Olen saanut psykoterapiasta sen käsityksen, että jossain vaiheessa alkaa vihata terapeuttiaan, joku rakastuu häneen yms. Ilmeisesti näin siirretään terapeuttia kohtaan niitä tunteita, mitä olisi pitänyt saada voida vapaasti kokea ja ilmaista esim. vanhempiaan kohtaan.
Minulle tuli viime kerralla sellainen fiilis, että terapeuttini on pettynyt minuun ja että hän ei haluaisi jatkaa enää kanssani. Otin aiheen puheeksi, mutta en oikein saanut vastausta. Onko tämä nyt sitä ikuista hylätyksitulemisen pelkoani?
Mitä tunteita te muut olette kokeneet terapeuttianne kohtaan?
Minulle tuli viime kerralla sellainen fiilis, että terapeuttini on pettynyt minuun ja että hän ei haluaisi jatkaa enää kanssani. Otin aiheen puheeksi, mutta en oikein saanut vastausta. Onko tämä nyt sitä ikuista hylätyksitulemisen pelkoani?
Mitä tunteita te muut olette kokeneet terapeuttianne kohtaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen ollut ihastunut ja rakastunut terapeuttiini, ja olen vieläkin vaikka se toivotonta onkin.
oli ihana, kokenut, upea terapeutti.
Tuota ns. transferenssia en ikinä kokenut - koko ajan hän oli mielestäni älykäs, luotettava, ehdottoman ymmärtäväinen - ja mikä tärkeintä: minun puolellani.
Kävin samalla terapeutilla kolme vuotta ja se muutti koko elämäni, oikeasti.
Sellainen tunne, että tuhertelee lappusiinsa eikä tee mitään. Lähdinkin sitten pois.
Juuri noin minullakin, tuhertelee lappusiinsa, haukottelee päin naamaa, ei muista mitään edelliskerrasta , teeskentelee ymmärtävänsä, sekoittaa potilaiden jutut keskenään, on olevinaan sinun puolellasi; sehän on osa strategiaa.
Yhtä kiinnostava kuin vanha nakkimakkara, ei ole tullut mieleenkään, että tuohon voisi vielä rakastua!
vuoden aikana, jolloin olen käynyt viikottain terapiassa. Voisiko ongelma johtua potilaan ja terapeutin välisestä ikäerosta (nuori-aikuinen)?
Meillä keskustelusuhde on aikuinen-aikuinen eikä siinä ole ongelmia. Joskus olen käyntien ulkopuolella ollut hieman utelias tietämään terapeuttini yksityiselämästä tarkemmin. Mutta ne tunteet on ollut aika helppo torjua, kun olen ymmärtänyt millä periaatteella terapeutti toimii.
Ihastumista eikä vihastumista ole esiintynyt tippaakaan.
Terapeuttisi ei jätä sinua, vaikka sinulla voi nyt sellainen tunne olla! Hän tukee sinua varmasti ! Seuraavalla kerralla kannattaa jatkaa hylätyksi tulemisen tunnettasi! Anna itkun tulla. Selviät kyllä terapeuttisi avulla! Anna hänen auttaa. Hän on ammattioosaaja, luottoystäväsi hoitosi ajan.
Pahinta oli kun ensimmäinen psykiatri-terapeuttini nukahti kesken terapiakeskustelua eli yksinpuheluani. Murahteli muutaman kerran muka ymmärtäväisesti ja sitten alkoi nukkua! En sitten enää mennyt hänen vastaanotolleen.
Jos olisin vaikeasti masentunut ja lääkäri tekisi tuon tempun, voisi olla pahat seuraukset!
Mutta toisaalta jos olisin vähän vähemmän kippee ja lääkäri nukahtaisi kesken jaaritteluni, olisi hiukka kivaa hipsiä ääneti pois paikalta ja jättää jeppe kuorsaamaan itsekseen. Siellä sitten saisi koisata minun puolestani, mutta laskua en maksaisi.
ottanut vielä mukaan potilaskansioita ja lääkenäytteitä ;)
Ammattitaidottomia paskoja riittää.
Ei ne sun ystäviä ole. Palkan edestä levittävät persettään istuskelemalla ja muka kuuntelemalla.
vaan ja menoksi. Ja kännykkä tietty, jos se siinä pöydän kulmalla sopivasti kiiltelee uutuuttaan...
Tarttiskin tilata aika tsykiatrille (tai mikäsenytolikaan) ja puhua silleen tasasen nukuttavasti pitkään ja rauhallisesti.
Suomessahan saa terapeuttti nimitystä käyttää, kuka haluaa.
Itse käyn sosiaaliterapeutilla.
Mielestäni hän on tyhmä. Käynkin siellä vain lätisemässä, että lääkkeet järjestyy helpommin, kun on muka terapiasuhde.