Tuntuu, että ajatukset ihan oikeesti pyörii 24h vuorokaudessa.. ettei saa unessakaan rauhaa niiltä. Nukunkin tosi katkonaisesti ja heräilen ja herään ajatukseen: "kasvain".. johon myöhään illalla olen myös nukahtanut.
Välillä jo mietin, että onko minulle jäänyt jotenkin päälle joku alkuvaiheen shokki vai mitä tämä on. Kuinka kauan sellainen normaalisti kestää?
On sellainen lamaantunut olo, ettei oikein edes tiedä, miten eteenpäin, siis nimenomaan näiden ajatusten kanssa. Miten tälläsen ajtusten pyörimisen voi katkaista vai katkeeko se itsestään jonkun ajan päästä?
Täällä vain mietitään..
Välillä jo mietin, että onko minulle jäänyt jotenkin päälle joku alkuvaiheen shokki vai mitä tämä on. Kuinka kauan sellainen normaalisti kestää?
On sellainen lamaantunut olo, ettei oikein edes tiedä, miten eteenpäin, siis nimenomaan näiden ajatusten kanssa. Miten tälläsen ajtusten pyörimisen voi katkaista vai katkeeko se itsestään jonkun ajan päästä?
Täällä vain mietitään..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse valvoin syövän toteamisesta leikkaukseen...
Tällaiset tunteet ovat normaalia.
Itselläni rintasyöpä 45-vuotiaana.
Kuinka kauan kesti, että sinut leikattiin? Valvominen on kyllä kamalan ahdistavaa ja myös sellainen olotila, että vaikka nukkuisikin välillä, mutta unenlaatu on vain jotakin horrsmaista. Se ei ole mitään lepoa, vain jotain silmät kiinni oloa.. en näe edes unia, en ainakaan muista. Enkä kai ehtisikään syvään uneen, kun yhtä päätä heräilen. Minusta on kummallista, etten näe unia.
Tiedätkö, kuinka kauan tällainen vaihe voi kestää ja koska on syytä huolestua?
Toivottavasti sinulla on nyt jo tilanne hyvä ja hoitosikin on kai jo takana?
Kummallista, että nuo sinun kolme riviäsi lohduttivat.. olen ainakin kokevani niistä sen, että sinä et enää näin panikoi ja se liikuttaa jotakin tunteissa.
Kiitos kun kirjoitit..
tuo on jo kestänyt? Etkö ole saanut mitään lääkitysta? Minä sain heti ensimmäisen diagnoosin kylkiäisinä reseptin nukahtamislääkkeitä ja toisen Diapamia.
Masennus voi olla joko väliaikainen, traumaattinen reaktio tai se voi jäädä "päälle" ja pahentua pahenemistaan.
Sinun pitää puhua lääkärille jos olo tuntuu liian tuskaiselta. Sinulla on oikeus myös terapiaan sekä kaikkeen oireenmukaiseen hoitoon. Syövässä sinänsä on tarpeeksi kestämistä, ei sen takia kannata koko muutakin elämäänsä hukata.
Jotenkin ihan säpsähdin. Masennustako tämä voisi ollakin? Luulin, että jotakin alkushokkia, ja että se olisi ehkä jäänyt "päälle".. vaikken tiedäkään kuinka kauan sellainenkaan "saisi" kestää.
En ole saanut mitään lääkeitä, kun en ole kyllä mitään sanonutkaan lääkärissä. Eikä ole ehdotettu.
Minä olen kyllä menossa lääkäriin lähiaikoina, vaikken oikein tiedä,mitä sanoisin tästä ja kun on niin paljon muuta kysyttävää, että mahtaako siellä ehtiä kaikkea kysyäkkän..
ihan varmasti ja ihan normaalia. Pyydä nukahtamislääkkeitä, niin pääset edes uneen kiinni. Kyllä se vaihe menee sitten aikanaan ohi, kunhan saat aktiivisen hoidon kohdallasi auki.
Yksilökohtaista kuinka kauan lääkitystä tarvii, ja tarviiko lisäksi mielialalääkkeitä tms.
Itse käytin muutaman viikon alkuun nukahtamispillereitä, leikkauksen jälkeen en enää kokenut oloani niin levottomaksi ja olen käyttänyt niitä vain hätätapauksessa ehkä kerran kuussa. Koitan touhuta ja pitää mielialaa yllä harrastamalla ja liikkumalla. Usein olenkin iltaisin yksinkertaisesti niin väsynyt, että nukahdan parissa minuutissa.
Mielialalääkkeitä en ole toistaiseksi tarvinut, sain henkisen tasapainoni takaisin kun hoidot alkoivat, ja ennenkaikkea tapaamalla ystäviäni ja pitämällä kiinni entisistä harrastuksistani.
Myöskin arki alakouluikäisen lapsen huoltamisen merkeissä pitää kiinni elämässä.
Kyllä se helpottaa sinullakin, luultavasti jo kun pääset leikkaukseen ja saat kuulla mitä tulee tapahtumaan.
Tsemppiä!
terv.keskuslääkärillä tai yksityisellä. Ei kaikki "unettomuus" ole aina masennusta. Itse olen hakenut apua vaikka mistä, nyt olen käynyt ( terv. kesk. lääkärin lähetteellä) psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. Hänen mielestään en ole masentunut vaan syöpään sairastunut! Silti saan käydä keskustelemassa hänen kanssaan tuntemuksistani!
lääkärin kertomasta diagnoosista leikkaukseen asti. Sitten jotenkin helpotti, kun tiesi että syöpä on leikattu pois! Siihen asti se tuntui, kuin olisi musta möykky painanut sydäntä koko ajan.
Myöhemminkin sain kyllä nukahtamislääkkeet, mutta ajan myötä ja olon kohentuessa olen alkanut suunnata ajatuksiani muualle.
Puolivuosittaiset kontrollit tuovat kyllä tunteet aina pintaan.
juoksu.. Välillä on semmonenn olo, että on niiden kanssa jossakin karusellissa. Minulla ei ole itsellänikän mitään hyvää neuvoa siitä ulospääsyksi.
Nämä tulosten odottelut tai tutkimuksiin menojen odottelut villiinnyttävät ajatukset aivan ja jokakerta..
Ei voi kuin voimia toivottaa.. yritetään kestää.
Yhtä asiaa kyllä teen ja se on kirjoittaminen. Se ehkä hivenen auttaa jäsentämään asioita, mutta ainakin toistaiseks vain hivenen.
kun vastasitte.
Jotenkin asiat saa oikean mittasuhteen, kun kuulee toisten ajatuksia mielessä olevasta asiasta tai ainakin se voi ravistella omaa ajatustapaa, jos se on jotenkin pysähtynyt. Hankala selittää..
Eiköhän tämä tästä.. onneksi on tuo lääkärissä käynti ihan pian.