Olen miettinyt aamuöisinä tunteina keinoja jolla saisin tuhottua itseni, siirrettyä sekavan mieleni pois tästä maailmasta.. Ajatellessani itsemurhaa, perustelen ajatuksiani sillä, että olen hullu, itsemurhaahan ne hullut hautovat..
Mutta miksi minun mieleni on niin sekava, miksi mieleni täynnä sumua ja pahoja ajatuksia.. Tahdon vain nukkua ikuisuuden, enkä enää koskaan herätä, voin niin pahoin.. En kestä ajatella mitään.. Ajattelu pelottaa minua, pelkään jääväni yksin hullujen ajatuksieni kanssa...
Loppujen lopuksi pelkään taipuvani ajatusteni tahtoon, tämä masennus vainoaa ajatuksiani ja saastuttaa mieleni synkillä ajatuksilla... Avun huutaminen ei auta, olen pääni sisällä niin yksin tämän kauhean pahoinvoinnin kanssa..
Vuosikaudet tätä samaa olen tuntenut.. Ei auta sulkeutua hoitolaitokseenkaan sillä nämä ajatukset ja masennus seuraisivat minua sinne.. Olisin vanki myös fyysisesti..
Olen mieleni vanki, ikuisissa kaltereissa.. Ikuisissa kahleissa.. Paha olo valuu mustana vanana perässäni liikkuessani, yöllä se vangitsee minut syleilyynsä ja saastuttaa viattomat uneni.. En näe kuin painajaisia, ollessani unessa, sekä hereillä, mutta näistä painajaisista ei voi herätä, ne jatkuvat ikuisuuden...
Ikuinen kamppailu pimeyttä vastaan, tunnista toiseen, päivästä toiseen... mitä sitä salailemaan, vuodesta toiseen.. Se on ollut sisälläni yli vuosikymmenen, eikä sillä ole aikomustakaan lähteä pois ja jättää minua rauhaan, se on löytänyt minusta kodin, enkä itse saanut mieleni asuttajaa valita..
Ei tälle asukkaalle anneta häätöä, ei varoitusta, se on tullut jäädäkseen.. Painostaen minua vuodesta toiseen luovuttamaan.. Enkä minä ikuisuutta jaksa taistella, en edes yhtä elämää...
Se ei anna minun elää, se on loinen joka syö minun mielen ravintoni elääkseen, työkseen se aiheuttaa suurta tuskaa, ammatikseen valinnut on kuoleman.. Masennus.. Mikä sinä oikein olet ja miksi valitsit minut, en sinua koskaan kutsunut, en oveani aukaissut...
Sinä näin vahvuuteni, sinä näit heikkouteni, ja niitä hyväksikäyttäen vahvistut joka päivä.. Olet mielessäni jokainen hetki.. Peiliin katsoessani nään silmissäni tuskan, sinut masennus.. Raavit sieluani likaisin kynsin, poltat elämäni lankaa hitaasti mutta varmasti, kuristat sisintäni varmoin ottein..
Tiedän ettei tästä tule loppua, olen loputon kaivo sinulle, ikuisuuden saat mieltäni riistää.. Ratkaisuna elämä kanssasi tai kuolema.. Mutta minä sinnittelen vielä hetken.. Miksei sinua voi tappaa.. tai voihan, tappamalla itseni..
Mutta miksi minun mieleni on niin sekava, miksi mieleni täynnä sumua ja pahoja ajatuksia.. Tahdon vain nukkua ikuisuuden, enkä enää koskaan herätä, voin niin pahoin.. En kestä ajatella mitään.. Ajattelu pelottaa minua, pelkään jääväni yksin hullujen ajatuksieni kanssa...
Loppujen lopuksi pelkään taipuvani ajatusteni tahtoon, tämä masennus vainoaa ajatuksiani ja saastuttaa mieleni synkillä ajatuksilla... Avun huutaminen ei auta, olen pääni sisällä niin yksin tämän kauhean pahoinvoinnin kanssa..
Vuosikaudet tätä samaa olen tuntenut.. Ei auta sulkeutua hoitolaitokseenkaan sillä nämä ajatukset ja masennus seuraisivat minua sinne.. Olisin vanki myös fyysisesti..
