uskonsa joskus kieltänyt työkaveri

sitten ikävät työkaverit, mutta ei tuo kyllä mielestäni yleistä ole.

Psykiatri oulusta kertoo karpon dokumentissa totuuden. Monet nuoret heilahtavat äärilaidasta toiseen kun uskonyhteisön puristus loppuu niin ei ole normaali elämän kontrollia kun on pienestä asti opetettu että epäuskoiset on juoppoja.

todella irstas ja rivo.

Onkohan näillä juoruämmällä (työkaveri) ja -ukolla ollut kirkkovenekokouksia muuallakin kuin rauhanyhdistyksen kahviossa nokat vastakkain. Seuroissa voi olla sanan kuulossa monella mielellä ja tarkoituksella.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000023174279

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000023581767

Usein se menee niin että kun pääsee irti tiukasta uskonnosta, elämä heittelee laidasta laitaan ja kun aina on elänyt muitten säännöillä, ei ole oppinut kunnolla itsekontrollia joka nousee itsestä vaan aina on ollut yhteisön paine toimia jollain tietyllä tavalla, kun sitä ei ole, ei osaa "säätää" itseään. Kaikilla ei mene näin mutta hyvin yleistä se on. Joskus se itsesäätelemisen oppimattomuus johtaa alkoholismiin tms kaikkeen kun yhtäkkiä pitäisi itse säädellä kaikkea mitä ennen on yhteisö säädellyt.

luulevat itsekin olevansa pohjasakkaa ja käyttäytyvät sen mukaisesti, kuten heille on Ry:llä opetettu. Siksi he käyttäytyvät kuin kaikki mitä he tekevät olisi syntiä, koska näin on heille Ry:llä opetettu.

Itsellänikin meni vuosikymmenen verran aikaa, että opin arvostaman itseäni sen Ry:n lyttyyn lyömisen jälkeen. Mutta kaikki eivät osaa reflektoida elämäänsä ja jäävät altavastaajksi elämässään...

helvettiin. sanotaan raamatussa

Käykö se karjumalla näin: "Kiellän minua uskomasta. Jos en ymmärrä, niin vedän minua turpaan."

Ihminen alkaa elää kuin sika pellossa kun saa enemmän vapautta. Onneksi aina ei käy näin. Ite kyllä pystyn hyvin kontrolloimaan tekemisiä.