http://jumalasuomi.tripod.com/muslimit.htm
Nykyinen agressiivinen islamismi ei ole uskonto, vaan uskontoon tukeutuva poliittinen liike. Sekä shia- että sunni-suuntausten keskuudessa esiintyy poliittista islamismia, joten kyse ei ole uskonnollisesta lahkolaisuudesta, vaan uskonnon käytöstä valtapolitiikan välineenä.
Eräät Islamin kielteiset piirteet helpottavat sen väärinkäyttöä em. tarkoitukseen, mutta kristillisessä maailmassa eläneinä meidän on nähtävä, että samoja piirteitä löytyy myös kristillisestä perinteestä. Teollistuneessa pohjoisessa tämän uskonnollisen sukurasituksen vaikutus on onnistuttu lieventämään, onneksemme. Nykyisten Euroopan valtioiden lainsäädännössä uskonnonvapaus on vasta parisensataa vuotta vanha ilmiö, ja eräs sitkeimmistä yhden uskonnon politiikan harjoittajista oli luterilainen Ruotsi 1600- ja 1700-luvuilla.
Englanti poisti viimeiset noituuden kieltävät pykälät lakikokoelmistaan vasta niin myöhään kuin 1951, vaikka ne toki olivat olleet kuolleita kirjaimia jo vuosisatoja. Uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta meidät siis erottaa aika, ei maantiede.
Euroopan vahva esikristillinen uskontoperinne on myös muovannut tänne Lähi-Idästä levitetyn kristinuskon käytännön toteutusta vähemmän elämänkielteiseksi. Noitavainot ja inkvisitio olivatkin toimenpiteitä eurooppalaisen esi-kristillisen perinteen hävittämiseksi, ja voidaan sanoa että katolinen kirkko oli siihen aikaan lähimpänä Bin Ladenien tms. ajattelutapaa.
Valistusaika ja teollistuminen pelasti meidät näkemästä, millaiseksi "kristillinen fundamentalismi" olisi muuttanut kulttuurimme, mutta naapurimme Lähi-Idässä eivät olleet yhtä onnekkaita. Siellä "jerusalemin-uskonto" toteutuu koko synkkyydessään.
Eurooppalaisella maaperällä, Balkanilla ja jopa Suomessakin, on ollut itsestään meluapitämättömiä islamilaisia yhteisöjä jo sukupolvien ajan. Nämä erottuvat meistä muista eurooppalaisista vain siinä, että he käyttävät eri kirjaa kirkonmenoissaan. Uskonto on heille yksityis- tai perheasia, kuten nykyisessä eurooppalaisessa elämänmuodossa on tapana ajatella.
Samanlaista mukavan nykyaikaisen elämän ja uskonnollisen tradition kiihkotonta yhteensovittamista kannattavia henkilöitä on paljon myös islamismin uhkaamissa maissa, mutta viime vuosikymmenet eivät ole olleet heille onnekkaita. Iranin politiikka Reza Pahlevin aikana ja mm. Afganistanin vasemmistohallitukset ennen ja jälkeen neuvostomiehityksen pyrkivät vähentämään uskonnon vaikutusta, mutta nämä molemmat sortuivat muissa asioissa tekemiinsä virheisiin.
Kun kansojen emansipaatiopyrkimykset ja vastustus suurvaltoja kohtaan kanavoituivat islamistiseen fundamentalismiin, "piru pääsi pullosta". Palestiinalaiset ponnistelivat vuosikymmeniä poliittisten liikkeiden johdolla saadakseen kansainväliseltä yhteisöltä oikeutta, ja tukea Israelin valtion harjoittamaa painostusta vastaan. Nyt tämän taistelun johtajuus näyttää luisuvan uskonnollista irrationalismia edustaville fanaatikoille, joiden edessä vanha Jasser Arafat on voimaton.
