Arvoisat vanhempien eron läpi käyneet dysfaatikot ja niiden vanhemmat, miten avioero ja erillään asuminen vaikuttaa/on vaikuttanut alle kouluikäiseen dysfasialapseen? Kun lapsi on alle kouluikäinen ja vanhempien välit ovat tulehtuneet ja riitaisat, onko parempi että vanhemmat muuttavat erilleen vai kannattaako heidän asua saman katon alla vaikkakaan eivät tule toimeen keskenään kovin hyvin?
Minua kiinnostaa erityisesti dysfaatikkojen omakohtaiset kokemukset ja tuntemukset vanhempien huonoista väleistä. Mikä olisi paras ratkaisu dysfasialapselle?
Entä jos eronneet vanhemmat pystyvätkin tulemaan keskenään toimeen, ja asuvat saman katon alla lapsen takia, onko ilmapiiri painostava ja huomaako/ymmärtääkö pieni dysfaatikko ettei kaikki ole ihan kunnossa vanhempien välillä?
Minua kiinnostaa erityisesti dysfaatikkojen omakohtaiset kokemukset ja tuntemukset vanhempien huonoista väleistä. Mikä olisi paras ratkaisu dysfasialapselle?
Entä jos eronneet vanhemmat pystyvätkin tulemaan keskenään toimeen, ja asuvat saman katon alla lapsen takia, onko ilmapiiri painostava ja huomaako/ymmärtääkö pieni dysfaatikko ettei kaikki ole ihan kunnossa vanhempien välillä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tunteet ne on tallella joka tapauksessa, eli esimekkitapauksessasi mielestäni lapsen koti on vanhempien välinen suhde, eli perustarve turvallisuus on ensisijainen tarve.
Paras ratkaisu kaikille on, että jos koti alkaa muistuttamaan taistelutannerta, tunnekylmyyttä, välinpitämättömyyttä, rakkaudettomuutta, vihamielisyyttä ym. negatiivisia tunteita, ero on kuitenkin se "pienempi paha" kuin kulissien ylläpitäminen pakolla.
Siis mielestäni tunteita ei voi näytellä, etenkin lapset huomaavat kaiken epäaitouden, mitähän siitä oppivatkaan?!
Uskalla ajatella itse. Tunnustamalla ja tunnistamalla ongelman, olet jo hyvän matkaa ratkaisemassa sitä.
Kiitos vastauksesta! Tilanne ei varsinaisesti liity minuun, mutta huolettaa erään perheen tilanne. En voi sanoa minkälaista siellä todellisuudessa ja lapsen silmissä on, mutta itse kolminkertaisena avioerolapsena (itse dyslekstikko) voin sanoa rehellisesti että erot olivat aina kaikkien kannalta paras ratkaisu. Tokihan se aina aikansa vie että kukin tottuu uuteen tilanteeseen.
Kyseisen perheen dysfaatikolla todettiin keskivaikea masennus, tiedä häntä sitten mistä johtuu ja miten sen saisi hoidettua... Asiantuntioiden mukaan vanhempien pitäisi asua saman katon alla, mutta vanhempien kannalta tilanne ei ole ihan niin yksinkertainen. Molemmat taitavat kyllä ajatella lapsen parasta, mutta miettivät edelleen mikä sitten todella olisi lapselle parasta..
Kun neurologinen oire tulkitaan psykologian viitekehyksestä, voi lopputuloksena kaikessa ristiriitaisuudessaan olla vanhempien ero...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000026830075