja hourailevaksi".
Voin kertoa, että hän tarkoitti rakasta uskonveljeämme Viktor S:ää. Alunperin ruotsinkielinen, mutta joka oli opetellut suomenkielen niin hyvin, että pystyi toimimaan tulkkina.
Eniten minua siinä K......en kirjeessä loukkasi maininta "tutisevasta ja hourailevasta tulkistamme. Olen jälkeenpäin nähnyt asian näin: K......ki, entisenä armeijan "kapiaisena", oli tottunut sotilaalliseen kuriin.
Kun siis Viktor S:llä, silloin tällöin sanat ikäänkuin takertuivat kurkkuun (sekin parkinsonin sairauden seurausta), jolloin hän joutui rykimään kurkkunsa selväksi, ajatteli ehkä entinen "kapianen", että mies "hourailee".
Useimmat puhujaveljet, ainakin he, jotka osasivat jakaa sanomansa "sopivan" mittaisiin lauseisiin, malttoivat odottaa kunnes tulkki oli ennättänyt kääntää tekstin ruotsinkielelle.
Ehkä tämä ärsytti kyseistä Ki......keä, koska hän ei ymmärtänyt, että on mahdotonta pystyä tulkita pari kolme lausetta yhteen syssyyn.
Kerrottakoon, että tulkkimme Viktor sairasti Parkinssonin sairautta, joten hänen kätensä vapina oli seurausta parantumattomasta sairaudesta.
Se oli suoranainen häpäisy ja loukkaus, meitä aina uskollisesti palvellutta tulkkiamme kohtaan.
Hallitsen sitäpaitsi, sekä ruotsin kuin suomenkin kielen kokolailla hyvin, olenhan entinen niin sanottu "sotalapsi", jonka vuoksi ruotsinkielentaitoni on parempi kuin suomenkieli. (Olenhan asutut Ruotsissa yhteensä yli 45 vuotta) En siis KOSKAAN huomannut tulkkimme lisänneen saarnaan "omiaan".
Järjestettiin toinen kokous, johon tietysti tuli taas SRK:n valittuja miehiä.
Televisiokysymys tuntui olevan kaikkein tärkein "hoidettava" asia. Kokouksessa esitettiin kysymyksiä. "Eikö saa edes urheilua seurata TV:stä?"
Oli parannuksen tekijöitä siitäkin "synnistä".
Luulajan seurakunnassa oli yhdellä naisopettajalla TV. Hän sanoi katsovansa vain UR, eli Ruotsin Radion (Utbildningsradion) ohjelmia, koska hän tarvitsi niitä opettajan toimessaan. Hänelle vastattiin: "Joko luovut TV:stä, tai et enää kuulu Jumalan lasten joukkoon". Hänelle tarjottiin vaihtoehdoksi - ammatin vaihto. Hän lähenteli eläkeikää!
Välihuomautus: Koko Luulajan/Morjärven seurakunnissa hän oli AINUT jolla oli TV.
Saimme kuitenkin kohta kuulla suoranaista valhetta.
Tornion RY:llä oli eräässä saarnassa mainittu:
"Jos Luulajan ja Morjärven televisiot koottaisiin kasaan ja sytytettäisiin niistä kokko - näkyisi se roihu tänne Tornioon asti". (väimatkaa noin 80 km.)
Jo tämän kokouksen päättyessä oli niitä, jotka eivät erotessamme enää toivottaneet "Guds frid", eli Jumalan rauhaa.
Oli selvästi havaittavissa, että se entinen, niin rakas ja kotoinen seurakuntamme oli hajautumassa. Oli vain kysymys siitä - kumpaanko puoleen kuuluit?
Kolmannessa kokouksessa ilmoitti Morjärven seurakunnan vanhin, Sigurt Johansson, pitkän miettimisen ja Jumalan sanan tutkimisen jälkeen seurakuntamme yhteisen kannan:
SRK:n nykyinen oppi on Jumalan sanan vastaisista, "ihmisoppia ja lakihenkeä".
Täytyy tässä yhteydessä mainita, että olimme mekin "viittä vaille" hyväksymässä SRK:n määräykset, muka Jumalan sanana.
Tietysti kaikki tällainen oli henkisesti tavattoman koettelevaa. Istuin yökaudet - lukien raamattua ja Lutherin kirkkopostillaa. Mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että "nyt on SRK mennyt hakoteille".
Eräs, ehkä koko hajaannuksen päämiehiä oli Heikki.S. Jokainen tietää ketä tarkoitan. Muita "myötänuolijoita" olivat muun muassa Einari L, everstiluutnantti "R.......nen"
Olimme sen jälkeen pakanoita ja eriseuraisia. kaikki yhteydenpito SRK:n puolelta loppui siihen.