Olen mieleni vanki, ikuisissa kaltereissa.. Ikuisissa kahleissa.. Paha olo valuu mustana vanana perässäni liikkuessani, yöllä se vangitsee minut syleilyynsä ja saastuttaa viattomat uneni.. En näe kuin painajaisia, ollessani unessa, sekä hereillä, mutta näistä painajaisista ei voi herätä, ne jatkuvat ikuisuuden...
Ikuinen kamppailu pimeyttä vastaan, tunnista toiseen, päivästä toiseen... mitä sitä salailemaan, vuodesta toiseen.. Se on ollut sisälläni yli vuosikymmenen, eikä sillä ole aikomustakaan lähteä pois ja jättää minua rauhaan, se on löytänyt minusta kodin, enkä itse saanut mieleni asuttajaa valita..
Ei tälle asukkaalle anneta häätöä, ei varoitusta, se on tullut jäädäkseen.. Painostaen minua vuodesta toiseen luovuttamaan.. Enkä minä ikuisuutta jaksa taistella, en edes yhtä elämää...
Se ei anna minun elää, se on loinen joka syö minun mielen ravintoni elääkseen, työkseen se aiheuttaa suurta tuskaa, ammatikseen valinnut on kuoleman.. Masennus.. Mikä sinä oikein olet ja miksi valitsit minut, en sinua koskaan kutsunut, en oveani aukaissut...
Sinä näin vahvuuteni, sinä näit heikkouteni, ja niitä hyväksikäyttäen vahvistut joka päivä.. Olet mielessäni jokainen hetki.. Peiliin katsoessani nään silmissäni tuskan, sinut masennus.. Raavit sieluani likaisin kynsin, poltat elämäni lankaa hitaasti mutta varmasti, kuristat sisintäni varmoin ottein..
Tiedän ettei tästä tule loppua, olen loputon kaivo sinulle, ikuisuuden saat mieltäni riistää.. Ratkaisuna elämä kanssasi tai kuolema.. Mutta minä sinnittelen vielä hetken.. Miksei sinua voi tappaa.. tai voihan, tappamalla itseni..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näytät sinäkin kirjottelenvan tänne useasti.. Itse en pysty muualle puhumaan tai kirjoittamaan kuin tänne..
Haluaisin tappaa tämän pahan olon.. Kaikki sun ajatukset pimeydestä ja pimys loisena.. niin minua..
Ensin teet yhden asian, sellaisen josta todella pidät. Esimerkiksi kirjoitat ... ja sitähän sinä jo teet. Kirjoittamasi ajatukset ovat niin syvällisiä (taiteellisia) ja AJATELTUJA. Olet pohtinut asioita paljon, osaat analysoida itseäsi, tilannettasi, elämääsi.
Silloin kun mieli on sekava, lepää. Älä ajattele MITÄÄN. Ole vain. Anna ajan kulua.
Vihaat itseäsi - syystä tai syyttä. Mutta toisaalta, jos nyt lähdet täältä pois, et ehdi nähdä, mitä olisi voinut olla.
Ei se ole rohkea, joka tappaa itsensä. Se on rohkea, joka kaikesta huolimatta päättää jatkaa elämäänsä. Alkaa ratkoa ongelmiaan yksi kerrallaan. Vaikka näyttäisi, että edessä on musta seinä, voi siihen huomenna pilkottaa valoa.
Jos olet tosi heikoilla, tee joka päivä edes yksi asia, joka ilahduttaa sinua. Vaikka kuinka pieni. Tai hmm... itse kyllä saan iloa elämääni eniten, jos voin auttaa toista. Vaikka yhden pienen teon, ystävällisen hymyn tai kysymyksen: Miten voit tänään? Ja kun sitä kysyt, KUUNTELE oikeasti mitä läheisesi vastaa. Yritä kaikin keinoin tukea/auttaa/ilahduttaa häntä. Samalla autat itseäsi. Usko pois :)
Tämä kesä on loppuelämäsi ensimmäinen KESÄ!
(Kerronpa nyt tässä hieman erillaisen "metodin" jolla minä olen masennuksen voittanut.)
