Miten olette pärjänneet kyseisten asioiden kanssa?
Itselläni on jo aikaa hoidoista ja olen jotensakkin kuivilla (kai?)
Silti vuosienkin jälkeen valtaa sellainen haikeus ja ahdistus kaikesta koetusta ja mahdollisesta uusinnasta ja samasta rumpasta.
Näinkö se elämä menee ja mikään ei palaa ennalleen...
Itselläni on jo aikaa hoidoista ja olen jotensakkin kuivilla (kai?)
Silti vuosienkin jälkeen valtaa sellainen haikeus ja ahdistus kaikesta koetusta ja mahdollisesta uusinnasta ja samasta rumpasta.
Näinkö se elämä menee ja mikään ei palaa ennalleen...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt on vain mentävä sisulla eteenpäin! Minullakin hoidot takana, ystäviä sairastuu sekä ensimmäistä että toista kertaa... Silti on suunnattava ajatukset uusiin asioihin eikä surra menneitä.
ollut masennuslääkitys tokasta sairastumisesta lähtien. Olisi pitänyt hakea heti ensimmäisen jälkeen....
Ilman en olisi pärjännyt.
Mitä masennuslääkkeita sinä käytitkään?
Olet varmaan kertonut, mutta...
Niin kuin kirjoitin, että yhtä aaltoliikettä tämä minunkin olemiseni on. Nyt olen alkanut miettiä, että pitäisikö jotain pillereitä hommata.
Minkälainen olosi oli silloin, kun päädyit siihen ratkaisuun, että niitä hankit?
Itse olen koettanut vain jotenkin selvitä, mutta kun tuntuu, että siihen ns. normaaliin oloon on vain niin vaikea päästä.
Kyllähän tässä on kaikenlaista kestettykin tässä yli kymmenen vuoden aikana (niin kuin sinäkin), että ei tietysti pitäisi ihmetellä. Eihän sitä enää edes muista, minkälaista on OLLA TERVE!
Mutta kyllä nykypäivänä on paljon "helpompi" sairastua (toivottavasti ei kukaan pahastu, eihän se ikinä helppoa ole). Nimittäin siinä mielessä, että ainakin minä olen ollut vain lääkärien tiedon varassa ja jokainen tietää, paljonko lääkäri kyselemättä kertoo. Ja itse ei voinut paljoa kysyä, kun ei tiennyt mitä kysyä.
Nyt täällä keskustelupalstoilla saa tietoa, tukea ja lohtua jokainen, joka sitä tarvitsee ja haluaa vastaanottaa. Ja näiden keskustelujen lukeminen on kyllä hyvää terapiaa. Huomaa, että ei ole sairautensa kanssa yksin. Ja "kaverit" jaksavat nostaa ja tsempata. Kiitos sinullekin siitä, että olet jaksanut täällä paljon kirjoitella!
sitalopraamilääkitys, alussa oli Cipramil ja sitten halvempi Sepram. Silloin 90-luvun alussa ei vielä puhuttu masennuksesta niinkuin nykyisin, en edes itse tajunnut mikä minua vaivaa. Kun pääsin vihdoin psykiatriselle klinikalle, olin jo psykoottinen - en siis itse varsinaisesti "päätynyt" lääkitykseen vaan se oli siinä vaiheessa sitten jo ainoa vaihtoehto.
Tuo on ihan totta mitä sanoit tuosta tiedonsaantiasiasta.... ennen nettiä minäkin olin ihan totaalisen yksin syöpäni kanssa, en tiennyt mistään mitään enkä osannut edes kysyä. Olin vain ihan varma että nyt tuli kuolema. Vaan eipa tullutkaan. >;)
vastauksestasi!
Hyvä, kun on pillerit sinua auttaneet.
Tänään taas minulla on hyvä päivä. Täytyneekö sitten odottaa, että joka päivä on huono päivä ja sitten vasta hommata pillerit?! Pannaan mietintään.
Huonosti olen parjännyt! Sain minäkin cipraleksiä mutta enpä voinut sitten niitä(kään) popsia allergisen reakstion takia. Sain toisia kokeille - sama juttu...kolmatta kertaa en enää viitsinyt mennä hakemaan mitään muuta. Hoidot on takana - viimeisen sädetyksen sain pari viikkoa sitten ja siltä osin oloni on "helpottunut" mutta kun se vitun RINTA PUUTTUU!!!! Miten ihmeessä löydän naiseuteni ja itsetunnon? Tiedän, että olen masentunut ja pillereitä(kään) ei löydy sopivia, joten kestettävä on. Minua ei huvita mikään vertaistuki ja muu "puhuminen" koska se ei tuo rintaani takasin! Suihkuun/saunaan meno on maailman vastenmielisin homma - inhottaa ja välillä oksettaakin katsoa tuota rumaa kuoppaa ja arpea. Toiseen, jäljelle jääneeseen rintaan en ole pystynyt edes koskemaan koska suru valtaa mieleni viimeistään siinä vaiheessa. En odota elämältä enää mitään ja sitkuttelen päivän kerrallaan eteenpäin vaikka minusta saatiin syöpä pois eikä se ollut levinnyt. Vituttaa ja voin henkisesti huonosti! Rinnantekoleikkaustakin pitää odottaa vähintään kaksi vuotta...en jaksa enää!
Ei sun hyvä ihminen tollaisia tarvitse murehtia.
koko aikana. Mulla mielialalääke Seromex 20 mg ja hyvin olen pärjännyt, hoidot on nyt loppu muttei masennusta näy