Teollistunut ja sivistynyt pohjoinen joutuu mitä ilmeisimmin lähitulevaisuudessa kohtaamaan agressiivisen ja kompromisseihin kykenemättömän islamismin hyökkäyksiä myös omalla maaperällään. Sana- ja käsitepari Islam -- islamismi, tarkoittaen uskonto -- sen poliittinen väärinkäyttö valaisee oleellisen ongelman luonteesta, mutta pakanoina emme voi unohtaa jahvismin-kritiikkiämme: Monoteististen "jerusalemin-uskontojen" sisälle on rakennettu agressio- ja suvaitsemattomuus-automaatti, joka saa voimansa näiden uskontojen yhteydessä esiintyvästä persoonallisuuden vääristymästä, ja ihmiskunnan kollektiivisesta mielenhäiriöstä, joka ylläpitää sotimista ja ihmisten eriarvoisuutta.
Loppuratkaisu fundamentalismin ongelmaan löytyy vain asettumisesta fundamentalismia kasvattavan uskonnollisen kehyksen ulkopuolelle, sen näkemisestä kaikessa rumuudessaan. Sitten yksilö voi aloittaa pitkän tien itsensä uudelleenkasvattamiseksi elämänmyönteisiin arvoihin ja ehjään ihmisyyteen. Tässä suhteessa sekä kristillisen että islamilaisen kasvatuksen saaneet ovat samalla lähtöviivalla.
Kuten toisaalla siteeraamamme täti-Starhawk totesi, "Usko" ja "uskonto" ovat levinneet kaikkialle ja palvelleet meitä tavoilla, jotka tällähetkellä pikemminkin tuntuvat vastenmielisiltä. Kaikkien kirkkokuntien uskonnoilla voidaan motivoida pahoihin tekoihin ja esittää perusteluja toisten ihmisten vihaamiseen. Ihmisen on kuitenkin vaikeaa selvitä uskomatta johonkin, ja erityisen vaikeaa se on tänään.
Itse amerikkalaisena Starhawk ulottaa empatiansa myös tällä hetkellä pommitusten varjossa eläviin afganistanilaisiin, "joista tulee pian meidän uhrejamme", kuten hän toteaa. Vihan ja koston kierre on tosiasia, mutta se on jatkunut jo 5000 vuotta. "Me" olemme fundamentalistien (=JHWE-viruksen vahvemman kannan) hyökkäyksen kohteena, ja "me" olemme passiivisesti mukana pohjoisen vastatoimissa, tiedostimme sen tai emme. Elämällä teollistuneen maapallon osan elämää ja nauttimalla sen siunauksista annamme Georg Bush Jr:lle valtakirjan iskeä hyökkääjää sillä tavalla jonka hän osaa.
Protestimme pommien alle jääneiden siviilien puolesta on vain tekopyhyyttä, krokotiilin kyyneliä, ellemme selvitä itsellemme suhdettamme niihin globalisaation prosesseihin, jotka kätkeytyvät kirjainyhdistelmien GATT, WTO ja IMF tapaisten hieroglyfien taakse. Onko korkea kulutustasomme mahdollisetettu kehitysmaiden riistolla vai ei? Ovatko mielipiteemme vain sosiaalisessa paineessa omaksumiamme fraaseja, vai tiedämmekö me?
Markkinavoimien globalisaatiota vastaan etelä asettaa fundamentalistisen fanatismin ja naisten kivittäjien yksiarvoisen globalisaation. Federal Reserve Fundin ja EU-parlamentin käytävillä on liikkunut henki, kuiskaillen: "Tehkää kaikki kansat pääoman opetuslapsiksi." Afganistanin luolissa toinen henki kuiskailee: "Tappakaa kaikki vääräuskoiset, repikää heidän kurkkunsa auki ja juokaa heidän vertaan.." Onneksemme on pieni mahdollisuus olla valitsematta näistä kahdesta: Mennä ongelman juuriin, ja näyttää ne maailmalle.
Nykyinen agressiivinen islamismi ei ole uskonto, vaan uskontoon tukeutuva poliittinen liike. Sekä shia- että sunni-suuntausten keskuudessa esiintyy poliittista islamismia, joten kyse ei ole uskonnollisesta lahkolaisuudesta, vaan uskonnon käytöstä valtapolitiikan välineenä.
Eräät Islamin kielteiset piirteet helpottavat sen väärinkäyttöä em. tarkoitukseen, mutta kristillisessä maailmassa eläneinä meidän on nähtävä, että samoja piirteitä löytyy myös kristillisestä perinteestä. Teollistuneessa pohjoisessa tämän uskonnollisen sukurasituksen vaikutus on onnistuttu lieventämään, onneksemme. Nykyisten Euroopan valtioiden lainsäädännössä uskonnonvapaus on vasta parisensataa vuotta vanha ilmiö, ja eräs sitkeimmistä yhden uskonnon politiikan harjoittajista oli luterilainen Ruotsi 1600- ja 1700-luvuilla.