(Mutta se ei ehkä sovi ihan kaikille..)
Lue seuraava ajatuksen kanssa:
- - - - -
Nyt sinä antaudut masennukselle,se on jo voittanut sinut.
Sinä enää vain pyytelet anteeksi kurjaa olemassaoloasi.
Älä hyväksy sitä! Lakkaa vaan hyväksymästä.
Sinussa on vihaa,ehkä et myönnä sitä,tai ehkä myönnät. Paljon vihaa.
Mutta se viha on jossain siellä syvällä kuitenkin olemassa.
Puhdasta vihaa.
Valmiina odottamassa.
Vain järkevää käyttöä vailla.
"Se ei anna minun elää, se on loinen joka syö minun mielen ravintoni elääkseen,"
Polta se loinen pois puhtaalla vihalla!
- - - - - -
Jeesus Kristus on voittanut synnin kuoleman ja pimeyden voimien vallan. Hän on ristillä murskannut masennuksen, sielua kalvavan ja jäytävän käärmeen pään, kertakaikkisen totaalisesti; se on voitettu ja kukistettu Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Sinun täytyy vain itse, omasta tahdostasi, antaa valtuutus omalla kohdallasi että se, iankaikkinen, synnit, pelon, vihan ja katkeruuden pois pesevä, puhdistava armo saa toteutua, niin että saat uuden elämän sisimpääsi; puhdistetun sydämen, uudestisyntymisen Jumalan lapseksi, jonka osana on iankaikkinen kirkkaus Isän, Jumalan luona. Se on kiinni sydämen asenteesta; haluatko luopua synneistäsi Jeesuksen Kristuksen nimessä, haluatko luopua ylpeydestäsi Jumalasi edessä ja olla nöyrä, -Jumalan edessä; Kaikkivaltiaan, iankaikkisen Jumalan...
Hiano asia.
Minä saarnaan vihasta ja tämä toinen
saarnaa ööh..jostain luopumisesta?
Mutta kuitenkin kaksi eri kantaa esillä ilman riitelyä,siitä saa kukin valita itselleen parhaiten sopivan..
Oikeestaan minä voisin vaikka kehottaa
kokeilemaan ensin tätä krusifixin tietä
ja jossei se auta niin sitten vasta viha-metodia..
parannus masennuksesta?
Näitä väittämiä näkee täällä keskustelupalstalla aina silloin tällöin. Täytyy taas kerran todeta, että Raamattu ei lupaa uskovalle ihmiselle yhtään helpompaa elämää kuin ei-uskovalle. Ei myöskään helpotusta tai paranemista masennuksesta.
Kannattaa lukea tällä palstalla nimimerkki Radio Dein kaksi kirjoitusta asiasta.
viides käsky Älä tapa.
Jeesus sanoi: "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: Älä tapa, Se joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion." ( Matt.5:21-22)
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
( Room. 13:10)
Voi, Kleopatra! Miten voisin auttaa sinua, en tiedä sitä. Anoppini sairastui 16 vuotta sitten pahaan masennukseen, hän sekosi. Ei häneen saanut mitään yhteyttä. Silmät seisoivat hänen päässään. Hän oli kuin robotti, koko ajan liikkeessä. Hän oli hoidossa sairaalassa suljetulla osastolla ja karkasi sieltä ja jättäytyi junan alle. Eräs lääkäri sanoi, että noin juuri masentuneet tekevät, kun aloitekyky vähän alkaa palata, lopettavat itsensä. Ei olisi kannattanut tehdä sitä. Niin suuri oli omaisten murhe. Tuntuu, ettei se ole vieläkään mennyt ohitse. Edellee tyttäret itkevät tuota murheellista tapahtumasarjaa. Olin hänen miniänsä. Minusta tuntui, että ymmärsin häntä paremmin kuin omaiset. Tuntui, etteivät he tosiaan ymmärtäneet häntä.
