Miten tapahtuu Cytotec-käynnistys?

Mulla oli rv42 paikat kiinni, kaulaa n.1cm jäljellä.
Samana päivänä alettiin käynnistään cytotec-tableteilla neljäsosa pilleriä kerrallaan.
Ekana päivänä ei tulosta, mutta kotiinkaan en päässyt, kun oli jo aloitettu käynnistely. Ei sillä että siitä mitään hyötyä olisi ekana päivänä ollut, no vähän oli pehmennyt kohdunkaula, mutta ei vielä ollut "linjassa".

Toisena päivänä sama homma jatkui ja sitten meni vedet, iltapäivällä rupes vähän supisteleen, mutta ei juurkaan muutosta k.kaulassa. Illalla sain vielä sen pistoksen että supistukset lakkais yön ajaks.

Kolmantena aamuna lääkäri teki aika kovakouraisen tutkimuksen ja sanoi että kaula on hävinnyt, mutta ei oo juurkaan auki.
Sitten se lähetti mut saliin jossa laitettiin tippa, ilmeisesti oksitosiinia.
Sitten alkokin jo tapahtuun, tunnissa alko tosi kovat supistukset joihin kokelin jyväpussia, aquarakkuloita & ilokaasua, niistä ei ollut mitään apua mulle.
Lopulta sain epiduraalin, mikä auttoi tosi paljon. Avautuminen kesti 6.45 tuntia, ponnistaminen 1.03 tuntia, jonka aikana sain vielä pudenduspuudutuksen.

Ja minäkun suunnittelin luomusynnytystä... ei kyllä ollut mitään luomua siinä hommassa :)
Että sellanen kokemus mulla :)

viime kesänä kyseisellä tabulla rv 41 6. Kohdunsuu oli napakka, ei juuri auki lainkaan. Aamulla ysiltä puolikas tabletti kielen alle, kuukautiskipujen kaltaiset supistukset alkoivat ja jatkuivat suht mietoina omina supistuksina. Osastolla oltiin. Koska supistukset eivät olisi riittäneet synnytyksen varsinaiseen käynnistymiseen, annettiin iltapäivällä puoli kolmelta toinen puolikas kielen alle. Ja sitten kyllä kunnon supparit alkoivat...Viideltä alkoi kipu olla jo sen sorttista, etten jaksanut enää olla kiinnostunut ulkomaailmasta. Tässä vaiheessa supistukset tulivat niin tiheään, ettei paikat päässeet avautumaan. Seiskalta saliin ja ammeeseen lämpimään veteen. Vain kaksi tuntia ammeessa ja olin täysin auki ponnistuskunnossa! Limatulppakin taisi uiskennella ammeessa. Kun aloittelin ponnistelua kymmenen jälkeen, vedet lensi kaaressa lattialle :-) kuin palokunnan hevosella. Puoli tuntia ponnistusta ja poika oli maailmassa.
Avautuminen teki kaikkein kipeintä, amme oli todellinen taivas! Epiduraalin olisin halunnut parin ammeessa vietetyn tunnin jälkeen, mutta se olikin jo myöhäistä nopean avautumisen takia. Ilokaasua sitten hengittelin ja ponnistelin. Ponnistusvaihe oli jopa miellyttävä :-).

Mulla käynnistettiin rv 41 6 emättimeen laitetuilla cytotec-murusilla. Aloitettiin torstai iltapäivällä. Jo illansuussa alkoi tuntua ilkeitä supistuksia ja olo oli tukala, mutta käyrille ei piirtynyt noita suppareita. Kohdunsuun aukeaminen oli hidasta. Mut siis otettiin tuolloin sairaalaan osastolle. Illansuussa sain toisen annoksen, eikä sekään aiheuttanut suurempia muutoksia. Yöllä en saanut nukuttua kun supisteli jopa 5 min välein välillä kipeästi. Ärsytti kun huonetoveri vaihtui 3 kertaa yön aikana kun kaikki lähti synnyttämään. Aamulla taas tsekattiin tilanne, ei juuri muutosta (lähtötilanne oli juuri ja juuri sormelle auki), laitettiin uusi annos. Sitten iltapäivällä oli jo sen verran kypsynyt kohdunsuun tilanne, että mentiin saliin puhkaisemaan kalvot. Sen jälkeen lähtikin hulinalla käyntiin, supistukset iski päälle heti tosi voimakkaina. Onneksi epiduraali auttoi. Oksitosiinia piti jossain vaiheessa laittaa tuon epiduraalin takia. Kun havahduin epiduraalihorroksesta olikin kohdunsuu yllättäen melkein kokonaan auki. Sikiön sydänäänien heittelyn takia piti imukuppia käyttää, piti saada niin nopeasti ulos. Meni ponnistusvaihe muutenkin tosi nopeasti, ennen puoli kahdeksaa syntyi poika.

Mulla yritettiin käynnistää niillä cytotecillä kolme päivää ensin laitettin tonne alapäähän mut ku vaihtu lääkäri ni sanoi et sen voi ottaa suun kauttakin. no eipä alkanu paikat aukee ja sit mentiinkin jo kiireellä puhkaseen kalvot ku vauvan sydänäänet tippu, no lapsivesi oli kuitenkin normaalin väristä niin laitettiin sit se oksitosiinitippa(onkohan oikein kirjoitettu) sit kyl supisteli ja kovaa mut synnytys ei edenny ja seuraavana päivänä tehtiin kiireellinen sektio. Ja sairaalassa oltiin koko käynnistyksen ajan. Onnea sinulle.

pakko vastata...