Englanti poisti viimeiset noituuden kieltävät pykälät lakikokoelmistaan vasta niin myöhään kuin 1951, vaikka ne toki olivat olleet kuolleita kirjaimia jo vuosisatoja. Uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta meidät siis erottaa aika, ei maantiede.
Euroopan vahva esikristillinen uskontoperinne on myös muovannut tänne Lähi-Idästä levitetyn kristinuskon käytännön toteutusta vähemmän elämänkielteiseksi. Noitavainot ja inkvisitio olivatkin toimenpiteitä eurooppalaisen esi-kristillisen perinteen hävittämiseksi, ja voidaan sanoa että katolinen kirkko oli siihen aikaan lähimpänä Bin Ladenien tms. ajattelutapaa.
Valistusaika ja teollistuminen pelasti meidät näkemästä, millaiseksi "kristillinen fundamentalismi" olisi muuttanut kulttuurimme, mutta naapurimme Lähi-Idässä eivät olleet yhtä onnekkaita. Siellä "jerusalemin-uskonto" toteutuu koko synkkyydessään.
Eurooppalaisella maaperällä, Balkanilla ja jopa Suomessakin, on ollut itsestään meluapitämättömiä islamilaisia yhteisöjä jo sukupolvien ajan. Nämä erottuvat meistä muista eurooppalaisista vain siinä, että he käyttävät eri kirjaa kirkonmenoissaan. Uskonto on heille yksityis- tai perheasia, kuten nykyisessä eurooppalaisessa elämänmuodossa on tapana ajatella.
Samanlaista mukavan nykyaikaisen elämän ja uskonnollisen tradition kiihkotonta yhteensovittamista kannattavia henkilöitä on paljon myös islamismin uhkaamissa maissa, mutta viime vuosikymmenet eivät ole olleet heille onnekkaita. Iranin politiikka Reza Pahlevin aikana ja mm. Afganistanin vasemmistohallitukset ennen ja jälkeen neuvostomiehityksen pyrkivät vähentämään uskonnon vaikutusta, mutta nämä molemmat sortuivat muissa asioissa tekemiinsä virheisiin.
Kun kansojen emansipaatiopyrkimykset ja vastustus suurvaltoja kohtaan kanavoituivat islamistiseen fundamentalismiin, "piru pääsi pullosta". Palestiinalaiset ponnistelivat vuosikymmeniä poliittisten liikkeiden johdolla saadakseen kansainväliseltä yhteisöltä oikeutta, ja tukea Israelin valtion harjoittamaa painostusta vastaan. Nyt tämän taistelun johtajuus näyttää luisuvan uskonnollista irrationalismia edustaville fanaatikoille, joiden edessä vanha Jasser Arafat on voimaton.
Teollistunut ja sivistynyt pohjoinen joutuu mitä ilmeisimmin lähitulevaisuudessa kohtaamaan agressiivisen ja kompromisseihin kykenemättömän islamismin hyökkäyksiä myös omalla maaperällään. Sana- ja käsitepari Islam -- islamismi, tarkoittaen uskonto -- sen poliittinen väärinkäyttö valaisee oleellisen ongelman luonteesta, mutta pakanoina emme voi unohtaa jahvismin-kritiikkiämme: Monoteististen "jerusalemin-uskontojen" sisälle on rakennettu agressio- ja suvaitsemattomuus-automaatti, joka saa voimansa näiden uskontojen yhteydessä esiintyvästä persoonallisuuden vääristymästä, ja ihmiskunnan kollektiivisesta mielenhäiriöstä, joka ylläpitää sotimista ja ihmisten eriarvoisuutta.
Loppuratkaisu fundamentalismin ongelmaan löytyy vain asettumisesta fundamentalismia kasvattavan uskonnollisen kehyksen ulkopuolelle, sen näkemisestä kaikessa rumuudessaan. Sitten yksilö voi aloittaa pitkän tien itsensä uudelleenkasvattamiseksi elämänmyönteisiin arvoihin ja ehjään ihmisyyteen. Tässä suhteessa sekä kristillisen että islamilaisen kasvatuksen saaneet ovat samalla lähtöviivalla.
