Synnyin uskovaiseen kotiin, mutta aina en ole ollut uskomassa. Pitkän maailmanreissun jälkeen sain palaamisenarmon viimekeväällä. Muistan, kuinka se ei todellakaan ollut omista ansioista kiinni, että sain sovittua ne asiat, joihin olin langennut.
Nyt kuitenkin olen potenut jo pidemmänaikaa yksinäisyyttä ja rykälläkin käynyt yksin. Tätä on jo jatkunu pidempään ja se on altistanut minut taas miettimään uskoa järjellä.
Täytyy sanoa, että olen sen taas menettänyt.
Ei enää tuntoa.
Seuroihin menokaan ei enää hirveesti houkuttele, koska olen joutunut jonkintakia erilleen muusta nuorisosta. En tiedä, missä milloinkin järjestetään iltakyliä jne. Enää en oo jaksanut edes kysellä, koska oon niin monta kertaa saanut vastaukseksi vain, että "tuonne".
En tiedä, onko mulla enää mahdollisuutta palata takasin. Olenko käyttänyt etsikonaikani jo umpeen. Poden vakavaa yksinäisyyttä ja kuolemantoiveetkin on ruvennut pyörimään voimakkaasti mielessä. Olen miettinyt, kiellänkö julkisesti uskon, vai otanko puheeksi jonkin luotettavan ihmisen kans. Mulla vain ei oo oikein ketään luottoystävää jolle voisin puhua omista asioistani. Joudun olemaan ajatuksieni kanssa yksin...
Nyt kuitenkin olen potenut jo pidemmänaikaa yksinäisyyttä ja rykälläkin käynyt yksin. Tätä on jo jatkunu pidempään ja se on altistanut minut taas miettimään uskoa järjellä.
Täytyy sanoa, että olen sen taas menettänyt.
Ei enää tuntoa.
Seuroihin menokaan ei enää hirveesti houkuttele, koska olen joutunut jonkintakia erilleen muusta nuorisosta. En tiedä, missä milloinkin järjestetään iltakyliä jne. Enää en oo jaksanut edes kysellä, koska oon niin monta kertaa saanut vastaukseksi vain, että "tuonne".
En tiedä, onko mulla enää mahdollisuutta palata takasin. Olenko käyttänyt etsikonaikani jo umpeen. Poden vakavaa yksinäisyyttä ja kuolemantoiveetkin on ruvennut pyörimään voimakkaasti mielessä. Olen miettinyt, kiellänkö julkisesti uskon, vai otanko puheeksi jonkin luotettavan ihmisen kans. Mulla vain ei oo oikein ketään luottoystävää jolle voisin puhua omista asioistani. Joudun olemaan ajatuksieni kanssa yksin...
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jos tilanne on sillä mallilla, että mietit omaa kuolemaa tai halua kuolla, silloin pitää hakea jo ammattiauttajaa. Ei saa jäädä yksin. Jos ei ole kavereita tai olet ajautunut ihmisten keskuudesta pois, hankkiudu juttelemaan jonnekin, vaikka mielenterveyshoitajalle tai kirkon diakoniatyöntekijälle. Kerro rohkeasti ajatuksiasi sellaiselle ihmiselle, jolla on vaitiolovelvollisuus, ja niitä ovat kirkon ja terveydenhuollon työntekijät. Muista ettei tuttavia tms. sido vaitiolovelvollisuus, ainoastaan näitä em. viranhaltijoita. Tärkeintä sinulle olisi nyt päästä juttelemaan jonkun kanssa.
Olen rukoillut saattoystäviä, mutta jostain syystä rukousta ei olla kuultu. Harmi, että on päässyt jo tähän tilanteeseen, ettei ole ns. tuntoa. Olen käyttänyt ammattiauttajien apua ja siitä on ollut osittain hyötyä, mutta se ei voi taata mulle uskovaisia ystäviä. Minkäs tekee jos uskovaisilla on sellasia harrastuksia joihin minä en mahdu. Nyt en oo enää aikoihin jakasnut edes kysellä perään. Jotenkin se on ollut niin työlästäkin. Multa kai puuttuu jotain oleellista, jota valtaosalla ihmisistä on.
