Pari päivää kurkkua kuristaa, aivan kuin olisi pala kurkussa. Johtuuko siitepölystä, kilpirauhasista vai paniikkihäiriöstä? Olen joitakin vuosia sitten kokenut krapulassa paniikkihäiriöitä ja muistaakseni silloinkin oli sellainen olo, että piti nieleskellä koko ajan.
Onko muillakin samanlaisia oireita eli kädet myös hikoilevat, nihkeä olo ja pelottaa olla yöllä yksin..
Kävin tänään lääkärillä ja tutki imusolmukkeet (ei vikaa), ottivat labranäytteet myös. On ollut myös järjetöntä yöhikoilua ja sydän hakkaa ja takoo. Minulla on ollut koko kevään ankaraa stressiä. Täytyy vaan odottaa labratuloksia rauhassa, eikä pitäisi kuvitella mitään. Jos saan hyviä tuloksia niistä kokeista, täytyy varmaan alkaa hoitamaan psyykkistä puolta sitten uudelta pohjalta. Olen nimittäin jonkin verran itseänsä tarkkaileva henkilö ja tiedän että liiallinen tiedon etsintä ja pohdinta vaan lisäävät mielikuvituksen liikkeitä ja sitä alkaa kuvitella itsellä olevan kaikki mahdolliset taudit. Tulee sellainen epätodellinen olo, että voiko minulla tosiaankin olla terveys mennyttä, olen 42-v, eikä ole ollut mitään vikaa koskaan (lukuunottamatta niitä krapulakammotuksia).
Onko muillakin samanlaisia oireita eli kädet myös hikoilevat, nihkeä olo ja pelottaa olla yöllä yksin..
Kävin tänään lääkärillä ja tutki imusolmukkeet (ei vikaa), ottivat labranäytteet myös. On ollut myös järjetöntä yöhikoilua ja sydän hakkaa ja takoo. Minulla on ollut koko kevään ankaraa stressiä. Täytyy vaan odottaa labratuloksia rauhassa, eikä pitäisi kuvitella mitään. Jos saan hyviä tuloksia niistä kokeista, täytyy varmaan alkaa hoitamaan psyykkistä puolta sitten uudelta pohjalta. Olen nimittäin jonkin verran itseänsä tarkkaileva henkilö ja tiedän että liiallinen tiedon etsintä ja pohdinta vaan lisäävät mielikuvituksen liikkeitä ja sitä alkaa kuvitella itsellä olevan kaikki mahdolliset taudit. Tulee sellainen epätodellinen olo, että voiko minulla tosiaankin olla terveys mennyttä, olen 42-v, eikä ole ollut mitään vikaa koskaan (lukuunottamatta niitä krapulakammotuksia).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on ollu samanlainen tunne, se johtu ahistuksesta. Stressi varmasti vaikuttaa kans.
niin se vaan kallistuu tälle psykologiselle puolelle tuo minun oireistoni. Sain tänään labratulokset, eikä minulla ole mitään sairauden merkkejä niiden perusteella. Ja kyllä vaan tippui taakka harteilta ja ikään kuin tuli sellainen rento olo heti sen jälkeen. Itse tunnistan nämä ahdistuksen merkit itsestäni ja olen jutellut erään samoista ongelmista kärsivän ystävän kanssa tästä.
Täytyy nyt lopettaa turha huolestuminen ja jatkaa elämää aurinkoisin mielin tai ainakin nauttia siitä, että saa olla terve ainakin fyysisesti!!!
Aurinkoista jatkoa kaikille!
Mulla oli samanlaista kun olin ahdistunu. Monesti sai hengenahistus kohtauksia ja kävin lääkärilläki, mutta ei ne mitään löytäny.
näinhän se on. Toiset ihmiset vaan herkemmin miettii asioita. Välillä tulee siitäkin ahdistusta, kun pitää koko ajan miettiä omia asioita. Olenkohan liian tunnollinen, onko minulla liian suuret odotukset itsestäni (nuorena kuvittelee pysyvänsä ikuisesti nuorena), jne. Tunnen etten osaa nauttia elämästäni täysillä, vaan koko ajan on jonkinlaista tavoitetta, ja sitten alkaa jännittämään kun H-hetki lähestyy. Nytkin on matkalle lähtö edessä ja kas kumma nämä fyysiset pikkuviat alkavat lisääntyä sattumalta samanaikaisesti. Mutta ei auta kuin oppia elämään!
Mun tarina on kyllä, ku sinun. Oli pari kuukautta kokoajan kauhee pahaolo ja oksetti ja just semmonen olo, ku ois jotain kurkussa. Menin käymään lääkärissä ja siellä sanottiin, et kaikki johtuu kipeistä hartijoista. Oon käyny fysioterapeutilla ja on siitä ollu apua. Uskon kyllä itse, et pahaolo on ihan psyykkistä. Nyt ei oo onneks ollu viikkoon ja on ollu oikeesti ihan kivaakin. Tänään kuulin, et mun äitillä epäillään syöpää ja sieltähän se pahaolo taas hiipi :/ Mut lauantaina ois yo-juhlat ja toivon vaan, et ne menis hyvin... ilman, et tulee pahaolo! Ei vaan pitäs pelätä sitä niin ehkä se pysyy poissa. Mut jospa tää ei koko elämää kestäs...!!!
mutta se on hyvä juttu, että saa tänne kirjoitella ja kuulla, että muillakin on ollut samanlaista. Se vellova huoli tosiaankin aina iskee, kun alkaa miettiä itseään tai just silloin kun jokin asia pelottaa.
Minunkin lähipiirissä on ollut syöpää.. Kai se stressi minulla siitäkin johtuu. Onneksi kuitenkin nyt on hyvät hoidot ja toivottavasti äitisi ei ole sairastunut. Jos niin kuitenkin kävisi, niin kannattaa muistaa, että tosiaankin lääkkeet ovat tehokkaita. Mukavaa yo-juhlaa ja onnea tulevaisuudelle!
poikkeavat tilanteet tuo mullekin semmosen kuristuksen tunteen kurkkuun. Kaikki menneet kokemuksethan siihen vaikuttaa.Terapiassa kyllä nyt käyn niiden asioiden takia. Eiköhän se tästä paremmaksi muutu=) Tsemppiä sulle! Ja hyvää kesää=)
En vaan tajua miks tommonen aina tulee... ku ei mun elämässä oo oikeesti ees tapahtunu mitään kauheeta tässä lähiaikoina. tai ei oikeestaan ikinä mitään niin kovin traumaattista. en sitten tiiä. jos menisin terapiaan niin en mä osais mitään kertoo... ku mun elämä on ihan normaalia :D
ja hiekka laatikossa pelkkää sepeliä, ei se muuta tarvitse ei sitä edes tarvitse muistaa. Siellä se on
jossain lokerossa. Sanoi mun lanttumaakari