Kuten toisaalla siteeraamamme täti-Starhawk totesi, "Usko" ja "uskonto" ovat levinneet kaikkialle ja palvelleet meitä tavoilla, jotka tällähetkellä pikemminkin tuntuvat vastenmielisiltä. Kaikkien kirkkokuntien uskonnoilla voidaan motivoida pahoihin tekoihin ja esittää perusteluja toisten ihmisten vihaamiseen. Ihmisen on kuitenkin vaikeaa selvitä uskomatta johonkin, ja erityisen vaikeaa se on tänään.
Itse amerikkalaisena Starhawk ulottaa empatiansa myös tällä hetkellä pommitusten varjossa eläviin afganistanilaisiin, "joista tulee pian meidän uhrejamme", kuten hän toteaa. Vihan ja koston kierre on tosiasia, mutta se on jatkunut jo 5000 vuotta. "Me" olemme fundamentalistien (=JHWE-viruksen vahvemman kannan) hyökkäyksen kohteena, ja "me" olemme passiivisesti mukana pohjoisen vastatoimissa, tiedostimme sen tai emme. Elämällä teollistuneen maapallon osan elämää ja nauttimalla sen siunauksista annamme Georg Bush Jr:lle valtakirjan iskeä hyökkääjää sillä tavalla jonka hän osaa.
Protestimme pommien alle jääneiden siviilien puolesta on vain tekopyhyyttä, krokotiilin kyyneliä, ellemme selvitä itsellemme suhdettamme niihin globalisaation prosesseihin, jotka kätkeytyvät kirjainyhdistelmien GATT, WTO ja IMF tapaisten hieroglyfien taakse. Onko korkea kulutustasomme mahdollisetettu kehitysmaiden riistolla vai ei? Ovatko mielipiteemme vain sosiaalisessa paineessa omaksumiamme fraaseja, vai tiedämmekö me?
Markkinavoimien globalisaatiota vastaan etelä asettaa fundamentalistisen fanatismin ja naisten kivittäjien yksiarvoisen globalisaation. Federal Reserve Fundin ja EU-parlamentin käytävillä on liikkunut henki, kuiskaillen: "Tehkää kaikki kansat pääoman opetuslapsiksi." Afganistanin luolissa toinen henki kuiskailee: "Tappakaa kaikki vääräuskoiset, repikää heidän kurkkunsa auki ja juokaa heidän vertaan.." Onneksemme on pieni mahdollisuus olla valitsematta näistä kahdesta: Mennä ongelman juuriin, ja näyttää ne maailmalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mietin, miksi viestini tässä aiheessa on poistettu. Se oli normaali mielipidekirjoitus. Voiko joku kertoa, mikä alla olevassa rikkoi sääntöjä. Onko jollakin alkuperäinen tallella?
Tässä muokattu versio uudelleen:
Minusta suurin ongelma on ihmisten todellisuuteen perustumaton näkemys pyhistä teoksista.
Uskontojen kannattajilla on taipumus rakentaa omaa uskonnollista imperiumia ympäri maailmaa ja vaatia muita ajattelemaan samalla tavalla. Nämä samat ihmiset myös mielellään omivat uskonnollisen totuuden itselleen ja haluavat kaikin keinoin nähdä omat pyhät teoksensa Jumalan ilmoituksena, vaikka teokset polkisivat ihmisyyttä ja ihmisarvoa mennen tullen sivuillaan. Pyhien teosten historiallisista epäkohdista vaietaan mieluusti eri uskonnoissa. Kun taju pyhien teosten inhimillisestä ja historiallisesta luonteesta on kateissa, ihmisiä on helppo vaatia noudattamaan vanhentuneita ja järjenvastaisia opetuksia toisessakin kulttuurissa toisena ajankohtana niiden “jumalallisuuteen” vetoamalla.
Oma oikeassa olemisen varmuus ja ehdottomuus on suvaitsemattomuuden lähde nyt ja aina. Tähän liittyy kiinteästi helvetillä tai tuomiopäivällä pelottelu. Kukaan ei kuitenkaan pysty todistamaan omia uskonnollisia opetuksiaan tässä ajassa lopulliseksi totuudeksi, joten kaikilta luulisi löytyvän nöyryyttä kohdata myös toisella tavalla ajattelevia.