Marraskuun lopulla alkoivat käynnistelemään ja ottivat sisälle sairaalaan. Sain siis suun kautta otettavia murusia eli 1/4 osa tabu. kaksi per päivä neljän tunnin välein ja välillä en ollenkaan kun sydän käyrä piirsi niin kovia supistuksia ja minä en tiennyt asiasta mitään. Loppujen lopuksi 4 päivää käynnistettiin ja pieniä suppareita oli ja yöllä aina vahvistui.Olin osastolla koko ajan. Lopulta menetin hermoni ja lähdin kotiin ja parin päivän päästä tulin ya-kontrolliin ja siitä suoraan saliin ja tipalle. Eli periaatteessa käynnistyi synnytys sitten itestään kun kotona rentouduin ja saunoin.aamulla saliin ja illalla tyttö sylissä :)

Toinen juttu:

Siskolle laitettiin kohdunsuulle parina päivänä kapselit (myös cytotek) ja tyttö syntyi niiden käynnistävällä voimalla.

minä sanoisin et kapselit ovat tehokkaampi, mut kaikillahan niin erilaista.

Kolmannella yliaikaisuuskäynnillä otettiin sairaalaan sisään rv42 3.

Klo.11 aamupäivällä sain 1/4 cytotec murun kohdunsuulle ja sen jälkeen olin liikkeessä ja kävelin sairaalan rappusia ylös ja alas.

Iltapäivällä kontrollissa ei ollut tapahtunut muutoksia ja sain toisen cytotec murusen ja taas liikkeelle. N. klo 17 lääkäri tutki ja totesi että kohdunkaula oli hävinnyt ja kohdunsuu 2cm auki. Lääkäri olisi mennyt heti saliin puhkaisemaan kalvoja, mutta kätilö toppuutteli ja sanoi ettei kannata ruveta hätäilemään. Sovimme että katsotaan yön yli ja jos ei synnytys etene jatketaan aamulla klo9 kalvojen puhkaisulla.

Siinä vaiheessa ihan kunnollisia supistuksia piirtyi 2min välein, mutta en tuntenut niitä kuin lievinä kuukautiskipuina. Saimme olla koko ajan mieheni kanssa perhehuoneessa.

Kahdeksan aikaan illalla alkoi supistukset tuntua jo napakoilta. Menin tunniksi lämpimään suihkuun, joka auttoi tosi paljon. Sitten alkoi tulla huono olo ja tulin suihkusta pois sen vuoksi. Mies lämmitti kaurapussia joka tuntui tosi hyvältä alavatsalla supistuksen aikana. Yhdeksän aikaan soitimme kelloa ja pyysin kätilöltä kipulääkettä. Silloin oli juuri vuoro vaihtumassa ja kätilöiden raportti menossa, joten jouduin odottelemaan n. tunnin... Supistukset tulivat minuutin välein ja kestivät minuutin verran.

Kymmenen maissa sain kipupiikin ja vauvan sydänkäyrää tarkkailtiin. Käyrä oli ok mutta oli tuskaista olla paikoillaan sängyssä. Kipupiikki ei tehonnut ja siinä vaiheessa tuli niin huono oli että oksensin. Miehen refleksit toimi hyvin sillä kaarimalja tuli suun alle alta aikayksikön :).

Yhdeltätoista siirryttiin saliin ja sain ilokaasua joka tehosi taivaallisen hyvin. Siinä vaiheessa jaksoin vitsailla hyvin miehen kanssa ja olo oli rentoutunut. Paikat oli auenneet jo hyvin ja kätilö päätti että kalvot puhkaistaan ja sain epiduraalin. Lepäsin ja nukuin n. 1,5h epiduraalin vietyä kaikki kivut pois.

Kun supistukset taas alkoivat tuntua laitettii oksitosiinitipalla niihin vielä lisäpotkua. Samoihin aikoihin alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta ja ponnistelin kaikessa rauhassa aina supistuksen aikana ja vedin ilokaasua. Olo oli tosi hyvä.

Jossain vaiheessa kätilö sanoi että nyt laitetaan ilokaasu sivuun ja keskitytään täysillä ponnistamiseen. Joka supistuksella ponnistin 2-3 kertaa ja vauva eteni tosi nopeensti synnytyskanavassa. Ponnistaminen oli miellyttävää kun asian eteen pääsi tekemään töitä. Keskityin ponnistukseen enkä päästänyt edes pihaustakaan, jota mies jälkeenpäin ihmetteli. Tyttö-vauva syntyi muutaman kunnon ponnistuksen jälkeen ja minä tokaisin että en mustanut pitää miestä edes kädestä kiinni niikuin olin suunnitellut :)

Synnytys oli tosi miellyttävä kokemus eikä ollenkaan niin kamalaa ja kivuliasta mitä olin kuvitellut. Kesto kokonaisuudessaan 5h josta ponnistusta 25min (aktiivista tosi touhua n. reilu 5min.)

Käynnistystäkin pelkäsin etukäteen ihan turhaan. Seuraavana päivänä olisin ollut valmis vaikka uudelleen samaan koitokseen. Välilihaa ei tarvinut leikata ja pieni repeämä ja muutama tikki eivät estäneet edes istumista. Upea kokemus oli ja odotan innolla seuraavaan lapsemme syntymää jos luoja suo..