Auttaja kyllä väittää, että olen ihan normaali ja kykenen siihen mihin muutkin. Multa on jäänyt jotain tarpeellisia taitoja pois.
En tiedä, jossakin täytyy mätätä, kun en pääse porukkoihin. Ehkei mulla oo mitään puhuttavaa tai sitten olen liian väritön tai jotain.
Pitäisi ruveta alkaa taas käymään, mutta ennenkaikkea haluaisin uskovaisia ystäviä. Ehkei mulle niitä sitten anneta. Ehkä en ole sen arvoinen. Mutta miksi.. olis vain paljon helpompaa, jos niitä olisi
Olen kuullut muiltakin vastaavan tilanteen kuin sinun kuvailemasi. Ehkä sinulle olisi parasta, että etsit kavereita ihan muista kuin vl-piireistä. Tärkeintä olisi, että saisit kavereita ympärillesi ja muuta mietittävää elämääsi, tekemistä. Aloita vaikka joku kiva urheiluharrastus tai muu harrastus, jossa tapaat ikäisiäsi. Arvelen ammattiauttajan olevan oikeassa, että olet ihan normaali nuori mies. Yksinäisyys on kipeä asia ja se saa ajattelemaan asioita, joita ei muuten tulisi mieleen, kuten kuolema. Jeesus on ihmisen paras ystävä. Jumala rakastaa sinua silloinkin, kun sinusta tuntuu, etteivät muut välitä. Kavereita voisi löytyä ihan seurakuntanuoristakin. Ei kavereitten ole pakko olla vl:ia.
että saisit uskovaisia matkaystäviä ja saisit tunnon!Älä heitä uskoasi!!!
Sulla on vaikea tilanne, mutta turvaudutaan Jumalaan.Hänelle on kaikki mahdollista.
täytyy sanoa, että onpa pinnallista VL-nuorisoa. Mikä heidät tekee uskovaisiksi, jos ajattelutapa on niin rajoittunut, että ns. piireihin on vaikea päästä. Siis niin teeskentelevää uskovaisuutta, että sivullista oksettaa. Sinulle nuori, älä heitä pois uskoa Taivaan Isään, hän pitää kyllä huolen sinusta. Anna niiden VL-porukoitten olla omissa oloissaan, älä pyri väkisellä heidän koppavaan seuraansa, sulla mahtaa olla enemmän elävää uskoa kuin heillä.
Ymmärrän kokemuksesi ja olen pahoillani että sinua ei ole otettu mukaan. Torjunta ja epäystävällisyys eivät ole harvinaisia yrkän piireissä. Ihmiset luovat klikkejä eivätkä halua niihin uusia tyyppejä. Olen itse kokenut kaikkein syvintä kylmyyttä ja kovuutta juuri ry:n piireissä.
Lähdin vuosia sitten pois vl-ympyröistä. Se on ollut elämäi parhaita päätöksiä. Mutta en tarkoita että sinun pitäisi päätyä samaan.
Miksi kiiruhtaisit uskon ratkaisussa? Voit hyvin jättää sen asian pohtimisen silleen. Sano itsellesi että mietit sen asian sitten kun olet paremmissa voimissa. Laita uskon kysymys pakettiin kaapin hyllyyn odottamaan. Ei se ry. minnekään karkaa. Jos et jaksa seuroihin mennä, anna siitä itsellesi lomaa. Saat olla vapaa! Mikä palkko sinne on aina mennä. Tee sen sijaan sellaisia asioita joista nautit. Aloita jokin uusi harrastus jossa voit tavata muita ihmisiä mutta joka ei ole liian vaativaa.
Toivon että sinä, avaaja, haet apua alakuloisuuteesi ja itsetuhoajatuksiin. Älä jää vatvomaan huoliasi yksi. Ammattilaisten apu antaa mahdollisuuden levähtää, ja sen jälkeen voit harkita uskon asioita ja ratkaisuja uudestaan. Täysissä voimissa. Ei ole syytä paniikkiratkaisuihin!
mutta kuinka yleistä se on. Kuinka paljon yrkän piiristä löytyy mun kaltaisia ns. sosiaalisesti rajoittuneita. Käytän nyt tuollaista nimitystä itestäni, koska sen vian täytyy olla minussa. Ei kai ne turhaan hylji ja ei kai ne turhaan salaile iltakyliä jne.
