Olisi sellainen (toistaiseksi vielä pieni) ohgelma / kautta pohdinta johon kaipailisin vastauksia..
Elikkä, mulla ja miehelläni on tosiaan vähän ristiriitoja siitä hommataanko lapsia ja koska ja kuinka.. Miehelläni (37v.) on 10-vuotias lapsi ja itse olen lapseton 27v nainen. Suhdetta takana vähän reilut kaksi vuotta. Olemme keskustelleet tästä aiheesta lukemattomat kerrat ja olen väsynyt hänen mielipiteisiinsä kyseiseen asiaan. Hän ei ilmeisesti itsekään tiedä mitä haluaa, koska toisinaan hän saattaa sanoa iloisin mielin, että "Ei varmaan mee enää kovin kauaa kun meilläkin on vauva". Ja taas toisaalta joskus kun itse otan asian puheeksi, hän ahdistuu eikä oikein osaa sanoa aiheeseen mitään.
Just pari päivää sitten kävi niin, että kysyin hältä et haluaakos hän nyt sitten niitä lapsia mun kanssa vai ei, kun en osaa oikein tulkita hänen mielialojensa vaihtelua. Hän sanoi siihen et "no, ehkä muutaman vuoden päästä, nyt on kaikki asiat vielä niin kesken (remontti, työt, opiskelut)". Mä meinaan räjähtää kohta tähän epätietoisuuteen. Mulla itselläni on vauvakuume ja kuitenkin hyvä suhde tähän miehen lapseen.
Mun mies on kohta 40 vee, joten ei hänkään nyt välttis kovin kauaa jaksa pieniä muksuja..
Yritän kovasti ymmärtää miestäni tämän asian suhteen, koska aikoinaan tämän lapsensa äidin kanssa he erosivat lapsen ollessa 1,5 vuotias koska se perhe-elämä ei oikein sujunut niinkuin olivat ajatelleet ja tuli muita miehiä ja naisia kuvioihin ynnä muuta klassista.. ;)
Kuinka kauan mun pitää jaksaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen jne..?
Totuus on kuitenkin se että omia lapsiakin haluan, joten jos ei tässä suhteessa niin sit jonkun muun miehen kanssa. Olen toki nuori ja mulla on aikaa, mutta en voi vauvakuumelleni mitään.. Eikä kai tarvitsekaan voida..?
Auttakaa kiltit tätä tyttöä hädässä! Neuvoja, konsteja, niksejä, ihan mitä vaan!
Elikkä, mulla ja miehelläni on tosiaan vähän ristiriitoja siitä hommataanko lapsia ja koska ja kuinka.. Miehelläni (37v.) on 10-vuotias lapsi ja itse olen lapseton 27v nainen. Suhdetta takana vähän reilut kaksi vuotta. Olemme keskustelleet tästä aiheesta lukemattomat kerrat ja olen väsynyt hänen mielipiteisiinsä kyseiseen asiaan. Hän ei ilmeisesti itsekään tiedä mitä haluaa, koska toisinaan hän saattaa sanoa iloisin mielin, että "Ei varmaan mee enää kovin kauaa kun meilläkin on vauva". Ja taas toisaalta joskus kun itse otan asian puheeksi, hän ahdistuu eikä oikein osaa sanoa aiheeseen mitään.
Just pari päivää sitten kävi niin, että kysyin hältä et haluaakos hän nyt sitten niitä lapsia mun kanssa vai ei, kun en osaa oikein tulkita hänen mielialojensa vaihtelua. Hän sanoi siihen et "no, ehkä muutaman vuoden päästä, nyt on kaikki asiat vielä niin kesken (remontti, työt, opiskelut)". Mä meinaan räjähtää kohta tähän epätietoisuuteen. Mulla itselläni on vauvakuume ja kuitenkin hyvä suhde tähän miehen lapseen.
Mun mies on kohta 40 vee, joten ei hänkään nyt välttis kovin kauaa jaksa pieniä muksuja..
Yritän kovasti ymmärtää miestäni tämän asian suhteen, koska aikoinaan tämän lapsensa äidin kanssa he erosivat lapsen ollessa 1,5 vuotias koska se perhe-elämä ei oikein sujunut niinkuin olivat ajatelleet ja tuli muita miehiä ja naisia kuvioihin ynnä muuta klassista.. ;)
Kuinka kauan mun pitää jaksaa olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen jne..?
