Hei!
Pohdiskelemme tässä ylioppilaaksi pääsevän lapseni kanssa seuraavaa asiaa: ostaisiko hän minulle lyyran vai ei?
Perheessämme on yksi lapsi, joka vammansa takia ei ole ollut kykenevä opiskelemaan lukiossa vaan hän on ammattikoululainen. Mietimme sitä, että miltä hänestä mahtaa tuntua, mikäli muut lapset antavat äidille lyyran ja hän ei sitä voi antaa. Tuntisiko hän silloin kenties itsensä jotenkin muita "huonommaksi" vaikka hänen ei missään nimessä tarvitse tuntea. Ammatin hankkiminen on arvostettavaa ja hän on ponnistellut upeasti elämässään eteenpäin. Pelkään vain, että hän jotenkin vertaa itseään perheen muihin lapsiin tässä tilanteessa. Aikoinaan hän ääneen totesi jo senkin seikan, että hän on perheen lapsista ainoa, joka ei mene lukioon. Toki hän voisi ostaa jonkin lyyran korvaavan rintakoristeen, mutta sekin tietenkin poikkeaisi lyyrasta.
Yritän varjella lastani mielipahalta ja itselleni lyyralla ei ole suurta merkitystä, vaikka onhan se toki perinteinen tapa.
Olisiko teillä mitään ajatuksia asian tiimoilta tai ehdotuksia siihen, millaisen oman tapamme voisimme kenties aloittaa? Mikä korvaisi lyyran meidän perheessämme?
Pohdiskelemme tässä ylioppilaaksi pääsevän lapseni kanssa seuraavaa asiaa: ostaisiko hän minulle lyyran vai ei?
Perheessämme on yksi lapsi, joka vammansa takia ei ole ollut kykenevä opiskelemaan lukiossa vaan hän on ammattikoululainen. Mietimme sitä, että miltä hänestä mahtaa tuntua, mikäli muut lapset antavat äidille lyyran ja hän ei sitä voi antaa. Tuntisiko hän silloin kenties itsensä jotenkin muita "huonommaksi" vaikka hänen ei missään nimessä tarvitse tuntea. Ammatin hankkiminen on arvostettavaa ja hän on ponnistellut upeasti elämässään eteenpäin. Pelkään vain, että hän jotenkin vertaa itseään perheen muihin lapsiin tässä tilanteessa. Aikoinaan hän ääneen totesi jo senkin seikan, että hän on perheen lapsista ainoa, joka ei mene lukioon. Toki hän voisi ostaa jonkin lyyran korvaavan rintakoristeen, mutta sekin tietenkin poikkeaisi lyyrasta.
Yritän varjella lastani mielipahalta ja itselleni lyyralla ei ole suurta merkitystä, vaikka onhan se toki perinteinen tapa.
Olisiko teillä mitään ajatuksia asian tiimoilta tai ehdotuksia siihen, millaisen oman tapamme voisimme kenties aloittaa? Mikä korvaisi lyyran meidän perheessämme?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaikkihan eivät lyyraakaan osta, vaikka näin perinteenä onkin. mielestäni voitte tehdä asian aivan kuin itse parhaimmaksi ajattelette. voitte esimerkiksi sopia, että jokainen ostaa lukiosta/ammattikoulusta valmistuttuaan jonkin "tavallisen" rintakorun lyyran sijaan. tällöin jokainen lapsesi saa antaa Sinulle rintakorun. siten jokainen valitsee omanlaisensa korun, jolloin kenenkään ei tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi. tällöin ei tulisi tilannetta, että muut lapset ostavat lyyran ja yksi lapsista ei sellaista "pääsisi" ostamaan. voittehan esimerkiksi valita jonkin tietyn teeman rintakoruille esim. kukka tai jotain omaperäisempää. voitte myös esimerkiksi sopia ostavanne erilaisia kalevala-sarjan koruja tms. jokatapauksessa, kivoja tulevia juhlia teille :)
Mitä äiti oikeastaan lyyralla tekee? Ei lapsen suoritukset ole kuitenkaan äidin kruunu.
Itse mietin aikoinani ostaako äidille lyyra vai ei, mutta kun tältä varovasti asiaa kysyin, hän oli ehdottomasti sitä mieltä ettei tahdo sitä. Se lakki on minun saavutukseni, josta hän on onnellinen. Ja toisaalta, hänellä on omassa lakissaan se lyyra, jonka on ansainnutkin.