Välillä tuntui, että olen saanut elämästä otteen, kun pääsin iltakyliin ja harrastuksiin mukaan.
Vaikka olen vähän maassa, liikkumista en oo jättänyt, koska se on viimeinen, mistä saan virtaa. Voimistelen ja lenkkeilen ja pidän muutenkin huolta itestäni. Syön myös terveellisesti. En halua päästää itteäni rappeutumaan myös ulkoisesti. Ulkoisesti ei äkkiä edes tiedä, että olen masiksessa. Ehkä porukka pitää mua muuten vain tylsänä ja värittömänä, jolla ei päässä liiku mitään.
Tässä onkin miettimistä, kumpaa polkua lähden tallaamaan. Uskon ulkopuoleltakaan ei ole tullut kerättyä kaveriporukkaa. Yksinäisenä se ratkaisu tuntuisi vaikealta.
Olen miettinyt sitä, jos alan syventää välejä koulukavereiden kans. Tiedän, että tuossa porukassa läträtään paljon alkoholin kanssa, ja tuohon porukkaan jos haluaa, niin pitää itekin oppia niille tavoille. Hirveen mukavaa porukkaa muuten! Mikä parasta, heillä on samoja mielenkiinnonkohteita ku mulla.
Jos en saa enää uskosta kiinni, niin sieltä kai on lähdettävä hakemaan onnea.
Tässä onkin miettimistä, kumpaa polkua lähden tallaamaan. Uskon ulkopuoleltakaan ei ole tullut kerättyä kaveriporukkaa. Yksinäisenä se ratkaisu tuntuisi vaikealta.
Olen miettinyt sitä, jos alan syventää välejä koulukavereiden kans. Tiedän, että tuossa porukassa läträtään paljon alkoholin kanssa, ja tuohon porukkaan jos haluaa, niin pitää itekin oppia niille tavoille. Hirveen mukavaa porukkaa muuten! Mikä parasta, heillä on samoja mielenkiinnonkohteita ku mulla.
Jos en saa enää uskosta kiinni, niin sieltä kai on lähdettävä hakemaan onnea.
Enhän minä ole nyt uskovainen...
Sehän on positiivista, jos olet saanut koulussa kavereita. Pidä heidät hyvinä ystävinä ja kohtele hyvin ja vietä heidän kanssaan aikaasi ja tehkää mukavia asioita yhdessä. Tee selväksi heille, ettet juo alkoholia. Ei sinun tarvitse ruveta juomaan, jos kavereista joku juo. Minun ystäväpiiriini kuuluu raittiiden lisäksi myös niitä, jotka juovat, mutta olen tehnyt heille selväksi, että en ala heidän kanssaan juoda. Se sopii meille kaikille. Yhdessä käymme lenkillä, pelaamassa ja muuta mukavaa. Kun olen heti sanonut, ettei minua alkoholi kiinnosta, eivät ole enää pyytäneet mukaan baariin, mutta muuten pyydetään mukaan vaikka urheilemaan.
Olisiko koulussasi kristillistä opiskelijatoimintaa? Voisitko mennä sellaiseen mukaan? Siellä on varmasti kristittyjä nuoria, jotka eivät juo alkoholia ja teillä saattaisi löytyä yhteisiä mielenkiinnon aiheita.
Valitse se kaita elämän polku, joka lopulta vie Taivaan Kotiin. Rukoile Jumalalta, että saisit palaamisen armon ja jonkun luotettavan matkaystävän jonka kanssa voisit keskustella mieltä painavista asioista.
Tänään kävin luokkakaverin kans kaupungilla ja tehtiin kaikkea kivaa. Hänkin on kokenut yksinäisyyttä. Voinhan ruveta enemmänkin kuluttaa aikaa sen kans vaikka aina en ymmärrä kaikkea, mitä se puhuu. Se kun puhuu paljon televisio-ohjelmista joista ite olen täysin pihalla. Muuten hirveän mukava.