Jatkoimme kuitenkin seurojen pitoa, aivan kuin ennenkin. Suomesta saapui saarnamiehiä, jotka hekään eivät hyväksyneet sitä "uutta, vierasta henkeä", joka oli tullut "pyhään sijaan".
Voin kertoa, itse paikan päällä olleena, kuinka veljemme Paavo Sillanpää, kuunnellessaan erään toisen veljen saarnaa, liikuttui niin, että rupesi kiittämää Herraa Jeesusta Kristusta.
Istuin hänen vieressä juuri silloin, ja pelkäsin, että hän saattaisi saada sydänkohtauksen. Hän oli tulipunainen kasvoiltaan, mutta huomasin, että hän eli autuuden ja rauhan sanoman tuottamassa - täydellisessä ilossa.
Hannu Karposta vielä hieman.
Tunnen hänet henkilökohtaisesti. Olimme Haminan AU koulun samalla kurssilla v. 1960)
Opin tuntemaan hänet erittäin sympaattisena, rehellisenä ja oikeudenmukaisena miehenä. Hän oli jo ennen armeijaa ollut jonkin aikaa mukana TV-hommissa.
Siis, kaikki se mitä Hannu Karpon ohjelmassa kerrotaan - on TÄYTTÄ TOTTA!
Voiko kukaan väittää vastaan, koska hän vain kuvailee millaista se SRK:n oppi oli hänen tehdessään ohjelman.
Loppukaneetiksi sanoisin:
On tietysti niitä, jotka eivät tiedä, tai usko todeksi sitä mitä tässä kerron. On minulla kuitenkin yksi, ja kaikkein parhain todistaja siitä, että kertomani on totta - nimittäin - Jumala taivaassa.
Ihmettelen vain, miksi meitä nyt, yli 30 vuoden jälkeen aletaan houkutella takaisin? Siis 30 vuoden TÄYDELLISEN VAIKENEMISEN jälkeen!
Eihän näistä asioista saanut keskustella SRK:laisten kanssa ollenkaan, vaan sanottiin heti, että olette eriseurasia koska ette ole Jumalan seurakunnalle kuuliaisia.
Niin, emme olleet sitä. Olimme kuuliaisia vain Jumalan Pyhälle Sanalle.
Meitä alettiin nimittää "sillanpääläisiksi" ja amerikan vastaavat uskovaiset saivat nimen "töröläläiset".
Toivotan siis lopuksi Jumalan rauhaa teille kaikille.
Rienaamista, saattaa joku sanoa. Miksi niin? Eihän ole mitään väärää, päinvastoin, jos toivottaakin Jumalan rauhaa!
Se "Jumalan rauhan toivotus" oli kuitenkin yleisesti käytössä - reformaation jälkeisinä aikoina. Kun tultiin tupaan kuin tupaan - toivotettiin Jumalan Rauhaa.
Näin vielä Ruotsin Lapissakin, kun Laestadius alkoi vaikuttaa saamekansan keskuudessa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ähää valvoja
Todella hyvä, että jaksoit uudelleen kirjoittaa. Kommentoin viestiäsi jo eilen, mutta sehän häipyi taivaan tuuliin.
Olen Lauri Pietilän kirjasta lukenut selostuksen noista ajoista. Siitä miten teitä siellä hoidettiin.
Minä olen yksittäistapaus omalla paikkakunnallani ja suvussani, joten minulla ei ole ollut aikaisemmin tietoa siitä, miten laaja-alaista ja karmeaa tuo SRK:n hoito-operaatio on ollut silloin. Ei mitään pieniä ylilyöntejä, vaan täydellinen tainnutus!
näinhän meitä neuvotaan! Nyt juttu on kovalevylläni..
Alpolle suurimmat kiitokset ja voinhan välittää viestisi (vaikka ilman nimeä) Helsingin Yliopistoon?
Siinä keskustelussa mahdollisista erotuspäätöksistä ihmisille. Laitan sen linkin tähän mistä selviää, että sellaisia päätöksiä on ihmisille annettu.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/hoito.html
Toivotaan nyt, että sefu ei kennenkään pyynnöstä tätä keskutelua poista, ei sinun (jos poistopyyntö menee nimelläsi) eikä muidenkaan!
Toivoisin Alpo että antaisit kertomuksesi tutkimuskäyttöön.
Riippuu vain siitä, minkälaisiin tutkimuksiin sitä käytetään.
Olenhan rehellisesti ja omantunnontarkasti yrittänyt kertoa vanhoillislaestadiolaisuuden historiaa - omalta kohdaltani. Kuitenkaan ottamatta kantaa - puoleen tai toiseen. Olen vain kertonut mitä ITSE olen kokenut.
