Hei! Kannattaako sosiaalisia tilanteita pelkäävän ihmisen edes harkita lääkisopiskelua? Mulla kädet tärisee jo pelkästään pipetoitaessa, jos muut katselee vieressä. Onkohan muita, jotka kärsisi näistä ongelmista? Jotenkin ahdistun ryhmätöissä ja vihaan esiintymisiä luokan edessä. Ehkäpä nämä asiat olisi hoidettavissa lääkkeillä..
SOSIAALISET TILANTEET
Teukka-88
101366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
onhan lääkäreitä jotka kärsivät esimerkiksi bipolarisuudesta johon on pakko ottaa lääkkeitä. tuo sinun ongelmasi on vielä pientä siihen verrattuna.
kuules, itsekkään en ole kamalan puhelias, en tykkää luokan eessä esiintymisestä jne.
silti aion hakee lääkikseen, sillä olen ihan varma, että se koulu kasvattaa luonnetta. ja ku saa tehämitä tykkää, nii jännityskin unohtuu. ja koulu kestää kuitenkin 6 vuotta, siinä ajassa on varmasti muuttunu sen verran aiukuiseksi ja rohkeemmaksi, et ei sitä enää kaikkii sosilaalisii tilanteita pelkää :)
mut sanonpahan vaan, että ei kannata hoitaa lääkkeitä. niihi ei kantsi alkaa turvautuu jos on onkelmii kysyisissä tilanteissa. kyllä niihin tottuu ilamn lääkeitäkin ;)
Kyllä lääkäritkin kärsii mielisairauksista, tekee itsemurhia, vetää lääkkeitä tai alkoholisoituu. Ihmisiä kaikki.
Monilla historian suurilla nimillä oli vaikka mitä ongelmia, ja silti löivät itsensä läpi. Esimerkiksi Sigmund Freud, psykoanalyysin kehittäjä ja muutenkin psykologian kiistämättä suurin nimi, kärsi itse paniikkihäiriöstä. Lista on pitkä.
Tosin pakko myöntää, etten todellakaan haluisi biopolaarista tai muutenkaan järkkynyttä lääkäriä hoitamaan minua. Toki kaikki on ok, jos pystyy pitää ittensä kasassa ja toimia pätevästi, mutta en tahtoisi saada väärää diagnoosia tai hoitoa sen takia että lääkäriä jännitti yms.
Mutta toki kannattaa hakea lääkikseen jos rahkeet siihen riittää. 6 vuoden aikana ehtii tapahtua vaikka mitä, tollaisen ongelman voi voittaa. Jos ei nappaa, niin ammatin pystyy vaihtaa aina. Lääkäreille myös varmasti löytyy työtä muualtakin kuin potilaiden parista.
Miten bipolaarisuus haittaa jos syö lääkkeitä jatkuvasti, ettei masennusta/maniaa pääse kehittymään. Toivottavasti et itse ole tuleva lääkäri.
En tiedä, heitin ton biopolaarisuuden ihan vain esimerkiksi, kun joku sen aikaisemmin mainitsi. Veikkaisin kuitenkin, että biopolaarisuuteen syödään varmasti hyvin vahvoja lääkkeitä, jotka harvoin parantavat suorituskykya ja kirkastavat ajatuksia, vaikkakin he auttavat taudin sairauden hoidossa. Eikä ne lääkkeet ole aina mitkään 100% varmuudella toimivia, esimerkiksi hyvin moni masennuspotilaista tekee itsemurhia juuri lääkkeiden vaikutusten alaisena.
Ei, en ole tuleva lääkäri, mutta en kyllä toivoisi sinunkaan olevan.
tulipas kirjoitusvirheitä kun tekee 4 asiaa samaan aikaan.
Eli jos kuuden opiskeluvuoden jälkeen tajuat ettet pysty hoitamaan potilaita, voit tehä vaikka mitä muuta. Lääkäreitä toimii tutkijoina ja asiantuntijoina. Lisäksi on monta erikoislääkäriä jotka eivät ole tekemisissä potilaitten kanssa.
Aika moni ihminen ei pidä luokan edessä olosta ja ryhmätöistä. Noihinkin tottuu kun pitää tehä enemmän.
Tunnistin itseni hyvin sun tekstistä, mulla on kans samat sosiaalisen fobiat: ryhmätyöt, luennoillekin meno hankalaa jos ei oo tuttuja siellä, inhoan esitelmien pitoa ja muutenkin esiintymistä jne. Kädet tärisee ja naama muuttuu punaiseksi kun muut katselee mun työskentelyä!
No, kaikesta tästä huolimatta hain lääkikseen, valmistuinkin ja nyt olen jo erikoistunut muutamia vuosia. Edelleenkään en mielellään esiinny isommille ryhmille ja kandeja opettaessakin jännittää :) mutta homma sujuu silti ihan hyvin. Potilaiden kanssa olemisessa tulee opiskeltaessa niin paljon rutiinia että se kyllä sujuu. Ja kun alat hallita työssä tarvittavat toimenpiteet niin sitten ei enää niin kädet tärisekään. Mulla tärisee hieman joskus, mutta ei haittaa kun en tee mitään pikkutarkkaa kirurgiaa. Ja potilaiden kanssa puhuessa ei sillä lailla jännitä kun ei tarvi keksiä mitään small talkia, puhut niiden kanssa asiaa.
Niin että älä tällaisen seikan takia jätä hakematta jos muuten haluat lääkäriksi! Ja ihan totta mitä joku tuossa jo sanoi: jos huomaat opiskeluaikana että et kerta kaikkiaan pärjää sosiaalisissa tilanteissa, niin hakeudu sitten sellaiselle erikoisalalle missä kontakteja on vähemmän ja saat pipertää rauhassa muutaman työkaverin kanssa omassa pikku labrassa/toimistossa. Sellaisiakin aloja on useita.
no he kaikki opiskeluaika oli jännittäjälle aika kova paikka, kaikki pipetoinnit,leikkauksissa avustamiset,ruumiinavaukset,toimenpiteet,potilaan ja oikean sairauden kohtaaminen...lääkäriksi kuitenkin valmistuttiin ja monta vuotta meni päivystyksiä jännittäessä..kaikesta on selvitty kuitenkin
ei ole helppo tie mutta mielenkiintoinen!!