Voi, Kleopatra! Lapsesi tarvitsevat sinua. Olet heidän ainut, korvaamaton äitinsä. Jossain on olemassa ihminen, joka ymmärtää sinua, heitä on useita. Kunpa löytäisit sellaisen ihmisen, terapeutin. Jaksat nyt ensiksi elää siihen asti ja hän auttaa sinua taas jaksamaan seuraavaan tilanteeseen asti. Masennuslääkkeitä on paljon ja niiden vaikutus jokaiseen ihmiseen on yksilöllinen. Oikea lääkitys selviää vain kokeilemalla. Lääkkeessä vain 10% vaikuttaa päähän ja 90% "vatsaan". Siksi niillä on niin paljon sivuvaikutuksia.
Minua lääke alkoi auttaa. Olin irtaantumassa kaikesta. Minuun oli tullut suuri välinpitämättömyys. Ajatukseni olivat niin hajanaiset, etten pystynyt keskittymään mihinkään. Kesken lauseen ajatukseni katosi. Nauroin ja hekottelin vain tuolle kaikelle. En pystynyt edes kirjoittamaan tai lukemaan kunnolla. Pääni oli tyhjä. En tajunnut sitä itse. Terapeuttini kehotti hankkimaan lääkityksen. Kiitän häntä siitä. Terapia ja lääke auttavat yhdessä.
("herra" osaa myös käyttää vihan voimaa,on se vaan aika vihainen kaveri..)
19 -- Katsokaa Herran myrskyä!
Viha nousee, pyörremyrsky puhkeaa,
rajuilma raivoaa jumalattomien pään päällä!
20 Herran viha ei asetu, ennen kuin hän on vienyt loppuun aikeensa ja päätöksensä. Vielä tulee aika, jolloin te sen tajuatte
2Ms 15:7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.
2Ms 15:8 Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.
Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: "Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä.
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade kohtaa koko Egyptin maata, ihmisiä, karjaa ja kaikkia kedon kasveja Egyptin maassa".
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi Egyptin maan yli ja tuo tänne heinäsirkat; tulkoon niitä Egyptin maahan, ja syökööt ne kaikki maan kasvit, kaikki, mitä rakeilta on jäänyt".
2Ms 10:21 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua".
2Ms 11:1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Vielä yhden vitsauksen minä annan tulla faraolle ja Egyptiin; sen jälkeen hän päästää teidät täältä.
Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä".
"Kirottu olkoon se, joka vie sokean harhaan tieltä. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Amen'."
"Kirottu olet sinä kaupungissa ja kirottu olet kedolla."
Aivan, mutta tällä hetkellä elämme kuitenkin Jumalan kannalta ns. armon aikaa, emmekä siis Jumalan vihan aikoja, siitä huolimatta vaikka nytkin tapahtuu jonkin verran melko tuhoisiakin luonnon ilmiöitä. Ne ovat kuitenkin vielä "normaaleja" luonnonilmiöitä, tai kenties ihmisen aiheuttamia, kun ihminen "viisaudessaan" on onnistunut järkyttämään luonnon tasapainon...
Mutta olemalla olematon, olen silti fyysinesti olemassa lapselleni, omalle jälkeläiselleni, hän ei ole masennuksen tulos, ei masennuksen lihaa ja verta..
Jos minä kuolen, kuolisi lapsenikin mieli, usko äitiin, siksi siis en sitä tee vaan jatkan elämääni tämän kärsimyksen, nimeltään masennus kanssa...
Ikuinen kahle siis jääköön, jatkan elämistä tämän loisen kanssa, mutta kuinka kauan annan sen ravita itseään mielelläni??
Tuleeko tälle loppuas koskaan.. Keksitäänkö tulevaisuudessa apu jolla tämän riivaajan saa ulos sielustani..
Saadaanko pahuus hiljenemään mielessäni..
On todella olemassa henkivaltoja, jotka haluavat piinata ihmistä. Mutta haluan kertoa sinulle, että itselläni on kanssaollut samanlaisia ongelmia.
Mutta nykyään olen jo saanut maistaa voittojakin.
Neuvon sinua aloittamaan taistelun tätä masennuksen henkivaltaa vastaan. Kokeile vaikka tälläista.
Laita kätesi pääsi päälle ja ala sanoa ääneen: Jeesuksen Nimessä käsken sinua mieltäni sitova masennus - lähde ulos.