Totuus on kuitenkin se että omia lapsiakin haluan, joten jos ei tässä suhteessa niin sit jonkun muun miehen kanssa. Olen toki nuori ja mulla on aikaa, mutta en voi vauvakuumelleni mitään.. Eikä kai tarvitsekaan voida..?
Auttakaa kiltit tätä tyttöä hädässä! Neuvoja, konsteja, niksejä, ihan mitä vaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tätä kannattaa harkita ennen kirjoittamista, jos haluaa saada vastauksenkin:
"Huomaa myös että saman viestin massapostittaminen monelle eri palstalle on kielletty. Massapostitukset poistetaan."
http://keskustelu.suomi24.fi/ohje/#kirjoita
Miehelläni on lapsia mutta on silti kovat halut saada mun kans vielä ainakin yks. Joten jospa sun mieheskin vielä lämpenee sille ajatukselle, mun mies on sen kaa saman ikänen
Anna turhien toiveiden olla. Itse elin viisi vuotta toivoen samanlaisen tilanteen kääntyvän parhain päin. Kävimme aviomieheni kanssa pariterapiat ja kaikki, tuloksetta. Päädyin avioeroon, ja nyt olen jo 35-vuotias ja biologinen kello tikittää. Minua kaduttaa sanoinkuvaamattomasti jahkailuni ja uskoni miehen mielipiteen muuttumiseen. Jotkin asiat vaan täytyy hyväksyä sellaisena kuin ne on.
jos napakasti sanot asiat kuten ne on,että sinulla on vauvakuume ja ikää alkaa olla molemmilla ja jätät ehkäisyn pois.Minä olen antanut miehen huolehtia ehkäisystä,kun hän on se osapuoli joka ei niitä lapsia niin halua.Nyt kolme lasta ja neljäskin toiveena...Aikaa on kyllä mennyt yhdessä oltu yli 20 vuotta.Lapsia voisi olla jo tusina.Pieni painostus ei pahaa tee miesten kanssa, ne kun on jahkailijoita.Jos tämä on mies jonka lapsillesi isäksi haluat, niin anti mennä vaan!Toisaalta kaksi vuotta itsestäni tuntuu lyhyeltä suhteelta.Itsekun olin 9vuotta porukassa ennenkuin eka lapsi tulla tupsahti ja silloin olin 25v.Ikäeronne huomioon ottaen ja jo 10 vuotias lapsi,niin minä ottaisin härkää sarvista,enkä antaisi enää paljoa ajan kulua.Muistuta aina miestäsi sopivassa tilanteessa vauvahaaveistasi,vaikka päivittäin,jos muu ei auta. Onnea yritykselle!
Taitaa mies epäillä/pelätä, että käy samoin kuin exän kanssa. Eli että lapsi pilaa suhteen. Toisaalta varmaan haluaakin lasta.
Hän tietää mitä se on, sinä et. Hän tietää myös, että sinulla ei ole (eikä voikaan olla) käsitystä lapsen tulon vaikutuksesta elämään. Kannattaa kysyä, mitä hän asiasta ajattelee. Jätä kysyms vaikka "ilmaan leijumaan", jos hän menee lukkoon asiasta puhuttaessa.
Sinuna en enää jahkailisi jos lapsia varmasti haluat tämän miehen kanssa. Suuntaan tai toiseen kannattaisi ratkaisu tehdä pian jos olet varma, että meinaat lapsia laittaa.
Lasketaanpa aikaikkunaa. Eroatte, koska hän ei halua lapsia. Vuoden kypsyttelitte asiaa ennen lopullista eropäätöstä. (olet silloin siis 28). Kolme vuotta menee sinkkuna ja lyhyissä suhteissa ennen kuin löydät sopivan miehen, (31). Kaksi-kolme vuotta vähintään pitää seurustella ennen lapsen tekoa, jotta tutustuu toiseen. Olet siis 33, kun alatte yrittää lasta. 2 v menee ennen kuin tärppää kunnolla (pari keskenmenoa), ja olet 35 vuotias ensisynnyttäjä. Ei vielä turhan korkea ikä, mutta silti enemmän kuin nyt mahdollinen 28v. Mutta jos lisätään alkuun 5 v odottelua, niin sitten alkaa jo olla "hilkulla" iän puolesta. Esimerkin vuosimäärät ovat "hihasta " revittyjä, mutta mahdollisia. Toki nopeamminkin voi homma hyvässä tapauksessa onnistua.