Se puhuu jostain Full metal alchemist sarjasta, josta minä en tiedä mitään.
Päätin sitten sivistää itteä vähän siltä saralta ja hommasin itelle noita sarjoja joita katselen.
Samoin Buffyn ym. osalta pitäisi vähän sivistää itteä.
En vain siksi, että nuo kiinnostais mua, vaan siksi, että olisi enemmän yhteistä puhuttavaa.
Huomenna aiotaan kans tehdä jotain.
Tuli ilmi, että tuo kyseinen ihminenkin uskoo raamattuun ja siitä virisi monta keskustelua. Hän ei ole varsinaisesti uskonnollinen ihminen, eikä kuulu mihinkään herätysliikkeeseen tms.
Tuo kertoo siitä, että olet ottamassa itsestäsi vastuuta ja haet ratkaisua yksinäisyyteesi. Siitä saa voimaa ja varmuutta.
Ketään ei voi sivullinen väkisin auttaa. Pienen pieni oma halu täytyy olla pohjalla. Sen voi sitten ymmärtävä lähimmäinen puhaltaa liekkiin ja elämään tulee valoa.
Jatka tuota tietä! Voimia ja uskallusta!
Tiedän että tämä kommentti aiheuttaa joissakin lukijoissa pahennusta ja kiukkua, mutta en voi olla tätä kirjoittamatta:
Aivan rakkaudella ja sinun parastasi ajatellen, kehotan sinua hakeutumaan uskovaisten nuorten seuraan. En sitä sano etteivät epäuskoiset ihmiset voisi olla hyviä ystäviä. Mutta tarvitset myös uskovaisia ystäviä, jos ajattelet elämän päämäärää.
Toivon kaikkea hyvää elämääsi. Rukoillaan, että saisit palaamisen armon.
T.Yksi uskovainen poika pohjoisesta.
Minä rukoilen, että sinä saisit enemmän ymmärrystä lähimmäisesi vaikeuksiin. Aloittaja kertoi juuri, miten vl:t eli 'uskovaiset' kohtelevat häntä ja miten se on aiheuttanut masennusta ja uskossa väsymistä.
Elämän päämäärä ei ole toisista ihmisistä kiinni! Ei veeällistä eikä muistakaan. Siihen riittää omakohtainen usko. Jos usko on kiinnitetty seurakuntaan ja toisiin ihmisiin, niin silloin se on väärää.
On varmasti olemassa uskovaisia ihmisiä, jotka kohtelisivat häntä hyvin ja heistä voisi tulla hänen ystäviään ja saattomiehiä. Uskovaisetkin ihmiset ovat vain ihmisiä heihin mahtuu monenlaisia henkilöitä. Sitäpaitsi kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät edes ole elävässä uskossa, sillä on epäuskoisia ihmisiä, jotka kulkevat uskovaisten mukana.
Yksin Jumala tietää kuka on uskomassa ja kuka ei.
Aloittaja kertoi rukoilleensa saattoystäviä. Ymmärrän hänen tarkoittavan tällä uskovaisia matkaystäviä, joiden kanssa voi keskustella kaikista asioista ja panna matkalla tarttunutta synnin taakkaa pois.
Minulla on ollut periaate, etten näille forumeille kirjoittele, mutta tämän ketjun ensimmäiset viestit olivat niin surullisen puhuttelevia, etten pystynyt olemaan kirjoittamatta.
On kiva, että sinunlaisia ihmisiä on!
Nimenomaan just vl:iä haluaisin kaveriksi, koska tunnen heidän parissa oloni kotoisammaksi.
Eli haluan ystäviä, joilla olisi mahdollisimman pitkälle samanlainen ajatusmaailma kun mulla.
Samallaiset harrastukset, samanlainen tausta, samanlaisia kiinnostuksen kohteita jne.
Tietenkin sellaisiakin, joiden kans voi olla ja jutella vain.
Syy, miksi haluaisin mielellään juuri vl:istä kavereita on jo sekin, että ei vl:t ovat eläneet lapsuudenkin hyvin erilaisissa olosuhteissa.
