Hei!
On nyt kulunut yli kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Kyseessä oli silloin HYVIN huonotapainen ruunani.
Sain paljon neuvoja lukemattomilta ihmisiltä ja haluan nyt sanoa, että olen niistä kaikista suunnattoman kiitollinen!
Edistyminen on ollut huimaa! Näykkiminen, rynniminen, kunnioituksen puute...kaikki, mistä ehdin valittaa, on nyt historiaa.=)
Alan huomata, että sen kauhukakaran alta, jota joskus vihasin (ja pelkäsin), paljastuu tavattoman lempeä ja herkkä hevonen. Vika ei selvästikkään ollut hevosessa vaan minussa. Heti, kun otin oikean asenteen (minä olen nyt pomo, rkele! (suurin piirtein=)), hevonen alkoi muuttua. Uskomatonta, miten nopeasti se tapahtui! Varsinkin näykkimisen loppumisen huomaan helposti. Ei ole enää käsivarret kahvikupin kokoisilla mustelmilla=). Nyt uskaltaa näyttää pollea vieraillekin, eikä tarvitse pelätä sen syövän niitä elävältä=).
Suhteemme lämpenee päivä päivältä. Ehkä joskus se vielä ravaa luokseni pyytämättä tai hirnahtaa tervehdykseksi eron jälkeen.
On nyt kulunut yli kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Kyseessä oli silloin HYVIN huonotapainen ruunani.
Sain paljon neuvoja lukemattomilta ihmisiltä ja haluan nyt sanoa, että olen niistä kaikista suunnattoman kiitollinen!
Edistyminen on ollut huimaa! Näykkiminen, rynniminen, kunnioituksen puute...kaikki, mistä ehdin valittaa, on nyt historiaa.=)
Alan huomata, että sen kauhukakaran alta, jota joskus vihasin (ja pelkäsin), paljastuu tavattoman lempeä ja herkkä hevonen. Vika ei selvästikkään ollut hevosessa vaan minussa. Heti, kun otin oikean asenteen (minä olen nyt pomo, rkele! (suurin piirtein=)), hevonen alkoi muuttua. Uskomatonta, miten nopeasti se tapahtui! Varsinkin näykkimisen loppumisen huomaan helposti. Ei ole enää käsivarret kahvikupin kokoisilla mustelmilla=). Nyt uskaltaa näyttää pollea vieraillekin, eikä tarvitse pelätä sen syövän niitä elävältä=).
Suhteemme lämpenee päivä päivältä. Ehkä joskus se vielä ravaa luokseni pyytämättä tai hirnahtaa tervehdykseksi eron jälkeen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jotka antavat hevosilleen aihetta olla pomo. Itse hoidan "kurinpalautukseen" tulleita hevosia. Minun käsissäni hevoset ovat ok, mutta omistajat kertovat kuinka hevonen vie heitä pitkin peltoja 1-0.
Miten tälläiseen tilanteeseen nuo omistajat ovat päässeet?!
Sinulle Verbatin, että yleensä syynä on kai se että hevoselle ei uskalleta laittaa vastaan... Onhan se aina iso eläin eikä sitä voiteta voimalla vaan muilla keinoin ;)
Miks ottaa hevonen jos sitä pelkää? ;)
Nykyään on puhuttu siitä (televisiota myöten!) miten helpolla juuri aloittaneetkin pikku tytökin saavat omanhevosen. Mitään ei tiedetä, eikä uskalleta satulavyötäkään kiristää, kun heppa viuhkaisee joka kerta häntäänsä. Sehän voi vaikka potkaista. Oh NO! :(
Kun noinkin ison eläimen kanssa on tekemisissä, on oltava päättäväinen ja tomera, ei sitä silkkihansikkain voi koko elämää silitellä.
Muista en tiedä, mutta meillä hevosta ei ostettu minulle vaan isä sen hankki. Isäni on oikea hevosmies ja hevosemme kyllä kunnioitti häntä.
Minulla ei ollut taitoja (enkä niitä kyllä tarvinnutkaan, kun en hevosta hoitanut!)hevosten kanssa työskentelyyn. Tähän asti se ei minua juuri haitannut, sillä en viettänyt aikaani hevosen kanssa.
Kiinnostuin hevosesta vasta "vanhemmalla iällä" kun taitoni, voimani ja rohkeuteni oli kasvanut. Että, näin. Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää.
siis sulla oli kuitenkin hepo, joka kiukutteli, mutta et kuitenkaan tehnyt sen kanssa mitään koska pelkäsit, ja hevonen oli isäsi jota hevonen kunnioitti... Mitä?!
Siis, mikä nyt ei mennyt perille?
Meilla on hevonen, jota en osannut käsitellä. Vasta äskettäin kiinnostuin hevosista ja halusin saada neuvoja.
Mutta, siis, en kirjoittanut tänne riidelläkseni jonkun pilkunviilaajan kanssa, vaan KIITTÄÄKSENI niitä, jotka olivat sen verran järkeviä, että auttoivat, arvostelemisen sijaan.
Minustakaan tuossa ei ollut mitään epäselvää ;) Mutta näitä pilkunviilaajia näköjään riittää... Jotkut vaan luulevat tietävänsä kaikesta parhaiten ja käyttäytyvät sitten lisäksi koppavasti. Hah.
what ever.. en oo pilkunviilaaja, BTW.
Ekan stoorin tajusin, mut sit toi sun toka juttu ton ekan kans tuntu olevan ristiriidas..
En myöskään ole kaikkitietävä, taikka koppava. ;)
=)!
Hei, ja onneksi olkoon paremmin käyttäytyvän hevon johdosta! Olet varmasti joutunut tekemään töitä aikalailla ja on mukava kuulla että neuvoista on ollut hyötyä. Onnea jatkoonkin ja hienoa että pärjäät nykyään paljon paremmin.
Kyllä, hienosti menee! kyllä sitä vieläkin tulee eteen asioita, joiden kohdalla polle alkaa kiukkuilemaan, mutta niitä tehdään sitten entistä enemmän. =)
en tiedä kumpi meistä on oppinut enemmän, mutta oli se kumpi tahansa, olen siitä kiitollinen:)!