Tämä kuva innoitti kaverin kanssa keskustelun siitä, miksi ihmeessä lääkis on vuosi toisensa jälkeen monen teinin unelma: http://www.egms.de/figures/journals/dgkh/2006-1/dgkh000022.f3.png - Ei yhtä loistokasta kuin näyttelijän, mallin tai huippu-urheilijan ura? ;)
Joten miksi haluat/halusit juuri lääkikseen? Lääketieteen opiskelu on kuitenkin vaativaa eikä mitään kovin "siistiä" hommaa. Oliko kyse ns. kutsumuksesta? Tiedän joitakin, joilla kiinnostus alaa kohtaa on syntynyt esim. läheisen sairaudesta. Monella saattaa tietysti syynä olla ihan vain raha & status?
Joten vastailkaa rehellisesti, kun anonyymistikin saa kerran vastata. Olisi mukava kuulla erilaisia tarinoita, miksi olette alalla päätyneet. Entä onko ala vastannut odotuksia, onko missään vaiheessa tehnyt mieli vaihtaa alaa jne?
(PS. Älä suotta avaa linkkiä, jos olet ihan tavallinen maallikko ja tiedät ettet tykkää katsella leikkauskuvia tms.)
Joten miksi haluat/halusit juuri lääkikseen? Lääketieteen opiskelu on kuitenkin vaativaa eikä mitään kovin "siistiä" hommaa. Oliko kyse ns. kutsumuksesta? Tiedän joitakin, joilla kiinnostus alaa kohtaa on syntynyt esim. läheisen sairaudesta. Monella saattaa tietysti syynä olla ihan vain raha & status?
Joten vastailkaa rehellisesti, kun anonyymistikin saa kerran vastata. Olisi mukava kuulla erilaisia tarinoita, miksi olette alalla päätyneet. Entä onko ala vastannut odotuksia, onko missään vaiheessa tehnyt mieli vaihtaa alaa jne?
(PS. Älä suotta avaa linkkiä, jos olet ihan tavallinen maallikko ja tiedät ettet tykkää katsella leikkauskuvia tms.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lähdin alalle, koska mikään muu ei olisi koskaan voinut kiinnostaa minua yhtä paljon. Haluan myös tehdä töitä ihmisten kanssa. Plus tietysti muutkin seikat, kuten hyvät työllistymisnäkyvät, kiva palkka jne. vaikuttivat. En kuitenkaan usko, että kovinkaan moni, joka oikeasti tajuaa, mitä on tekemässä, hakee lääkikseen, koska pitää alaa mediaseksikkäänä.
Voi, että kihisen innosta odottaen kirurgian kurssia. Miksi muuten noin pliisu kuva, heko heko?
Mitä tolle jäbälle on käynyt? Oks toi kesken leikkauksen otettu vai mitä helv? :P
todella pahat painehaavat.Toisessa näytti olleen nekroottistakin kudosta mukana.En ole ihan noin pahoja käytännössä nähnyt vaikka läheltä liippaa...
Oliko tämä nyt taas näitä "minä kestän tämän, mutta kestättekö te?!!11" -postauksia?
Luuleeko joku ihan oikeasti, että puolesta vuodesta vuoteen valintakokeen eteen töitä tekevä, ehkä valmennuskurssejakin koluava hakija olisi sillä polulla vain sen takia "koska se homma kuulostaa nii siistilt" ? Ja sitten tulee katumapäälle nähtyään jonkun kämäisen kuvan?
Hohhoijaa. Aika harva hakija varmaan tahtoo alalle luettuaan Barbie lääkärinä -kirjan tai katsottuaan liikaa Tehistä. Sen verran pitkä on sisäänpääsyyn vievä tie, että rahan ja statuksen innoittamat joko putoavat siltä ennemmin tai myöhemmin. Jos eivät putoa, niin ovat sitten muilta osin soveltuvia alalle.
En voi käsittää näitä "miksi haet" -kyssäreitä, etenkään silloin, kun yritetään rautalangasta vääntää, mitä hommassa tulee näkemään. Jokaisella ihmisellä omat syynsä.
