Haluaisin tietää kuinka VL:t todellisuudessa suhtautuu sairauksiin eli lähinnä kroonisiin sairauksiin? Onko joku sellaisen ansainnut? Ajatteletteko te, että sairauden saamisella ja uskolla ei ole mitään yhteistä vai onko henkilö, joka on sairastunut jotenkin saatanan oma tms.? Ihmettelin vaan tapausta, jossa VL-pappi oli kieltäytynyt vihkimästä henkilöä, jolla on epilepsia. Mistä tämä johtuu? Ollaanko edelleen 60-luvulla, jolloin "kaatumatautiset" eivät saaneet mennä naimisiin?
Miksi muutenkaan ei tunnu löytyvän ymmärrystä heille, jotka eivät pysty terveytentilansa takia jatkuvasti synnyttämään ja/tai imettämään? Samanlainen vauvojen tuputus jatkuu ja imettämättömyyttä paheksutaan. Sairaalassa tapasin nimittäin naisen, joka oli jo 9 lasta synnyttänyt vaikeasta sairaustaan johtumatta ja ihmiset eivät ymmärtäneet miksi hän ei lapsiaan imetä (lääkäri oli kieltänyt). Seurauksena oli ollut kovaa paheksuntaa. Onko lapsien synnyttäminen niin ehdotonta, että järki saadaan jättää kotiin? Minkäs teet jos kroppa ei kestä.
Miksi muutenkaan ei tunnu löytyvän ymmärrystä heille, jotka eivät pysty terveytentilansa takia jatkuvasti synnyttämään ja/tai imettämään? Samanlainen vauvojen tuputus jatkuu ja imettämättömyyttä paheksutaan. Sairaalassa tapasin nimittäin naisen, joka oli jo 9 lasta synnyttänyt vaikeasta sairaustaan johtumatta ja ihmiset eivät ymmärtäneet miksi hän ei lapsiaan imetä (lääkäri oli kieltänyt). Seurauksena oli ollut kovaa paheksuntaa. Onko lapsien synnyttäminen niin ehdotonta, että järki saadaan jättää kotiin? Minkäs teet jos kroppa ei kestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lapset on kivoja ü
Minulla on yleensä olut aika suoraviivainen suhtautuminen sairauksiin: pitää teettää parannus.
Jos asian on näin totean, tutkikaa Saksan historiaa. VL on aina paheksunut Natsi-Saksan hirmutekoja. Juutalaisten, poliittisten, etnisten ryhmien lisäksi sairaat kuuluivat hävitettävien listaan. Jos joku VL selittää toisen sairautta Jumalan kostona on hän totisesti itse tuomittu! Lopuksi totean, toivottavasti olen väärässä asian suhteen.