Joudun tekemään paljon työtä, että pääsen "samalle tasolle" niiden kans.
Kulttuurilliset erot ovat moninpaikoin suuret.
Yritin kattoa tuolta koulukaveriltani lainaamia elokuvia, mutta minä en ole tottunut passiiviseen viihteeseen. Kuitenkin hänen yksi rakkaimmista harrastuksista on just elokuvien katsominen.
Voisitko antaa mulle sähköpostin, jos kirjoittelen siihen.
Jos et heti alkuun viitsi antaa sitä "virallisempaa", niin tee jokin roskaposti itelle. Olisi kiva kirjoitella!
Ymmärrän tosi hyvin, mistä puhut. Kun on toisenlaiseen tyyliin tottunut, ei muu tunnu kotoisalta. Se voi jopa tuntua väärältä ja synniltäkin.
Siksi on hyvä, kun/ jos saat edellisen vl-kirjoittajan ystäväksesi. Hyvä kun itse otit aloitteen käsiisi ja pyysit häntä. ;D
Iloa elämääsi!
Sanoit, että seurakunnassa on myös epäuskoisia, niitä jotka eivät ole oikealla tavalla uskomassa. Kuitenkin he ovat siellä ja heitä pidetään uskovaisina ja odotetaan uskovaisen käyttäytymistä. Esim. ystävällisyyttä uskonveljeä kohtaan.
Vain Jumala tietää ihmisen sieluntilan. Pieni yksinäinen ihminen ei sitä tiedä, ja pettyy pahan kerran, kun odottaa ja odottaa. Silti saa torjuntaa ja jopa ylenkatsetta.
Jospa ne fiksut veeällät hoksaisivat kohdella lähimmäisiä rakkaudella, ihan inhimillisellä rakkaudella. Ei pelkästään sielua vl-totuudella rakastaen!
Loin juuri uuden sähköpostin.
Osoite on [email protected]
elämässäsi.
Uskovaiseen kotiin,tarkoittanet vanh.lestadiolaiseen kotiin? Noinhan sitä vl-piireissa sanotaan,mutta usko ihan hyvällä omallatunnolla,että muuallakin on uskovaisia ihmisiä kun veeällissä. Ja se EI tarkoita että semmoiset ihmiset olisivat väärähengellisiä, paatuneita tai kulkeneet etsikkoaikansa ohitse,vaan meillä on rauha tunnolla ilman rauhanyhdistyksen oppeja.Veeällissä painotetaan aina sitä että jos alkaa järjellä tutkimaan uskoansa,niin alkaa olla "vaarallisilla vesillä". Tämä lienee mainittu isossakirjassa, kuin myös on käytetty sanontaa;"järki vangiksi ottakaa". Tiedän kokemuksesta,että veeällistä irtautuminen vie kauan,mutta kun alkaa esim, harrastamaan jotain,vaikka liikuntaa eri muodoissaan, kulkee ihmisten ilmoilla, tarkoituksellisesti ihan muissa kuin vl-paikoissa,käy vaikka erilaisissa kesätapahtumissa jne, eikä anna sen pikkupirulaisen,vl-opin jyskyttää jatkuvasti,niin saa vihdoin rauhan omalle tunnolle.
Kun se irtautuminen on pitemmällä,huomaat tarkastelevasi niitä entisiä vl-oppeja vähän kriittisemmin ja voit hyvillä mielin elää täyspainoista elämää.
Älä siis vaivaa mieltäsi,onko mahdollisuutta palata,eikä sun tarvitse "kieltää" uskoa. Sillä usko ON muualla(kin).
Kun muu nuoriso(-ilmeisesti olet nuori vielä?) on ikäänkuin hyljännyt sinut,tai eivät oikein pidä yhteyttä,niin he eivät ole ystävyytesi arvoisia,sellaiset ovat omassa erinomaisuudessaan muka parempia ihmisiä. Sinullekin on paikka ja ystäviä,olet varmasti jossain vaiheessa tärkeä ihminen jollekin.