Sano vielä: Murran masennus sinun valtasi minuun Jeesuksen Nimessä ja veressä. Jatka tätä aina kun jaksat. Tulet saamaan kokea, että Jeesuksen Nimessä on voima ajaa ulos kaikki demonit, jotka yrittävät sinut tappaa henkisesti.
Uskoon tuleminen olisi sinulle tärkein asia, joka antaisi sinulle yhteyden Jeesukseen.
Silloin sinä saat kokea Pyhän Hengen voiman, joka antaa sinulle voima tallata paholaisen valtaa.
TOIVO VOITOSTA ON AINA OLEMASSA !
Jos haluat keskustella asiasta lisää, kirjoita minulle e-mail [email protected]
noin verbaalisen lahjakkaasti ja moni-ilmeisesti osaa kuvata tilaansa...ryhdy siis kirjoittamaan oikein tosissasi! Ellet jo tee sitä...?
Olet vahvasti masentunut ja sinä tarvitse nyt juuri sielunhoitajaa - ehdottomasti!
Masennus on ollut tavallaan minunkin vaikeuteni työpaikkakiusaamisessa , jolloin hyvä ystäväni ohjasi minut sielunhoitajan luo. Ja se on helpottanut. Pitkään on hengellisen kokousen jälkeen hyvä olla. Saan jopa hyvän yöunen.
Paholainen loppunsa aikana riivaa näköjään ihmislapsia. Hakeudu hyvän ja luotettavan hengellisen ihmisen luo, kuuntele rentouttavaa musiikkia ja hengellisiä kasetteja, ne on auttanut mulle, ei ninkään lääkkeet.
>Jeesuksen Nimessä käsken sinua mieltäni sitova masennus - lähde ulos.
>
Ei siihen tarvita jeesusta jos itsessä on vaan voimaa tarpeeksi.
Uskoa Itseen,puhdasta vihaa,voimaa,tunnnetta.
Joku viisas on joskus sanonut:
"jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta"."
"Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä"
Joten Itsen sisäiseen muuttamiseen ei tarvita uskoa kuin sinapinsiemenen pienen murto-osan verran..
järjestyksessä kannattaa lukea seuraava linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000025698155#22000000025698155
En minäkään usko mihinkään hokkus, pokkus juttuhin.
Ei paraneminen ole aina nopeata ja helppoa. Voisin kertoa omasta elämästäni, että kesti n.4 vuotta saada oma henkinen tila sellaiseksi, että en enää jää masennuksen kouriin niin pahasti, että se minut saisi täysin lamaantumaan.
Mutta jos sinun ajatuksesi itsepintaisesti pyörivät itsensä tappamisessa ja itsevihassa, ei sellainen ole mitenkään hyväksyttävää.
Olen itse monesti kokenut sellaisen ihmeellisen asian, että kun julistaa ja puhuu ulos omaa tahtoaan, joka on vastoin pahoja ajatuksia, sekin auttaa.
Vetoaminen Jeesuksen Nimeen kannattaa. Mutta haluan sanoa ehdottomasti sen, että ensin ihmisen on oltava uskossa sisällä henkilökohtaisesti, ennen kun voi käyttää Jeesuksen Nimen käskyvaltaa esim sairauksien kohdalla.
Jos sen tekee ilman että elää sisällä pelastuksessa ja Jumalan suojassa, saa olla varma että mitään ei tapahdu. Se voi olla myös vaarallista.
Masennus ei ole helppo sairaus. Minun myötä tuntoni on jokaista masentunutta kohtaan suuri. koska tiedän mitä on kamppailla sen kourissa.
Mutta se että minä tänään jaksan elää, siitä annan Risti miehelle suuren kiitoksen.
Hänen verensä voima riittää kantamaan yli kaiken pahan ja yli kuoleman ja tuskan.
Sellaisen voiman omistaminen masennuksen keskellä on suuri ilo ja yhä voimistuva lopullisen voiton tunne.
Toivotan teille masentuneet kanssaihmiset siunausta ja parantumisen lähteen löytämistä joka on Kristuksessa olemassa.