Tietysti asiasta voitaisiin tehdä jos minkälaisia väitöskirjoja.
Nämä "hoitokokoukset" koskettavat kuitenkin minua läheisellä tavalla. Olenhan ollut, niiden johdosta, terapiahoidossa jo parin vuoden ajan.
Alan vähitellen ymmärtää, että se, mitä lapsena meille - jonkinlaisena "Jumalan Pyhänä Sanana" opetettiin - ehkä onkin niin subjektiivistä oppia, jota ihmisjärki ei voi ottaa omakseen.
Olen edelleenkin "kiinni" siinä vanhoillislaestadiolaisuuden uskossa, josta vain vaivoin, ja työläästi olen irtautumassa.
Yritän ajatella, että ihmiselle on luotu aivot millä ajatella.
Saat mielellään ottaa minuun yhteyttä, rakentavassa mielessä.
Minullekin on selvinnyt vasta viime viikkoina, että olemme olleet TUHOISAN KULTIN eli lahkon orjuudessa.
Vanhoillislestadiolainen herätysliike alkoi synkän vaelluksensa lahkoksi silloin kun se erotti liki 100 pappia 1960-luvun alussa. Tuhoisaksi lahko muuttui vähin erin yhä lisääntyvien, tarkentuvien ja tiukentuvien "seurakunnan yhteisten päätösten" myötä. Tuhoisuus saavutti huippunsa ns. hoitokokouksissa. Sen jälkeen onkin ollut peittelyn, selittelyn ja suoran valehtelun aikaa vuodesta 1979 alkaen.
Surullista, mutta sisäisesti vapauttavaa on ollut tajuta kaikki tuo.
olen muutamien kanssa ajatellut ja jutellut 70-luvulta lähtien lahko-opista; olemme yrittäneet laajemmallekin levittää ajatusta huonoin tuloksin. Eivät ole yleisönosastoihin kannanottomme päässeet. Hoitokokouksista on paljon tietoakin, tosin useimmat "lähteet" ovat jo manan mailla, mutta kertomuksia on tallella. Omassa uskossa ylösnousemukseen nukkuivat pois, eivätkä kaivanneet srk:n "siunausta".
Ei kestä srk-historia ohmisoikeusrikoksien valossa tarkastelua eikä kestä talous vastaantulevia korvauksia. Onneksi nykykirkossa on valmius ottaa lahkohenkisyys pikaisestikin käsittelyyn; verkkokeskustelut ja kansalaismielipiteet suorastaan painostavat siihen.
Samoin Leena olen minä tuntenut valtavan vapautuksen tunteen kun tajusin saman kuin sinä, vaikka olen varmasti sinua vuosikymmenet nuorempi.
internetillä tervehdyttävä vaikutus!
Vaikka me juttelemma nimettöminä ja joku uskaltaa jopa omalla nimellään (kiitos!), samat asiat ovat painaneet mieliämme ja jakamalla ne saamme jotain itsellemme.
Kun antaa, saa itsekin! Siinä joka suhteeseen sopiva periaate-olipa ihmissuhde tai mielipiteen vaihto jne. kyseessä.
niin...rikasta, jos vl-liike olisi herätysliike eikä lahko. Kun itse kasvoi siinä lapsena 50-luvulla ja muistaa sen suvaitsevaisuuden ja totuudellisuuden, ei voi olla kuin surullinen sen nykyisestä tilasta. Mutta siitä on kiitollinen, että lapsensydämeen jäi silloin totuudensiemen, joka sai kasvaa..puuksi.
Ainakin Helsingin yliopistossa vastaanotetaan kertomuksianne. Helsingissä tutkitaan hengellistä väkivaltaa ja sitähän tässä pitkälti on kyse. Laittakaa linkin takaa löytyvään osoitteeseen postia.
(Eiköhän joku muukin yliopisto ala pian tutkia asiaa.)
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/haastattelupyynnot.html#marianne
kyllä näin on:)hyvää kevättä kaikille!
Koitteko te nämä hoitokokoukset "myönteisiksi", niinkuin SRK:n nykyinen päällikkö tietää ihmisten ne "yleensä" kokeneen?
Tuhannet kiitokset kaikista positiivisista ja myötämielisistä palautteista.
Esiinnyn omalla nimelläni, koska en näe syytä minkäänlaiseen salailuun. Onhan kysymys AUTUUDESTA.
Olen saanut monta henkilökohtaista, kannustavaa "meiliä" sähköpostiosoitteeseeni. Kiitos teille lähettäjille!
Jatkakaa samalla tavalla: Osoite on: [email protected].