Olen joskus kuullut joteenkin näin;että tee vaikka yksi hyvä työ päivässä,niin siitä se lähtee. Voit soveltaa tätä vaikka siten,että tee huomisesta alkaen yksi sellainen asia päivässä, mitä et koskaan ennen ole tehnyt,käy vaikka katsomassa joku peli,leffa, tms,kyllä niitä mahdollisuuksia on,ala elämään rohkeasti omana itsenäsi :)
Sinun tekstisi jotenkin herätteli. Joku tuossa ehdotteli ammattiauttajaa. Tokihan se voi auttaa mutta eihän ammattiauttaja voi korvata vierellä kulkijaa. Ehkä isossa joukossa huomaa helposti vain räväkimmät tyypit ja hiljaisemmat jää jalkoihin. Ois kiva vaihtaa sun kans ajatuksia mutta nettipalsta taitaa olla siihen vähän huono paikka. Toivottavasti uskot oikeasti Jumalaan. Jumala kun ei hylkää vaikka ihmiset syrjisi. Se on iso turva kun mietit mitä tehdä seurojen suhteen.
uskovaista ystävää kunnes viime vuonna sain sellaisen. Ja vielä kaksin kappalein.
Älä menetä toivoa (uskosta puhumattakaan!), vielä joku päivä sinäkin varmasti saat ystävän rinnallesi.
Ole vain omaitsesi ja mene rohkeasti juttelemaan. Niin ja voithan kokeilla vaikka netin keskustelupaikkoja, jos sitä kautta saisit ystävän. Esim. IRC, jos se on sinulle tuttu. Netin kautta on usein helpompi tutustua.
Ite epäilin kans, kannattaako ottaa puheeksi täällä, kun tiedän, että täällä on kaikenlaista. Kuitenkin jotain kautta haluan purkaa itteäni joten päädyin sitten kirjoittamaan tänne.
Uskoni Jumalaan on vähän hämäränpeitossa, en pysty miettimään nyt sitä kummemmin. Se vain on jos on.
Kuitenkin vielä on tuoreena muistissa, kun sain palaamisen armon. Tuntoja ei pysty itse herättelemään. Jos uskon menettää, sen todella voi menettää pysyvästi :( ...
Joillakin on se käsitys, että käympä pienen reissun muualla ja palaan sitten, kun on koettu mahdollisimman paljon. Se on harhakuvitelma. Maailmasta ei tulla tuosta vain takaisin. Eikä Jumalaankaan voi uskoa, jos ei ole annettu uskoa.
Näin seuroissakin sanotaan, että ei auta, vaikka itse uskoo Jeesukseen, Jeesuksen pitää uskoa tuo uskova myös omakseen. Saattoi varmaan tulla vähän sekavasti, mutta tuo tarkoittaa siis sitä, että usko annetaan lahjana ja se voidaan myös ottaa pois jos sitä ei ole varjellut.
Se on ikään kuin aarre, jota ihminen kantaa sylissään ja matkan varrella on paikkoja, joissa se voidaan varastaa. Uskovaisen pitäisi välttää niitä paikkoja, joissa noita "varkaita" on paljon. "varkaat" löytävät myös yksinäisen sydämeen ja pääsee tekemään tekojaan.
Näin munkin kohdalla on nyt käynyt. Ei vain oo saattoystävää, jolle on voinut puhua asioista..
Kerro sähköpostiosoitteesi, niin voin kertoa puhelinnumeroni. Ei viitsisi numeroa tänne forumille laittaa.
Olen siis uskovainen opiskelijapoika Pohjois-Suomesta. Tilanteesi kuulostaa enemmän kuin pahalta. Haluaisin auttaa, jos pystyisit puhumaan vaikka minulle.
On totta ettei kukaan voi itse ottaa uskoa. Jos uskot Jeesukseen on se Jumalan työ sinussa. Minusta kuulostaa että sinulla kuitenkin on halu uskoa ja sen voi antaa vain Jumala. Minä uskon Jumalaan joka haluaa pitää omistaan kiinni. Jos meidän pitäisi itse kyetä pysymään tiellä ei kukaan selviäisi. Eihän ole kuin yksi joka ei ole monessa pois poikennut. Siksihän me armoa tarvitsemme. Minusta oli aika lohdullista kun joku tuossa ketjussa sanoi rukoilleensa vuosia ystävää ja sitten saaneensa kaksi. Jumala antaa enemmän kuin pyydämme.