Tai sitten kysymyksen kysyjä aivan vilpittömästi tahtoi kysyä mistä porukka ammentaa motivaatiota tehtäviin, joissa saattaa joutua kuvankaltaisiin tilanteisiin. Enkä usko, että hänellä oli mitään taka-ajatuksia sen suhteen, että "minä kestän, kestättekö te". En tosin tiedä, koska en ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta minulla oli ihan samoja kysymyksiä ilman mainitsemiasi perustelujasi.
"Jokaisella ihmisellä omat syynsä." Ehkäpä sen takia viestin lähettäjä kysyikin, että mitä syitä kenelläkin on?
Minä puolestaan en voi käsittää ihmisiä, jotka eivät vastaa kysymykseen vaan alkaavat heittää omia teorioitaan kirjoittajasta ja heittävät paljon ylimäärästä, mikä ei kiinnosta ketään, mutta on heidän itsensä mielestä hyvin nokkelaa. Sitähän minäkin tässä teet, mutta pakotit minut siihen.
"Oliko tämä nyt taas näitä "minä kestän tämän, mutta kestättekö te?!!11" -postauksia?"
- Ei ollut.
"En voi käsittää näitä "miksi haet" -kyssäreitä"
- Miksi et? Saako ihmiseltä kysyä, miksi haluaa opettajaksi, lakimieheksi tai diplomi-insinööriksi?
"Jokaisella ihmisellä omat syynsä."
- Niinpä, olisi mielenkiintoista kuulla mahdollisimman monien tarinoita omasta uranvalinnastaan :D
Olisiko enempää väärin voinut enää käsittää...
Kuten sanoin, tiedän yhden joka kiinnostui alasta läheisen sairastumisen takia. Lisäksi tiedän ihan oikeasti erään, joka sanoi suoraan, että loppujen lopuksi suurin syy oli hyvä työ- ja palkkatilanne. Hän itse on työttömän yksinhuoltajan lapsi ja sitä mieltä, että jos koulun penkillä istutaan lainarahalla vuosikaudet, niin sitten pitää valita oikea ala. Ei halunnut kaupalliselle tai it-alalle, vaan halusi tehdä jotain omasta mielestään myös arvokasta ja ihmisläheistä. Ja todella uskon, että hänestä tulee erinomainen lääkäri! Mielestäni on ihan ok, että työllisyys- ja palkkatilanne vaikuttaa OSITTAIN päätökseen. Tuskinpa putkimies tai siivoojakaan tekee työtään ihan vain "toteuttaakseen unelmiaan". Pääasia, että tekee työnsä hyvin.
Kysymys lähtikin liikkeelle siitä, että miksi ihan oikeasti niin moni nuori haluaa lääkäriksi, vaikka alaa ei pidetä samalla tavalla "hohdokkaana" kuin vaikkapa monien nuorten rakastamaa media-alaa...
"Tai sitten kysymyksen kysyjä aivan vilpittömästi tahtoi kysyä mistä porukka ammentaa motivaatiota tehtäviin, joissa saattaa joutua kuvankaltaisiin tilanteisiin."
- Oikein ymmärretty. Lääkäri joutuu usein epämiellyttäviin tehtäviin, vastunalasiin toimenpiteisiin, usein on kiirekin... Ja joutuu kohtaamaan kuolemaa ja monia raskaita asioita. Arvostin suuresti, kun eräs lääkäriksi opiskeleva nuori mies totesi vain tyynesti, että "tuleva työni kieltämättä pelottaa välillä kauheasti" sukulaisten kysellessä innostuneina ja selkään taputellen että "onkos ny uupeeta ku valmistut oikein lääkäriks?"...
pitää olla itsellä, ei riitä se, että suku on ylpeä! Minä pyrin lääkikseen, pääsin ja aloitin, mutta lopetin vuoden jälkeen. Pärjäsin opinnoissa, mutta ei ollut minun juttuni! Tulevaisuus lääkärin tehtävissä aiheutti suorastaan painajaisia.
Itse haaveilin lukiossa lääkärin urasta, mutta onneksi oli abikeväänä aikaa kirjoitusten aikana ja jälkeen, niin selailin nettiä ja tulin siihen tulokseen, että minun luonteesta ei ole siihen.