SRK:n herruus vanhoillislaestadiolaisuudessa täytyy murtaa. Onhan se sitä väärää vanhurskautta josta Raamatun Pyhät sanat varoittavat viimeisten aikojen kiusauksina.
Sinä, joka olet joutunut erotetuksi seurakunnasta. Älä kiellä uskoasi Jeesukseen Kristukseen. Vaella samalla korpitiellä, ehkä yksinkin, kuitenkaan kieltämättä uskoasi, koska se on ainoa lanka entiseen - lapsuudenaikaiseen uskoosi.
Usko siis vain samalla tavalla, kuin ennen niitä uskoamme repiviä riitoja.
Jumalan seurakuntaan ei kuulu riitoja, koska olemme samaa "laumaa".
Rohkaise siis sydämesi uskomaan, ihan kuin ennen - Jeesuksen vereen ja nimeen.
Jumalan rauhaa teille kaikille!
En ollut silloin vielä syntynyt.
Vaikeuksia oli silloin. Niitä on nyt.
Ja tulee aina olemaan
Kyllä
Olen kerännyt näitä viestejä talteen ja havainnut että karpon dokumentti on havaittu todeksi ympäri Suomen ja nyt tulee jo Ruotsistakin havaintoja. Moni on kirjoittanut omalla nimellään, jotkut nimimerkillä. Kertomukset ovat hyvin yhteneviä.
Huomioikaapa ihmeessä, miten uudestisyntymättömyyteen kulminoituu koko asia.Samoin miten yhteisön opetuksessa on voimakas tekijä sulkemaan yhteisö todellisesta Jumalan seurakunnasta.Siis uskovista ihmisistä, joita taas on kaikkialla, mutta ei kaikki.
Sokeus ihmisessä hämärtää todellisuuden rajan.
Järkytys.
Uskoni, Minun elämäni.
Miksi kirjoitan nimettömänä?
En ikinä elämässäni haluaisi nimeäni liitettävän tähän viheliäiseen palstaan.
Voisin kuolla häpeästä.
Jos väärin toimittu, minä en tiedä niistä asioista mitään. Aina on ovet avoinna, Katuvalle ihmiselle saarnataan synnit anteeksi.
SRK, johtokunta. Ihmisiä ihmisiä. Paskapäitä omalta puoleltaan jokainen. Kukaan ei ole viaton.
Luottamukseni on silti,
Hyvin vahva. Uskoni puolesta olen valmis kuolemaan.
Kristitty, nosta pää pystyyn.
Katse kohti ristiä, Sinne naulattua vapahtajaa.
Yksin armosta.
Elämässä, kuolemassa ikuisesti
Vapaus.
televisiot, videot ehkäsyt
Älä halvalla myy itseäsi ystävä
Älä pilaa kaunista
elämääsi
Nähdään suviseuroissa
Ystävä hyvä
Ei Jeesusta sieltä ristiltä enää löydä. Hän on noussut ylös taivaaseen.
Oletko helluntalainen vai mikä, koska sieltä ristin juurelta menet lohtua hakemaan?
se vanha, turvallinen seurakunta täältä maan päältä, joka on ollut aikojan alusta saakka. Se seurakunta, josta löytyy rakkaus ja armahtavaisuus. Silloin -70-luvulla siinä seurakunnassa oli vaikeuksia. Muistan itse ne hoitokokoukset ahdistavina ja pelottavina. Olin tuolloin n. 6-vuotias. Ihmisiä itketettiin urakalla lain kouralla. Väärän lain. Lainvalvojat olivat itse väärässä hengessä. Ja monet monituiset uskovaiset. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan menettäneet uskoaan. Muistan, kuinka rukoilin TUON IKÄISENÄ, että riidat loppuisivat. Edes seuroihin ei ollut mukava mennä, kun pelotti, että kukahan siellä edessä joutuu nyt itkemään kaikkien edessä. Se tuntui väärältä kohtelulta.
Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että väärä henki hallitsi liian monia ns. vaikuttavia ihmisiä. Onneksi tilanne kuitenkin on rauhoittunut ja tänään saan olla uskovainen, vaikkakin heikko uskovainen. Synti tarttuu helposti. Anteeksiantamuksen evankeliumi antaa minulle uskon voimia. Se antaa minulle aidon elämän ilon.
Ymmärrän teitä, jotka olette kokeneet lain voimakkaan kouran tuolloin. Tämä palsta vain ei oikeasti auta teitä, koska ne ihmiset, jotka tuolloin olivat pääosassa, eivät täällä käy. Suurin osa on niin paljon nuorempaa, etteivät he tiedä asiasta.
Minä toivon, ettette olisi katkeria, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi. Me täällä olevat uskovaiset olemme eri sukupolvea. Meidän kanssa keskustelemalla asiaan ei taida tulla selvyyttä.