Ainakin itselläni on erittäin huonoja kokemuksia vl-auttajista. Toivottavasti et tyrkytä "vain me"-oppiasi ja ehdollista rakkauttasi.
Eivät kaikki noin apua tarjoa, vaikka loppujen lopuksi niitä hyviä tyyppejä on aika paljon, kun vain heihin törmää.
Älä missään tapauksessa luovu uskosta. Keskustele jonkun uskovaisen, vaikka puhujan kanssa. Laita synti pois ja säilytä usko.
mutta yhdistyksestä voit luopua.
Jeesus ei ole siellä tai tuolla Raamatun mukaan. Elävää uskoa on muuallakin kuin ry:n seuroissa. Jos maallisesta yhdistyksestä eroaakin, ei silti sydämestään kannata Jeesusta hyljätä.
Vastaan poikkeuksellisesti sekä vastukseen, että aloitukseen, koska vain tämä vastaus kattoi kaiken. lain ja evankeliumin.
Aloittajalle, olen todella pahoillani tilanteestasi, näin tupaa käymään kun jää lahkon kyynisiin, antikristus, jos häntä seuraa lahkossa, vie joskus väkisin sitten mielialaharmeihin. Olet yksi SRN;n uhreista.
Mutta älä sekoita uskoa ja VL;ää, joka sääntelee itse Jumalaansa, omilla säännöillänsä, se vie joka tapauksessa aallokkoon. Sana sanoo, >> heitä pois mikä pahentaa, joten tee se, mutta älä tee niin kuin VL; että veden mukana menee Jeesuksin, silloin olet heikossa jamassa.
Intohimoiset VL;t vaahtoavat sydämen tilasta, kuuntele todella sitä, jos ei ole hyvä mennä seuroihin ( jota nimeä ei Raamatussa edes ole) Pyhä Henki sydämessäsi vastustaa menemistä sinne, kuuntelemaan synnin sanoja, siellähän putaan vaan synti, synti ja emäsynti. Ei sitä uskovainen, jonka sydämessä on Jeesuksen lunastus, jaksa kuunnella. Oikeassa olet.
Suurin antikristus skenaario on sinun etsikkoaikasi, Jeesus ei käännä selkäänsä sinulle koskaan. Jos se on vapauttanut SRK:n vasaramiehet, jotka kiduttivat ja ajoivat itsemurhiin satoja ihmisiä, ja ovat jo lunastettuja, miksi Hän sinut unohtaisi, ei vuorenvarmasti unohda, sinä olet nimeltä kutsuttu, olet Hänen.
Se turha pelottelu, että SRK;n ulkopuolella on joukko, joka vain juo???? Mistä ne tynnyrinihmiset sen tietää, ei mistään se on juuri sitä epätervettä pelottelua, sanon sinulle aloittaja, että lahkon ulkopuolella on jopa yllätys, siellä on Jeesus, kunhan haet vain sen Jumalan Valaskunnan, joka löytyy sinussa itsestäsi ja tueksi uskova seurakunta, siinä se.
Rauhaa.
tämä paikka olla se mistä kannattaa tuommosta asiaa lähteä kyselemään? Sillon on sama kun et kysykkää, jos täältä haluat vastauksen.
Kai tiiät mitä uskoton ihminen siihen vastaa?
jr!
Huomasin, että olet Hynden kaveri. Toisessa ketjussa.
Toivottavasti aloittaja ei pidä viestiäsi kovana ja torjuvana. Siltä se ainakin minusta tuntui. ;(
Joskus 'uskoton' on paljon lähimmäisenrakkaudellisempi kuin ns. oikeassa uskossa oleva, joten turha leimata!
Kyllä sinultakin suolaa ja salpietaria löytyy, mutta missä balsami haavoihin? Missä?
yksinäisten ystävä. Jeesus sanookin, että tulkaa minun tyköni kaikki vaivatut ja raskautetut, minä annan teille levon.