Kilpailutaloudessa vaurastuminen tapahtuu aina toisen kustannuksella. Kaikki eivät voi voittaa minusta kilpailutaloudessa. Olen aikoinani ehdottanut uutta sosiaalitalousmallia tämänkin yhteiskunnan päättäjille, mutta ei ole kelvannut. Kaikki ovat päiväkodista alkaen sisäistäneet, että vain kilpailu on ainoa vaihtoehto. Kaikki muu on kuvitelmaa. Kuitenkin kuvitelmia sallitaan jopa uskonnoissa, miksei myös muualla elämässä ja taloudessa.
Kuten viestistäni voi päätellä, en kannata vanhoja uskontoja ja kilpailutaloutta. Maailma tarvitsee muutosta tervehtyäkseen. Kompassi ja Marian tunnustus ovat ehdotukseni uskontojen päivittämiseen ja ne ovat vasta alkua.
Ihminen pärjää elämässä oikein hyvin ilman uskontojakin. Tieteellinen maailmankuva ja humanistiset järkevät arvot kantavat koko elämän eteenpäin. Ihmisen ei tarvitse pakosti elää ikuisesti ja helvetillä on halpamaista pelotella ketään. Helvetti on minusta jo looginenkin mahdottomuus eikä sovi mitenkään yhteen Jumalan rakkauden kanssa, mutta kylläkin vanhan ja keskiajan ihmisen maailmankuvaan ja pelkoihin.
Tärkeintä on elää ystävyydessä ja rakkaudessa. Se tuo sisältöä elämään. Elämän tarkoitusta on tehdä parhaansa omalla tontillaan sekä toteuttaa toiveitaan tai unelmiaan. Kun tuhlaa elämänsä uskonnolliseen väkivaltaan ja ahdasmielisyyteen elämä jää elämättä ja katkeruus voittaa vanhempana muiden tasapainoisten ihmisten elämäniloa ja rauhaa näkiessä.
Tyytyväisyys syntyy pienistä arjen asioista ja kanssakulkemisesta toisen ihmisen vierellä - vaikkei koskaan saavuttaisikaan rikkauksia tai "sitä ainoaa oikeaa". Ihmiset pettyvät vaatiessaan toisiltaan liikaa ja unohtamalla kulkea vain vieressä ja jakaa arkea. "Sitä ainoaa oikeaa" tuskin on edes olemassa, vaan on olemassa meitä lähempänä ja kaueampana olevia ihimisiä. Parisuhde on elämää arjessa ja ponnistelua yhteisen matkanteon eteen.
Onko Eskolla tämän ketjun viestit tallella? Harmittaa vietävästi, että aivan asiallisia viestejä poistellaan täällä. Aina voin toki automaattisesti itsekin tallentaa viestini omalle koneelle, jolloin ne on helppo palauttaa takaisin. Odotan tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta sensuuriin täällä. Kirjoitin mielestäni onnistuneen mielipiteen ilmauksen aiheesta, paremman kuin alla. Nyt juodun miettimään, minkä virheen tein viestini sisällössä.
Tallennan yleensä omat viestini, mutta aika vähän muuta.
Muslimit ovat ilmeisesti sopimattomia seriffin tehtävään. Heillä on erilainen oikeuskäsitys, jota suomalainen ei tunne oikeudenmukaiseksi. Olisi erinomaista vaihteeksi saada rehellinen ihminen valvojaksi.
Ok. Sinulla on hyvä taktiikka. Taisit aiemminkin muistuttaa, että olet joutunut palauttelemaan viestejäsi. Minäkin rupean tästä lähtien tallentamaan viestejä omalle koneelle tai kristillisille alueille, joista niitä ei helposti poisteta. Laitoin uuden viestini kristinusko-alueelle, jossa se pysyy melko varmasti, jos täältä poistetaan vielä.
Minä odotan vain, että sääntöjä noudatettaisiin, kun sellaiset kerran ovat. En todellakaan tajua, mitä väärää kirjoitin. Haluaisin tajuta. Illan jatkoja Esko!