Joku voisi tietty ajatella että lyyra on lapsen kiitos äidille, mutta mielestäni kiitosta voi osoittaa niin monella muulla tavalla. Lyyra on kuitenkin suht "tyhjä" kiitos, persoonaton ja käyttökelvoton. Käyttöäkin on max. kerran vuodessa muissa ylioppilasjuhlissa.
Ja mitä tulee siihen yhteen lapseen, joka ei lyyraa voi antaa: varmasti hän ajattelee asiaa. Ainakin siinä vaiheessa kun sonnustaudut niihin muihin lyyroihin.
Ehkä se lyyra äidin rinnassa on hiukka sellaista "menneen ajan juttua", jolloin ylioppilaita ei ihan liukuhihnalta tullut. En tosin tiedä milloin se on tavaksi tullut. On olemassa paljon sellaisia äitejä joiden lapsista osa on ylioppilaita ja osa ei; ja tällöin näillä äideillä on "merkki" vain niistä yo-lapsista. En sitten tiedä miltä näistä äideistä ja lapsista tuntuu.
Lähinnähän rintalyyriin sonnustaudutaan muiden lakkiaisjuhlissa, vaikka voi niitä käyttää muissakin perhejuhlissa.
Toisaalta sen rintalyyran ostaminen on uuden yo:n "oikeus", ei hänen tarvii miettiä aikooko muut lapset sen äidille aikanaan ostaa. Kinkkistä kieltämättä :)
Onko ap:n tapauksessa muuten jotenkin ennalta päätetty, että lapsen on mentävä lukioon "ellei vamma sitä estä." Olettaisin, että eka lapsi on yo ja ne nuoremmat eivät vielä edes lukiolaisia ole.
Mutta asiaan: miten olisi joku ranne-/kaulakoru, johon jokainen lapsi ostaa yo:ksi tullessaan tai ammattikoulusta valmistuessaan uuden "helyn". Toki esim. rintakoru on myös ihan kiva, mutta kaikkien lasten koruja ei yhtäaikaa voi käyttää. Maalla asuessa jonkin puun istuttaminen kotipihalle valmistumispäivänä voisi olla kiva idea.
Iloisia yo-juhlia!
Kiitos teille vastanneille!
Tosiaan sellainen voisi olla ihan kiva juttu, että jokainen halutessaan ostaisi erilaisen korun. Vaikkapa jonkin teeman mukaisen.
Itse jo aiemmin sanoin yo-lapselleni, etten oikeastaan lyyrasta perusta. Sanoin, että se on tapa, jolla lapsi kiittää saamastaan tuesta, mutta että itse olen sitä mieltä, että äitiyteen ilman muuta kuuluu lapsensa tukeminen. Eihän siitä erikseen tarvitse kiitellä. Hän vain itse vaikutti hieman "ahdistuneelta", että pitäisikö hänen sittenkin sellainen ostaa. Lienevätkö isovanhemmat puhuneet asiasta.
Nyt kun luin nuo teidän vastauksenne, tulin sellaiseen päätökseen, että sanon, ettei hän ostaisi mitään. Ei meidän perheessämme kiitollisuuden osoittaminen toinen toisillemme tarvitse olla niin perinteisen jäykkää ja sitoutua jonkin tavaran ympärille.
Itse asiassa minulla on jo yksi lyyra, sillä vanhin lapsistani on jo omat yo-juhlansa viettänyt. Tuolloin isovanhemmat sanoivat hänelle, että kyllä se lyyra kuuluu ostaa. Taidanpa nyt keskustella asiasta isovanhempien kanssa. Itse en tosiaankaan huomionosoituksesta perusta, ihanat lapseni riittävät jo sellaisenaan tuoman hyvän mielen.
Ei perheessämme muuten ole mitenkään ennalta määrätty, että jokaisen on mentävä lukioon. Jokainen on valinnut koulutustiensä itse, toivon mukaan ilman paineita. Nuorinkin pohti pitkään, meneekö ammattikouluun vai lukioon, ja päätyi sitten lukioon. Tärkeintähän jokaisen nuoren kohdalla on vain se, että hän löytäisi omat vahvuutensa ja siten oman ammatillisen tiensä tässä elämässä. Se on tärkeintä.
Lämmin kiitos teille vastanneille. Vastaukset auttoivat selkiyttämään omia ajatuksiani.
Oikein ihanaa kesää kaikille!
että se lyyran osto on ylioppilaan oma valinta, jos hän haluaa sellaisen äidilleen ostaa niin ostakoon. ja seuraava ylioppilas ostaa sitten sen kaksoislyyran ja kolmas kolmoislyyran jne...