Kuitenkin ihmisten sairauksien opiskelu kiinnosti, niin päädyin lukemaan farmasiaa. Muistan vain sen kevään, miten tuskaista se oli, kun mietin ja mietin. Lääkis kiinnosti eniten opiskeluna, mutta käytännön lääkärin työ ei. En pystyisi ikinä sanomaan jollekin, että tämä kuolee ja en ole ihastunut pahan näköisiin kuviin ja juuri sitä työ on. Kuitenkin ihminen kiinnosti, niin olisin halunnut lääketiedettä lukea.
Asiaa pahensi, kun pääsykokeet on samana päivänä lääketieteessä ja farmasiassa, niin ei voi antaa kohtalon tehdä tehtäväänsä ja käydä molemmissa ja katsoa kumpaan pääsee, vaan piti valita. Aika monta yötä valvoin sitä miettien ja päädyin farmasiaan, kun ajattelin, että työelämää varten sitä opiskellaan eikä opiskelun vuoksi. Niin tein ja pääsinkin ekalla yrittämällä. Nykyisin olen tyytyväinen ratkaisuun, vaikka farmasia keskittyykin lääkkeisiin ja niiden valmistukseen ja toisinaan haluaisin opiskella laajemminkin ihmiskehoa. Kuitenkin aina järjenvalo voittaa ja mieleen pyrkivät lääketiede-haaveet jäävät taustalle. Tällä hetkellä on haaveena työ esim. lääketehtaassa jonkin uuden lääkkeen kehittelyssä, mutta saas nähdä, miten käy.
En ole itse vielä kovin pitkällä opinnoissani, mutta voin kyllä kertoa, miksi halusin lääkikseen. Ja voin kertoa, että moni kurssikavereistani on täsmälleen samaa mieltä.
Kyseessä ei ole mediaseksikkyys, ei lapsellisen innokkaat mielikuvat maailmanparantamisesta, vaan kiinnostus lääketieteeseen. Lääketiede on ala, jossa yhdistyvät luonnontieteet erilailla kuin monella muulla alalla. Monen motivaatio on lisäksi myös ihmisten kanssa työskentely sekä kiinnostus sairauksien syntyyn ja syihin sekä hoitoon. Myös minun. Olen iloinen, että lisänä tulee varma työpaikka ja ihan mukavasti rahaa. Köyhän perheen lapsena ja jo tarpeeksi kauan opintotuella eläneenä voin kuitenkin sanoa pärjääväni vähälläkin rahalla, joten ehkä näistä kahdesta (työllistyminen ja palkka) enemmän painaa työllistyminen.
Ja voin vielä mainita, että lääkärin työ on aika harvalla kutsumusammatti, ainakin loppujen lopuksi. Romanttiset haaveet kutsumuksesta kaatuvat jo kyllä ennen pääsykoetta, ainakin toivottavasti. Aika rankka kutsumusammatti meinaan :)
Aina välillä usko meinaa loppua opinnoissa - joka varmasti on yleistä millä tahansa alalla. Ehdottomasti parasta opintojen lisäksi on se, että minun kanssani opiskelee satoja muita, joilla on täsmälleen samat kiinnostuksen kohteet. Tapahtumia vapaa-ajalla järjestetään paljon, ja lukupiirikin löytyy läheltä tarvittaessa. Päivä päivältä olen vain varmempi, että tämä on minun paikkani, vaikkei aina biokemiat ja biostatistiikat jaksakaan kiinnostaa - ja se on täsmälleen opiskelutovereideni ansiota :)
No, mun isä oli lähellä kuolla äkillisen sairauden takia, joten tuota sairaala maailmaa näki päivittäin kahden kuukauden ajan, ja kiinnostus heräsi.
Toinen edesmennyt mummoni sairastui myös vakavasti ja siinä näki myös sairaala elämää paljon.
Toinen mummoni (joka elossa) on paljon joutunut olemaan sairaalassa ja kyllä vain, tuntuu että mulla on jonkinlainen "kutsumus" tähän ammattiin.
Kaikki asiat mitä Galenoksessakin on, on niin ihan todella mielenkiintosia!